Matkalla Äkäslompoloon – Ranuan eläinpuisto ja Joulupukin pajakylä

Viime vuonna käytiin pikalomalla Äkäslompolossa, mutta tällä kertaa me saatiin nauttia koko viikko ihanista maisemista ruskan kera. Tämä reissu oli kaikin puolin erityinen. Tämä oli meidän pikkumiehen ensimmäinen pitempi lomareissu. Lisäksi reissuun lähti vanhempani ja siskoni perhe, kun juhlistimme koko perheen voimin 60-vuotiasta äitiä.

Päätimme lähteä matkaan jo päivää aikaisemmin, koska halusimme siskon kanssa viedä lapsemme käymään Ranuan eläinpuistossa ja Joulupukin pajakylässä. Matkaa oli lähes 700km, joten näissä kohteissa käyminen edellytti todellakin yöpymistä. Yövyimme Oulun Scandic cityssä.

Huone oli perhehuone, missä oli parivuode, sekä levitettävä sohva, missä isommat pojat nukkuivat ja vauvan sänky. Kylpyhuoneessa oli kylpyamme, mikä oli erityisesti poikien mieleen. Hyvin mahtui viisi henkinen perhe. Aamupala oli hyvää perustasoa. Erikoisuutena mainittakoon ihana ohut rieska. Veikkaisin, että oli perunarieskaa, mutta tämä siis pelkkä arvaus.

Aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti Ranuaa. Jonkin verran oli sumua, mutta matka taittui melko nopeasti. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt Ranualla, joten uusia kokemuksia ja elämyksiä oli luvassa kaikille. Jo matkalla saimme ihastella poroja.

Lippujen hinnat olivat mielestäni positiivinen yllätys. Perhelippu maksoi 51€, mikä tuntui esimerkiksi Ähtärin pandoihin verrattuna halvalle. S-etukortilla oli mahdollista saada normihinnoista pieni alennus. Plussat siitä. Olimme perillä lähes puiston avautumisen jälkeen ja porukkaa oli melko vähän. Pihassa oli hieno rakennus, missä ilmeisesti myytiin edullisesti fazer-makeisia, sillä ihmisiä tulisi sieltä isojen karkkikassien kanssa. Itsesuojeluvaisto onneksi esti meitä käymästä siellä. Olisi ehkä saattanut lähteä lapasesta.

Reitti kulki koko matkan leveää laudoitettua “polkua”, mikä oli tosi kiva. Hyvä mennä vaunujen kanssa ja tosi selkeä reitti. Leveys mahdollisti myös ohitukset sulavasti. Tykkäsimme kaikki kovasti. Meillä oli omat vaunut vauvalle, mutta lähtöportilla näkyi olevan pyörätuoleja, rollaattoreita ja lastenrattaita, joita voi lainata/vuokrata. Reitin varrella oli paikkoja, missä olisi voinut nauttia omia eväitä, jos niitä olisi ollut mukana.

Ehdoton suosikki oli tietenkin jääkarhu. Tavallinen karhukin oli vielä hereillä. Harmillisesti hirvet pötköttelivät aitauksen takareunassa, joten niiden näkeminen jäi vähän vaisuksi. Kierrokseen meni meidän perheeltä aikaa vähän reilu 90 minuuttia. Sovimme kierroksen päätteeksi, että ajamme reilun 80km Rovaniemelle ja kävimme syömässää Prisman Buffassa. Sen jälkeen oli reissun yksi kohokohdista eli joulupukki. Harmiksemme Santapark oli kiinni, mutta tämän tiesimmekin jo etukäteen, joten ajoimme suoraan Pajakylään napapiirille.

Matkaa oli reilut 200km jäljellä, joten ihan hirveän pitkää pysähdystä emme kerenneet pitämään, mutta Joulupukkia kävimme moikkaamassa ja ostimme suhteellisen hinnakkaat kuvat siitä muistoksi. Pojat pääsivät kertomaan lahjatoiveensa pukille ja oon sata varma, että pukin vahingonilo meitä vanhempia kohtaan lisääntyi samaan tahtiin, mitä hiki nousi meidän otsalle toivelistaa kuunnellessamme. Drone ja rummut olivat mm. listan kärkipäässä. Olimme aikaisemminkin käyneet Pajakylässä, joten ei niin kovasti harmittanut, että jätimme väliin porot, matkatavaramyymälät sekä Joulupukin pääpostin. Viime kerralla vierailimme joulutalossa ja kiersimme näyttelyn ja moikkasimme Joulupukkia siellä, joten tällä kertaa menimme moikkaamaan Joulupukkia joulupukin kammariin. Myymälässä varmistin, että onko Joulupukki nähtävissä molemmissa paikoissa (vanhin poika hoksaisi kyllä, että pukit ovat eri pukit) ja olihan se. Ilmeisesti se joulutalon Joulupukki on majoitusliikkeen omistajan tuottamaa palvelua ja Pajakylän alkuperäinen Joulupukki löytyy päärakennuksen Joulupukin kammarista. Tonttu, joka kuvasi vierailun oli oikein iloinen ja työlleen omistautunut.

Sellainen muutos edelliskertoihin oli, että valokuvia ei saatu enää mukaan USB-muistikortilla, vaan nykyään kuvat voi ladata netistä vuoden ajan mukaan saatavalla koodilla. Kätevää. Seuraavaksi oli aika kääntää nokka kohti Äkäslompoloa. Siitä ruskalomasta saatte lukea lisää seuraavassa julkaisussa.

 

 

 

Turun Linna, Vanhalinna ja Olkiluodon vierailukeskus- niistä oli meidän viikonloppu tehty

Miten me päädyimme viettämään viikonlopun Turussa?

Pari kuukautta sitten tajusin yksi ilta, että en ole koskaan käynyt Turun linnassa ja samalla selvisi, ettei myöskään mies ole siellä käynyt. Joten tuumasta toimeen ja selvittämään milloin mulla olisi seuraava vapaa viikonloppu ja mahdollisuus lähteä reissuun. Sitten etsimään mistä löytyisi mahdollisimman halpa hotelli kyseiselle ajalle. Siitä lähti sitten ajatus, että mennään tutustumislomalle Holiday Club Caribiaan. Viikonloppu eli pe-su maksoi 100€ ja aamupala sekä kylpylän vapaa käyttö kuului myös tuohon hintaan. Mielestäni todella halpa hinta viikonlopusta. Ainut miinus tuossa tutustumislomassa on, että pitää käydä kuuntelemassa n. 2h Holiday Club- esittely, mutta sehän se tutustumisloman idea on. Meillä oli se vartattuna lauantai aamulle klo 10.

Turku ei ollut mulle entuudestaan millään tavalla tuttu kaupunki. Kerran olen siellä yhden yön yöpynyt Power Cupin takia ja mitä nyt ollaan sieltä laivalle lähdetty. Siinä lyhkäisyydessä mun kokemukset Turusta.

Perjantaina lähdettiin töitten jälkeen autolla kohti Turkua. Matkalla mulle soitti nainen ja kertoi, että meidän Holiday Club- esittelyaika lauantailta oli sairastapauksien vuoksi peruttu. Illalla oltiin perillä vasta kahdeksan maissa, joten eipä me muuta keretty/jaksettu tehdä, kun käydä syömässä hotellissa olevassa O´learys ravintolassa. Mikä oli virhe. Mun annoksen ranut oli raakoja ja hamppari kylmä. Mutta mulla oli niin kova nälkä, etten jaksanut edes antaa palautetta annoksesta ja söin sen mukisematta.

Meidän hotellihuone oli ihan kiva ja siisti. Vähän pieni, mutta hyvin siinä viikonlopun vietti.

Lauantaiaamuna olikin sitten kiva herätä kunnon sateeseen. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä tehdään. Suunniteltu Holiday Clubin esittelykin oli kerta aamulta peruttu. Meidän oli tarkoitus kävellä hotellilta Turun Linnaan, mutta tuossa sateessa ei voinut kävellä edes autolle! Sadetutka näytti, että sade pitäisi pienen tauon puolenpäivän aikaan, joten mulla oli hyvää aikaa googlailla, mitä kaikkea Turussa voi sadepäivänä tehdä.

Me päätettiin lähteä ajamaan Hämeen Härkätie, jonka varressa sijaitsee Liedon Vanhalinna. Sadekkin loppui sopivasti perille päästyämme ja päästiin kipuamaan Linnavuorelle kastumatta.

Seuraavaksi ajettiin katsomaan Nautelankoskea. Alueella sijaitsee myös Nautelankosken museo, mikä ei ollut sillä hetkellä auki. Siellä on myös lyhyt luontopolku, mikä kiertää joen molemmilla puolilla, mutta me ei sitä lähdetty kiertämään. Me päädyimme vaan katselemaan koskea.

Tästä ajoimme suoraan Turun Linnaan, mikä oli koko viikonlopun kohokohta ja matkan tarkoitus. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että saimme auton parkkiin aivan linnan viereen 2h kiekkopaikalle. Turun Linna oli kyllä mielenkiintoinen paikka. Olin yllättynyt kuinka iso se loppujen lopuksi oikein olikaan ja mitä kaikkea se piti sisällään. Itseäni jäi eniten mietityttämään, että miten ihmeessä siellä on pärjätty talvisin. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Ajateltiin vielä käydä tutustumassa Turun Tuomiokirkkoon. Siellä oli menossa jotkut kuvaukset, joten meidän vierailu jäi lyhyeen. Olin ladannut puhelimeen vielä mobiiliopastuksenkin, mutta en sitä sitten koskaan päässyt kokeilemaan.

Tältä päivää rupesi olemaan Turku nähty. Hetki oltiin vielä kaupungilla, käytiin syömässä ja sitten hotellille uimaan ja saunomaan.

Sunnuntaiaamuna lähdettiinkin sitten kotia kohti, muutaman mutkan kautta. Matkalla tuli vastaan Olkiluodon vierailukeskus, mistä en ollut ikinä edes kuullutkaan. Ei muuta kuin sinne tutustumaan. Oli vähän outo olo, koska siellä ei ollut ketään muuta kuin me. Ei nähty edes henkilökuntaa, mikäli siellä sellaista paikalla oli. Sisäänpääsy sinne oli ilmainen. Paikka oli todella mielenkiintoinen, näyttely hyvin järjestetty ja hienosti toteutettu. Kannattaa käydä tutustumassa, vaikka ydinvoima ei olisikaan tuttu aihe.

Ulkona kiersi myös lyhyt havaintopolku. Aikuiselle polun kiertämisessä ei juuri mitään ihmeellistä ole, mutta lapsille varmasti ihan kiva.

Ajettiin vielä Eurajoen varressa Irjanteen kylässä sijaitsevan Faltunkosken Sahan kautta kotia. Vieressä sijaitsee myös Irjanteen kirkko sekä matonpesupaikka. Suomessa riittää kyllä tekemistä ja näkemistä, joten tähän oli hyvä lopettaa tältä erää kotimaahan tutustuminen.