Katinkulta – uutta ja vanhaa

Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo hyvän aikaa. Lumi on sulanut ja kesä tekee tuloaan. Tässä päivitys meidän yhteisestä Katinkullan lomasta, mikä tehtiin vielä kun lumi oli maassa.

Väläyksen korvissa soineet Karibian rytmit alkoivat pikkuhiljaa hiipuumaan, joten oli aika lähteä taas lomalle. Tällä kertaa lähdettiinkin porukalla Vuokattiin. Kohde valikoitui lähinnä sijainnin mukaan, kun toinen perhe ei ehtinyt lomailla koko viikkoa töiden painaessa päälle. Kummallakin perheellä oli omat huoneistot. Väläyksen poppoo, joka oli kahden aikuisen ja kahden teinitytön kokoonpanolla matkassa, majoittui Katinkultaniemen keltaisiin rivitaloihin eli 1mh + parvi. He olivat varanneet majoituksen jo hyvissä ajoin. Älyn perhe (viime aikoina on kyllä tuntunut, että meidän porukassa on jäljellä enää pelkkiä väläyksiä :D), joka oli taas kahden aikuisen ja kahden alle kouluikäisen kanssa matkassa, varasi majoituksen äkkilähtönä ja päädyimme Villas 1 huoneistoon. Villas-huoneistot Katinkullassa olivatkin meille kaikille ihan uusi tuttavuus. Meillä oli 1mh ja olohuoneessa oli levitettävä sohva. Näin neljän yön pikalomalle neliömäärä oli ihan riittävä. Ainoa miinus oli, että Villas-huoneistoissa ei ollut kuivauskaappia, mutta tästä selvittiin.

Tässä kuvia Villas-huoneistosta.

Tällä kertaa säät eivät suosineet kuin muutamana päivänä. Tuuli oli melko kovaa ja taivaalta satoi lunta ja räntää vuoronperään. Meillä ei säiden vuoksi mikään aktiviteetti jäänyt tekemättä, mutta ei se kyllä hirveästi kannustanutkaan ulkoiluun. Kovaa tuulta uhmaten hiihtelimme lähinnä aurinkolatua, mikä kiertää osaksi järven jäällä. Valita voi 5km tai 10km lenkin. Maisemat olivat kyllä kivat.

Muuten aika kului melko pitkälti sulkapalloa ja tennistä pelatessa sekä pikkupojat halusivat käydä päivittäin kylpylässä ja laskettelemassa. Illat pelailtiin korttipelejä ja Haluatko miljonääriksi -peliä. Siinä samalla oli hyvä pohtia mm. tulevia mahdollisia matkakohteita. Ja ehkä saatettiin päästä lähes yksimieliseen lopputulokseen (Mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys, kun keskustelussa on mukana keskisuomalaisia ja eteläpohjalaisia. Mitä lottootte kummat ovat haastavampia?). 😉

Laskettelurinteet olivat hyvässä kunnossa. Positiivista oli, että lastenrinteet olivat ilmaisia ja tarjolla oli myös 10€ maksava tenavalippu, millä pääsi vähän pitempään mattohissiin ja se ei ollut sidottu tiettyyn tuntimäärään.

Sunnuntaina vietettiin aikuisten iltaa ja lähdettiin syömään meidän kestosuosikki Amarilloon. Teinit jäi pikkupoikien vahdiksi.

Amarillo, The Plate

Älyn porukka lähti kotia kohti tiistaiaamuna ja me muut jäimme vielä hetkeksi lomailemaan. Loppuviikko meni ihan samoissa aktiviteeteissa, kuin alku lomakin. Teinit kävi päivittäin kuntosalilla, pari kertaa laskettelemassa ja minä päivittäin tyttöni kanssa hiihtämässä. Kerran kävimme myös keilaamassa. Onneksi sää suosi muutamana päivänä ja hiihtämisestä pääsi jopa nauttimaan.

Kuvaan eksyi myös vahingossa metsän eläimiä, ehkä metsäkauriita?

Tällä ilmalla ja näillä laduilla kelpasi kyllä hiihtää.

Ja välillä ei sitten ollut ihan niin kiva hiihtää….

Välillä meinasi usko, toivo ja kunto loppua kesken hiihtolenkin. Ajoittain satoi lunta ja tuuli todella kovaa.

Kovan tuulen jälkeen latu olikin sitten todella roskainen.

Mutta, oli ilmat minkälaiset tahansa niin ei se meidän menoa ole koskaan haitannut. Me oltiin taas kerran niin LOMALLA:) Ja mikä mukavinta, oli pitkästä aikaa päästä yhdessä reissuun. Suunnitella ja haaveilla tulevista matkoista, pelata pelejä ja viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa yhdessä ja erikseen.