Saigon – osa 2

Ja matka jatkuu….

Taksimatkasta hotellille selviydyttyämme lähdettiin katsomaan maisemia. Käveltiin Bitexco Financial Towerille ja ostettiin liput SkyDeckille. Liput maksoi 200 000VND/ aikuinen eli n. 8€. Kerettiin sinne juuri ennen auringonlaskua. Harmitti vain, kun ikkunat olivat todella likaiset, joten kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta. Näkymä oli kyllä hieno, oltiinhan me 49. kerroksessa.

Käytiin syömässä SkyDeckin yläpuolella olevassa EON51 ravintolassa. Ruoka oli ihan syötävää, ei mitään ihmeellistä. Hyvin tiesivät ja tunnistivat ruoka-aineallergiat ja hintataso suomalaiselle oli ihan OK.

Ravintola EON51

Me majoituimme Huong Sen Annex hotellissa. Hotelli oli siisti ja hyvällä paikalla. Henkilökunta oli ystävällistä, auttavaisia ja aamupalalla sai mahan täyteen. Meidän tarpeisiin hotelli vastasi siis oikein hyvin.

Seuraavana aamuna 12 tunnin yöunien jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan kaupunkiin ihan uusin silmin ja avoimin mielin. Ensimmäiseksi suuntasimme Independence Palaceen. Ostimme Independence Palace ja Exhibit Admission yhteisliput. Lippu maksoi 65 000 VND eli n. 3€/ aikuinen. Oli käymisen arvoinen paikka ja täällä sai rauhassa kierrellä miten halusi.

Independence Palace

Täältä suuntasimme War Remnants museumiin eli Vietnamin sodasta kertovaan museoon. Tänne liput maksoi 40 000VND eli n. 2€/ aikuinen. Täällä olikin jo enemmän ihmisiä. Toki vieläkin mahtui pääosin rauhassa katselemaan ja tutustumaan paikkaan. Tämä paikka veti kyllä hiljaiseksi…. Kannattaa ehdottomasti käydä jos vain mahdollista.

Kävimme haistelemassa myös Street Food Marketin tarjontaa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä niin nälkä, että olisimme jääneet sinne syömään. Toki tarjolla oli niin paljon friteerattua ruokaa, että luultavasti minä en olisi sieltä edes mitään voinut syödäkkään.

Street Food Market

Kävelimme vielä katsomaan Notre Dame karedraalia. Sisälle emme edes yrittäneet ja ulkoapäin se oli remontissa. No, tulipahan edes nähtyä.

Notre Dame Cathedral of Saigon

Päivä oli jo sen verran pitkällä ja oltiin pelkällä aamupalalla liikenteessä, joten päätettiin mennä Ciao Bellaan syömään. Sieltä sai ison gluteenittoman pasta annoksen, mikä olikin sitten koko reissun ainoa pastaruoka. Loppuilta menikin hotellihuoneessa ihmetellessä.

Seuraavalle päivälle meillä ei ollut mitään suunnitelmia. Aamusta mentiin hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle makoilemaan, mutta se jäi hyvin lyhyeksi kokemukseksi. Ensin siinä oli ihan mukava olla, kun aurinko ei siihen paistanut. Sen jälkeen kun aurinko pääsi paistamaan altaalle suoraan siinä oli niin kuuma, että oli pakko lähteä pois. Loppupäivä kierreltiin ympäri kaupunkia, istuttiin kahviloissa ja seurattiin kaupungin hurjaa liikennettä. Illalla käytiin syömässä Temple Clubilla, missä sain alkupalaksi aivan ihanaa kurpitsakeittoa. Tähän oli hyvä lopettaa Ho Chi Minh Cityyn tutustuminen ja jatkaa aamulla uuteen kaupunkiin.

Ho Chi Minh City eli Saigon osoittautui alkujärkytyksen jälkeen oikein mukavaksi kaupungiksi. Melkein 13 miljoonan asukkaan kaupungissa loputon skootteritulva ja tien ylitys vaati ensin vähän rohkeutta. Paras tapa ylittää tie oli kävellä rauhallisesti pysähtymättä tien yli. Paikalliset skootterihirmut kyllä väistivät, vaikka välillä kyllä hirvitti. Tiukanpaikan tullen ja rohkeuden puuttuessa kannatti tie ylittää jonkun paikallisen kanssa yhtä matkaa. Omasta mielestäni kaupunki oli kaaottinen, missä kaikki toimi saumattomasti yhteen. Mies kuvaili kaupunkia yhdellä sanalla viihdyttäväksi:) Ihmiset olivat ystävällisiä (muutamaa huijaria lukuunottamatta), sää miellyttävä, suurkaupungiksi selkeä ja turvallisen oloinen. Menisin ehdottomasti uudelleen milloin vain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *