Saint- Martin ja Anguilla- paratiisirantoja, flamingoja ja rentoa tunnelmaa

Meidän Karibian matkan viimein saari….

Laskeuduttiin Princess Julianan lentokentälle n. klo 17.40. Autovuokraamoiden shuttle busseja kyllä näkyi, mutta meidän omaa ei sitten missään…. Ei muuta kun reput selkään ja kävellen autovuokraamoon. Onneksi autovuokraamo ei ollut kaukana. Auto alle ja lähimmän ruokakaupan kautta hotellille nukkumaan.

Meidän vuokra-auto Toyota Yaris.

Meidän hotelli sijaitsi saaren ranskalaisella puolella ja ei ehkä missään varsinaisella turistialueella. Tai ainakaan me ei turisteja montakaan nähty ja joka aamu kukonlauluun herättiin:) Huoneeseen päästyämme, ensi järkytys oli niin kova, että piti heti ruveta etsimään uutta hotellia. Tuloksetta, joten niinpä me jouduimme viettämään yömme täällä. Ensi järkytyksestä selvittyämme ja yön yli nukuttua, ei se huone nyt ihan niin hirveä ollutkaan mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Toki huone olisi kaivannut jonkinlaista päivitystä… Sitä se teettää, kun tulee hotellille nälkäisenä ja väsyneenä. Pienistäkin asioista tulee suuria:)

Meidän hotelli, joka palveli tämän reissun ajan ihan hyvin, mutta toista kertaa en siihen majoittuisi. Plussaa oli ilmainen parkkialue.

Aamulla lähdettiin käymään Supermarket U:ssa hakemassa äkkiä pelkkä aamupala, mikä syötiin pikaisesti autossa. Supermarketin pihasta ajettiin suoraan saaren hollantilaisen puolen pääkaupunkiin Philipsburgiin. Meillä taisi käydä hyvä tuuri tai sitten oltiin vain ajoissa liikkeellä, mutta saatiin kävellä melkein autioilla kaduilla. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Missään ei näkynyt yhtään risteilylaivaa, eikä risteilyturistia, mitä oltiin etukäteen pelätty. Käveltiin Boardwalk ja Front Street päästä päähän. 

Broadwalk

Seuraavaksi matka jatkui kuuluisalle Maho Beachille, missä lentokoneet lentää matalalla laskeutuessaan Princess Julianan lentokentälle. Lentokoneita katsoessa ja seuratessa syötiin samalla lounas rannalla sijaitsevassa Sunset Barissa. Samalla yrittäen ymmärtää, että on todellakin täällä näkemässä kaiken tämän! Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Onhan tuo ainutlaatuinen ranta! Täälläkin saatiin olla rauhassa, väen paljoudesta ei tietoakaan. 

Maho Beach

Sunset Bar & Grill.
Surffilautaan on kirjoitettu päivän kaikkien isoimpien koneiden lentoyhtiön nimi ja laskeutumisaika.

Lentokoneet kun oli nähty, ajettiin ympäriinsä saaren hollantilaista puolta ja ihmeteltiin kuinka erilaisia kaikki meidän näkemät Karibian saaret ovat olleetkaan.

Kierroksen jälkeen jätettiin auto hotellille parkkiin ja lähdettiin kävellen valloittamaan Fort St. Louis linnoituksen raunioita. Linnoitus sijaitsee saaren ranskalaisella puolella, Marigotin kaupungin kukkulalla. Itse linnoituksessa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta sieltä on kiva näköala kaupungille ja merelle. Loppupäivä otettiinkin sitten aurinkoa omalla hotellilla ja lepäiltiin.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta kävellen Marigotin lauttaterminaaliin ja ferryllä kohti Anguillan saarta. Matka kesti n. 20 minuuttia ja kyyti oli yllättävän tasaista.  Tästä saaresta ei ole paljon kerrottavaa, koska me käveltiin satamasta lähimmälle rannalle ja oltiin siellä koko päivä. Matka maksoi yhdeltä n.50€ kaikkine maksuineen. Ranta oli kyllä mieletön! Saatiin olla melkein kaksistaan koko rannalla! Tätä voisi jo melkein kutsua paratiisiksi, ainakin omasta mielestäni.

Anguillan satama

Tällä veneellä me mentiin Anguillan saarelle.

Coconut BeachBar & Grill

Saarelta palattuamme, mentiin lauttaterminaalia vastapäätä olevaan L`ArhAwak ravintolaan syömään. Sieltä hotellille soittamaan lapsille kotia ja vielä nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä!

Aamulla pakattiin vähäiset tavaramme reppuun ja lähdettiin tutustumaan saaren ranskalaiseen puoleen ennen lennon lähtöä.

Ei saatu selvyyttä mikä tuolla paloi, mutta savu näkyi koko päivän.

Saarella näkyi vielä vuoden 2017 syyskuussa riehunut hurrikaani Irman tuhoja.

Nyt on meidän Karibian reissun kaikki kuusi saarta, Kuuba – Havanna, Aruba, Bonaire , Curacao, Saint- Martin ja Anguilla käytynä. Tästä matka jatkuu vielä pariksi päiväksi New Yorkiin, jonka kautta lennämme Suomeen.

Curacao- hienoja rantoja, värikkäitä rakennuksia ja paljon tekemistä

Meidän lento Curacaolle laskeutui aamulla jo ennen klo 8, joten meillä oli paljon aikaa ennen kuin saisimme hotellihuoneen. Otettiin lentokentältä vuokra-auto alle ja lähdettiin tutustumaan saaren. Ajettiin ensin kohti Westpuntia. Ajateltiin aluksi, että olisi voinut käydä Christoffel parkissa, mutta emme sitten sinne jostain syystä menneet. Ajettiin siitä vaan ohi ja päädyttiin tälle Klein Knip rannalle.

Klein Knip

Meidän vuokra- auto, Kia Picanto kuvattuna Playa Santa Cruz rannalla.  Autolla oli ajettu vain 51 000km ja vaihdelaatikosta kuului jo uskomattoman paljon erilaisia ääniä. Puhumattakaan, muista auton lukuisista äänistä….

Käytiin katselemassa eri rantoja, joita Curacaolla on paljon. Aivan yhtä hienoja rantoja me ei täältä löydetty, kuin vaikka Aruballa oli, mutta kivoja pikku rantoja löytyi useita. Osassa oli enemmän ja osassa vähemmän ihmisiä. Kokomo beachille me pysähdyttiin juomaan cappuchinot, istuskelemaan ja nauttimaan auringosta.

Flamingo Sanctuary Sint Willibrordus. Pysähdyttiin tien varteen katsomaan flamingoja.

Puolenpäivän aikaan käytiin hotellilta kysymässä moneltako saisi huoneen ja siellä oltiin todella tarkkoja sisäänkirjautumisajasta, aikaisintaan klo 15. Tavarat me saatiin onneksi jättää hotellille säilytykseen ja auto parkkihalliin, kun lähdettiin tutustumaan kävellen pääkaupunki Willemstadiin.

Queen Juliana Bridge, jonka yli ajoimme autolla muutaman kerran.

Meillä oli siis kolme tuntia aikaa tutustua kaupunkiin, ennen kuin saisimme huoneen. Päätettiin käydä Otropundan puolella katsomassa jo valmiiksi itsepalvelupesula, missä voidaan käydä pesemässä vaatteet ja paljonko se maksaa. Pieni koneellinen maksoi 11 Florinttia ja siellä pystyi maksamaan myös luottokortilla. Loppu aika käveltiin vaan ympäriinsä ihmetellen kaupunkia ja päädyttiin myös syömään lounas. Huone me saatiin vasta klo 15.30. 

Illalla käytiin vielä ravintolassa syömässä ja ihailemassa auringonlaskua Queen Emma Bridgella.

Meidän hotelli City suites & Beach Hotel sijaitsi Pundan puolella. Siellä näkyi paljon enemmän turisteja, kuin Queen Emma Bridgen toisella puolella Otropundassa. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla ja siitä oli lyhyt kävelymatka jokapuolelle kaupunkia.

Meidän hotellihuone.

Näköala meidän huoneesta.

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään saaren itäpuoli ja käytiin myös turistien suosimassa Jan Thielissa. Eipä tuosta reissusta juuri mitään saanut irti. Mielenkiintoisempi oli ehdottomasti saaren toinen puoli, mihin oltiin tutustuttu edellisenä päivänä. Ajettiin Kokomo Beachille uimaan, snorklaamaan ja syömään lounas. Sieltä sitten supermarketin kautta hotellille, pyykit reppuun ja kävellen Otropundan puolelle pesulaan! 

Kokomo Beach

Laundromat City Home

Otropundan puolella huomasi, että viikonloppu ja perjantai-ilta oli saapunut. Ihmisiä oli paljon kaduilla pullo tai lasi kädessä. Baarit rupesi täyttymään paikallisista ja joka puolella kuului kovaäänistä puhetta. Turisteja ei juuri meidän lisäksi näkynyt missään ja hetken jo mietin, että kuinkahan turvallista täällä on. Aina kun on isommista väkijoukoista ja humalaisista kyse niin pieni varovaisuus ei ole pahasta. Hyvin selvittiin,  pyykit saatiin pestyä ja päästiin turvallisesti hotellille. Kävi vielä niin, että just kun saavuttiin Queen Emma Bridgelle niin se meni kiinni. Ei jääty sitten märät pyykit repussa odottamaan sillan aukaisua, vaan mentiin laivalla yli Pundan puolelle.

Aamulla heräsin huonoon oloon ja mahakipuun. Joka askeleella otti mahaan kipeää. Niinhän siinä sitten kävi, että melkein koko päivä makoiltiin hotellihuoneessa Netflix ja Viaplay kaverina. Aamupalalla me käytiin hotellin alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa, päivällä mies kävi hotellin vieressä olevassa mäkissä hakemassa ruokaa( mulle pelkkä vaniljapirtelö) ja käytiin kävelemässä n.500m lenkki.  Kaikki mitä laitoin suuhun, tuli saman tien uloskin. Tuli täysin pakollinen lepopäivä. Vaikka kuinka teki mieli lähteä ulos tutkimaan kaupunkia, niin pelkästään tuo lyhyt 500m lenkki teki niin tuskaa, että pakko oli vain pysyä paikoillaan. Eipä ole koskaan ennen käynyt matkoilla näin. Luulen, että sain edellisenä päivänä gluteenia jostain ruoasta…

Huone piti luovuttaa klo 11 ja mietittiin mitä tehdään ennen lennon lähtöä, johon oli useampi tunti aikaa. Tulin kumminkin siihen tulokseen, koska mun vointi ei edelleenkään ollut kummoinen, että ajetaan suoraan vaan lentokentälle. On ainakin vessat lähellä! Onneksi tuli ladattua Netflixistä ja Viaplaysta paljon leffoja ja sarjoja! En kyllä tiennyt, kun kotona niitä latasin, että tällä reissulla ihan noin paljon tulisi vietettyä ruutuaikaa. Onneksi tämä päivä oli jo olon puolesta vähän parempi, eikä tarvinnut jännittää kuinka lennolla pärjää.

Nyt on ABC- saaret nähty ja kierretty. Lyhyt yhteenveto on, että kaikki saaret oli keskenään erilaisia ja jokaiselta saarelta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Jos vaan mahdollista ja tulee tilaisuus, niin kaikkiin saariin kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa. Aurinko paistoi, lämmintä oli ja ilman ihanaa tuulta kaikilla saarilla olisi ollut kyllä todella kuuma. Pitkänhihaista paitaa ei todellakaan tarvittu:) Ötököitäkään ei tavattu millään saarella, vaikka jossain niistäkin varoitettiin.

Aruballe voisi palata pelkästään upeiden rantojen takia. Bonaire oli taas ehdottomasti pienin ja rauhallisin saari. Curacaoa odotin näistä saarista eniten ja jollain tapaa se oli pettymys. Tiedä sitten, oliko jo havaittavissa matkaväsymystä, liian paljon nähtävää lyhyen ajan sisällä vai mistä lie kysymys, mutta joku jäi tällä saarella saavuttamatta.

Bonaire, pieni saari Karibialla

Meillä piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan lennot Arubalta klo 8:45 –  välilasku curacaolla- Bonairelle klo 10:55 eli tällaiset lennot olimme etukäteen ostaneet ja maksaneet. Torstai-iltana kotona Suomessa, ennen perjantai- aamun reissuun lähtöä huomattiin, että Curacao-Bonaire lento oli muuttunut 6h myöhemmäksi. Tarkoitti sitä, että ihan turha reissu käydä Bonairella, koska viivymme siellä vain päivän ja yhden yön. Käytännössä kävisimme siis vain nukkumassa saarella. Vähän otti päähän ja sitä yritettiin selvittää, niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin. Selvittelyä jatkettiin Aruban päässä ennen koneeseen nousua ja mitään ei ollut lennon suhteen tehtävissä. Meille kerrottiin, että sitä aikaisempaa lentoa Bonairelle, minkä olimme ostaneet ei lennetä ja piste! Päätettiin siitä huolimatta lähteä Bonairella käymään, kun lennot oli jo kerta maksettukin, eikä muutakaan majoitusta ollut tiedossa.

Aruba-Curacao välinen lento lähti melkein ajallaan ja kun noustiin koneesta pois Curacaolla rupesi kuulumaan miehen ääni, joka huuteli meidän nimiä. Hetken jo mietin, että kuuleenko oikein?!? Virkailija oli meitä vastassa valmiiksi kirjoitettu 136 dollarin kuitti kädessä ja jos maksamme sen heti käteisellä pääsemme saman tien samaan koneeseen mistä olimme pari minuuttia sitten tulleet ja heti kohti Bonairea. Siis ilman viiden tunnin odotusta Curacaon kentällä! Siis mitä ihmettä, tunti sitten meille oli sanottu, että sitä lentoa EI lennetä!! Uskomatonta rahastusta!!! Me kiltisti maksettiin, koska muuten meidän aika Bonairella olisi tosiaan jäänyt muutamaan valoisaan tuntiin. Onko kenellekään koskaan käynyt näin? Pitää maksaa lisää jo maksetusta lennosta? Ja kuinka törkeästi valehdellaan päin naamaa, että lentoa ei lennetä? No, jos jotain positiivista, niin kuitti maksetusta extrasta tuli myös sähköpostiin niin kuin virkailija lupasi ja me kerettiin olemaan kauemmin saarella.

Ennen kuin me sinne Bonairelle päästiin, hetki ennen saarelle laskeutumista jouduimme kääntymään takaisin Curacaolle jonkun vian takia. Tässä vaiheessa en enää tiennyt mitä ajatella…. Onneksi meitä ei otettu koneesta pois ja kaikkineen koneen korjauksessa meni noin tunti extraa. Bonairella oltiin n. Klo 13 päivällä.

Korjaustyöt meneillään

Kaikki autot oli saarelta vuokrattu, joten meidän piti turvautua taksi kyytiin. Me oltaisiin haluttu kiertää koko saari, mutta jostain syystä taksikuski ei ollut innokas siihen. Siispä meidän piti tyytyä pelkkästään suolakaivoksilla ja orja taloilla käymiseen. Orja taloja oli vielä parikymmentä jäljellä ja ne oli kunnostettu. Taksikuski kertoi, että pienissä taloissa nukkui jopa kuusi orjaa samaan aikaa, eikä taloissa edes mahtunut seisomaan. Hiljaiseksi ja mietteliääksi veti tämä kohde….

suolakaivokset

Orja Talot

Tämän jälkeen vietiin kamat hotellille ja lähdettiin kävellen kiertelemään kaupunkia. Kralendjik ei iso kaupunki ole. Meillä ei ollut kuin yksi päivä aikaa tutustua kaupunkiin/ saareen, joten yritettiin ottaa kaikki saatavissa oleva irti. Ihana pikku kaupunki, jonka keskusta oli nopeasti kävelty! Värikkäät talot ja tunnelma kaduilla vei mut täysin mukanaan. Vaikka kaupunkiin ihastuinkin, niin luultavasti pari-kolme päivää tässä Kralendjikin kaupungissa olisi jo tarpeeksi mulle. Turisteja siellä oli paljon enemmän kuin olin ajatellut ja olen melko varma, että ne kaikki ei ollut tullut vain sukeltamaan! Ei kaduille silti mitään ruuhkaa päässyt syntymään. Etukäteen, kun Bonairesta luki, niin sai käsityksen, että porukka tulee saarelle vain sukeltamaan. Toki siellä näkyi paljon teiden varsilla sukeltajia autoineen ja ymmärsin, että jonkunlainen paratiisi Bonaire sukeltajille on.

Käytiin katsomassa flamingoja.

Saaren pohjois-osa, jossa sijaitsee vanha orjakaupunki Rincon jäi meiltä nyt tällä reissulla näkemättä, koska ei saatu sitä vuokra-autoa vuokrattua. Vähän se jäi harmittamaan, mutta asialle ei nyt mitään voi.

Me majoituttiin Islander Bonaire hotelliin. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla. Huone oli iso ja siisti. Voisin mennä hotelliin uudelleenkin.

Illalliselle mentiin ihan meidän oman hotellin alakerrassa sijaitsevaan ravintolaan, koska lupasivat, että sieltä saa myös gluteenitonta ruokaa. Ravintola oli siitä erikoinen, että siellä ei ollut ollenkaan menua. Jokainen annos/lautanen maksoi 7 dollaria ja tarjoilun pystyi lopettamaan milloin halusi. Eipä ole tullut koskaan tämänlaista ravintolaa vastaan. Ruoka oli todella hyvää!

Meidän hotellin alakerrassa sijaitseva ravintola La Terrazza.

Aamulla herättiinkin sitten todella aikaisin, koska lento Curacaolle lähti jo klo 7.15. Taksi tuli sovitusti hakemaan meitä hotellilta ja matka jatkui kohti uusia seikkailuja.

Meillä oli tuollainen todella nopea käynti tällä saarella, mutta kyllä me kerettiin edes jonkunlainen hatara kuva Bonairesta saada. Kiva pieni värikäs saari:) Ystävällisiä ihmisiä, auringonpaistetta ja rentoa tunnelmaa. Ihana olla lomalla!

Aruba, tänne voisi palata vielä uudelleen

Karibian valloitus jatkuu…

Me lennettiin Havannasta Aruballe Miamin kautta. Miamissa meillä oli reilusti aikaa vaihtaa, joten menimme Avianca Loungeen odottamaan jatkolentoa.

Avianca Lounge, Miami International Airport

Aruballe laskeuduttiin vasta klo 22.40. Tilaamaamme taksia ei näkynyt missään, joten otettiin toinen taksi, että päästiin meidän majoituspaikkaan. Siellä olikin sitten vastassa kiinni oleva aita/portti ja sen sisäpuolella  postilaatikko, missä meidän huoneen avain oli. Ei muuta, kun mies kiipesi aidan yli ja haki laatikosta avaimet, että päästiin huoneeseen. Huoneen ovi olikin jo valmiiksi auki ja valot päällä! Hetken mietittiin, että tultiinkohan oikeaan huoneeseen. Sen verran matkaväsymys painoi, että ajateltiin sen olevan ihan sama kenen huone oli. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan!

Me majoituimme Bubali Villa & Apartments huoneistoon. Huoneessa oli sänky, wc/suihku ja pieni keittiö. Siellä oli ihanan rauhallista. Ilmaista kahvia ja teetä oli koko ajan tarjolla. Vettä, limsaa ja jäätelöä pystyi ostamaan. Meidän majoitus sijaitsi n. 600m päässä Eagle Beachiltä. Sijainti oli meille hyvä ja auton pysäköinti oli helppoa, sekä ilmaista.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin hakemaan vuokra-autoa lentokentältä, koska vuokraamo oli kerennyt mennä jo kiinni edellispäivänä ennen, kun meidän lento Aruballe laskeutui. Auto alle ja kohti Natural Bridgeä. Sieltä matka jatkui kohti saaren itä-osassa sijaitsevaa Baby Beachiä. Oli ihana päästä uimaan ja snorklaamaan. Onneksi väkeä ei ollut niin paljon liikenteessä, kun ajateltiin ja mahduttiin rannalle ihan hyvin.

Saatiin isompi vuokra- auto, mitä olimme varanneet.

Baby Beach

Tämän jälkeen ajettiin aivan meidän majapaikan vieressä olevaan Super Food Plaza ruokakauppaan. Nälkäisenä tuli ostettua aivan liian paljon ruokaa, joten tästä syystä Aruban ravintola kokemukset jäi heikoksi. Loppupäivä lepäiltiin meidän omalla altaalla ja myöhemmin illalla lähdettiin vielä kävelemään Eagle Beachille.

Super Food Plaza, joka oli todella suosittu ruokakauppa.

Aamulla lähdettiin autolla kohti saaren länsi- osaa ja käytiin katsomassa California Lighthousea. Sieltä matka jatkui rantoja pitkin ajellen, pysähdellen, maisemia ihaillen ja kuvia ottaen kohti meidän majapaikkaa. Piti keretä soittamaan kotia FaceTime puhelu ennen kuin teinit menee nukkumaan. Onneksi Aruba on niin pieni saari, että tämän kerkeäisi varmasti päivässäkin kiertämään autolla jos vaan haluaisi. Välimatkat on niin lyhyitä. Autoja täällä oli kyllä paljon ja varsinkin kaupungin keskustassa liikenne oli välillä jopa pysähdyksissä. Varsinaisessa Orjanjestadin keskustassa me käytiin vain kerran. Siellä oli haasteellista saada auto parkkiin, eikä me juuri viihdytä isoissa väkijoukoissa. Sinä päivänä oli vielä risteilylaiva saapunut satamaan ja tuonut tuhansia turisteja mukanaan.

California Lighthouse

Arashi Beach

Päivällä käytiin uimassa Eagle Beachillä ja syömässä Taco Bellsissa. Sen jälkeen makoilemaan iltapäiväksi taas omalle altaalle. Illalla lähdettiin vielä kävelemään Eagle Beachille ja katsomaan auringonlaskua.

Eagle Beach

Näitä Dividi Tree puita kasvoi Aruballa joka paikassa. Tämä kuva on Eagle Beachiltä.

Aamulla tavarat kasaan, palauttamaan vuokra-auto, kentälle ja kohti Bonairea.

Aruballa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta itse kerkesin näkemään kaikken mitä olin halunnut ja suunnitellutkin. Ainut minkä olisi vielä voinut käydä katsomassa, oli Natural Pool. Meidän vuokra-autolla sinne vaan ei ollut mitään asiaa. Tie on siinä kunnossa, että tarvii jonkun normi autoa järeämmän pelin perille päästäkseen. Meidän kohdalla se olisi tarkoittanut, että olisi pitänyt ottaa joku valmisretki ja sitä me ei haluttu tehdä. 

Aruba oli kyllä kaikinpuolin mukava saari. Autolla oli helppo liikkua paikasta toiseen ja liikenne oli, jos nyt ei rauhallista, mutta suomalaiselle helposti ajettavaa. Saarelta löytyy varmasti kaikenikäisille tekemistä. Rannat on aivan mielettömiä ja niitä on useita. Aurinko paistaa ja ihmiset on ystävällisiä. Viikkoa en ehkä jaksaisi siellä makoilla, mutta 4-5 päivää olis mulle hyvä:) Suuri suositus Aruballe! Pienenä miinuksena amerikkalaiset turistit, joita oli todella paljon. Me ei onneksi majoituttu missään isossa hotelli keskittymässä, joten meitä ei varsinaisesti ihmismäärät haitanneet.

Loppuun vielä muutama kuva Arubalta.

Oranjestad

Kuuba- Havanna, positiivinen yllätys

Tästä alkaa mun tähänastisen elämän ehkä mielenkiintoisin lomareissu. Ainakin erilaisempi kuin koskaan ennen.

Torstai-iltana huomattiin, että lentoaikataulut olivat menneet saarten välisillä lennoilla aivan uusiksi. Mitään ilmoitusta siitä ei tietenkään ollut lentoyhtiöltä sähköpostiin tullut. Toki omaa tyhmyyttä, kun ei oltu aikaisemmin niitä tarkastettu yhtiön omilta sivuilta….. Jotenkin vaan luultiin, että tulis ilmoitus sähköpostiin niin kuin oli muiltakin lentoyhtiöiltä tätä ennen tullut.

No sehän tiesi vähän aikataulu ongelmia meille ja alkoi kauhea sähköposti rumba InselAirin kanssa. Niiden toimisto oli auki enää tunnin verran ja meidän piti yrittää aikatauluttaa lennot uusiksi, koska meidän täytyy ehkä jättää yksi saari välistä. Myös hotelli pitää perua ja selvittää saadaanko lennoista rahat takaisin.  Osasta lennoista olisi saanut rahat takaisin heti, mutta se jäi pikkuisen epäselväksi, että miten se meni. Siitä tuli sellainen sotku, että yksinkertaisesti meiltä loppui aika kesken ja päätettiin, että yritetään selvittää sitä kun päästään Aruballe. Jos niitä ei pysty perumaan/saa rahoja takaisin, niin edetään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Toki hotelleja ei pystytä enää maksutta perumaan, vaikka lennoista rahat takasin saisikin.

Pelkillä käsimatkatavaroilla lähdettiin reissuun.

Matkaan päästiin silti ajoissa. Ensin bussilla asemalle, junaan ja Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tämä oli eka kerta kun tultiin lentokentälle junalla. Oli kyllä helppoa ja yksinkertaista. Harvoin vain osuu lennot ja juna- aikataulut kohdilleen, että noin pystyy tekemään. Täytyy yrittää jatkossakin hyödyntää enemmän tätä matkailu muotoa.

Lentokentällä mentiin suoraan Aspire Loungeen lounaalle ja mahat täynnä oli hyvä vaihtaa Almost@Home loungeen päivälliselle ja sieltä koneeseen. Lentomatka, joka oli 12h meni ihan hyvin. Sain jopa vähän nukuttuakin. Ainut asia mitä ei ole ennen tapahtunut oli, että jostain syystä mun jalat ja kädet turposi aivan kauheasti. Ehkä olisi pitänyt nousta useammin seisomaan ja jaloittelemaan.

Almost@Home Lounge

Havannaan laskeuduttiin vähän myöhässä, mutta se ei meitä haitannut. Reput selkään, maahantulotarkastukseen ja rahaa vaihtamaan. Tuossa ei kauaa aikaa kulunut, mutta kun lähdettiin etsimään meidän valmiiksi tilaamaa taksia, niin rupesi aikaa kulumaan. Taksin piti olla meitä odottamassa nimilapun kanssa kentällä, mutta ei me sitä mistään löydetty. Oltiin varmasti niin tuskaisten turistien näköisiä, että joku paikallinen jamppa meidät sieltä bongasi ja tarjosi apua. Ei muuta, kuin kaverin kyytiin ja toivoa parasta, että vie meidät oikeaan paikkaan. Mä pidin koko matkan turvavyön aukaisin napista kiinni valmiina hyppäämään taksista pois ja juoksemaan lujaa, jos alkaisi siltä vaikuttamaan, että meitä kusetetaan ja lujaa! Kysyinkin vielä taksikuskilta, että tietääkö se varmasti mihin me ollaan menossa. Vastasi nauraen, että on ajanut taksia 20 vuotta, no problem! Ja antoi jonkun taksikortin meille. Kuski tiesi mitä teki ja löysi kun löysikin meidän Casa Particular majapaikan. Siellä meitä vastassa oli mukava iäkäs pienimies joka puhui hyvää ja selvää englantia. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan, kello oli jo yli puolen yön.

Meidän Casa Particular, B&B Dõna Isabel majoituksen ulko- ovi.

Aikaerosta johtuen me herättiin jo viiden jälkeen aamulla. Satoi kaatamalla vettä! Pikkumies oli sanonut yöllä, että aamupala on tarjolla vasta klo 8. Oli pitkä aika odottaa nälissään, mutta onneksi aamupala oli hyvä. Tarjolla oli paljon tuoreita hedelmiä, leipää, tuorepuristettuja mehuja, teetä, kahvia, hilloja, muroja, juustoja, kinkkua ja kananmunat sai haluamallaan tavalla laitettuna.

Mun aamupala

Aamupalan jälkeen lähdettiin heti kävellen kiertämään vanhaa Havannaa, onneksi vesisade oli loppunut. Oli kyllä ihana liikkua melkein vuorokauden istumisen jälkeen. Ensimmäiseksi menimme katsomaan El Capitoliota, Cenrto Gallegoa, kuuluisaa Floridita baria ym.  Matkalla piti käydä myös Hotel Parque Centralin aulassa ihmettelemässä ja vessassa. Vieressä olevasta Hotelli Plazasta käytiin ostamassa nettikortit. Netti maksoi 1CUC/ 1h. Netti toimi vain Wi-Fi puistoissa, joita oli useita. Ne oli helppo löytää kun vain katsoi ihmisiä joilla oli puhelin kädessä ja pää alhaalla.

El Capitolio

Hotel Parque Central

Puisto, missä netti toimi.

Nettikortti, joita me ostettiin kolme.

Matka jatkui kohti Plaza de la Catedralia ja sotamuseota. Hetken matkaa käveltiin myös kuuluisaa rantapromenadi Maleconia ja katsottiin kuinka risteilylaiva lipui lähellä olevaan satamaan. Täällä oli tosi paljon kaikenlaisia puistoja ja aukioita ja mulla ei todellakaan ole tietoa minkä nimisiä ne kaikki oli.  Käveltiin vaan vanhan Havannan katuja ristiin rastiin ja ihmeteltiin menoa.

Plaza de la Catedral

Malecón- rantabulevardi

Lounas me syötiin Habana61 ravintolassa, minkä mä olin katsonut etukäteen meille valmiiksi. Sieltä saisi varmasti gluteenitonta ruokaa. Ruoka meni niin jäseniin, että päätettiin kävellä vielä Obispo- katu päästä päähän ja mennä hetkeksi käymään majapaikassa.

Päivälliselle mentiin parinsadan metrin päässä sijaitsevaan El Chanchullero de Tapas ravintolaan. Paikka on sen verran suosittu, että meidän piti hetki sinne jonottaa. Ruoka oli ihan hyvää. Halpaa se ainakin oli! 

Kahden yön ja yhden päivän kokemuksella Havanna oli kyllä positiivinen kokemus. Paljoa en uskaltanut tältä odottaa, mutta ihmisten ystävällisyys ja  ihmismäärä iltaisin kaduilla yllätti meidät täysin! Aamulla/päivällä sai kulkea todella rauhassa, mutta jo iltapäivästä rupesi kadut ja puistot täyttymään paikallisista. Tuntui, että vasta illalla Havanna herää! Kaduilla sai onneksi kulkea melko rauhassa. Joitain kyselyitä ja pyytelyitä tuli, mutta ei ollenkaan niin paljon, kuin olin jostain lukenut. Varsinaisia kerjääjiä tuli vastaan vain kaksi.

Meidän casa paricular oli myös positiivinen kokemus. Tässä huoneistossa oli kolme vuokrahuonetta. Meillä oli käytössä yksi huone, jossa oli parisänky ja WC/suihku. Muut tilat oli yhteisiä muiden kanssa. Huoneiston perällä nukkui jo aikaisemmin mainitsemani pikkumies. Aamupalan ja siivouksen hoiti ymmärtääkseni hänen tyttö/tytöt ja ehkä vaimo? Yksi tytöistä asui Italiassa tällä hetkellä ja vastasi ainakin osittain tästä majoituksesta. Ainut mikä haittasi vähän oli aivan olematon äänieristys. Sitä ei yksinkertaisesti ollut ollenkaan. Meitä kahta aikuista se ei juurikaan haitannut varsinkaan, kun emme käyneet, kuin nukkumassa siellä. Lapsiperheelle tilanne olisi voinut olla toinen….

 

Sama taksikuski, joka meidät tänne toikin, tuli myös aamulla meidät hakemaan kentälle. Kivana yllärinä vei meidät väärään terminaaliin. Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, kun ei löydetty meidän lentoa. Se kun selvisi, että ollaan väärässä terminaalissa ei auttanut, kuin ottaa taksi taas alle ja mennä oikeaan terminaaliin. Onneksi taksikuskille kelpasi eurot, koska olimme jo kereneet vaihtamaan CUCit takaisin euroihin. Oikeassa terminaalissa selvisi, että lento on ainakin tunnin myöhässä.

Myöhemmin Aruballa luin uutisista, että Havannaan oli iskenyt tornado meidän lähtöä seuraavana päivänä. Oli saanut pahaa tuhoa aikaan. Sen jälkeen vielä meteoriitti! Toivottavasti tuhot saadaan nopeasti korjattua.

Ruka

Väläyksen seikkaillessa Karibialla, meidän perhe vietti viime viikon Rukalla. Ruka on meille entuudestaan tuttu paikka, kun olemme käyneet siellä useita kertoja. Majoituksen olin varannut RCI:n kautta Ruka Villageen. Olemme majoittuneet siinä kerran aikaisemminkin ja tykkäsimme kovasti. Erityisesti lasten kanssa ihan verraton. Pääset majoituksesta suoraan hiihtämään, rinteeseen kuin pulkkamäkeenkin. Myös palvelut ovat lähellä. Tarvitsimmekin autoa vain kerran koko viikon aikana, kun kävimme katsomassa poroja.

Majoituimme kahden makuuhuoneen huoneistoon, mikä olikin hauska sattuma, että kyseessä oli tismalleen sama huoneisto kuin edellisellä kerralla. Kiva huoneisto, mutta pienenä miinuksena mainittakoot todella pieni jääkaappi ja leivänpaahtimen puuttuminen. 

Meidän lomalle tyypillisesti nuorin lapsi oli kuumeessa jo ennen lähtöä ja toinen poika sairastui loman aikana. Vuorottelemalla kaikki pääsi ulkoilemaan ja rinteeseenkin pääsimme yhdessä koko perhe peräti yhtenä päivänä. Sää oli kylmää, mutta ei haitannut menoa juurikaan. Maisemat olivat kyllä upeat. 

Noin 150m päässä majoituksesta lähti valaistulatu, jos kävi Saarualla asti lenkistä kertyi mukavasti 10km. Uuttusuon kahvilan kohdalta pääsi jatkamaan Vuosselin lenkille, mikäli menohaluja oli enemmänkin. 

Yhtenä päivänä kävimme jo perinteeksi muodostuneella poroajelulla Lammintuvalla. Lapset saivat kiertää kierroksen ja sen jälkeen pääsivät syöttämään poroja. Hintaa tälle lystille oli 15€/hlö. Lapset tykkäsivät kovasti ja oli heidän mielestään reissun yksi kohokohdista.

Makuelämyksistä mainittakoon mm. Riipisen riistaravintolan muikut ja metsäsienikeitto porolla. Suositellaan lämmöllä. 

Valtaosa ajasta kului rinteessä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Uutuutena meille oli päivän Gondolilippu, mikä sisälsi myös pääsyn lastenmaahan. Gondolin lähellä oli kivoja helppoja rinteitä, joita myös pienet lapset pystyi laskemaan. Meneillään oli Polar Night Light Festival 2019. Rinteet olivat upeasti valaistuja.

 

Karibia odottaa jo nurkan takana….

Karibian loma on nyt vihdoin ja viimein saatu suunniteltua niin valmiiksi, kun sen vain kotoa päin voi suunnitella. Lennot, hotellit, ESTAn päivitys, autonvuokraukset, taksit, junaliput ym pitäisi olla nyt hoidettuna. Enpä olisi uskonut, jos joku olisi kertonut kuinka kova työ tämän parin viikon matkan suunnittelemisessa ja aikatauluttamisessa on. Meidän on tarkoitus käydä viidellä eri saarella ja, jos on aikaa, mielenkiintoa ja jaksamista riittää haluaisimme tehdä vielä päiväreissun kahdelle muullekkin saarelle. Mutta se selviää vasta matkan edetessä…. Ensin pitäisi päästä edes lähtemään:)

Aikataulu meillä on suhteellisen tiivistahtinen. Nähtävää on varmasti paljon ja aikaa vähän. Joten jostain nähtävyyksistä/tekemisistä on pakko luopua ja valita itselle ne tärkeimmät. Meidän aika ei riitä mitenkään kaikkeen. Jotta koko loma ei mene aivan suorittamiseksi, olen myös muutaman täysin lepopäivän saanut pariin viikkoon mahdutettua.

Matkasuunnitelma meillä on tämä:                                                                                                        Helsinki- Kuuba(Havanna)- Aruba- Bonaire- Curacao- Sint Maarten/Saint Martin- New York- Helsinki

Auto me vuokrataan ABC- saarilla ja Saint Martinilla. Havannassa ja Nykissä pärjätään hyvin kävellen ja taksilla. Aikaa meillä on varattuna kaksi- kolme yötä per saari. Ainoastaan Bonairella ollaan vain yksi yö, mutta kaksi päivää.

Lentoja saarten välillä tulee olemaan muutama ja suurimman osan niistä lennämme Insel Airilla. Jostain luin, että kyseinen lentoyhtiö ei välttämättä lennä saarten välisiä lentoja ellei kone ole täynnä tai ainakin melkein täynnä. Yhtä lentoa on jo siirretty aamusta iltapäivään…. Hauska nähdä mitä tästä reissusta tulee:) Täytyy ottaa rutkasti iloista retkeilymieltä mukaan ja toivoa, että kaikesta eteen tulevasta selvitään. Vielä pitäisi jaksaa kolme viikkoa töissä ennen kuin loma alkaa….

Mielelläni ottaisin vinkkejä vastaan mitä näillä saarilla, missä me käymme kannattaisi tehdä ja nähdä. Onko jossain erityisen hyvä ravintola missä kannattaa syödä? Tai onko joku paikka mitä kannattaa ehdottomasti välttää syystä tai toisesta.

 

 

Egypti, Makadi Bay-aurinkoa, snorkalusta, koralleja ja kristallinkirkas meri

Loma aurinkoisessa Egyptissä on takana ja kotia palattu. Tässä vähän tarinaa meidän lomamatkasta.

Helsinki-Vantaan lentokentälle päästyämme loma oli hyvä aloittaa ravitsevalla aamiaisella loungessa.

Almost@Home Lounge

Mahat täynnä oli hyvä siirtyä koneeseen mihin olimme myös varanneet lämpöisen aterian.

Lentokoneessa piti täyttää maahantulokortti.

Hurghadan lentokentälle päästyämme tajusin, että tästä ei ehkä selvitä kovin nopeasti eteenpäin. Melkein 30 tuntia yhtäjaksoisesti valvoneena, flunssaisena ja kuumissani en jaksanut ymmärtää Egyptiläisten touhuja ja miten kaikesta voikaan tehdä niin hidasta ja vaikeaa…. Ensin jonotettiin epämääräisissä jonoissa viisumin leimausta passiin ja tämä viisuminleimaajamies vielä kirjaimellisesti nuoli sormensa jokaisen passin kohdalla, yök! Kaverilla täytyy olla rautainen vastustuskyky. Meidän edessä jonossa oli vielä saksalaisia, jotka ei ollut täyttänyt valmiiksi maahantulokorttia, joten tähänkin meni ylimääräistä aikaa. Ei varmastikaan paljoa, mutta siinä kohtaa se tuntui ikuisuudelta. Tämän jälkeen jonotettiin passintarkastukseen. Tämä jono eteni yllättävän hyvin, vaikka pitkä jono olikin. Hotellille vievä linja-auto löytyi onneksi helposti. Siellä olikin mies jo käsi pitkällä vailla tippiä vaikka ei ollut meidän laukkuihin vielä edes koskenut! Tervetuloa Egyptiin!

Me olimme siis Tjäreborgin pakettimatkalla. Lasten toiveesta All Inclusive- loma johonkin lämpöiseen ja Egypti valikoitui siten kohteeksi. Majoituimme Sunwing Waterworld Makadi Beach hotellissa, joka sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä Hurghadasta. Hotelli oli ihan hyvä ja siisti. Kaikki toimi niin kuin oltiin odotettu ja välillä vielä paremminkin. Oikeastaan ainut asia mikä siellä häiritsi oli jatkuvat pyytelyt ja kyselyt eri aktiviteetteihin kuten jooga, venyttely, vesijumppa, lentopallo. Samoin maksullisiin iltaesityksiin ja kauneuspalveluihin riitti kyselijöitä. Lähtivät kyllä usein helposti pois jos oli vähänkään tyly, mutta kun ensin yrittää ystävällisesti sanoa, että ei kiitos ja se ei tehoa niin pakkohan se on sanoa tylysti.

Maisema meidän hotellihuoneen parvekkeelta.

makuuhuone

Meidän pesuhuone jossa oli myös amme + suihku, erillinen suihkunurkkaus ja vessa.

Ensimmäisenä päivänä me vain tutustuimme hotellialueeseen, nautittiin auringosta ja snorklattiin meressä.

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä laivalla koko päiväksi merelle snorklaamaan, mutta meidän vanhin tyttö päätti toisin. Sanoi aamulla menevänsä käymään siskonsa kanssa aulassa ennen aamupalaa, koska vain siellä toimi netti kunnolla. Hetken päästä kuului rappusista huutoa. Tyttö oli kompuroinut portaissa ja loukannut nilkkansa. Pääsi sieltä hotellihuoneeseen meidän sängylle ja pyörtyi siihen. Virkosi hetkeksi ja pyörtyi uudestaan. Itselle äkkiä vaatteet päälle ja aamupalalle kun ajattelin, että verensokeri on vähän alhaalla ja ruoka auttaisi. Päästiin aamupalalle ja sain kannettua tytölle ruoan pöytään. Kerkesi syömään puolikkaan croisantin, kun sai jonkunlaisen kouristuskohtauksen. Veti pään vasemalle sivulle, kädet koukkuun rinnankorkeudelle, tärisi, meni tajuttomaksi ja valahti aivan valkoiseksi. Nousin toiselta puolelta pöytää äkkiä tarkastamaan ettei tukehdu ja etsimään pulssia. Ihana naapuri pöydän pariskunta riensi apuun ja hälytti lääkärin. Nainen riisui villatakkinsa kylmälle laattalattialle suojaksi ja tyttö saatiin vaakatasoon lattialle ja jalat ylös. Pikku hiljaa palasi tajuihinsa. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo niin paljon huomiota, että ravintolan kaikki työntekijät oli valmiita auttamaan. En tiedä mistä lääkäri tuli, mutta montaa minuuttia siihen ei mennyt. Sitten lähdettiin kohti hotellissa sijaitsevaa “klinikkaa”, mikä käsitti kolme likaista huonetta sekä sängyn. Tytön verenpaine oli 60/40 ja joutui tippaan. Pidettiin miehen kanssa jo palaveri siitä tipan laittamisestakin, mutta siinä lääkäri oli ehdoton. Sanoi, että tytön sydän ei kestä jos sitä ei laiteta. Tiedä sitten mikä oli totuus. Onneksi vointi koheni nopeasti. Sai kolmea eri lääkettä mukaan joita söi puolitoistavuorokautta ja lopetti kun maha oli niin sekaisin, että liikkua ei uskaltanut. Loppu loma menikin sitten nilkka siteessä ja kepeillä kävelen. Mies kävi ostamassa apteekista 50€ tytölle kepit, että pääsi edes jotenkin liikkumaan. Voimathan hänellä oli koko loman ajan pois ja pitkiä matkoja ei jaksanut kerralla kävellä. Vakuutusyhtiön kanssa kaikki sujui onneksi hyvin.

Kaiken tämän jälkeen ei sitten mahdottoman paljon pystytty tekemäänkään. Päivät meni altaalla auringossa ja rannalla snorklaamassa. Meidän hotelli oli aivan rannalla ja tässä kohdassa rantaa oli paljon koralleja ja erilaisia kaloja. Oli joku nähnyt jopa merikilpikonnan ja korallikäärmeenkin. Mä en ole ikinä ennen snorklannut, enkä nähnyt koralleja. Täytyy sanoa, että tuolla veden alla on kyllä ihan eri maailma. Uskomattoman upeaa. Toivottavasti pääsen vielä joskus näkemään koralleja ja ihailemaan sitä näkyä mikä veden alla on.

Hotellin ranta. Korallit oli merkitty selvästi.

Yksi snorklausretki me tehtiin merelle. Se oli eri mihin meidän piti alun perin mennä, mutta lomapäivät rupesi loppumaan kesken ja jotain oli pakko päästä tekemään hotelli alueen ulkopuolelle. Retkellä pysähdyttiin kaksi kertaa snorklaamaan ja käytiin Giftun Islandilla. Jos jotain tästä retkestä opittiin niin se, ettei pidä yrittää millekkään retkelle kepeillä kävelevän kanssa vaikka kuinka haluaa jotain tekemistä!

Tällä paatilla me oltiin merellä.

Pysähdyttiin retkellä Giftun Islandille hetkeksi.

Meillä oli jostain syystä paljon kaikenlaisia ennakkoluuloja Egyptistä ja egyptiläisistä, mutta kyllä ne osittain romuttui matkanvarrella. Toki meillä ei ole kokemusta hotellialueen ulkopuolisesta elämästä. Hotellialueella kaikki oli todella ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Vanhimman tytön loukkaantumisen jälkeen meille soitettiin kaksi kertaa hotellin respasta ja kysyttiin vointia ja kuinka he voisivat auttaa. Matkatoimistosta ei kuulunut mitään…. Hotellin työntekijät ammatista riippumatta kysyivät vointia ja tarjosivat apua, opastivat lähimpään hissiin ja tarjosivat jopa kanto apua. 🙂 Ravintolastakin antoivat kysymättä ruoka-astiat, jolla pystyin viemään tytölle ruoan huoneeseen. Oli niin heikossa kunnossa loukkaantumis päivänä, ettei jaksanut tulla ravintolaan illalla syömään.

Yhdellä lounaalla multa jäi vahingossa käsidesipullo ravintolan pöydälle. Seuraavana päivänä tarjoilija toi sen mulle takaisin, kun oli ottanut sen edellisenä päivänä talteen. Täytyy sanoa, että täällä on ollut ehkä ystävällisimmät ja palvelualtteimmat ihmiset mitä olen hotelleissa tavannut. Itselle jäi tunne, että joka paikassa ajatellaan nimenomaan asiakkaan parasta.

Hotellilla oli paljon tekemistä eri ikäisille.

Menomatka hotellilta kotia asti sujui ihan mukavasti. Hurghadan lentokentällä jouduin heittämään pienet käsidesipullot(100ml) roskiin ja mies pienen hiuslakkapullon(75ml). Nuo samat asiat on kumminkin reissanut mukana noin 30 eri maassa ja tuolla ne otettiin ensimmäisen kerran pois. Mä jouduin muutenkin jostain syystä useampaan tarkastukseen, samoin poika. Kirjoitin kaksi kertaa nimeni, passin numeroni ja lennon numeroni johonkin vihkoon. Kovin olivat myös kiinnostuneita mun Polarin urheilukellosta. Piti näyttää kuinka se toimii ja mistä ostettu. Poliisilla ja tullilla se virkailija mua jostain syystä pelotteli. En luottanut enää mun englannin kielen taitoihin selvitä tästä tilanteesta ja jouduin pyytämään miehen avuksi, etten ole kelloni kanssa todellakin poliisin juttusilla. Tilanteesta selvittiin hyvin sen jälkeen, kun mies vain tuli paikalle. Mulle jäi vähän epäselväksi mistä siinä oli kyse…. Kyllä kotia on aina ihana palata!

Hurghadan lentokenttä oli siisti ja kaikki toimi yllättävän nopeasti.

Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan hyvä loma, aurinko paistoi, ruokaa riitti ja levätä sai ihan tarpeeksi:) Egypti yllätti meidät positiivisesti. Tästä on hyvä jatkaa tulevan loman suunnittelua.

Tuttu ja turvallinen Madeira

Vietimme juuri kaksi viikkoa perheen kanssa meille entuudestaan tutulla Madeiran saarella. Varasimme lennot suoraan Finnairilta ja majoituksen varasimme Pestana Promenade ocean resortiin ensimmäiseksi viikoksi ja toiseksi viikoksi varasimme majoituksen Pestana Beach Club (Carlton) hotellista. Meillä oli kummassakin hotellissa yhden makuuhuoneen huoneisto.

Tässä muutamia kuvia meidän ensimmäisestä hotellista.

Hotelli oli myöskin meille entuudestaan tuttu. Siellä oli kuntosali, sisällä oli uima-allas, poreallas sekä kaksi saunaa. Myös ulkoallasalue oli varsin viihtyisä. Hotelli sijaitsi Lidon alueella muutaman sadan metrin päässä Forum-ostoskeskuksesta. Tämä loma oli meille jo kolmas matka Madeiralle, joten pahin tutustumisinto nähtävyyksiin ja ympäristöön oli jo tyydytetty aikaisemmilla reissuilla. Vaikka saarella olisi paljon meille uutta nähtävää ja koettavaa, niin päätimme poikkeuksellisesti olla tekemättä mitään suunnitelmia ja mennä koko loma vain fiilis pohjalta. Ensimmäinen viikko kului lähinnä leväten ja lapset tykkäsivät käydä uimassa pari kolme kertaa päivässä. Lisäksi kävimme muutaman kerran Forum-ostoskeskuksessa sekä ajelimme Yellow bus-kiertoajelulla pari kierrosta.

Emme olleet varanneet hotellista mitään ruokailuja, joten söimme osittain ravintoloissa ja osaksi kokkailimme huoneistossa. Pingo Doce on ylivoimaisesti paras ruokakauppa. Valikoima on todella monipuolinen, hintataso hyvä ja myös paikalliset käyttävät juuri kyseisen kaupan palveluja. Meidän hotellin lähellä oli kaksi kyseisen ketjun liikettä. Black friday näkyi hyvin myös Madeiran kaupoissa.

Yhtenä päivänä ajoimme taksilla “yläkaupunkiin” kävimme AKI ja De Borla-liikkeissä (De Borla=tavaratalo ja AKI= K-raudan tyylinen liike) sekä Decathlon urheiluliikkeessä. AKI:sta ja De Borlasta ostimme lähinnä joulukoristeita, koska ne ovat erilaisia kuin meillä Suomessa. Madeira on kuuluisa joulun avauksestaan ja uuden vuoden ilotulituksestaan. Itsekin olen kyllä jouluihminen, mutta Madeiralla se homma on lähtenyt täysin lapasesta. Jouluvalot syttyvät Funchalissa joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tämän vuoksi siirryimme toiseksi viikoksi lähemmäksi keskustaa.

Toisen viikon hotellimme oli Pestana Carlton Madeiran yhteydessä oleva Beach club, mikä on tarkoitettu enemmän Pestanan jäsenyyden omaaville asiakkaille. Myös tässä hotellissa oli kaksi  sisäuima-allasta sekä poreallas, kaksi erillistä ulkouima-allasaluetta sekä saunat ja kuntosali. Hotelli sijaitsi muutaman sadan metrin päässä keskustasta ja satamasta.

Tässä taas muutamia kuvia meidän toisesta hotellista. Maisemat huoneiston parvekkeelta olivat huikeat.

 

Yhtenä päivänä päätimme lähteä poikani ja äitini kanssa muutaman tunnin meriretkelle katselemaan delfiinejä, valaita ja merikilpikonnia. No niiden näkeminen jäi haaveeksi. Pari tuntia ajelimme Funchalin edustalla, mutta merenkäynti oli melko kovaa, joten eläimiä ei näkynyt. Olihan maisemat hienot, mutta kannattaa kyllä varata kovasti lämmintä vaatetta päälle ja jopa sadeviitta. Aallot löivät niin, että vettä lensi jatkuvasti meidän päälle.

Jouluvalojen määrää ei pysty sanoin kuvaamaan. Jos sanon, että kuvittele ihan järjetön määrä koristeita ja valoja, niin sen saat vielä huolella kertoa kolmella tai neljällä, että päästään lähelle totuutta. Keskustaan on rakennut puistoalueille “joulukyliä” ja hengellisyys ja Jeesuksen syntymä on tuotu hyvin esille.

Madeira on täysin erilainen paikka kuin mikään muu. En osaa verrata sitä mihinkään. Hiekkarantoja siellä ei juuri ole ollenkaan. Tekemistä ja näkemistä sieltä löytyy pikkukylistä, levadoille ja puutarhoihin. Satama ja sen risteilijät ovat mukava lisä kaupunkimiljööseen. Sataman lähellä on myös Ronaldon museo ja patsas, mitkä sijaitsevat Pestana CR7 hotellin yhteydessä. Ronaldo on osakkaana kyseisessä hotellissa. Patsaan ympärillä riittää turisteja vuorokauden ajasta riippumatta.

Säät sattuivat meille hyvät. Madeiran kukkaloisto on ympärivuotinen ja luonnollisesti ne tarvitsevat vettä ja aika usein vettä sataa öisin. Tuulet ovat vaihtelevat ja lentoliikenne on haasteellista. Meidänkin hotellissa oli mm. saksalainen pariskunta, jonka loma jatkui parilla päivällä, kun tuulet olivat oikukkaat ja laskeutuminen Madeiran poikkeuksellisen lyhyelle kiitoradalle oli vaarallista. Vaikka kiitorataa on jo jatkettu jonkun verran, niin siltikin se on tavallista lyhyempi. Lentokenttä on meren ja vuoren rinteen välissä, joten tuulet ovat usein haasteelliset. Lentokentällä pääsee seuraamaan ulos “parvekkeelle” lentokoneiden nousuja ja laskuja. Mekin odottelimme ulkosalla meidän koneen saapumista.

Ensi viikolla kuulette Väläyksen perheen matkasta Egyptiin, mikä oli huomattavasti tapahtumarikkaampi kuin meidän loma.

 

Mitä viiden hengen perhe pakkaa mukaan viikon Egyptin lomalle?

Kun kaksi aikuista ja kolme teiniä lähtee viikoksi etelän aurinkoon sitä tavaraa tulee väkisinkin jonkin verran pakattua mukaan, vaikka kuinka yrittää minimimäärällä lähteä. Meillä pakkaaminen etenee niin, että kaikki katsoo tietenkin itse omat vaatteensa ja kenkänsä mitä kuvittelee viikon aikana tarvitsevansa. Minä laukkujen pakkaajana teen sitten lopullisen päätöksen mitä sinne oikeasti tarvitsee mukaan. Harvoin kyllä meidän lapset mitään ylimääräistä mukaan haluaakaan.

PAKKAUSLISTA                                                                                                                         Pakkaamisen aloitan yleensä niin, että otan pari viikkoa ennen lähtöä esille paperia ja kynän ja aloitan pakkauslistan tekemisen. Siihen merkitsen asioita mitä ainakin pitää olla mukana, voisi ehkä tarvita mukaan tai mitä pitää ostaa ennen matkaa. Käytännössä se meni nyt niin, että neljä päivää ennen reissua kerkesin edes miettimään pakkauslistaa!

KOSMETIIKKA ja LÄÄKKEET                                                                                                                            Kosmetiikkaa tulee aina pakattua liikaa mukaan. Pakollisia mukaan otettavia on tietenkin hiustenpesuaineet, saippua, aurinkorasvat, kasvojenhoitotuotteet, käsidesi, hygieniatarvikkeet ym. Mutta sitten on näitä ei niin pakollisia tarvikkeita kuten hiuslakka, hiusöljy, lämpösuoja, hiusvaha, suoristusrauta, meikit ym. Mitä ilman pärjäisi aivan varmasti, mutta silti ne lähtee joka kerta mukaan vaikka mitään takuuta niiden käyttämisestä ei ole!  Lääkkeitä meillä lähtee myös jonkin verran mukaan. Pakolliset reseptilääkkeet tietysti, mutta sitten ihan normi särkylääkkeet, ripulilääkkeet(toivottavasti ei tarvita), rakkolaastarit, normi laastarit, kuumemittari, matkapahoinvointilääkkeet, kurkkutabletit, maitohappobakteerit, allergialääkkeet, hydrocortison, bepanthen ja aloe vera geeli joka on ihan ehdoton matkalla. Reseptilääkkeistä pitää vielä muistaa ottaa englanninkieliset käännökset mukaan. Ikinä niitä ei ole vielä kysytty, mutta ilmankaan en uskalla matkaan lähteä.

pesuaineet ja aurinkorasvat

Tässä osa matkaan mukaan otettavista lääkkeistä ja muista tarpeellisista tavaroista.

PASSIT, LENTOLIPUT ja MATKAVAKUUTUS                                                                                     Kaikista meidän lipuista ja lapuista huolehtii mies. Joku tehtävä myös hänelle kun lähdetään matkalle:) Matkavakuutukset meillä kaikilla on aina voimassa.

MATKALAUKUT                                                                                                                                       Meillä on muistaakseni 10 matkalaukkua. Vähän joka tarkoitukseen, isoa, pientä, kevyttä ja painavaa. Paljon riippuu painorajoituksista, kohteesta, lentolipuista ja lentoyhtiöstä mitkä laukut sitten lähtee mukaan ja on ne sopivimmat just sille matkalle. Olishan se kiva jos kaikki laukut olisi niitä tosi kevyitä matkalaukkuja, mutta toistaiseksi pitää pärjätä näillä mitä on. Tällä lennolla meillä saa olla yhteensä 20kg/henk. kohti ja käsimatkatavarat saa painaa max 6kg.                                                                         Mä pakkaan useimmat vaatteet tiiviksi rulliksi. Mielestäni tällä tavalla mahtuu laukkuun enemmän tavaraa ja vaatteet ei rypisty niin helposti.

Nämä matkalaukut lähtee tälle reissulle mukaan.

Mun pitäisi pärjätä näillä vaatteilla + kaksilla kengillä.

Neljät snorkkelit ja maskit. Yhdet meiltä puuttuu, mutta mä en välttämättä omia tarvitse.

Kaikille lähtee myös uimakengät mukaan.

Matkalaukkuvaaka on ihan ehdoton matkalla. Kun tietää mitä oma laukku painaa , ei tarvitse pelätä ylipainomaksuja lentokentällä.

KÄSIMATKATAVARAT                                                                                                       Käsimatkatavaroihin pakkaan aina yhden päivän vaatteet. (Kerrasta viisastuneen kun laukku ei tullutkaan samaa matkaa mun kanssa perille Barcelonaan vaan jäi jostain syystä pyörimään Helsinki-Vantaalle). Käsimatkatavaroihin pakkaan myös kaikki älylaitteet, varavirtalähteet, laturit, kuulokkeet, reseptilääkkeet+ reseptit, tälle matkalle myös oksennuspussit, kamera(jos otan mukaan), kirja(vaikka puhelin täynnä e-kirjoja), villasukat, aurinkolasit, niskatyyny ja jotain gluteenitonta syömistä. Viimeksi Amerikkaan lennettäessä mulle ei ollut gluteenitonta ruokaa tarjolla vaikka olin sellaisen kyllä tilannut.

Ipadit ladattu täyteen NetFlixistä ja ViaPlaysta saatavia sarjoja ja leffoja.

Näillä vaatteilla ja tavaroilla meidän pitäisi pärjätä viikko auringossa. Omasta mielestäni me saatiin viiden hengen, viikon tavarat hyvin mahtumaan kolmeen matkalaukkuun. Me olisi voitu ottaa toki kaikille omatkin laukut, mutta yritän aina jättää turhat tavarat pois. Joskus siinä onnistun, joskus en:) Matka kuulumisia kerron sitten myöhemmin. Nyt aurinko odottaa!