Nopeaakin nopeampi reissu Pohjois- Norjaan

Vietettyämme Äkäslompolossa kolme yötä, lähdimme siitä eteenpäin kohti Pohjois-Norjassa sijaitsevaa Tromssan kaupunkia. Matkalla pysähdyimme vain pikaisesti Kilpisjärvellä tankkaamaan, ostamaan take away -kahvit ja  samalla kerkesin napata muutaman kuvan Saanatunturista. Miehellä kun ei ole tapana paljon pysähdellä… Oli matkan pituus ja määränpää mikä tahansa, niin käytössä on yhden pysähdyksen taktiikka 🙂 Joskus jopa kahden 🙂

Saanatunturi

Fjellheisen parkkipaikka

Perille saavuttuamme menimme suoraan Fjellheisen gondolihissillä Tromssan parhaalle näköalapaikalle. Parkkipaikkoja, mitkä oli maksullisia oli todella vähän ja ihmiset oli parkeerannut autonsa kaikkialle muualle kuin ruutuihin. Reilun tunnin parkkimaksu oli vähän päälle 20 NOK. Mikä ei todellakaan riitä rauhalliseen käyntiin ylhäällä. Nyt jos menisin uudestaan maksaisin ainakin kahdesta tunnista. Edestakainen matka hissillä maksoi 420 NOK kahdelta aikuiselta. Aika suolainen hinta se on, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Maisemat oli upeat! Ja se oli mulle ehdottomasti must see- kohde tällä matkalla. Meille sattui todella hyvä ilma. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut, joten ylhäällä oli mukava olla ja koko Tromssa näkyi hyvin. Hissit kulkevat normaalisti 30 min välein ylös ja alas, mutta meidän käynnin aikana kulkivat kyllä useammin. Taidettiin sattua paikalle ruuhka-aikaan….

näköalapaikka

näköalapaikka

Jäämerenkatedraali

Matkalla hotellille pyörähdimme vielä Jäämerenkatedraalin (viralliselta nimeltään Tromsdalenin kirkko) pihassa, joka sijaitsee Tromssan sillan toisessa päässä. Sisällä asti emme valitettavasti kerenneet käymään, koska tästä alkoi “pienet” ongelmat auton kanssa, jotka jatkuivatkin sitten koko loppumatkan ajan….. Yritimme vain päästä mahdollisimman nopeasti hotellille parkkiin.

 

 

Clarion Collection Hotel Whit

Majoituimme Clarion Collection Hotel With hotellissa Tromssan keskustassa aivan satamalaiturin vieressä. Meidän huone oli meren puolella ja maisemat mahtavat. Hotelli oli aivan ihana. Henkilökunta oli ystävällistä. Antoivat hotelliin kirjautuessa Tromssan keskustan kartan mukaan ja vinkkejä missä kannattaa käydä. Ainut huono puoli hotellissa oli saada autolle jostain parkkipaikka. Onneksi saimme sen viereisen Clarion-ketjun hotellin pihaan pienelle parkkialueelle. Vuorokausi maksoi 150 NOK. Tarjolla olisi ollut myös jossain vähän kauempana oleva parkkihalli, mutta se jäi onneksi kokematta. Hotellilla pystyi itse paistamaan vohveleita klo 15-18 ja tarjolla oli myös kahvia/teetä. Kevyt illallinen oli tarjolla klo 18-21 ja aamupala klo 7-10. Enemmän ruoasta ja ruokailusta http://serkkujenmatkassa.pallontallaajat.net/2018/08/19/clarion-collection-hotel-whit-tromssa-gluteeniton-tarjonta/

maisema meidän hotellin ikkunasta

 

Illalla käytiin vielä kävelemässä Tromssan keskustassa.

Tuomiokirkko

 

Breivikeidet- Svensby autolautta

Aamulla lähdettiin aamupalan jälkeen hyvissä ajoin kohti Altaa. Ajettiin Breivikeidetiin ja siitä lautalla yli Svensbyhyn. Kerkesimme klo 9 lauttaan, lippu maksoi 122 NOK, joka ostettiin lauttaan ajettaessa. Kannattaa tarkistaa lauttojen aikataulut etukäteen, ettei mene odotteluksi. Varsinkin, jos on vähänkään tiukemmalla aikataululla liikenteessä. Svensbystä ajettiin muiden lautasta tulleiden autoilijoiden kanssa letkassa Ykeänmuotkaan, josta lähti toinen lautta Olderdaleniin. Siihen lauttaan lippu maksoi 163 NOK, joka ostettiin lautan sisältä. Kummallakin lautalla oli onneksi vessat ja kahvio mistä pystyi ostamaan pientä syömistä ja juomista. Hinnat oli kyllä aika suolaiset. Kahvi taisi maksaa 35 NOK. Meiltä jäi ne kahvit juomatta…..

Altassa meillä ei ollut mitään suunniteltua kohdetta tai tekemistä. Ensin ajateltiin, että oltais käyty Tirpitz museossa. Se ymmärtääkseni kertoo sotahistoriasta, mutta jostain syystä ei sinne koskaan päädytty. Kierreltiin vain autolla ympäri Altaa, kunnes auto oli taas erimieltä ja oli pakko päästä keskustasta nopeampi vauhtiselle tiellä. Tehtiin päätös lähteä kohti kotia. Tosin poiketen vähän Ruotsin puolelle. Tässä vielä muutama kuva Norjan maisemista. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan. 🙂

Pääsimme vain kotia asti, vaikka meidän auto alkoi temppuilemaan juuri ennen Tromssaan saapumista. Ajotietokone alkoi hälyttämään engine faultia eli moottorihälytystä. Autosta hävisi ohjaustehostin, virrat sammui ja jarrut katosi! Autolla ei pystynyt ajamaan alle 60km/h tai moottorihälytysvalo syttyi samantien ja auto oli sammutettava heti. Sanosin, että loppumatka olikin todella mielenkiitoinen ja vaati retkeilymieltä. Varsinkin Norjan teillä jarrujen mahdollinen katoaminen ei tuo hirveää turvallisuuden tunnetta. Matka sujui kuitenkin hyvin ja niin turvallisesti kuin se nyt vaan tällä autolla oli mahdollista. Matkalla auto jouduttiin valehtelematta sammuttamaan satoja kertoja…. Mikä tietenkin hidasti matkantekoa huomattavasti. Seuraava retki voisikin kohdistua autokauppaan. 😀

Clarion Collection Hotel Whit, Tromssa-Gluteeniton tarjonta

Vietimme yhden yön tässä kyseisessä hotellissa ja olisin viihtynyt siellä kyllä pidempäänkin. Hotelli oli kiva ja siisti. Erityisesti tykkäsin ja yllätyin kuinka hyvin hotellissa oli otettu huomioon gluteeniton ruokavalio. Se kun ei aina ole mikään itsestäänselvyys. Joka kerta se on yhtä kiva huomata, että gluteenittomuus on huomioitu ja itselle löytyy vaivattomasti syömistä.

miehen itselleen paistama vohveli….

Iltapäivällä klo 15-18 tarjolla oli kahvia, teetä, kaakaota ja hedelmiä. Itse sai myös paistaa vohveleita jonka päälle sai laittaa kermavaahtoa ja hilloa. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei vohveleille ollut, joten itse otin vain appelsiinia ja kahvia.

vohvelin paistopiste

 

 

 

 

 

 

 

Klo 18-21 oli tarjolla kevyt illallisbuffet joka mielestäni ei ollut millään tavalla kevyt. Tarjolla oli gluteeniton chilinen kasviskeitto, uuniperunoita, porsaanlihaa gluteenittomassa kastikkeessa ja kalaa. Kala oli kuorrutettu jollakkin joten sitä en uskaltanut maistaa, vaikka siinä ei ollutkaan mitään merkintää että sisältäisi gluteenia.

päivällisen salaattipöytä

jälkiruoaksi vielä kahvit ja keksiä

 

Päivällisellä ei ollut tarjolla gluteenitonta leipää eikä keksejä, mutta ilman niitäkin sain vatsan täyteen 🙂 Hotellin seinällä oli menu jossa kerrottiin mitä päivän ruoat sisälsivät. Pääasiassa ruokiin oli merkitty, maito, pähkinä ja gluteeni. Kysymällä selviää, jos on jotain epäselvää. Henkilökunta oli ystävällistä.

 

 

 

 

Aamupala oli tarjolla klo 7-10 ja sieltä löytyi kyllä hyvin gluteenittomia tuotteita. Kaikki oli selkeästi merkitty. Saatavilla oli myös kalanmaksaöljyä ja Sanasolia.

aamupalan leikkelepöytä

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamiaisella oli mansikkajugurttia, maustamatontajugurttia ja puuroa mikä ei kyllä ollut gluteenitonta. Gluteenitonta leipää kyllä löytyi yksittäispusseihin pakattuna. Erillistä levitettä glut.leivälle ei ollut. Tarjolla oli myös luomu auringonkukansiemeniä, manteleita, rusinoita, kuivattuja aprikooseja ym.

Tämän yhden yön ja vajaan vuorokauden kokemuksen perusteella voin kyllä hotellia suositella. Kaikki nämä ruoat sisältyivät huoneen hintaan, joka maksoi kahdelta aikuiselta yhdeksi yöksi 115€. Mun mielestä aika edullista.

Äkkilähtö Äkäslompoloon

Ja taas ovat serkut matkalla. Parin viikon varoajalla varasimme kolmen yön pikaloman Äkäslompoloon. Idea syntyi niin nopeasti, ettei lopulta edes tiedetty kenen idea se oli. Pientä lomien siirtelyä se vaati, mutta matkaan pääsimme suhteellisen helposti. Matkalla kävimme ensimmäistä kertaa Candy World-karkkikaupassa Haaparannan puolella. Odotukset kaupan suhteen olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli. Irtokarkkiosasto oli melko iso, mutta muuten tila oli avara, mihin olisi mahtunut enemmänkin tavaraa. Valikoima oli suurin piirtein sama kuin ruotsinlaivalla. Jos olisi ollut aikaa, niin karkkikaupan yhteydessä oli melko iso leikkipuisto, jossa lapset olisivat voineet hetken purkaa loputonta energiaansa.

Majoitus Äkäslompoloon varattiin Holiday clubin kautta. Kummallekin porukalle oli yhden makuuhuoneen huoneistot (Musko). Mökit olivat kolmen huoneiston rivitaloja. Ihan kivoja perus kelohonkamökkejä, toimivia, mutta ehkä kaipaisivat pientä päivitystä ainakin osittain. Päivitystä oli jo tehtykin esimerkiksi olohuoneiden kalusteille. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme siellä lähinnä saunassa ja nukkumassa.

Tähtipolun alku

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ennakkosuunnitelmien mukaan valloittamaan kuuluisaa Pirunkurua. Ajoimme autolla Kesänkijärven parkkipaikalle, mistä lähdimme kiertämään Tähtipolkua (8km) vastapäivään. Alku oli helppokulkuista leveää ja tasaista metsäpolkua. Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousuosuus. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, mikä melko nopeasti muuttui kivikkoiseksi ja todella jyrkäksi.

Tässä kohtaa viimeistään tuli selväksi miksi reittiä ei suositella huonokuntoisille.

Pirunkuru

 

 

Reitti oli hyvin ja selkeästi merkitty. Kiipeämisen jälkeen pidimme tauon Tahkokurun kodalla, missä paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Matkaan kului aikaa noin neljä tuntia pysähdyksineen. Mukana kierroksella oli myös 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Tahkokurun kota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokonaisena paistettu poronfilee

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan Leville. Kävimme katsomassa Napapiirin Sankarit-leffasta tuttua “Pikku-Mikon” hotellia eli Hotel Levi Panoramaa. Jatkoimme matkaa Levin huipulle, josta oli huikeat maisemat joka suuntaan. Kävimme syömässä Levin Panimo & Pub ravintolassa, minkä jälkeen ajelimme poroja väistellen takaisin Äkäslompoloon. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Jounin kaupalla ihastelemassa isoa poroa ja kaupan takana rannassa olevaa #yllasswing -keinua.

Toisena aamuna lähdettiin suunnitellusti valloittamaan Yllästunturia. Ajoimme autolla rinteiden juurelle Y1:sen parkkipaikalle. Siitä jatkoimme kävellen rinnettä ylös kohti huippua, mikä olikin luultua kauempana… Reilu tunti siinä meni ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata samantien autolle. Yllättävää kyllä, lenkkarit olivat vielä sen verran syönnillään, että päätimme jatkaa korkeimalle huipulle asti. Sieltä löytyi kahvila ja gondolihissi joten osa päätti lähteä hissillä Ylläsjärvenpuolelle ja osa  nuukuuden iskiessä päätti laskeutua hissin perässä nopeasti ja helposti kävellen rinnettä alas. Todellisuus selvisi laskeutujille varsin nopeasti. Tästä laskeutumisesta ei tulisi nopeaa, eikä helppoa. Äkkiä ajateltuna voisi luulla, että jyrkän ja kivikkoisen laskettelurinteen huipulle nouseminen kävellen olisi vaikeampaa kuin sieltä alas tuleminen. VÄÄRIN!  Jalkojen vapina helpotti melko pian alas päästyämme, mutta polvet ja nilkat tavitsevat vähän pidemmän ajan tästä toipuakseen.Ylläksen puolen ravintoloista valtaosa on tähän aikaan vuodesta kiinni, joten menimme kaakaolle/kaljalle/limsalle ensimmäiseen avoinna olevaan kuppilaan.Tämän jälkeen nousimme koko porukka gondolihissillä takaisin huipulle. Aikasemmasta viisastuneena päätimme palata autolle huoltotietä pitkin.

Hiillostettua poron sisäfilettä

 

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Rouheessa, jota oli kehuttu kovasti. Odotukset oli korkealla ja emmekä joutuneet pettymään. Erityisesti poron sisäfile oli hyvää. Tähän oli hyvä lopettaa serkusten yhteinen matka. Seuraavana päivänä toinen porukka suuntasi Rovaniemen Joulupukin pajan kautta kotia ja Väläys puolisoineen jatkoi matkaa kohti Jäämerta.

 

 

 

Yheenveto elokuisesta Äkäslompolosta:

+ ruoka oli hyvää

+ upeat maisemat

+ ei hyttysiä, eikä muita ötököitä

+ hieno ilma

+ hyvät ulkoilumaastot/reitit

+ vähän ihmisiä ja paljon poroja

+ oli se, että löytyi vain yksi miinus. Osa paikoista oli kiinni, aukeaa vasta myöhemmin syksyllä.

 

Budapest osa 2

 

Lupailimme ensimmäisessä osassa, että tämä artikkeli käsittelee Budapestin nähtävyyksiä ja meidän reissun aktiviteetteja. Reissumme kesti sunnuntaista torstaihin ja kerkesimme kokea monenlaista.

PÄIVÄ 1.

Iltalennon vuoksi menopäivälle ei ollut mitään muuta ohjelmaa, kuin selviytyä hotellille. Maanantaina heti aamusta lähdettiin porukalla kävelemään kohti Tonavaa. Siinä matkalla pidettiin yksi, jos toinenkin torikokous ja lopulta saimme päätöksen aikaan ja päätimme kiivetä Gellert-kukkulalle. Gellert-kukkula sijaitsee Tonavan vieressä Budan puolella.

Nousu Gellert-kukkulalle lähti sillan takaa tämän patsaan alta.

Lämmintä oli 37 astetta. Erityisesti nousun aikana kuumuus oli TODELLA tukalaa. Varmasti ollaan joskus saunottu kylmemmässäkin saunassa kuin tämä kokemus. Juomat olivat jo loppuneet ennen nousun alkamista. Matkalla oli jonkun verran myös portaita. Siinä helteessä 140m korkeusero tuntui aika pitkälle ja raskaalle. Varsinkin Äly-perheen isän ilme synkkeni metri metriltä, kun hän joutui kantamaan osan matkasta matkarattaita. Matkan aikana piti pariin otteeseen pohtia selväsanaisesti kenen idea nousu kukkulalle olikaan (kyllä se oli Väläys kenellä taas välähti). Lopulta pääsimme huipulle. Huipulla oli kioski ehkä jopa kaksi. Ei pysty muistamaan, kun tajunnan rajoilla mentiin jo siinä vaiheessa. Ensin tankattii kylmää limsaa ja jäätelöä. Isukit tarvitsivat kylmät kaljat, toisella taisi mennä parikin… Sen jälkeen vasta pystyimme nauttimaan maisemista, jotka olivat kyllä kiipeämisen arvoiset. Huipulta avuitui hienot näkymät erityisesti pestin puolelle.

Paluumatka sujui jo iloisemmissa merkeissä. Tiedä sitten johtuiko kylmästä jäätelöstä vai kylmistä kaljoista, mutta valituksia kuului huomattavasti vähemmän. 🙂 Paluu matkalle osui myös melko iso ja hyvä lasten leikkipuisto.

Tämä elämys/kidutus päättyi hienolle Vapaudensillalle. Sieltä matka jatkui parin torikokouksen jälkeen syömään WestEnd City Center-ostoskeskukseen ja sen jälkeen hotellille palautumaan sekä sulattelemaan päivän kokemusta.

Vapaudensilta

WestEnd City Center

PÄIVÄ 2.

Tiistai toivoa täynnä. Taas starttasimme aamusta valmiiksi jalat rakoilla ja teinien mielet synkkinä kohti Budapest Zoota. Ihan niin kuin Gellert-kukkula, myös Budapest zoo oli “kävelyetäisyydellä”. Matka kulki hienon Sankariaukion kautta.

Sankariaukio

Eläinpuiston sisäänkäynti

Budapest zoo

Jääkarhuja

Merileijona

Anakonda

Eläinpuistossa vierähti nelisen tuntia. Paluumatkalla pysähdyimme ravintolaan syömään  (kts. http://serkkujenmatkassa.pallontallaajat.net/2018/07/24/gluteeniton-budapest/ ). Ruokailun jälkeen pidimme pienen suunnittelupalaverin Carmenin asunnolla (Central Green hotelliin ei voinut kuvitellakaan menevänsä päiväsaikaan). Päädyimme lähtemään tien toisella puolella olevaan Terror Háza museoon. Museon näyttelyt kertovat Unkarin historiasta fasismin ja kommunismin aikoina 1900-luvulla. Porukan teinit päättivät jättää tämän elämyksen väliin.

Terror Háza

Terrorin talo oli erikoinen kokemus. Ennakkoon meillä oli tiedossa, että näyttely on synkkä ja saattaa aiheuttaa joillekin ahdistusta. Meille ahdistusta aiheutti lähinnä kuumuus, jonotus ja historia aihealueena. Koska seurueessamme oli mukana yksi kävelevä historiantietokirja, tämä oli matkan pakollinen historiaan liittyvä tutustumiskohde. Taustalla soi dramaattinen ja ahdistavan painostava musiikki. Näyttely oli useammassa kerroksessa. Rakennuksessa oli käytössä onneksi hissit, mitkä helpottivat liikkumista matkarattaiden kanssa. Näyttelyssä oli esillä lukuisia videoita ja ääninauhoja sekä myös tunteita herättäviäa aitoja käytössä olleita vankityrmiä. Museovierailusta saadakseen kaiken irti vaatii: hyvää englanninkielen taitoa, aikaa, keskittymiskykyä ja kiinnostusta historiaan. Meiltä löytyi vain yhdeltä nämä ominaisuudet, joten me muut lähdettiin pikaisen kierroksen jälkeen Carmenin asunnolle nauttimaan pöytätuulettimien viileydestä.

Illaksi Väläys oli varannut meille Tonavan risteilyn. Matkalla sinne kävimme syömässä mäkkärissä. Toistaiseksi se oli ainoa tiedossamme oleva paikka, missä oli todella hyvä ilmastointi. Risteily oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista. Retki varattiin Get your guide-sivustolta. Kaikki toimi tosi hyvin. Retki kesti noin tunnin verran. Lähtö oli klo 21. Mikäli haluaa nähdä Budapestin upeassa iltavalaistuksessa, kannattaa varata (ainakin kesäaikana) myöhäisempi risteily, joita kyllä oli tarjolla. Risteilyn ajaksi jaettin kuulokkeita, joista sai kuunnella infoa matkan varrella olleista nähtävyyksistä.

Parlamenttitalo

 

Ketjusilta

Margitsaari

PÄIVÄ 3

Viimeinen kokonainen päivä ajateltiin ottaa rennosti ja viettää se Margitsaaren Palatinus Strand vesipuistossa, jonne lähdettiin kuinkas muutenkaan kuin kävellen. Auringon lämmittäessä ja reput selässä kuumuus kävi taas kerran sietämättömäksi, joten jouduimme matkalla poiketa ilmastoidussa McDonaldsissa juomassa kylmät pirtelöt. Vesipuisto oli ehdottomasti paras aktiviteetti kaikkien viiden lapsen mielestä ja kyllä siellä aikuisetkin viihtyi. Vesipuistossa oli useita altaita, vesiliukumäkiä isoille ja pienille, aaltoallas, hierovia suihkuja jne. Vaikka väkeä oli paljon, niin hyvin mahduttiin sekaan. Pukuhuone oli yhteinen sekä miehille, että naisille joka tietenkin helpotti pienten lasten kanssa matkassa olevia.

Uimisen jälkeen käveltiin kauppakeskus WestEnd City Centeriin syömään ja shoppailemaan. Loppuilta vietettiin porukalla Carmenissa kohtalaisen kovaa ukkosta ihmetellessä.

PÄIVÄ 4

Viimeisenä päivänä pakkasimme tavarat ja jätettiin ne majapaikkojemme matkatavarasäilytykseen. Iltalentoa odotellessa päätimme lähteä käymään ostoskeskus Arena Plazassa, missä vierähtikin koko päivä.

Mitä opittiin…. Väläys ei vastaa enää koskaan mistään mikä liittyy karttoihin, reitteihin tai suunnistamiseen. Tavoitteena oli käydä Ketjusillalla, mutta kuumuus sumensi järjen ja kartta kääntyi päässä väärinpäin. Tämän seurauksena kävelimme kolmella eri sillalla, joista yksikään ei ollut Ketjusilta. Kiitos Tonavan risteilyn sentään menimme edes Ketjusillan alitse. Toinen tärkeä oppi oli, että hotellin tärkein kriteeri on ilmastointi. Kolmas oppi oli, että aina kunnon kengät mukaan. Lähes 60km kävelyä neljän päivän aikana sandaaleilla, balleriinoilla ja Adidaksen läpsyillä jätti ikuisen jäljen Älyn sieluun.  Paljon jäi vielä nähtävää. Mm. kylpylät, unkarilainen ruoka, Budapestin kuuluisa sirkus ja Parlamenttitalo jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.