Uusikaarlepyyn Storsand ja Pietarsaaren Fäbodan- Länsirannikon löytöjä

 

Ollaan hyvän ystäväni kanssa yritetty jo vuosia (14v.) saada järkättyä, jos jonkinlaista yhteistä retkeä ilman lapsia, mutta aina se on johonkin kaatunut. Nyt sattui niin hyvin, että meille molemmille sattui vapaapäivä keskelle viikkoa. Ei muuta kun äkkiä suunnitteille reissua. Yhdessä päivässä ei pitkälle kerkeä, joten sovittiin, että aloitetaan tämä ensimmäinen yhteinen aikuisten reissu kevyesti. Ei olla yötä ja päivässä pitää keretä se tekemään. Minä en ole juurikaan rannikolla ajellut, joten mun ehdotuksesta päätimme lähteä katsomaan mitä pienellä pätkällä Suomen länsirannikkoa on meille tarjota. Ja olihan sillä:)

Ensimmäinen pysähdys oli Uusikaarlebyyn Storsand. Ilma oli sen verran kylmä(+16) ja tuulinen, että rannalla ei näkynyt meidän lisäksi ketään muita.

Parkkipaikalta rannalle.

Ranta oli ihanan näköinen ja nopeasti nähty. Aurinkoisella ilmalla ranta on varmasti kiva paikka viettää aikaa. Näinkin tuulisella ja kylmällä ilmalla ei niinkään. Tässä vaiheessa rupesi jo kahvihammasta kolottamaan sen verran, että lähdettiin etsimään jotain kivaa kesäkahvilaa. Auton nokka kohti pohjoista ja päädyimme Cafe Tullmagasinetin pihaan, mutta harmiksemme se oli kiinni. Alue toimii myös venesatamana. Täällä oli myös jonkun verran lapsia ja nuoria uimassa raikkaasta ilmasta huolimatta. Olisiko ollut uimakoulu menossa.

Jatkettiin matkaa kohti Uusikaarlepyyn keskustaa, edelleen kivaa kesäkahvilaa etsien. Auto parkkiin torille ja jalkauduttiin keskustaan etsimään kahvilaa. Hetken siinä pyörittiin ja tehtävä tuntui toivottomalta, joten jouduimme turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan. Sieltä vastaan tuli Vesitorni, Panorama kesäkahvila, joka oli yllätys yllätys kiinni sekin. Avataan klo 12.

Vesitorni, Panoraama kesäkahvila

Päätettiin vaihtaa kesäkahvilan etsiminen lounaspaikan etsimiseen ja päädyimme syömään Juthbackan ravintolan seisovaan pöytään. Tämän jälkeen päätettiin vielä kerran yrittää käydä Vesitornilla, koska kello oli jo yli 12. Edelleen kiinni. Tässä vaiheessa rupesi jo vähän huvittamaan, että onko todellakin kahvilan löytäminen näin vaikeaa. Tästä kuitenkaan lannistumatta päätimme vaihtaa paikkakuntaa ja autolla kohti Pietarsaarta. Ystäväni selasi Instagramia ja näin löysimme idyllisen Cafe Skorpanin. Kahvin tuoksu leijui meitä ihanasti jo ulkona vastaan ja vihdoin ja viimein pääsimme nauttimaan hyvästä kahvista ja leivoksista.

Cafe Skorpan

Mikä miljöö nauttia kesäpäivästä, kahvista ja ystävän seurasta.

Kyllä tätä leivosta ja kahvia kannatti vähän etsiäkin.

Matka jatkui kohti Fäbodan aluetta. Alueelta löytyy kaksi upeaa uimarantaa, Storsand ja Lillsand. Me päädyimme ensin käymään pikkuhiekalla. Sinne on tehty hieno esteetön kulkureitti, jota pitkin oli helppo kulkea. Me ei lähdetty sen kummemmin patikoimaan minnekkään pidemmälle vaan pysyteltiin rannan tuntumassa ja esteettömällä kulkureitillä. Patikointi maastoja siellä on jonkun verran ja ne täytyy kyllä vielä joku päivä tulevaisuudessa käydä kävelemässä. Alueelta löytyy myös kahvila ja karavaanarialue, mutta me ei käyty kummassakaan. Ihmisiä oli jonkun verran liikkeellä ja muutama rohkea oli jopa aurinkoa ottamassa. Aurinko kyllä paistoi ihanasti, mutta edelleenkin oli vain +16 astetta ja ajoittain kova tuuli.

Pikkuhiekan jälkeen ajeltiin Isohiekalle, joka sijaitsi lähellä. Täällä me ei muuta, kuin kävelty rannalle ja takaisin. Tämä oli pienempi paikka kuin pikkuhiekka. Muutama lapsiperhe kokosi siellä telttojansa, mutta muuten täällä ei näkynyt ketään. Molemmilla rannoilla riittää kyllä varmasti väkeä hyvänä ja lämpöisenä kesäpäivänä.

Storsand

Ystäväni sai vielä loistoidean, että käydään samalla reissulla Ilveskivellä. Ilveskivi on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista ja sijaitsee Pedersöressä, Yli- Purmon kylässä. Ei muuta kun google mapsiin koordinaatit ja kohti Ilveskiveä. Pikitieltä kun käännyttiin hiekkatielle, tien koko ajan kaventuessa, tuumasin ystävälleni, että täältä mä en kyllä lähde peruuttamaan jos joku tulee vastaan. No niinhän siinä sitten kävi, että tukkirekkahan meitä vastaan tuli, mutta onneksi oli vielä lastaus puuhissa. Eli meidän tie tyssäsi siihen. Sain onneksi auton käännettyä ilman vahinkoja ja päätettiin, että lähdetään kotia kohti. Hetken matkaa ajettuamme huomasin kyltin missä luki Ilveskivi ja ei muuta kun uusi yritys sinne. Tällä kertaa pääsimme perille asti, mutta kun lähdettiin polulle niin tuli onneksi mieleen, että kuinkas pitkä sinne itse kivelle on. Pieni googlailu ja selvisi, että sinne oli sen verran matkaa, jotta päätettiin sitten palata takasin autolle. Sillä vaatetuksella ja ilman juomista reissusta olisi tullut kohtuuttoman rankka pelkän kiven näkemiseksi. Tarkemman selvittelyn ja autolle palaamisen jälkeen selvisi, että eihän sinne kivelle ole kuin 800m parkkipaikalta. Tässä vaiheessa päivää rupesi jo pieni väsymys painamaan ja nauru oli niin herkässä, joten yhteistuumin päätettiin ajaa suorinta tietä kotia, ettei vaan sattuis mitään!

Tästä lähti polku Ilveskivelle.

Päivä oli todella kiva ja yllätyksiä täynnä. Olin kyllä yllättynyt miten hienoja rantoja Suomesta löytyy ja vielä noinkin lyhyen matkan päästä kotoa. Harmi kun ei ole tullut aikaisemmin käytyä. Tuolla viihtyy varmasti kaikenikäiset, varsinkin vähän lämpöisemmällä ilmalla kuin mitä meille sattui. Ei voi muuta, kuin ihmetelle Suomen luonnon kauneutta taas kerran ja yrittää tutustua siihen vielä paremmin.

Yhtä juhlaa

Serkkujen matkassa -blogi täyttää 15.7. vuoden. Tämä vuosi on ollut meille erittäin antoisa ja olemme kiitollisia sekä yllättyneitä, että lukijat ovat löytäneet blogimme näin hyvin ja kommentteja on aina kiva lukea. Vaikka kirjoitammekin tätä itselle, niin sydäntä lämmittää, jos joku muukin on saanut kirjoituksistamme jotain itselleen.

Kevät ja alkukesä oli meille hieman haasteellista aikaa ja blogin puolella oli hieman rauhallisempaa. Tälle on ollut hyvä syy. Perheissämme on ollut ihania, mutta mullistavia ja aikaa vieviä tapahtumia, jotka ovat olleet blogilta ja matkustamiselta pois. Nyt rippijuhlat ovat enää ihana muisto ja Väläyksen perheen esikoisetkin ovat saavuttaneet virallisesti aikuisuuden. Ihania ja toivottuja muutoksen tuulia kuuluu myös toiselle perheelle. Meidän matkaseurueen uusin jäsen on juuri syntynyt. Toivottavasti tällä pienellä miehellä on yhtä vahva matkageeni kuin meillä muillakin. 🙂

Edelleen intoa matkustamiseen löytyy enemmän kuin on aikaa (ja rahaa). 😀 Ei tämäkään kesä ole kulunut pelkästään sohvalla lojumalla vaan muutamia reissuja on tehty ja niistä pääsette lukemaan kesän ja alku syksyn aikana, kunhan saamme purettua ne tekstin muotoon.

Käy tykkäämässä meistä Facebookissa ja Instagramissa. Löydät meidät nimellä serkkujen matkassa.

 

3 yötä Krakovassa ja päiväretki Auschwitziin

Lähdettiin Vappuviikolla käymään Puolassa ja tällä kertaa reissuun lähti minä, mies, meidän nuorin tyttö ja mun kummipoika, jolle lupasin tämän matkan rippilahjaksi.

Lento Krakovaan lähti illalla, joten startattiin sunnuntaina aamupäivästä hyvissä ajoin autolla kohti Helsinki- Vantaan lentokenttää, koska matkalla piti poiketa pikaiseen Tampereen Ikeassa ostoksilla ja syömässä:)

Lentokentälle päästyämme, matka alkoi tuttuun tapaan Aspire Loungesta. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Me lähdettiin reissuun ihanan lämpöisestä ja aurinkoisesta Suomesta ja saavuttiin sateiseen Krakovaan. Koko meidän miniloman ajan säätiedot näytti sadetta! Mulle sattui mukaan vielä rikkinäinen sateenvarjo, minkä huomasin vasta, kun sitä tarvitsin.  Perillä taksikuskikin pahoitteli kovasti, kun oli huono sää. Ihan kun se nyt säälle, jotain voisi. Ja eipä tule itselle mieleen yhtään reissua, että olisi annettu sään lomaa pilata. Toki, ei hyvästä ilmasta haittaakaan ole:)

Majoituimme Garbary Aparthotelliin. Huone oli ihan perussiisti hotellihuone. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, jossa toisessa huoneessa oli parisänky ja toisessa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Pieni keittiö ja suihku/WC. Hotelli sijaitsi vanhankaupungin laidalla. Mun mielestä kävelymatkan päässä ”kaikesta”. Ainakin kaikesta siitä, mitä me halusimme Krakovassa nähdä.

Garbary Aparthotel

Hotellin ravintola

Aamulla, kun herättiin satoi kaatamalla. Onneksi sade lakkasi pian ja päästiin lähtemään aamupalalle mun ja tytön kovasti odottamaan Cakester- kahvilaan. Oli kyllä hyvä aamiainen! Voin suositella.

Mahat täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan Krakovan kaupunkiin. Käveltiin ensin juutalasikortteli Kazimierziin, jossa vain käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin. Käytiin muutamassa kirkossa sisällä ja paikoissa mihin ei ollut pääsymaksuja.

Käytiin myös tutustumassa Wawelin linnan ilmaisiin osiin. Luulen, että jos olisi halunnut käydä linnan eri osissa sisällä, olisi liput pitänyt ostaa jo ennakkoon. Ihmisiä oli kyllä paljon liikkeellä. Kuinkahan paljon tuolla on hyvällä ilmalla väkeä? Ja kesällä? Varmasti ihan liikaa mulle.

Wawelin linna

Syömässä me käytiin Pasta Barissa, mistä tiesinki jo etukäteen, että sieltä saa gluteenitonta pastaa. Ruoka oli myös täällä hyvää. Maha tuli täyteen, mutta silti piti hakea vielä Cakester cafesta itelleni mukaan jälkiruoaksi kakunpala. Kierreltiin illalla kaupungilla niin kauan, kunnes rupesi satamaan taas vettä.

gluteeniton, maidoton ja vegaaninen kakunpala:)

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin, kun lähdettiin käymään Auschwitzissä.  Mentiin aamupalalle meidän hotellin ravintolaan. Ajateltiin, että päästään helpommalla ja nopeampaa näin, kuin, että lähtisimme etsimään aamupalaa muualta. VIRHE! Me odotettiin meidän aamupalaa n. 50 min, joten meille jäi aikaa syödä se alle 5 minuutissa, ennen kuin taksi saapui meitä hakemaan. Ravintolassa ei montaa ihmistä meidän lisäksi aamupalalla ollut, joten vähän jäi epäselväksi mikä siinä kesti. Onko muutaman munan ja parin paahtoleivän paahtaminen niin työlästä? No, onneksi aamupala oli ihan hyvää, minkä siitä kerkesi maistamaan ennen kuin meidän piti jo juosta taksiin.

Olimme varanneet etukäteen hotellin kautta yksityisretken Auschwitziin, johon kuului kaikki, taksi, liput, opas ym. ja hyvä niin. Siellä oli valtavasti ihmisiä. Seuraavat kaksi päivää oli myyty jo loppuun ja ymmärsin taksikuskin puheista, että lippuja ei ole mahdollista saada enää mistään! Retken hinnaksi tuli 40€/henk.

Ensin jonotettiin Auschwitz I – pääleiriin, joka toimii nykyään museona. Kierros kesti meillä n. 2h. Meille sattui vähän lässyttäen puhuva opas, jonka englannista oli haastava saada selvää. Ajoittain kierroksella edettiin todella nopealla tahdilla. Jos erehdyit hetkeksi pysähtymään ja kuvamaan sisällä jotain, niin takana tulevan ryhmän opas kyllä kertoi isoon ääneen, että hopi hopi. Välillä tuntui, että meno oli kuin karjamarkkinoilla! Luulen, että minä olisin saanut enemmän irti paikasta, jos olisin saanut kiertää siellä ilman opasta ja rauhassa. Opas kyllä selitti, että ihan turvallisuus syistä sisätiloissa pitää liikkua nopeasti. Minkä kyllä ymmärrän ihan täysin.

“työ vapauttaa”

Tämän jälkeen siirryttiin kaikki omine kyytineen Auschwitz II- Birkenauhin, mikä toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen. Meidän taksikuski odotti meitä ennalta sovitussa paikassa ja vei meidät sinne. Muutaman minuutin kestävän automatkan aikana syötiin äkkiä meidän vähäiset eväät pois. Kannattaa varata omaat eväät reissuun mukaan. Siellä oli kyllä joku pieni kioski mistä pystyi ostamaan jotain, mutta en tiedä minkälainen tarjonta kioskissa on.

Täällä sama ryhmä ja opas kerääntyi yhteen ja tutustuminen Auschwitz II- Birkenauhin alkoi. Paikka oli todella iso ja kiersimme siitä vain osan. Kyllähän se antoi ajattelemisen aihetta, kun näki millaisissa oloissa siellä on oltu ja mitä siellä on tapahtunut.

Koko päivän retki tänne oli kyllä todella raskas, mutta ihan mielenkiintoinen. Omalta kohdaltani kokemus jäi jotenkin vajaaksi. Odotin jotain paljon enemmän, mutta en tiedä, että mitä. Ehkä osittain oman huonon kielitaitoni takia, kun en saanut oppaan puheesta hyvin selvää ja en kaikkea ymmärtänyt oli retki tänne vähän pettymys. Vai oliko mulla niin korkeat odotukset paikan suhteen? Tämä oli mulle kerran elämässä kokemus ja ei mun tarvitse sinne toista kertaa lähteä. Toki siellä kannattaa mennä käymään, jos siellä päin liikkuu ja on aikaa yhden ylimääräisen päivän verran. 

Pitkän päivän päätteeksi mentiin vielä illalliselle Zielona Kuchina ravintolaan ja pyörittiin muuten vaan vanhassakaupungissa. Seuraavana aamuna nukuttiin vähän pidempään, pakattiin ja lähdettiin lentokentälle aamupalalle Business Lounge Schengeniin.

Krakova yllätti meidät kyllä todella positiivisesti. Siellä olisi ollut tekemistä pidemmäksikin aikaa. Paljon jäi vielä nähtävää, mm. Wieliczkan suolakaivokset jäi kokematta, joka olisi kiinnostanut mua kovasti. Ehkä vielä joku päivä pääsen senkin näkemään. Matka Krakovaan oli kaikin puolin onnistunut, vaikka aurinkoa ei koko reissulla näkynytkään.