Aruba, tänne voisi palata vielä uudelleen

Karibian valloitus jatkuu…

Me lennettiin Havannasta Aruballe Miamin kautta. Miamissa meillä oli reilusti aikaa vaihtaa, joten menimme Avianca Loungeen odottamaan jatkolentoa.

Avianca Lounge, Miami International Airport

Aruballe laskeuduttiin vasta klo 22.40. Tilaamaamme taksia ei näkynyt missään, joten otettiin toinen taksi, että päästiin meidän majoituspaikkaan. Siellä olikin sitten vastassa kiinni oleva aita/portti ja sen sisäpuolella  postilaatikko, missä meidän huoneen avain oli. Ei muuta, kun mies kiipesi aidan yli ja haki laatikosta avaimet, että päästiin huoneeseen. Huoneen ovi olikin jo valmiiksi auki ja valot päällä! Hetken mietittiin, että tultiinkohan oikeaan huoneeseen. Sen verran matkaväsymys painoi, että ajateltiin sen olevan ihan sama kenen huone oli. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan!

Me majoituimme Bubali Villa & Apartments huoneistoon. Huoneessa oli sänky, wc/suihku ja pieni keittiö. Siellä oli ihanan rauhallista. Ilmaista kahvia ja teetä oli koko ajan tarjolla. Vettä, limsaa ja jäätelöä pystyi ostamaan. Meidän majoitus sijaitsi n. 600m päässä Eagle Beachiltä. Sijainti oli meille hyvä ja auton pysäköinti oli helppoa, sekä ilmaista.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin hakemaan vuokra-autoa lentokentältä, koska vuokraamo oli kerennyt mennä jo kiinni edellispäivänä ennen, kun meidän lento Aruballe laskeutui. Auto alle ja kohti Natural Bridgeä. Sieltä matka jatkui kohti saaren itä-osassa sijaitsevaa Baby Beachiä. Oli ihana päästä uimaan ja snorklaamaan. Onneksi väkeä ei ollut niin paljon liikenteessä, kun ajateltiin ja mahduttiin rannalle ihan hyvin.

Saatiin isompi vuokra- auto, mitä olimme varanneet.

Baby Beach

Tämän jälkeen ajettiin aivan meidän majapaikan vieressä olevaan Super Food Plaza ruokakauppaan. Nälkäisenä tuli ostettua aivan liian paljon ruokaa, joten tästä syystä Aruban ravintola kokemukset jäi heikoksi. Loppupäivä lepäiltiin meidän omalla altaalla ja myöhemmin illalla lähdettiin vielä kävelemään Eagle Beachille.

Super Food Plaza, joka oli todella suosittu ruokakauppa.

Aamulla lähdettiin autolla kohti saaren länsi- osaa ja käytiin katsomassa California Lighthousea. Sieltä matka jatkui rantoja pitkin ajellen, pysähdellen, maisemia ihaillen ja kuvia ottaen kohti meidän majapaikkaa. Piti keretä soittamaan kotia FaceTime puhelu ennen kuin teinit menee nukkumaan. Onneksi Aruba on niin pieni saari, että tämän kerkeäisi varmasti päivässäkin kiertämään autolla jos vaan haluaisi. Välimatkat on niin lyhyitä. Autoja täällä oli kyllä paljon ja varsinkin kaupungin keskustassa liikenne oli välillä jopa pysähdyksissä. Varsinaisessa Orjanjestadin keskustassa me käytiin vain kerran. Siellä oli haasteellista saada auto parkkiin, eikä me juuri viihdytä isoissa väkijoukoissa. Sinä päivänä oli vielä risteilylaiva saapunut satamaan ja tuonut tuhansia turisteja mukanaan.

California Lighthouse

Arashi Beach

Päivällä käytiin uimassa Eagle Beachillä ja syömässä Taco Bellsissa. Sen jälkeen makoilemaan iltapäiväksi taas omalle altaalle. Illalla lähdettiin vielä kävelemään Eagle Beachille ja katsomaan auringonlaskua.

Eagle Beach

Näitä Dividi Tree puita kasvoi Aruballa joka paikassa. Tämä kuva on Eagle Beachiltä.

Aamulla tavarat kasaan, palauttamaan vuokra-auto, kentälle ja kohti Bonairea.

Aruballa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta itse kerkesin näkemään kaikken mitä olin halunnut ja suunnitellutkin. Ainut minkä olisi vielä voinut käydä katsomassa, oli Natural Pool. Meidän vuokra-autolla sinne vaan ei ollut mitään asiaa. Tie on siinä kunnossa, että tarvii jonkun normi autoa järeämmän pelin perille päästäkseen. Meidän kohdalla se olisi tarkoittanut, että olisi pitänyt ottaa joku valmisretki ja sitä me ei haluttu tehdä. 

Aruba oli kyllä kaikinpuolin mukava saari. Autolla oli helppo liikkua paikasta toiseen ja liikenne oli, jos nyt ei rauhallista, mutta suomalaiselle helposti ajettavaa. Saarelta löytyy varmasti kaikenikäisille tekemistä. Rannat on aivan mielettömiä ja niitä on useita. Aurinko paistaa ja ihmiset on ystävällisiä. Viikkoa en ehkä jaksaisi siellä makoilla, mutta 4-5 päivää olis mulle hyvä:) Suuri suositus Aruballe! Pienenä miinuksena amerikkalaiset turistit, joita oli todella paljon. Me ei onneksi majoituttu missään isossa hotelli keskittymässä, joten meitä ei varsinaisesti ihmismäärät haitanneet.

Loppuun vielä muutama kuva Arubalta.

Oranjestad

Kuuba- Havanna, positiivinen yllätys

Tästä alkaa mun tähänastisen elämän ehkä mielenkiintoisin lomareissu. Ainakin erilaisempi kuin koskaan ennen.

Torstai-iltana huomattiin, että lentoaikataulut olivat menneet saarten välisillä lennoilla aivan uusiksi. Mitään ilmoitusta siitä ei tietenkään ollut lentoyhtiöltä sähköpostiin tullut. Toki omaa tyhmyyttä, kun ei oltu aikaisemmin niitä tarkastettu yhtiön omilta sivuilta….. Jotenkin vaan luultiin, että tulis ilmoitus sähköpostiin niin kuin oli muiltakin lentoyhtiöiltä tätä ennen tullut.

No sehän tiesi vähän aikataulu ongelmia meille ja alkoi kauhea sähköposti rumba InselAirin kanssa. Niiden toimisto oli auki enää tunnin verran ja meidän piti yrittää aikatauluttaa lennot uusiksi, koska meidän täytyy ehkä jättää yksi saari välistä. Myös hotelli pitää perua ja selvittää saadaanko lennoista rahat takaisin.  Osasta lennoista olisi saanut rahat takaisin heti, mutta se jäi pikkuisen epäselväksi, että miten se meni. Siitä tuli sellainen sotku, että yksinkertaisesti meiltä loppui aika kesken ja päätettiin, että yritetään selvittää sitä kun päästään Aruballe. Jos niitä ei pysty perumaan/saa rahoja takaisin, niin edetään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Toki hotelleja ei pystytä enää maksutta perumaan, vaikka lennoista rahat takasin saisikin.

Pelkillä käsimatkatavaroilla lähdettiin reissuun.

Matkaan päästiin silti ajoissa. Ensin bussilla asemalle, junaan ja Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tämä oli eka kerta kun tultiin lentokentälle junalla. Oli kyllä helppoa ja yksinkertaista. Harvoin vain osuu lennot ja juna- aikataulut kohdilleen, että noin pystyy tekemään. Täytyy yrittää jatkossakin hyödyntää enemmän tätä matkailu muotoa.

Lentokentällä mentiin suoraan Aspire Loungeen lounaalle ja mahat täynnä oli hyvä vaihtaa Almost@Home loungeen päivälliselle ja sieltä koneeseen. Lentomatka, joka oli 12h meni ihan hyvin. Sain jopa vähän nukuttuakin. Ainut asia mitä ei ole ennen tapahtunut oli, että jostain syystä mun jalat ja kädet turposi aivan kauheasti. Ehkä olisi pitänyt nousta useammin seisomaan ja jaloittelemaan.

Almost@Home Lounge

Havannaan laskeuduttiin vähän myöhässä, mutta se ei meitä haitannut. Reput selkään, maahantulotarkastukseen ja rahaa vaihtamaan. Tuossa ei kauaa aikaa kulunut, mutta kun lähdettiin etsimään meidän valmiiksi tilaamaa taksia, niin rupesi aikaa kulumaan. Taksin piti olla meitä odottamassa nimilapun kanssa kentällä, mutta ei me sitä mistään löydetty. Oltiin varmasti niin tuskaisten turistien näköisiä, että joku paikallinen jamppa meidät sieltä bongasi ja tarjosi apua. Ei muuta, kuin kaverin kyytiin ja toivoa parasta, että vie meidät oikeaan paikkaan. Mä pidin koko matkan turvavyön aukaisin napista kiinni valmiina hyppäämään taksista pois ja juoksemaan lujaa, jos alkaisi siltä vaikuttamaan, että meitä kusetetaan ja lujaa! Kysyinkin vielä taksikuskilta, että tietääkö se varmasti mihin me ollaan menossa. Vastasi nauraen, että on ajanut taksia 20 vuotta, no problem! Ja antoi jonkun taksikortin meille. Kuski tiesi mitä teki ja löysi kun löysikin meidän Casa Particular majapaikan. Siellä meitä vastassa oli mukava iäkäs pienimies joka puhui hyvää ja selvää englantia. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan, kello oli jo yli puolen yön.

Meidän Casa Particular, B&B Dõna Isabel majoituksen ulko- ovi.

Aikaerosta johtuen me herättiin jo viiden jälkeen aamulla. Satoi kaatamalla vettä! Pikkumies oli sanonut yöllä, että aamupala on tarjolla vasta klo 8. Oli pitkä aika odottaa nälissään, mutta onneksi aamupala oli hyvä. Tarjolla oli paljon tuoreita hedelmiä, leipää, tuorepuristettuja mehuja, teetä, kahvia, hilloja, muroja, juustoja, kinkkua ja kananmunat sai haluamallaan tavalla laitettuna.

Mun aamupala

Aamupalan jälkeen lähdettiin heti kävellen kiertämään vanhaa Havannaa, onneksi vesisade oli loppunut. Oli kyllä ihana liikkua melkein vuorokauden istumisen jälkeen. Ensimmäiseksi menimme katsomaan El Capitoliota, Cenrto Gallegoa, kuuluisaa Floridita baria ym.  Matkalla piti käydä myös Hotel Parque Centralin aulassa ihmettelemässä ja vessassa. Vieressä olevasta Hotelli Plazasta käytiin ostamassa nettikortit. Netti maksoi 1CUC/ 1h. Netti toimi vain Wi-Fi puistoissa, joita oli useita. Ne oli helppo löytää kun vain katsoi ihmisiä joilla oli puhelin kädessä ja pää alhaalla.

El Capitolio

Hotel Parque Central

Puisto, missä netti toimi.

Nettikortti, joita me ostettiin kolme.

Matka jatkui kohti Plaza de la Catedralia ja sotamuseota. Hetken matkaa käveltiin myös kuuluisaa rantapromenadi Maleconia ja katsottiin kuinka risteilylaiva lipui lähellä olevaan satamaan. Täällä oli tosi paljon kaikenlaisia puistoja ja aukioita ja mulla ei todellakaan ole tietoa minkä nimisiä ne kaikki oli.  Käveltiin vaan vanhan Havannan katuja ristiin rastiin ja ihmeteltiin menoa.

Plaza de la Catedral

Malecón- rantabulevardi

Lounas me syötiin Habana61 ravintolassa, minkä mä olin katsonut etukäteen meille valmiiksi. Sieltä saisi varmasti gluteenitonta ruokaa. Ruoka meni niin jäseniin, että päätettiin kävellä vielä Obispo- katu päästä päähän ja mennä hetkeksi käymään majapaikassa.

Päivälliselle mentiin parinsadan metrin päässä sijaitsevaan El Chanchullero de Tapas ravintolaan. Paikka on sen verran suosittu, että meidän piti hetki sinne jonottaa. Ruoka oli ihan hyvää. Halpaa se ainakin oli! 

Kahden yön ja yhden päivän kokemuksella Havanna oli kyllä positiivinen kokemus. Paljoa en uskaltanut tältä odottaa, mutta ihmisten ystävällisyys ja  ihmismäärä iltaisin kaduilla yllätti meidät täysin! Aamulla/päivällä sai kulkea todella rauhassa, mutta jo iltapäivästä rupesi kadut ja puistot täyttymään paikallisista. Tuntui, että vasta illalla Havanna herää! Kaduilla sai onneksi kulkea melko rauhassa. Joitain kyselyitä ja pyytelyitä tuli, mutta ei ollenkaan niin paljon, kuin olin jostain lukenut. Varsinaisia kerjääjiä tuli vastaan vain kaksi.

Meidän casa paricular oli myös positiivinen kokemus. Tässä huoneistossa oli kolme vuokrahuonetta. Meillä oli käytössä yksi huone, jossa oli parisänky ja WC/suihku. Muut tilat oli yhteisiä muiden kanssa. Huoneiston perällä nukkui jo aikaisemmin mainitsemani pikkumies. Aamupalan ja siivouksen hoiti ymmärtääkseni hänen tyttö/tytöt ja ehkä vaimo? Yksi tytöistä asui Italiassa tällä hetkellä ja vastasi ainakin osittain tästä majoituksesta. Ainut mikä haittasi vähän oli aivan olematon äänieristys. Sitä ei yksinkertaisesti ollut ollenkaan. Meitä kahta aikuista se ei juurikaan haitannut varsinkaan, kun emme käyneet, kuin nukkumassa siellä. Lapsiperheelle tilanne olisi voinut olla toinen….

 

Sama taksikuski, joka meidät tänne toikin, tuli myös aamulla meidät hakemaan kentälle. Kivana yllärinä vei meidät väärään terminaaliin. Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, kun ei löydetty meidän lentoa. Se kun selvisi, että ollaan väärässä terminaalissa ei auttanut, kuin ottaa taksi taas alle ja mennä oikeaan terminaaliin. Onneksi taksikuskille kelpasi eurot, koska olimme jo kereneet vaihtamaan CUCit takaisin euroihin. Oikeassa terminaalissa selvisi, että lento on ainakin tunnin myöhässä.

Myöhemmin Aruballa luin uutisista, että Havannaan oli iskenyt tornado meidän lähtöä seuraavana päivänä. Oli saanut pahaa tuhoa aikaan. Sen jälkeen vielä meteoriitti! Toivottavasti tuhot saadaan nopeasti korjattua.

Ruka

Väläyksen seikkaillessa Karibialla, meidän perhe vietti viime viikon Rukalla. Ruka on meille entuudestaan tuttu paikka, kun olemme käyneet siellä useita kertoja. Majoituksen olin varannut RCI:n kautta Ruka Villageen. Olemme majoittuneet siinä kerran aikaisemminkin ja tykkäsimme kovasti. Erityisesti lasten kanssa ihan verraton. Pääset majoituksesta suoraan hiihtämään, rinteeseen kuin pulkkamäkeenkin. Myös palvelut ovat lähellä. Tarvitsimmekin autoa vain kerran koko viikon aikana, kun kävimme katsomassa poroja.

Majoituimme kahden makuuhuoneen huoneistoon, mikä olikin hauska sattuma, että kyseessä oli tismalleen sama huoneisto kuin edellisellä kerralla. Kiva huoneisto, mutta pienenä miinuksena mainittakoot todella pieni jääkaappi ja leivänpaahtimen puuttuminen. 

Meidän lomalle tyypillisesti nuorin lapsi oli kuumeessa jo ennen lähtöä ja toinen poika sairastui loman aikana. Vuorottelemalla kaikki pääsi ulkoilemaan ja rinteeseenkin pääsimme yhdessä koko perhe peräti yhtenä päivänä. Sää oli kylmää, mutta ei haitannut menoa juurikaan. Maisemat olivat kyllä upeat. 

Noin 150m päässä majoituksesta lähti valaistulatu, jos kävi Saarualla asti lenkistä kertyi mukavasti 10km. Uuttusuon kahvilan kohdalta pääsi jatkamaan Vuosselin lenkille, mikäli menohaluja oli enemmänkin. 

Yhtenä päivänä kävimme jo perinteeksi muodostuneella poroajelulla Lammintuvalla. Lapset saivat kiertää kierroksen ja sen jälkeen pääsivät syöttämään poroja. Hintaa tälle lystille oli 15€/hlö. Lapset tykkäsivät kovasti ja oli heidän mielestään reissun yksi kohokohdista.

Makuelämyksistä mainittakoon mm. Riipisen riistaravintolan muikut ja metsäsienikeitto porolla. Suositellaan lämmöllä. 

Valtaosa ajasta kului rinteessä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Uutuutena meille oli päivän Gondolilippu, mikä sisälsi myös pääsyn lastenmaahan. Gondolin lähellä oli kivoja helppoja rinteitä, joita myös pienet lapset pystyi laskemaan. Meneillään oli Polar Night Light Festival 2019. Rinteet olivat upeasti valaistuja.