Ensikosketus Ho Chi Minh Cityyn

Lähdettiin tammikuun viimeinen päivä kahden viikon reissulle Aasiaan. Ensimmäisenä kohteena Vietnam, Ho Chi Minh City eli Saigon. Hieman pohdittiin mitä matka tuo tullessaan Koronaviruksen levitessä ympäri maailmaa, mutta pakattiin reppuun kumihanskoja, suu-nenäsuojuksia sekä paljon käsidesiä.

Lennettiin Qatar Airwaysilla HCMC:n Dohan kautta. Matka kotiovelta hotellille kesti 24 tuntia ja matkaväsymystä oli havaittavissa. Ehkäpä siinä syy seuraavaan tapahtumaan….

Olin aikaisemmin jo ottanut selville miten lentokentältä hotellille kannattaa mennä ja millä taksilla, paljonko se maksaa ym. Taksijonon näkyessä edessämme tuli heti joku nainen kysymään olimmeko taksia vailla. Tietysti olimme ja kysyi mihin olimme menossa. Näytimme osoitteen ja hän osoitti meille taksin mihin istua. Näin emme siis päätyneet haluamamme taksiyhtiön taksiin. Taksissa kysyimme heti hintaa tulevalle taksimatkalle, mutta auto oli jo liikkeellä ja kuski kohautteli hartioitaan, ensimmäinen VIRHE! (ei ikinä kyytiin ennen kuin hinta selvillä)Tässä vaiheessa jo rupesi epäilyttämään, mutta väsymys painoi päälle, niin toivottiin parasta! Mittari pyöri taksissa niin nopeaa, että ensimmäisen kilometrin jälkeen sanoin miehelle, että tästä ei hyvää seuraa. Eikä seurannutkaan…

Pääsimme n. 5km matkan hotellille ja taksikuski jätti meidät nurkan taakse, ei hotellin eteen. Sen jälkeen pyysi meiltä 1,2 miljoonaa Vietnamin Dongia kyydistä. Todellisuudessa matkan arvo on 200 000 VND, minkä etukäteen olin ottanut selville. Siinä sitten ruvetaan selvittämään asiaa ja pyydettiin kuskia meidän mukaan hotellin respaan selvittämään asiaa, koska yhteistä kieltä meillä ei ollut. Tähän hän ei suostunut vaan pyysi näyttämään meidän rahat, jotta voi itse ottaa sieltä tarvittavan summan. Tietenkään ei suostuttu, mutta miehellä oli rahapussi auki (toinen VIRHE), koska laski tarvittavaa rahasummaa ja yhtä äkkiä rahapussista oli 1,2 miljoonaa kadonnut. Sen verran kerettiin näkemään, että laittoi osan rahoista etupenkille ja käteensä jätti osan. Sitten kyseltiin meidän rahojen perään, mutta ei muka tiennyt mitään. Sanoi vain, että 600 tuhatta riittää taksimatkasta, mikä summa oli kädessään. Tässä kohtaa meiltä meni molemmilta kuppi nurin ja mies sai revittyä taksisuharin kädestä osan rahoista ja minä osan. Mä kiipesin vielä takapenkiltä etupenkille ja vähän siinä kamppailtiin, mutta osan rahoista sain takaisin. Tässä vaiheessa kaikki huusi jo sekaisin kaikkia kieliä! Sanoin miehelle, että mene äkkiä ulos kuvaamaan auto ja rekkari. Mä istun sen aikaa autossa sisällä. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että taksisuhari nousi samaan aikaan autosta ulos ja saatin sen naamasta kuva!

Kerrottiin tästä kaikesta hotellin respassa ja he ottivat tämän todella vakavasti. Tästä lähti jonkunlainen pyörä pyörimään ja kun palasimme illalla syömästä hotellille niin uskokaa tai älkää, meidän rahat oli palautettu anteeksipyynnön kera. Tietenkin maksoimme sen 200 tuhatta minkä taksimatka oikeasti maksoi, mutta muut rahat saimme takaisin.

Mitä tästä opimme? Paljonkin, kannattaa luottaa siihen mitä muut kirjoittaa luotettavista takseista ja todellakin käyttää pelkästää niitä. Älä ikinä astu taksiin ellei matkan hinta ole selvillä. Älä levittele rahojasi (mitä ei ole ikinä ennen tehty) ja kuinka kävikään! Kannattaa luottaa vaistoon, jos jokin asia tuntuu huonolta, luultavasti se sitä on!

Väsyneenä, kuumissaan ja vuorokauden matkustaneena ja kaiken tämän kokemuksen jälkeen ensimmäinen kuva Vietnamista, Ho chi minhistä oli jostain syvältä, äkkiä pois täältä! Ensimmäinen ihminen (taksikuski) jonka kohtaamme yrittää ryöstää meidän rahat ja toinen ihminen (respan työntekijä) saa omalla toiminnallaan hommattua ne meille takaisin! Uskomaton kaupunki!

Onneksi hyvin nukutun yön jälkeen kaupunki rupesi tuntumaan jo ihan kivalta.😊

Kos- saaren ympäri autolla

Edellisessä postauksessa tutustuimme saareen pyöräillen ja kävellen. Nyt matkaamme saaren ympäri autolla.

Vuokrasimme päiväksi auton viereisestä paikasta, mistä edellisenä päivänä vuokrasimme polkupyörät. Koska meillä ei ollut etukäteen autoa varattuna, tarjolla oli ainoastaan kaksi auto vaihtoehtoa, Toyota ja Ford. Tässä kohtaa meille tuli joku aivopieru ja valitsimme Fordin, koska se oli pienempi ja halvempi. Se oli VIRHE, mikä ei tule toistumaan enää ikinä! Auto sinänsä toimi moitteettomasti ja kaikesta selvittiin, mutta ylämäkeä se ei meinannut jaksaa nousta ja kytkin remonttiinkaan ei enää montaa kilometriä ollut. Moottorin vikavalon vielä palaessa koko ajan punaisena, ei auto herättänyt suurta luottamusta.

Ensimmäinen pysähdyspaikka meillä oli Therma Beach, missä sijaitsi saaren ainoa kuumalähde. Meidän hotellilta siihen ei ollut kuin n. 7km. Mun mielestä käymisen arvoinen paikka, minne oli myös helppo löytää perille. Auto piti jättää ylemmäksi parkkiin ja siitä käveltiin alas rantaan ajoittain aika jyrkkääkin hiekkatietä. Muutama autoilija sitä uskaltautui ajamaan alas asti, mutta meidän vuokra-autolla me oltaisiin kyllä päästy hyvin alas, muttei enää koskaan ylös.

Therma Beach, kuumalähde

Itse merenranta ei ollut mitenkään ihmeellinen. Muutama aurinkotuoli, pieni baari ja kuumalähde. Lähteessä oli todella kuumaa vettä. Meistä ei kukaan muu kuin teinityttö pystynyt kuumaanlähteeseen menemään. Mä kävin uimassa meressä, joka oli kuumanlähteen kohdalta ihanan lämmintä. Aivan kuin olisi paljussa istuskellut. Me olimme onneksi niin aikaisin aamulla liikkeellä, ettei meidän lisäksi montaa ihmistä ollut vielä sinne löytänyt ja paikka oli ihanan rauhallinen.  Meidän pois lähtiessä sinne saapui linja-autollinen turisteja, joten se siitä rauhallisuudesta siltä päivää.

Seuraavaksi lähdettiin ajamaan Tigakin ja Kefaloksen kautta kohti Kavo Paradiso Beachia. Olin jostain lukenut, että se on yksi saaren hienoimmista rannoista ja myöskin paikallisten suosima. Tiedossa oli, että tie sinne saattaa olla vähän vaikea kulkuista ja perille pääseminen aikaa vievää.  No sitä se todella oli. Yritettiin kolmea eri tietä päästä rannalle, mutta meidän matkakumppaneilla loppui rohkeus yrittää loppuun asti niillä teillä. Toki myönnän, että itseäkin vähän jännitti teiden huonokuntoisuus, mutta ajatus rannan näkemisestä ohitti kaiken muun. Lopputulos oli, että me ei koskaan päästy kyseiselle rannalle. Näin jälkikäteen ajatellen voi olla ettei meidän vuokra-autokaan olisi siitä koettelemuksesta selvinnyt.

Tästä hieman pettyneinä jatkoimme matkaa takaisin Kefaloksen ja  Kardamainan kautta Zian kylään, mikä sijaitsee Dikeos- vuorella. Pysähdyttiin matkalla uimaan ja snorklaamaan Kefaloksessa sijaitsevalle Paradise Beachille. Ranta oli oikein hyvä uimiseen, kun taas snorklaamiseen ei. Tätä rantaa oli mainostettu hyväksi paikaksi snorklaukseen. Ehkä me ei vaan oltu oikeassa kohdassa rantaa, koska me ei löydetty mitään snorklaamisen ja näkemisen arvoista pelkästä hiekkapohjasta. Lapsille ranta on aivan ihanteellinen, loivasti syvenevä  ja pehmeä hiekka, missä on hyvä leikkiä. Ranta oli myös aivan täynnä aurinkotuoleja ja ihmisiä, joten itse en siellä viihtynyt meidän uimista kauempaa. Jos kaipaa rauhallista uimarantaa, kannattaa Paradaise Beach jättää suosiolla väliin.

Paradise Beach

Matka jatkui kohti Zian kylään, mistä näkee kuulemma Kosin kauneimman auringonlaskun, mikä meiltä jäi aikataulu syistä nyt näkemättä. Täältä lähtee myös merkitty patikointireitti vuorelle. Patikointi olisi kiinnostanut mua kovasti, mutta jouduttiin jättämään tämäkin välistä aikataulu syistä. Patikointiin olisi mennyt n.2-4h ja se olisi ollut liian pitkä aika.

Päivä oli jo sen verran pitkällä ja nälkä hirmuinen, joten päätimme ajaa Kosin kaupunkiin syömään kunnon pihvit. Ruoka meni niin jäseniin, että päätettiin yhteistuumin viedä auto pois ja vapauttaa reissukavereiden lapsenvahdit. Me oltiin nyt meidän osalta Kosin saari kierretty. Paljon meiltä jäi vielä näkemättä. Meillä meni niin paljon aikaa hukkaan Kavo Paradiso Beachin etsimiseen, mutta näin nyt tällä kertaa. Tai kyllähän me se ranta löydettiin, mutta tie sinne oli niin huonossa kunnossa, että sen takia luovutettiin itse rannalle meneminen. Tämän kuvan myötä on hyvä sanoa Kosin saarelle heipat:)