Unelmaloma Amerikassa jatkuu..

Ja matka jatkuu….

Lähdettiin kohti Las Vegasia heti aamupalan jälkeen. Ajomatkaa meillä oli edessä 280 mailia ennen kuin olisimme perillä The Stripillä. Olimme varautuneet koviin ruhkiin, mutta me vältyimme vielä tässä vaiheessa niiltä. Vastaantulijoilla ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri. Kalifornian puolella liikenne oli sujuvaa molempiin suuntiin, mutta Nevadan rajalla liikenne pysähtyi lähes kokonaan vastaantulijoiden kaistalla ja mateli useamman kymmenen kilometrin matkan ajan.

Liikenteessä näkyi kaikenlaisia kulkupelejä.

Matka kulki Mojaven aavikon läpi, joten meillä oli ennakkokäsitys ettei pysähdyspaikkoja hirveästi olisi tarjolla. Tämä käsitys osoittautui kumminkin vääräksi. Kyliä ja huoltoasemia oli tasaisin väliajoin. Kun matkaa oli taitettu reilusti yli puolet, niin pysähdyimme tankkaamaan, vessaan ja ostettiin starbucksin kylmät kahvit mukaan. Tämä kylmä kahvi maistui myös ihmiselle, joka ei tykkää kahvista ja muutti tämän elämän lopullisesti. Oliko syynä aavikko, melkein 40 asteen kuumuus vai muuten ihmeellinen Amerikka, mutta koukkuun jäi. Sen jälkeen lähtikin kylmää kahvia virtaamaan siihen malliin, että kalorilaskurissa pyöri luvut yhtä tiuhaan kuin Las Vegasin kasinon pimpelipompeli-pelikoneessa.

Saavuttuamme Las Vegasiin piti käydä ensimmäiseksi ruokakaupassa. Menimme Whole Foods Markettiin, mikä oli Väläyksen haave (jäi edellisellä Amerikan matkalla toteutumatta). Toisen unelmien täyttymys oli toisten järkytys. Whole Foods Market on sairaan kallis luomukauppa ja tämä oli kaikkien muiden matkaseuralaisten mielipide.

Majoituimme Hilton Grand Vacation on the Boulevard -huoneistohotelliin. Hotelli sijaitsi Stripin varrella pohjoispäässä. Vaikka ensimmäinen hotellimme Los Angelesissa oli ihan kelpo hotelli, niin kyllähän Hilton nosti lomafiiliksen ihan uusiin sfääreihin. Tässä kohteessa yövyimme neljä yötä ja kummallakin pariskunnalla oli omat huoneistot. Olimme 21. kerroksessa ja näkymät olivat Down Towniin päin. Tässä muutamia kuvia huoneestamme.

Lyhyen hengähdys tauon jälkeen lähdimme kävellen kohti  The Stripin “keskustaa”. Kävelimme Ceasar Palace -hotellille ja näimme sen edustalla Hell´s Kitchen -ravintolan. Silloin juuri Suomessa pyöri kyseinen ohjelma telkkarissa, missä etsittiin juuri tähän Vegasin ravintolaan ravintolapäällikköä. Uteliaisuus voitti ja päätimme kokeilla onneamme, jospa saisimme pöydän. Onni suosi ja ilman isompia jonotteluita pääsimme sisälle. Ihme kyllä, sillä paikka oli tupaten täynnä. Legendaarinen Wellingtonin pihvi piti tietenkin maistaa ja kana-annoskin oli yksi parhaista. Hinnat olivat ihan kohtuulliset, kana-annos oli noin 29$ ja Wellington 49$. Paluumatka taittui takaisin hotellille kävellen ja matkalla poikettiin Treasure Island Hotel & Casinolle, missä onni vähän suosikin.

Maanantaipäivä vierähtikin Las Vegas North Premium outlets -ostosparatiisissa. Iltapäivällä kerkesimme vain puoleksi tunniksi altaalle ottamaan aurinkoa. Lyhyen löhöilyn jälkeen lähdimme taksilla Bellagio -hotellille katsomaan upeaa vesisuihkunäytöstä. Näytöksen jälkeen menimme syömään tien toiselle puolelle yhteen lukuisista casinoista (ehkä Harrahs-casino). Buffet-pöytä maksoi 33$ ja oli kyllä hyvää ruokaa. Ruokailun jälkeen kokeilimme hieman Casino-elämää. Pöytäpeleihin osallistujilta ja peliä seuraaviltakin kysyttiin henkkarit. Henkkarit kysyttiin porukan nuorimmalta ja vanhimmalta (33, 37 v.). Tästä riittikin riemua pitkäksi aikaa.. 😀

Seuraavan päivänä lähdimme ennakkoon varatulle Grand Canyon helikopteri ajelulle. Retken olimme varanneet Get your guide- sivuston kautta ja kaikki toimi sovitusti. Meidät noudettiin hotellilta ja kuljetettiin South Las Vegas- terminaaliin. Sieltä lensimme  Maverickin helikopterilla yli Hoover Damin, Lake Meadin ja Fortification Hillin. Laskeuduimme Grand Canyonin uumeniin, jossa nautimme shampanjaa ja pienen piknikin. Syötyämme, juotuamme ja valokuvattuamme, nousimme uudelleen ilmaan ja retki jatkui Black Canyonin halki takaisin kentälle. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan Grand Canyonin ja Colorado- joen kauneudesta. Reissu oli aivan uskomattoman upea kokemus, maisemat oli jotain mitä ei voi sanoin kuvailla vaan se pitää kokea itse. Meidän lentäjä oli aivan mahtava Kyle, joka lennätti meitä turvallisesti Grand Canyonin yllä. Jos vain mahdollista niin kannataa ilman muuta käydä tälläisellä helikopteri ajelulla. Tämä oli ehdottomast parasta koko tällä Amerikan reissulla! Kyllähän tämä retki rokotti jonkun verran matkabudjettia, mutta se oli niin mahtava kokemus, että ennemmin luopuisimme jostain muusta nähtävyydestä/aktiviteetista kuin tästä.

Illalla menimme syömään The Mirage Hotelliin. Toinen pariskunta lähti syömisen jälkeen hotelille nukkumaan ja toinen jäi katsomaan kyseisen hotellin tulivuorenpurkausesitystä.

Keskiviikkona lähdettiin vielä nopeasti tekemään viime hetken ostoksia Las Vegas North Premium Outlettiin. Minkä jälkeen kävimme ajelemassa Down Townin puolella sekä ajettiin The Strip päästä päähän. Iltapäivä vietettiinkin sitten hotellin uima-altaalla aurinkoa ottaen ja hyvästä ruoasta ja juomasta nauttien. Leppoisan iltapäivän jälkeen lähdettiin illalla vielä Stratosphere hotellin näköalatorniin ihastelemaan Las Vegasia iltavalaistuksessa. Olihan se upea näky. Yksi meistä kiersi kaikki kolme huvipuistolaitetta, mitkä olivat huipulla. Jonoa laitteisiin ei jostain syystä ollut…

Olihan Las Vegas näkemisen arvoinen paikka, Grand Canyonista puhumattakaan. Paljon jäi vielä näkemättäkin. Mm. Death Valley jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Seuraavaksi suuntasimme takaisin kohti Los Angelesia ja tarkemmin Santa Monicaa, mutta siitä saatte lukea lisää seuraavassa julkaisussa. 🙂

Unelmaloma Amerikassa- Los Angeles

Tästä tekstistä tulee tosi pitkä… Matkan taustoista ei osata vielä tänä päivänäkään sanoa mitään, koska aina kun asiasta keskustellaan kaikilla meillä neljällä on eri käsitys asiasta. Todellisuus meni suurinpiirtein näin. Väläyksen perhe oli käynyt jo aikaisemmin Floridassa, joten kaipuu Amerikkaan jäi. Väläys oli ajatellut, että olisi hienoa päästä käymään Kaliforniassa ja heitti ilmaan ehdotuksen, että lähdettäiskö käymään aikuisten reissulla Los Angelesissa. Ehdotus houkutti Älyä puolisoineen kovasti, mutta ensimmäinen reissu ilman lapsia vaati useamman kuukauden kyspyttelyn. Onneksi kummankin perheen lapsenvahdit järjestyi helposti, mistä iso kiitos isovanhemmille.

Monen tunnin etsimisen jälkeen varasimme lennot Tjäreborgin kautta, Helsinki-Lontoo- Los Angeles. Aamuyöstä Helsinki-Vantaalle saavuttuamme menimme heti loungeen aamupalalle ja odottelemaan lennon lähtöä Lontooseen. Lontoossa menimme samoin heti loungeen, jossa söimme vielä toisen aamupalan. Kolmen tunnin odotus meni nopeasti korttia pelatessa ja ennen lähtöä kerkesi vaihtua vielä lounaskin tarjolle. Söimme siis vielä lounaan ennen koneeseen nousua. Vatsat täynnä oli hyvä nousta Los Angelesin koneeseen. Lennot meni kaikin puolin hyvin ja tarjoilu pelasi.

Los Angelesiin saavuttuamme vastoin kaikkia odotuksia pääsimme maahantulomuodollisuuksista todella nopeaa eteenpäin, joka kesti max.15 minuuttia. Auton vuokrasimme Alamolta, jonka ilmaiset bussit kuljettivat asiakkaat terminaalista vuokraamon pihaan. Auton saamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta reilun vuorokauden matkustamisen jälkeen järki ei toiminut ihan odotetusti. Ensimmäinen tunti istuttiin autossa vuokraamon pihassa ja taisteltiin navigaattorin kanssa. Yllättäen syy ei ollutkaan Tompan (TomTom), vaan vika oli tälläkin kertaa käyttäjissä. Vinkkinä muille, että kannattaa tarkistaa onko osavaltio oikea, jos ei osoitetta ala löytymään.

Lopulta pääsimme matkaan ja suuntasimme hotellia lähimpään Ralphs-supermarkettiin. Väläys oli tehnyt taas kerran hyvää työtä ja meillä oli jo ennakkoon tiedossa, missä kaupoissa kannattaa käydä ja hän myös tiesi missä ne sijaitsevat. Ralphs oli melko iso ja siellä oli hyvät valikoimat sekä hintakin sopii myös budjettimatkailijalle.

Ruokaostosten jälkeen suuntasimme ensimmäiseen majapaikkaamme. Olimme varanneet majoituksen Hollywood Orchid suites -hotellista. Hotelli oli niin sanotusti peli paikoilla. Walk of famelle oli noin 150 metriä matkaa ja Dolby Theatre ostoskeskuksineen oli ainoastaan hotellin ja tämän kuuluisan tähtikadun välissä. Ensimmäistä kertaa ikinä, päätimme majoittua samaan huoneeseen koko porukka. Sijainti näkyi hieman hinnassa (mutta oli kyllä joka euron arvoinen), joten päätimme säästää ja nukkua kolme ensimmäistä yötä yhdessä. Onneksi huoneessa oli kaksi king size -sänkyä. Luotimme siihen, että näin alkumatkasta yhteiselo vielä sujuu ja hyvin selvittiin. 🙂 Huoneessa oli täysin varusteltu keittiö ja ihan ok kylpyhuone.

hotellihuone

hotellihuoneen keittiö

Olimme tehneet ennakkoon pöytävarauksen Hard Rock Cafe -ravintolaan, mikä sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotellista. Samalla tuli tehtyä myös ensisilmäys Walk of famelle. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Raskaan matkan jälkeen oli ihanaa päästä nukkumaan.

Seuraavana aamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen Universal Studioille. Olimme ostaneet liput ennakkoon Universal Studion omilta virallisilta nettisivuilta. Ostamamme liput olivat Universal express -liput, joilla säästimme huomattavasti aikaa. Lipuilla pääsi jonon ohi yhden kerran kaikkiin laitteisiin ja näytöksiin. Normi jonot näyttivät paikoitellen melko pitkiltä, parhaimmillaan 90min/laite säästimme jonotusaikaa. Kyllähän se lipun hinta (178$) karvan verran kirpaisi ostohetkellä, mutta oli kyllä joka dollarin arvoinen.

Suurin osa laitteista oli 3D-laitteita ja melko hurjia. Ihan pienten lasten kanssa en lähtisi sinne. Koemme, että rahat menisivät hieman hukkaan. Väläys puolisoineen ovat enemmän hurjapäitä ja he varmasti nauttivat kaikista laitteista. Mitä tulee taas toiseen pariskuntaan, niin kyllä hekin jo iltapäivästä istuivat laitteissa silmät auki. Olihan ne tosi taitavasti tehtyjä. Monesti piti hokea itselle, että mä istun vaunussa joka ei varsinaisesti liiku mihinkään vain kallistelee eikä siis lennetä avaruudessa tai istuta ihan älyttömän hurjassa vuoristoradassa. Kyllä otti mahasta. Ihan heikko hermoisille ei suositella. Hieman Särkänniemen “Tukkijoki” tyyppisesti tehty Jurassic park -vesiseikkailu oli kyllä yksi mieleen painuvimmista laitteista. Myös Studio tour oli hieno kokemus. 3D-esityksistä Simpsonit ja Transformers oli ehdottomasti parhaimmat. Myös erikoistehostenäytös oli upea. Jos suunnittelet meneväsi Universal Studioille, ei kannata suunnitella mitään muuta sille päivälle ellei ole Fast pass -lippuja. Me kierrettiin melkein kaikki laitteet/näytökset ja me pääsimme lähtemään puistosta klo 15 jälkeen.

Tappajahain kuvauspaikka

Jurassic Park

Harry Potterista tuttu Tylypahka

WaterWorld

Universal Studion karkkikauppa

Kaupassa käynnin ja syömisen jälkeen lähdimme vielä käymään Griffith Observatoriolla. Se reissu ei mennyt aivan suunnitellusti. Auringonlaskua oli tullut seuraamaan muutama muukin turisti. Autoja oli valehtelematta tuhansia. Kolme isoa parkkialuetta olivat täynnä autoja, sen lisäksi tienvarret olivat kumpaankin suuntaan täynnä autoja useamman kilometrin matkalta. Siellä oli useita liikenteenohjaajia ohjaamassa liikennettä. Me ratkaistiin tämä ongelma näin…Eli ei kauhean fiksusti…

Otettiin heti aamusta aikaisin uusi yritys ja tällä kertaa saimme auton parkkiin. Maisemat olivat kyllä upeat. Sieltä näkyi hyvin Hollywood- kyltti kuin koko Los Angelesin kaupunki.

Sieltä jatkoimme matkaa Camarillo outlettiin mihin oli noin tunnin ajomatka. Siellä meni iltaan asti ja aika sekä rahat loppuivat vähän kesken…  Takaisin ajoimme Malibun rantatietä pitkin Santa Monican ja maailman kalleimman ostoskadun Rodeo Driven kautta takaisin hotellille. Matkamme jatkuu ensi viikolla Las Vegasiin… 🙂

Rodeo Drive

Rantaloma Montenegrossa ja päivä Albaniassa

Muistoja vuoden takaisesta löhölomasta Becicin rannalta…

Vietettiin miehen kanssa kahdestaan viikon loma upeassa Montenegrossa. Lähdettiin helpolle pakettimatkalle viime vuoden syyskuussa. Majoituimme Iberostar Bellavue hotellissa. Matka sisälsi all inclusiven eli tämä loma oli pelkkää syömistä ja auringossa makoilua. Toki jotain pientä aktiviteettia on lomalla aina hyvä tehdä. Meidän kohdalla se rajoittui mm. kävelyyn Becicin naapurissa sijaitsevaan Budvaan, johon pääsi kätevästi ja nopeasti aivan hotellin vieressä sijaitsevan tunnelin läpi. Budva on suurempi ja vilkkaampi lomakohde kuin meidän valitsema Becici. Budvassa sai onneksi kävellä ihan rauhassa ilman minkäänlaisia sisäänheittäjiä tai kaupustelijoita, mikä sopi paremmin kuin hyvin meille. Sen ihmeellisemmin me ei Budvaan tutustuttu kuin kävelemällä rannalla ja poikkeamalla ostoskeskuksessa.

Hotellin yksi allasalueista

Yhtenä päivänä kävelimme myös yhdelle Montenegron kuvatuimmista kohteista, rikkaiden suosimalle pienelle Sveti Stefanin saarelle. Itse saarelle meillä ei ollut mitään asiaa, kun emme siellä majoittuneet, mutta ihailimme kaunista saarta kauempaa rannalta. Meidän hotellilta sinne oli matkaa n. 7km rantoja pitkin kävellen.

Sveti Stefan

Teimme myös päiväretken Albanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Shkoderiin. Aamulla noustiin linja-autoon, joka vei meidät hienojen maisemien ja kapeaa tietä pitkin Montenegron ja Albanian rajalle jossa pydähdyttiin vessaan. Taukopaikalla oli pieniä kerjäläislapsia niin paljon, että sai korviksista ja kaulakoruista pitää kiinni, ettei ne lähtenyt lasten mukaan. Kauempana taukopaikasta oli lasten äidit selvästi opastamassa kenen luokse kannatti mennä kerjäämään ja jos onnisti niin äidiltä sai Milkan suklaasta palasen. Meillä pysyi onneksi korut tallella.

Albanian puolella menimme ensimmäiseksi Rozafa Linnalle. Linna oli ihan mielenkintoinen paikka. Aika kului nopeasti paikallisen oppaan kertoessa sen historiasta ja meidän ihmetellessä kauniita maisemia.

Päästyämme Shkoderin keskustaan, niin kerjäys jatkui. Tällä kertaa asialla olivat raskaana olevat naiset. Heti linja-autosta noustessamme oli 3-5 naista käsipitkällä kerjäämässä. Ensin meidän oli tarkoitus mennä kaupungille kiertelemään, mutta päätimmekin mennä käymään Shkoder Historical museossa. Siellä olisi ehkä rauhallisempaa kuin kaupungilla. Museo oli suoraan sanottuna pettymys ja ei mitään sanomaton paikka. Tässä vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että meidän kohdalta rupeaa Albania olla nyt nähty. Meille ei jäänyt mitään palavaa hinkua Albaniaa kohtaan. Toki tämä käynti oli niin nopea, että täytyy antaa vielä ajatuksille mahdollisuus joku päivä maahan palata. Ehkä rantalomalle….

Aina välillä on kiva tehdä vähän rennompia ja vähemmän suunniteltuja lomia. Kaiken kaikkiaan loma oli hyvä. Vähän tekemistä, paljon ruokaa ja lepoa 🙂 Mielellään palaisin vielä joskus Montenegroon ja tutustuisin siihen paremmin. Tai ylipäätänsä kiinnostus Balkanin alueen maihin heräsi tämän reissun myötä….

 

Katinkulta – meidän kestosuosikki

Työreissun jälkeen alkoi viikon loma. Suuntasimme perheen kanssa Vuokattiin Katinkultaan. Katinkulta on meidän kestosuosikki ja käymmekin siellä kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Tällä kertaa matkaseurana olivat vanhempani ja siskon perhe. Toki majoituimme kaikki omiin mökkeihin. Meidän kahden makuuhuoneen paritalo sijaitsi Hiekkaniemessä. Mökki oli oikein hyvä ja viihtyisä.

Lauantaina suuntasimme valloittamaan Vuokatinvaaraa. Sää oli ihanteellinen ja maisemat olivat todella upeat. Kävelimme osaksi hissiväylää pitkin, joten reitti oli hyvinkin helppokulkuista. Ennen huippua reitti jyrkkeni huomattavasti, mutta pohja oli hyvä kävellä lasten kanssa. Jäimme hieman kaipaamaan nuotiopaikkaa (toki voihan olla, että siellä huipulla olikin, mutta ei vain löydetty). Noin 100m (Hesburgerin) parkkipaikalta oli laavu, mutta siellä ei ollut polttopuita ja emmekä hoksanneet ottaa mukaan mökiltä. Menimme sitten mökille paistamaan makkarat. Jokaisessa huoneistossa oli vielä kaasugrillit käytössä. Hyvälle maistui näinkin ja eipä vaatteetkaan haisseet savulta.

Meidän Katinkullan lomat ovat aina aktiviteettaja täynnä. Kävimme jopa kolme kertaa kylpylässä (mikä on meille paljon), tennistä ja sulkapalloa pelattiin useampana päivänä. Lisäksi kävimme kerran keilaamassa ja pari kertaa pelaamassa frisbeegolfia. Frisbeegolfradalla ei ollut ruuhkaa ja täytyy muutenkin kehua rataa. Meillä oli lapset mukana pelaamassa ja maasto oli ihanteellista heidän kanssa pelailuun. Välillä oli kunnon polkuja ja muutenkin maasto oli pääosin helppokulkuista. Suosittelen.

Tähän aikaan vuodesta oli vielä pyörät käytössä eli kaksi aikuisten pyörää per huoneisto. Tämä oli jo ennakkoon tiedossa ja meillä olikin mukana pojille omat pyörät. Kaikki siirtymiset teimmekin pyörillä. Lisäksi Katinkullan alueella on monta leikkipuistoa, joten niihin oli nopea polkaista pyörillä. Lapset tykkäsivät kovasti. Yleensä suosimme saatavuuden mukaan huoneistoja, mitkä sijaitsevat lähempänä päärakennusta, mutta näin kun lunta ei ole ja pyörät ovat käytössä, on ihan sama missä niemessä huoneisto sijaitsee.

Meidän lomilla joku meistä on aina kipeenä ja miksi tämä kerta olisi ollut poikkeus. Nuorempi poika oli pari päivää kuumeessa, mutta siitäkin selvittiin pari päivää leväten. Yleensä me käymme myös Superparkissa, mutta tällä kertaa päätimme jättää sen väliin mm. sen vuoksi, kun toinen oli kipeenä.

Katinkulta on meidän kestosuosikki vuodesta toiseen. Tykkäämme toki kierrellä eri paikkoja, mutta Katinkullassa on säästä riippumatta aina paljon tekemistä. Lapsille on hyvät leikkipaikat niin sisällä kuin ulkonakin ja kylpylä on hyvä. Voi pelata sulkapalloa, squashia, tennistä sekä keilata. Hyvät ulkoilumaastot ja reitit, frisbeegolf ja niille jotka harrastavat golfia, niin varmasti on hyvät kentät. Lisäksi on Superpark ja ilmeisesti uutena Megazone-laserpeli sekä laajat valikoimat ryhmäliikuntatunteja. Osakkaille on vielä tarjolla mm. ilmaista aamu-uintia ja lentopalloa, mitä tykkäämme hyödyntää joka reissulla.Tähän, kun lisätään hyvät hiihtoreitit ja laskettelu talviaikaan, niin mielestäni parempaa ja monipuolisempaa paikkaa saa kyllä tosissaan etsiä, että löytää. Sotkamon palvelut ovat lähellä ja ravintolatarjontakin on ihan riittävä.

Kävimme Amarillossa herkuttelemassa.

Lähdimme kotiin jo torstaina, mikä olikin hyvä valinta, koska perjantaina satoi ensi lumen. Päästiin turvallisesti kesärenkailla kotiin.