Matkalla Äkäslompoloon – Ranuan eläinpuisto ja Joulupukin pajakylä

Viime vuonna käytiin pikalomalla Äkäslompolossa, mutta tällä kertaa me saatiin nauttia koko viikko ihanista maisemista ruskan kera. Tämä reissu oli kaikin puolin erityinen. Tämä oli meidän pikkumiehen ensimmäinen pitempi lomareissu. Lisäksi reissuun lähti vanhempani ja siskoni perhe, kun juhlistimme koko perheen voimin 60-vuotiasta äitiä.

Päätimme lähteä matkaan jo päivää aikaisemmin, koska halusimme siskon kanssa viedä lapsemme käymään Ranuan eläinpuistossa ja Joulupukin pajakylässä. Matkaa oli lähes 700km, joten näissä kohteissa käyminen edellytti todellakin yöpymistä. Yövyimme Oulun Scandic cityssä.

Huone oli perhehuone, missä oli parivuode, sekä levitettävä sohva, missä isommat pojat nukkuivat ja vauvan sänky. Kylpyhuoneessa oli kylpyamme, mikä oli erityisesti poikien mieleen. Hyvin mahtui viisi henkinen perhe. Aamupala oli hyvää perustasoa. Erikoisuutena mainittakoon ihana ohut rieska. Veikkaisin, että oli perunarieskaa, mutta tämä siis pelkkä arvaus.

Aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti Ranuaa. Jonkin verran oli sumua, mutta matka taittui melko nopeasti. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt Ranualla, joten uusia kokemuksia ja elämyksiä oli luvassa kaikille. Jo matkalla saimme ihastella poroja.

Lippujen hinnat olivat mielestäni positiivinen yllätys. Perhelippu maksoi 51€, mikä tuntui esimerkiksi Ähtärin pandoihin verrattuna halvalle. S-etukortilla oli mahdollista saada normihinnoista pieni alennus. Plussat siitä. Olimme perillä lähes puiston avautumisen jälkeen ja porukkaa oli melko vähän. Pihassa oli hieno rakennus, missä ilmeisesti myytiin edullisesti fazer-makeisia, sillä ihmisiä tulisi sieltä isojen karkkikassien kanssa. Itsesuojeluvaisto onneksi esti meitä käymästä siellä. Olisi ehkä saattanut lähteä lapasesta.

Reitti kulki koko matkan leveää laudoitettua “polkua”, mikä oli tosi kiva. Hyvä mennä vaunujen kanssa ja tosi selkeä reitti. Leveys mahdollisti myös ohitukset sulavasti. Tykkäsimme kaikki kovasti. Meillä oli omat vaunut vauvalle, mutta lähtöportilla näkyi olevan pyörätuoleja, rollaattoreita ja lastenrattaita, joita voi lainata/vuokrata. Reitin varrella oli paikkoja, missä olisi voinut nauttia omia eväitä, jos niitä olisi ollut mukana.

Ehdoton suosikki oli tietenkin jääkarhu. Tavallinen karhukin oli vielä hereillä. Harmillisesti hirvet pötköttelivät aitauksen takareunassa, joten niiden näkeminen jäi vähän vaisuksi. Kierrokseen meni meidän perheeltä aikaa vähän reilu 90 minuuttia. Sovimme kierroksen päätteeksi, että ajamme reilun 80km Rovaniemelle ja kävimme syömässää Prisman Buffassa. Sen jälkeen oli reissun yksi kohokohdista eli joulupukki. Harmiksemme Santapark oli kiinni, mutta tämän tiesimmekin jo etukäteen, joten ajoimme suoraan Pajakylään napapiirille.

Matkaa oli reilut 200km jäljellä, joten ihan hirveän pitkää pysähdystä emme kerenneet pitämään, mutta Joulupukkia kävimme moikkaamassa ja ostimme suhteellisen hinnakkaat kuvat siitä muistoksi. Pojat pääsivät kertomaan lahjatoiveensa pukille ja oon sata varma, että pukin vahingonilo meitä vanhempia kohtaan lisääntyi samaan tahtiin, mitä hiki nousi meidän otsalle toivelistaa kuunnellessamme. Drone ja rummut olivat mm. listan kärkipäässä. Olimme aikaisemminkin käyneet Pajakylässä, joten ei niin kovasti harmittanut, että jätimme väliin porot, matkatavaramyymälät sekä Joulupukin pääpostin. Viime kerralla vierailimme joulutalossa ja kiersimme näyttelyn ja moikkasimme Joulupukkia siellä, joten tällä kertaa menimme moikkaamaan Joulupukkia joulupukin kammariin. Myymälässä varmistin, että onko Joulupukki nähtävissä molemmissa paikoissa (vanhin poika hoksaisi kyllä, että pukit ovat eri pukit) ja olihan se. Ilmeisesti se joulutalon Joulupukki on majoitusliikkeen omistajan tuottamaa palvelua ja Pajakylän alkuperäinen Joulupukki löytyy päärakennuksen Joulupukin kammarista. Tonttu, joka kuvasi vierailun oli oikein iloinen ja työlleen omistautunut.

Sellainen muutos edelliskertoihin oli, että valokuvia ei saatu enää mukaan USB-muistikortilla, vaan nykyään kuvat voi ladata netistä vuoden ajan mukaan saatavalla koodilla. Kätevää. Seuraavaksi oli aika kääntää nokka kohti Äkäslompoloa. Siitä ruskalomasta saatte lukea lisää seuraavassa julkaisussa.

 

 

 

Turun Linna, Vanhalinna ja Olkiluodon vierailukeskus- niistä oli meidän viikonloppu tehty

Miten me päädyimme viettämään viikonlopun Turussa?

Pari kuukautta sitten tajusin yksi ilta, että en ole koskaan käynyt Turun linnassa ja samalla selvisi, ettei myöskään mies ole siellä käynyt. Joten tuumasta toimeen ja selvittämään milloin mulla olisi seuraava vapaa viikonloppu ja mahdollisuus lähteä reissuun. Sitten etsimään mistä löytyisi mahdollisimman halpa hotelli kyseiselle ajalle. Siitä lähti sitten ajatus, että mennään tutustumislomalle Holiday Club Caribiaan. Viikonloppu eli pe-su maksoi 100€ ja aamupala sekä kylpylän vapaa käyttö kuului myös tuohon hintaan. Mielestäni todella halpa hinta viikonlopusta. Ainut miinus tuossa tutustumislomassa on, että pitää käydä kuuntelemassa n. 2h Holiday Club- esittely, mutta sehän se tutustumisloman idea on. Meillä oli se vartattuna lauantai aamulle klo 10.

Turku ei ollut mulle entuudestaan millään tavalla tuttu kaupunki. Kerran olen siellä yhden yön yöpynyt Power Cupin takia ja mitä nyt ollaan sieltä laivalle lähdetty. Siinä lyhkäisyydessä mun kokemukset Turusta.

Perjantaina lähdettiin töitten jälkeen autolla kohti Turkua. Matkalla mulle soitti nainen ja kertoi, että meidän Holiday Club- esittelyaika lauantailta oli sairastapauksien vuoksi peruttu. Illalla oltiin perillä vasta kahdeksan maissa, joten eipä me muuta keretty/jaksettu tehdä, kun käydä syömässä hotellissa olevassa O´learys ravintolassa. Mikä oli virhe. Mun annoksen ranut oli raakoja ja hamppari kylmä. Mutta mulla oli niin kova nälkä, etten jaksanut edes antaa palautetta annoksesta ja söin sen mukisematta.

Meidän hotellihuone oli ihan kiva ja siisti. Vähän pieni, mutta hyvin siinä viikonlopun vietti.

Lauantaiaamuna olikin sitten kiva herätä kunnon sateeseen. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä tehdään. Suunniteltu Holiday Clubin esittelykin oli kerta aamulta peruttu. Meidän oli tarkoitus kävellä hotellilta Turun Linnaan, mutta tuossa sateessa ei voinut kävellä edes autolle! Sadetutka näytti, että sade pitäisi pienen tauon puolenpäivän aikaan, joten mulla oli hyvää aikaa googlailla, mitä kaikkea Turussa voi sadepäivänä tehdä.

Me päätettiin lähteä ajamaan Hämeen Härkätie, jonka varressa sijaitsee Liedon Vanhalinna. Sadekkin loppui sopivasti perille päästyämme ja päästiin kipuamaan Linnavuorelle kastumatta.

Seuraavaksi ajettiin katsomaan Nautelankoskea. Alueella sijaitsee myös Nautelankosken museo, mikä ei ollut sillä hetkellä auki. Siellä on myös lyhyt luontopolku, mikä kiertää joen molemmilla puolilla, mutta me ei sitä lähdetty kiertämään. Me päädyimme vaan katselemaan koskea.

Tästä ajoimme suoraan Turun Linnaan, mikä oli koko viikonlopun kohokohta ja matkan tarkoitus. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että saimme auton parkkiin aivan linnan viereen 2h kiekkopaikalle. Turun Linna oli kyllä mielenkiintoinen paikka. Olin yllättynyt kuinka iso se loppujen lopuksi oikein olikaan ja mitä kaikkea se piti sisällään. Itseäni jäi eniten mietityttämään, että miten ihmeessä siellä on pärjätty talvisin. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Ajateltiin vielä käydä tutustumassa Turun Tuomiokirkkoon. Siellä oli menossa jotkut kuvaukset, joten meidän vierailu jäi lyhyeen. Olin ladannut puhelimeen vielä mobiiliopastuksenkin, mutta en sitä sitten koskaan päässyt kokeilemaan.

Tältä päivää rupesi olemaan Turku nähty. Hetki oltiin vielä kaupungilla, käytiin syömässä ja sitten hotellille uimaan ja saunomaan.

Sunnuntaiaamuna lähdettiinkin sitten kotia kohti, muutaman mutkan kautta. Matkalla tuli vastaan Olkiluodon vierailukeskus, mistä en ollut ikinä edes kuullutkaan. Ei muuta kuin sinne tutustumaan. Oli vähän outo olo, koska siellä ei ollut ketään muuta kuin me. Ei nähty edes henkilökuntaa, mikäli siellä sellaista paikalla oli. Sisäänpääsy sinne oli ilmainen. Paikka oli todella mielenkiintoinen, näyttely hyvin järjestetty ja hienosti toteutettu. Kannattaa käydä tutustumassa, vaikka ydinvoima ei olisikaan tuttu aihe.

Ulkona kiersi myös lyhyt havaintopolku. Aikuiselle polun kiertämisessä ei juuri mitään ihmeellistä ole, mutta lapsille varmasti ihan kiva.

Ajettiin vielä Eurajoen varressa Irjanteen kylässä sijaitsevan Faltunkosken Sahan kautta kotia. Vieressä sijaitsee myös Irjanteen kirkko sekä matonpesupaikka. Suomessa riittää kyllä tekemistä ja näkemistä, joten tähän oli hyvä lopettaa tältä erää kotimaahan tutustuminen.

Lähimatkailua – Puuhapuisto Veijari Saarijärvi

Olimme luvanneet lapsille, että kävisimme kesän aikana lähikunnan Puuhapuisto Veijarissa. Nyt oli viimeiset hetket käydä, kun puisto oli avoinna enää viikonloppuisin elokuun loppuun saakka. Puisto ja kalastajakylä on ollut jo toiminnassa minun lapsuudessani ja osa aktiviteeteista on edelleen samoja, mutta puistoa on kyllä kehitetty mukavasti. Perhelippu maksoi 60€, mitä pidin ihan kohtuullisena. Puuhapuisto on mielestäni melko monipuolinen näin pikkukaupungin puuhapuistoksi. Alle 3-vuotiaat ovat ilmaisia. 🙂

Sää oli mitä mainioin. Eikä myöskään ötökät meitä kiusanneet. Heti portin vieressä oli pomppulinnoja, minigolfrata ja jalkapallobiljardi. Näistä jälkimmäinen olikin meille uusi tuttavuus ja pojat tykkäsivät siitä kovasti. Istumapaikkoja huoltajille oli riittävästi, vaikka puistossa oli yllättävän paljon porukkaa vaikkei sitä ehkä näistä kuvista uskoisi. 😀

Puistossa oli mahdollista ajaa mönkijöillä ja ratsastaa poneilla 3€ lisämaksua vastaan. Nämä aktiviteetit eivät olleet jatkuvasti tarjolla, vaan muutaman kerran päivässä tiettyihin kellonaikoihin. Pojat kävivät ratsastamassa, mutta mönkijät jäivät kokeilematta, kun kotoa löytyy parikin lasten mönkijää.

Reitin edetessä vastaan tuli maastopyörärata ja tarjolla oli maastopyöriä ja läskipyöriä. Ennen kotieläinpihaa oli vielä polkuautorata, mikä oli tietenkin poikien yksi suosikeista. Kotieläinpihasta löytyi mm. poneja, aasi, minipossuja, kalkkunoita, kanoja ja alpakoita.

Polkuautoradan vieressä oli isokota, missä olisi ollut mahdollista nauttia omia eväitä ja paistaa vaikka makkaraa. Nyt kun tämä on tiedossa, niin ehkä ensi kerralla hyödynnämme tätä mahdollisuutta. Alueen perältä löytyi vielä muutama rakennus, joiden sisällä oli mm. lintuja, kaneja ja matelijoita.

Ulkoapäin rakennuksista oli jo havaittavissa kuluneisuutta mutta pääsasia, että lapset nauttivat. Mies meni lasten kanssa kivaa metsäpolkua seuraavalle aktiviteetille, mikä oli vaijeriliuku. Rattaille/vaunuilla ei ollut asiaa niille poluille ja siitä kyllä tiedotettiinkin polun alussa. Menimme vauvan kanssa odottelemaan polun toiseen päähän.

Vaijeriliun jälkeen pojat halusivat syömään, joten suuntasimme kohti ravintola-kioskia, mistä sai perus roskaruokaa. Ruokapaikan edessä oli pieni lampi, missä sai vapaasti uida. Pieniä lampia oli useampia ja niiden myötä myös usempia vesiaktiviteetteja aina kajakeista polkuveneisiin. Ne jätettiin seuraavaan kertaan. Lisäksi oli puistossa oli vielä akvaariorakennus.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva paikka ja paljon aktiviteetteja ja mikä parasta, se on lähellä sekä vielä kohtuuhintainen. Suosittelen lämpimästi lapsiperheille ja heille, joita ei pieni kuluneisuus häiritse.

 

 

 

 

 

Lähimatkailua – Tuurin kyläkauppa

Kävimme pari viikkoa sitten Tuurissa ostoksilla.  Minun lapsuuden kodissa oli perinteenä, että kävimme ostamassa uudet koulureput aina Nahkapaikan repputorilta ennen koulun alkua. Nyt kun esikoiseni lähti ekaluokalle, niin jatkoimme tätä perinnettä ja lähdimme Tuuriin repun ostoon. Oikein mieleinen autoreppu sieltä löytyikin. Käymme Tuurissa kolme neljä kertaa vuodessa eli muutaman kuukauden välein. Lisäksi Tivoli Sariola, mihin alle 13-vuotiailta oli ilmainen ranneke oli viimeistä viikkoa avoinna. Kuvittelimme, että ehkä siellä ei olisi niin ruuhkaa, kun valtaosa olisi käynyt jo siellä kesän aikana. No tämähän oli siis täysin väärä kuvitelma ja jäi todellakin haaveeksi…

Tämä reissu oli ensimmäinen “pitempi” reissu eli koko päivän reissu vauvan kanssa, joten pieni jännitys oli, että kuinka päivä tulee sujumaan. Onneksi jännitin turhaan ja vauva ei menoa hidastanut. Hän oli oikein tyytyväinen. Enemmän minun hermot olivat kireänä, kun porukkaa oli ihan ÄLYTTÖMÄSTI. Ostokset meni suhteellisen kivuttomasti, kun tavarapuoti on niin iso, että siellä se väkimäärä ei niin tuntunut. Väenpaljous paljastui siinä vaiheessa, kun piti mennä syömään. Olimme sopineet, että ensin reppu, sitten tavarapuoti, seuraavaksi syömään ja sen jälkeen Tivoliin. Noh…. jokaiseen ravintolaan oli todella pitkät jonot. Puhutaan siis kymmenien minuuttien (yli puolen tunnin) jonot. Lapset suostuivat, että haetaan ruokapuodista jotain syötävää ja menneään ravintolaan sitten Tivolissa käynnin jälkeen. Lapset söivät tyytyväisinä karjalanpiirakoita ja lihapullia ym. autossa samalla kun syötin vauvan. Sitten oli hurvittelun aika.

Kovin into alkoi hiipumaan hyvin äkkiä, kun näimme jonojen pituudet laitteisiin. Ihan pienten lasten laitteisiin oli kohtuulliset jonot, mutta esikoisen sanoja lainaten, kuka nyt niihin tylsiin laitteisiin haluaisi mennä. Eli ei muuta kuin jonottamaan hieman hurjempiin. Lopputulos oli, että olimme Tivolissa noin 2,5 tuntia ja pojat kävivät viidessä laitteessa. Tuurissa on huomioitu lapset todella hyvin. Tavarapuodissa on kivat leikkipisteet ja pelikoneita lapsille. Onneksi pojat hyödynsivät näitä jo ennen tivolia, joten he olivat hyvin tyytyväisiä reissuun. Lisäksi ulkona tavarapuodin välittömässä läheisyydessä on muumi aiheinen ulkoleikkipuisto. Sinne pojat haluavat yleensä, kun menemme Tuuriin. Ennen kotiinlähtöä yritimme vielä käydä syömässä. Mies jonotti pikaruokaravintolaan noin 30min ja jono oli liikkunut noin neljä metriä ja edessä oli vielä viiden kuuden metrin jono ennen kassaa, joten päätimme luovuttaa ja käydä tekemässä ruokaostokset ruokapuodissa. Isä aina sanoo, että hyvä vasikka elää päivän juomallakin eli pientä välipalaa taas kaupasta, että selvitään kotiin. Jälleen kerran vahvistui ajatus, että viikonloppu on ihan väärä ajankohta lähteä Tuurin, mikäli haluaa välttyä ihmispaljoudelta. Tuuri on ihan kelpo paikka. Toki se ei ole enää niin halpa kuin ennen vanhaan. TV-mainoksen lausehan kuului “Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan, siis Keskiseltä.”

Uusikaarlepyyn Storsand ja Pietarsaaren Fäbodan- Länsirannikon löytöjä

 

Ollaan hyvän ystäväni kanssa yritetty jo vuosia (14v.) saada järkättyä, jos jonkinlaista yhteistä retkeä ilman lapsia, mutta aina se on johonkin kaatunut. Nyt sattui niin hyvin, että meille molemmille sattui vapaapäivä keskelle viikkoa. Ei muuta kun äkkiä suunnitteille reissua. Yhdessä päivässä ei pitkälle kerkeä, joten sovittiin, että aloitetaan tämä ensimmäinen yhteinen aikuisten reissu kevyesti. Ei olla yötä ja päivässä pitää keretä se tekemään. Minä en ole juurikaan rannikolla ajellut, joten mun ehdotuksesta päätimme lähteä katsomaan mitä pienellä pätkällä Suomen länsirannikkoa on meille tarjota. Ja olihan sillä:)

Ensimmäinen pysähdys oli Uusikaarlebyyn Storsand. Ilma oli sen verran kylmä(+16) ja tuulinen, että rannalla ei näkynyt meidän lisäksi ketään muita.

Parkkipaikalta rannalle.

Ranta oli ihanan näköinen ja nopeasti nähty. Aurinkoisella ilmalla ranta on varmasti kiva paikka viettää aikaa. Näinkin tuulisella ja kylmällä ilmalla ei niinkään. Tässä vaiheessa rupesi jo kahvihammasta kolottamaan sen verran, että lähdettiin etsimään jotain kivaa kesäkahvilaa. Auton nokka kohti pohjoista ja päädyimme Cafe Tullmagasinetin pihaan, mutta harmiksemme se oli kiinni. Alue toimii myös venesatamana. Täällä oli myös jonkun verran lapsia ja nuoria uimassa raikkaasta ilmasta huolimatta. Olisiko ollut uimakoulu menossa.

Jatkettiin matkaa kohti Uusikaarlepyyn keskustaa, edelleen kivaa kesäkahvilaa etsien. Auto parkkiin torille ja jalkauduttiin keskustaan etsimään kahvilaa. Hetken siinä pyörittiin ja tehtävä tuntui toivottomalta, joten jouduimme turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan. Sieltä vastaan tuli Vesitorni, Panorama kesäkahvila, joka oli yllätys yllätys kiinni sekin. Avataan klo 12.

Vesitorni, Panoraama kesäkahvila

Päätettiin vaihtaa kesäkahvilan etsiminen lounaspaikan etsimiseen ja päädyimme syömään Juthbackan ravintolan seisovaan pöytään. Tämän jälkeen päätettiin vielä kerran yrittää käydä Vesitornilla, koska kello oli jo yli 12. Edelleen kiinni. Tässä vaiheessa rupesi jo vähän huvittamaan, että onko todellakin kahvilan löytäminen näin vaikeaa. Tästä kuitenkaan lannistumatta päätimme vaihtaa paikkakuntaa ja autolla kohti Pietarsaarta. Ystäväni selasi Instagramia ja näin löysimme idyllisen Cafe Skorpanin. Kahvin tuoksu leijui meitä ihanasti jo ulkona vastaan ja vihdoin ja viimein pääsimme nauttimaan hyvästä kahvista ja leivoksista.

Cafe Skorpan

Mikä miljöö nauttia kesäpäivästä, kahvista ja ystävän seurasta.

Kyllä tätä leivosta ja kahvia kannatti vähän etsiäkin.

Matka jatkui kohti Fäbodan aluetta. Alueelta löytyy kaksi upeaa uimarantaa, Storsand ja Lillsand. Me päädyimme ensin käymään pikkuhiekalla. Sinne on tehty hieno esteetön kulkureitti, jota pitkin oli helppo kulkea. Me ei lähdetty sen kummemmin patikoimaan minnekkään pidemmälle vaan pysyteltiin rannan tuntumassa ja esteettömällä kulkureitillä. Patikointi maastoja siellä on jonkun verran ja ne täytyy kyllä vielä joku päivä tulevaisuudessa käydä kävelemässä. Alueelta löytyy myös kahvila ja karavaanarialue, mutta me ei käyty kummassakaan. Ihmisiä oli jonkun verran liikkeellä ja muutama rohkea oli jopa aurinkoa ottamassa. Aurinko kyllä paistoi ihanasti, mutta edelleenkin oli vain +16 astetta ja ajoittain kova tuuli.

Pikkuhiekan jälkeen ajeltiin Isohiekalle, joka sijaitsi lähellä. Täällä me ei muuta, kuin kävelty rannalle ja takaisin. Tämä oli pienempi paikka kuin pikkuhiekka. Muutama lapsiperhe kokosi siellä telttojansa, mutta muuten täällä ei näkynyt ketään. Molemmilla rannoilla riittää kyllä varmasti väkeä hyvänä ja lämpöisenä kesäpäivänä.

Storsand

Ystäväni sai vielä loistoidean, että käydään samalla reissulla Ilveskivellä. Ilveskivi on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista ja sijaitsee Pedersöressä, Yli- Purmon kylässä. Ei muuta kun google mapsiin koordinaatit ja kohti Ilveskiveä. Pikitieltä kun käännyttiin hiekkatielle, tien koko ajan kaventuessa, tuumasin ystävälleni, että täältä mä en kyllä lähde peruuttamaan jos joku tulee vastaan. No niinhän siinä sitten kävi, että tukkirekkahan meitä vastaan tuli, mutta onneksi oli vielä lastaus puuhissa. Eli meidän tie tyssäsi siihen. Sain onneksi auton käännettyä ilman vahinkoja ja päätettiin, että lähdetään kotia kohti. Hetken matkaa ajettuamme huomasin kyltin missä luki Ilveskivi ja ei muuta kun uusi yritys sinne. Tällä kertaa pääsimme perille asti, mutta kun lähdettiin polulle niin tuli onneksi mieleen, että kuinkas pitkä sinne itse kivelle on. Pieni googlailu ja selvisi, että sinne oli sen verran matkaa, jotta päätettiin sitten palata takasin autolle. Sillä vaatetuksella ja ilman juomista reissusta olisi tullut kohtuuttoman rankka pelkän kiven näkemiseksi. Tarkemman selvittelyn ja autolle palaamisen jälkeen selvisi, että eihän sinne kivelle ole kuin 800m parkkipaikalta. Tässä vaiheessa päivää rupesi jo pieni väsymys painamaan ja nauru oli niin herkässä, joten yhteistuumin päätettiin ajaa suorinta tietä kotia, ettei vaan sattuis mitään!

Tästä lähti polku Ilveskivelle.

Päivä oli todella kiva ja yllätyksiä täynnä. Olin kyllä yllättynyt miten hienoja rantoja Suomesta löytyy ja vielä noinkin lyhyen matkan päästä kotoa. Harmi kun ei ole tullut aikaisemmin käytyä. Tuolla viihtyy varmasti kaikenikäiset, varsinkin vähän lämpöisemmällä ilmalla kuin mitä meille sattui. Ei voi muuta, kuin ihmetelle Suomen luonnon kauneutta taas kerran ja yrittää tutustua siihen vielä paremmin.

Pikaloma Tampereen seudulla

Heti kesälomien alettua päätimme lähteä parin yön kesälomareissulle Tampereen seudulle. Mitään huikeaa elämysmatkailua ei tällä kertaa haettu, vaan tarkoituksena oli mennä lasten ehdoilla ja järjestää heille mielekästä tekemistä. Ajankohta osui erittäin nappiin. Vielä ensimmäisellä kesäkuun viikolla ruuhkaa ei näkynyt missään ja Särkänniemessäkin pääsi Tukkijokea lukuunottamatta ilman jonottelua laitteisiin. Särkänniemipäivää vietettiin hellesäässä. Lapset jaksoivat hyvin hurvitella koko päivän.

Ensimmäisen hotelliyön olin varannut Scandic Nokian Edenistä. Hotellihuone sattui olemaan parvikabinetti, missä oli nukkumapaikat kuudelle hengelle, neliöitä oli kerrankin enemmän kuin tarpeeksi, pesuhuoneessa oli kaksi suihkua ja kirsikkana kakun päällä huoneessa oli iso sauna.  Parvelta ja saunasta oli ikkunat alas kylpylään. Mikä olikin ihan huikea juttu, kun minusta ei ollut enää Särkänniemipäivän jälkeen kylpylään lähtijäksi, niin sain seurata lasten riemua ja vesiliukumäen laskuja suoraan huoneen ikkunasta. Huone oli standart plus tason huone, joten pienenä miinuksena sanon ilmastoinnin puuttumisen (toki euroja hieman lisää ja superior-tason huoneisto, niin ilmastoinnin olisi saanut), mutta kohtuu iso pöytätuuletin huoneesta onneksi löytyi.

Myös kylpylä yllätti positiivisesti. Toki hotellista ja kylpylästä paistoi läpi ikä ja kuluneisuus, mutta kylpylän altaat liukumäkeineen olivat ehdottomasti meidän lasten suosikkeja. Vaikka pojat olivat viettäneet tunti tolkulla aikaa helteisessä Särkänniemessä ei kaksi tuntia meinannut riittää heille kylpyläajaksi. Pisteet myös siitä, että kylpylä oli tosi myöhään auki perjantai-iltana. Uskallan sanoa, että kylpylä oli avoinna ainakin klo 21, mutta uskallan väittää, että taisi olla jopa klo 22 saakka. Näin ollen myös myöhemmin hotelliin kirjautuvat ehtivät nauttimaan kylpylästä. Aamupala oli perussettiä. Itse en välitä mustastamakkarasta, mutta jos jollekin se on kriteerinä Tampereen seudun yöpaikan valintaan, niin mainittakoot, että kyseistä kurmeeta ei ole tarjolla Nokian Edenissä. Eikä ollut lettujakaan. Kaikki muut herkut löytyivät kyllä.

Aamupalan jälkeen kävimme vielä uudelleen kylpylässä, kun uloskirjautuminen oli tehtävä vasta klo 12 mennessä. Kylpylän jälkeen lähdimme Ideaparkiin testaamaan Zones by Särkänniemeä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Puuhamaahan, mutta lauantaille oli luvattu hellettä kera voimakkaiden ukkosten, joten päädyimme Ideaparkiin. Mikä ilmeisesti osui kaikinpuolin nappivalinnaksi, mitä julkisuudessa kirjoiteltiin Puuhamaan avajaispäivästä.

Jälleen kerran porukkaa oli todella vähän liikenteessä ja jonotteluun ei kulunut aikaa koko päivänä. Zones by Särkänniemi sai kyllä hyvän vastaanoton ja täydet pisteet meidän matkaseurueelta. Siellä oli mm. lasten huvipuistolaitteita sekä pomppulinna ja isommille sekä pienimmille omat niin sanotut HopLop-alueet. Lisäksi oli “pelihalli”, hohtominigolfia, minikeilarata sekä lasersotapeli. Myös erilaisia 6D- ja XD-teattereita oli vähän isommille tarjolla. Ne olivat aikuisillekin ihan viihdyttäviä. G-Force pyörityksen jätimme suosiolla väliin. Tässä ei ollut edes kaikkia aktiviteetteja mainittu, joten kyseessä on siis erittäin monipuolinen sisäpuisto. Nelihenkisen perheen lippupaketti oli 79€, mitä pidin ihan kohtuullisena verrattuna moneen muuhun. Rannekkeella sai tulla ja mennä miten vain, joten välillä aikuisten oli helppo vuorotella lastenvahtivuoroja ja käydä välissä ostoksilla sekä koko porukka sai käydä syömässä mieleisessään ruokapaikassa. Puiston mielekkyys yllätti koko porukan ja lopulta vietimme puistossa noin seitsemän tuntia.

Toisen yön majoituksen olin varannut Scandic Rosendahlista. Kyseisessä hotellissa olimme yöpyneet aikaisemminkin. Hotellille päästyämme minä jäin purkamaan hieman laukkua ja mies lähti poikien kanssa uimaan hotellin allasosastolle. Meillä taisi olla tällä kertaa superior-tason huone. Parisänky ja levitettävä vuodesohva, missä pojat nukkuivat. Huoneessa oli myös jonkinlainen ilmastointi. Vauhdikkaan päivän jälkeen katselimme hieman salamointia ja rankkasadetta hotellihuoneen ikkunasta ennen nukahtamista. Aamupala oli suurin piirtein samaa tasoa kuin Edenissä, ehkä hieman parempi. Täältä löytyi nyt sitä mustaamakkaraa sitä haluaville ja jotain muutakin lisäystä saattoi olla valikoimassa. Erityisenä plussana mainittakoot, että kummassakin hotellissa oli ilmainen pysäköinti, mikä tuntui huikealle edulle, koska pysäköinti Särkänniemeen maksoi 15€/pv.

Aamupalan jälkeen suuntasimme pikavisiitille Ikeaan. Lapset tykkäävät Smålandista, joten he pääsivät sinne leikkimään tunniksi ja me aikuiset kiersimme nopeasti Ikean läpi. Ostosten jälkeen olikin aika suunnata kotiin. Oli kyllä kiva pyrähdys ja loman aloitus niin lapsillekin kuin aikuisille. Tähän väliin oli vain viikon mittainen loma, mutta eiköhän se hieman pitempikin loma sieltä koita, kun vaan jaksetaan odottaa. Ihanaa ja lämmintä juhannusta kaikille. <3

Katinkulta – uutta ja vanhaa

Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo hyvän aikaa. Lumi on sulanut ja kesä tekee tuloaan. Tässä päivitys meidän yhteisestä Katinkullan lomasta, mikä tehtiin vielä kun lumi oli maassa.

Väläyksen korvissa soineet Karibian rytmit alkoivat pikkuhiljaa hiipuumaan, joten oli aika lähteä taas lomalle. Tällä kertaa lähdettiinkin porukalla Vuokattiin. Kohde valikoitui lähinnä sijainnin mukaan, kun toinen perhe ei ehtinyt lomailla koko viikkoa töiden painaessa päälle. Kummallakin perheellä oli omat huoneistot. Väläyksen poppoo, joka oli kahden aikuisen ja kahden teinitytön kokoonpanolla matkassa, majoittui Katinkultaniemen keltaisiin rivitaloihin eli 1mh + parvi. He olivat varanneet majoituksen jo hyvissä ajoin. Älyn perhe (viime aikoina on kyllä tuntunut, että meidän porukassa on jäljellä enää pelkkiä väläyksiä :D), joka oli taas kahden aikuisen ja kahden alle kouluikäisen kanssa matkassa, varasi majoituksen äkkilähtönä ja päädyimme Villas 1 huoneistoon. Villas-huoneistot Katinkullassa olivatkin meille kaikille ihan uusi tuttavuus. Meillä oli 1mh ja olohuoneessa oli levitettävä sohva. Näin neljän yön pikalomalle neliömäärä oli ihan riittävä. Ainoa miinus oli, että Villas-huoneistoissa ei ollut kuivauskaappia, mutta tästä selvittiin.

Tässä kuvia Villas-huoneistosta.

Tällä kertaa säät eivät suosineet kuin muutamana päivänä. Tuuli oli melko kovaa ja taivaalta satoi lunta ja räntää vuoronperään. Meillä ei säiden vuoksi mikään aktiviteetti jäänyt tekemättä, mutta ei se kyllä hirveästi kannustanutkaan ulkoiluun. Kovaa tuulta uhmaten hiihtelimme lähinnä aurinkolatua, mikä kiertää osaksi järven jäällä. Valita voi 5km tai 10km lenkin. Maisemat olivat kyllä kivat.

Muuten aika kului melko pitkälti sulkapalloa ja tennistä pelatessa sekä pikkupojat halusivat käydä päivittäin kylpylässä ja laskettelemassa. Illat pelailtiin korttipelejä ja Haluatko miljonääriksi -peliä. Siinä samalla oli hyvä pohtia mm. tulevia mahdollisia matkakohteita. Ja ehkä saatettiin päästä lähes yksimieliseen lopputulokseen (Mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys, kun keskustelussa on mukana keskisuomalaisia ja eteläpohjalaisia. Mitä lottootte kummat ovat haastavampia?). 😉

Laskettelurinteet olivat hyvässä kunnossa. Positiivista oli, että lastenrinteet olivat ilmaisia ja tarjolla oli myös 10€ maksava tenavalippu, millä pääsi vähän pitempään mattohissiin ja se ei ollut sidottu tiettyyn tuntimäärään.

Sunnuntaina vietettiin aikuisten iltaa ja lähdettiin syömään meidän kestosuosikki Amarilloon. Teinit jäi pikkupoikien vahdiksi.

Amarillo, The Plate

Älyn porukka lähti kotia kohti tiistaiaamuna ja me muut jäimme vielä hetkeksi lomailemaan. Loppuviikko meni ihan samoissa aktiviteeteissa, kuin alku lomakin. Teinit kävi päivittäin kuntosalilla, pari kertaa laskettelemassa ja minä päivittäin tyttöni kanssa hiihtämässä. Kerran kävimme myös keilaamassa. Onneksi sää suosi muutamana päivänä ja hiihtämisestä pääsi jopa nauttimaan.

Kuvaan eksyi myös vahingossa metsän eläimiä, ehkä metsäkauriita?

Tällä ilmalla ja näillä laduilla kelpasi kyllä hiihtää.

Ja välillä ei sitten ollut ihan niin kiva hiihtää….

Välillä meinasi usko, toivo ja kunto loppua kesken hiihtolenkin. Ajoittain satoi lunta ja tuuli todella kovaa.

Kovan tuulen jälkeen latu olikin sitten todella roskainen.

Mutta, oli ilmat minkälaiset tahansa niin ei se meidän menoa ole koskaan haitannut. Me oltiin taas kerran niin LOMALLA:) Ja mikä mukavinta, oli pitkästä aikaa päästä yhdessä reissuun. Suunnitella ja haaveilla tulevista matkoista, pelata pelejä ja viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa yhdessä ja erikseen.

Ruka

Väläyksen seikkaillessa Karibialla, meidän perhe vietti viime viikon Rukalla. Ruka on meille entuudestaan tuttu paikka, kun olemme käyneet siellä useita kertoja. Majoituksen olin varannut RCI:n kautta Ruka Villageen. Olemme majoittuneet siinä kerran aikaisemminkin ja tykkäsimme kovasti. Erityisesti lasten kanssa ihan verraton. Pääset majoituksesta suoraan hiihtämään, rinteeseen kuin pulkkamäkeenkin. Myös palvelut ovat lähellä. Tarvitsimmekin autoa vain kerran koko viikon aikana, kun kävimme katsomassa poroja.

Majoituimme kahden makuuhuoneen huoneistoon, mikä olikin hauska sattuma, että kyseessä oli tismalleen sama huoneisto kuin edellisellä kerralla. Kiva huoneisto, mutta pienenä miinuksena mainittakoot todella pieni jääkaappi ja leivänpaahtimen puuttuminen. 

Meidän lomalle tyypillisesti nuorin lapsi oli kuumeessa jo ennen lähtöä ja toinen poika sairastui loman aikana. Vuorottelemalla kaikki pääsi ulkoilemaan ja rinteeseenkin pääsimme yhdessä koko perhe peräti yhtenä päivänä. Sää oli kylmää, mutta ei haitannut menoa juurikaan. Maisemat olivat kyllä upeat. 

Noin 150m päässä majoituksesta lähti valaistulatu, jos kävi Saarualla asti lenkistä kertyi mukavasti 10km. Uuttusuon kahvilan kohdalta pääsi jatkamaan Vuosselin lenkille, mikäli menohaluja oli enemmänkin. 

Yhtenä päivänä kävimme jo perinteeksi muodostuneella poroajelulla Lammintuvalla. Lapset saivat kiertää kierroksen ja sen jälkeen pääsivät syöttämään poroja. Hintaa tälle lystille oli 15€/hlö. Lapset tykkäsivät kovasti ja oli heidän mielestään reissun yksi kohokohdista.

Makuelämyksistä mainittakoon mm. Riipisen riistaravintolan muikut ja metsäsienikeitto porolla. Suositellaan lämmöllä. 

Valtaosa ajasta kului rinteessä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Uutuutena meille oli päivän Gondolilippu, mikä sisälsi myös pääsyn lastenmaahan. Gondolin lähellä oli kivoja helppoja rinteitä, joita myös pienet lapset pystyi laskemaan. Meneillään oli Polar Night Light Festival 2019. Rinteet olivat upeasti valaistuja.

 

Katinkulta – meidän kestosuosikki

Työreissun jälkeen alkoi viikon loma. Suuntasimme perheen kanssa Vuokattiin Katinkultaan. Katinkulta on meidän kestosuosikki ja käymmekin siellä kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Tällä kertaa matkaseurana olivat vanhempani ja siskon perhe. Toki majoituimme kaikki omiin mökkeihin. Meidän kahden makuuhuoneen paritalo sijaitsi Hiekkaniemessä. Mökki oli oikein hyvä ja viihtyisä.

Lauantaina suuntasimme valloittamaan Vuokatinvaaraa. Sää oli ihanteellinen ja maisemat olivat todella upeat. Kävelimme osaksi hissiväylää pitkin, joten reitti oli hyvinkin helppokulkuista. Ennen huippua reitti jyrkkeni huomattavasti, mutta pohja oli hyvä kävellä lasten kanssa. Jäimme hieman kaipaamaan nuotiopaikkaa (toki voihan olla, että siellä huipulla olikin, mutta ei vain löydetty). Noin 100m (Hesburgerin) parkkipaikalta oli laavu, mutta siellä ei ollut polttopuita ja emmekä hoksanneet ottaa mukaan mökiltä. Menimme sitten mökille paistamaan makkarat. Jokaisessa huoneistossa oli vielä kaasugrillit käytössä. Hyvälle maistui näinkin ja eipä vaatteetkaan haisseet savulta.

Meidän Katinkullan lomat ovat aina aktiviteettaja täynnä. Kävimme jopa kolme kertaa kylpylässä (mikä on meille paljon), tennistä ja sulkapalloa pelattiin useampana päivänä. Lisäksi kävimme kerran keilaamassa ja pari kertaa pelaamassa frisbeegolfia. Frisbeegolfradalla ei ollut ruuhkaa ja täytyy muutenkin kehua rataa. Meillä oli lapset mukana pelaamassa ja maasto oli ihanteellista heidän kanssa pelailuun. Välillä oli kunnon polkuja ja muutenkin maasto oli pääosin helppokulkuista. Suosittelen.

Tähän aikaan vuodesta oli vielä pyörät käytössä eli kaksi aikuisten pyörää per huoneisto. Tämä oli jo ennakkoon tiedossa ja meillä olikin mukana pojille omat pyörät. Kaikki siirtymiset teimmekin pyörillä. Lisäksi Katinkullan alueella on monta leikkipuistoa, joten niihin oli nopea polkaista pyörillä. Lapset tykkäsivät kovasti. Yleensä suosimme saatavuuden mukaan huoneistoja, mitkä sijaitsevat lähempänä päärakennusta, mutta näin kun lunta ei ole ja pyörät ovat käytössä, on ihan sama missä niemessä huoneisto sijaitsee.

Meidän lomilla joku meistä on aina kipeenä ja miksi tämä kerta olisi ollut poikkeus. Nuorempi poika oli pari päivää kuumeessa, mutta siitäkin selvittiin pari päivää leväten. Yleensä me käymme myös Superparkissa, mutta tällä kertaa päätimme jättää sen väliin mm. sen vuoksi, kun toinen oli kipeenä.

Katinkulta on meidän kestosuosikki vuodesta toiseen. Tykkäämme toki kierrellä eri paikkoja, mutta Katinkullassa on säästä riippumatta aina paljon tekemistä. Lapsille on hyvät leikkipaikat niin sisällä kuin ulkonakin ja kylpylä on hyvä. Voi pelata sulkapalloa, squashia, tennistä sekä keilata. Hyvät ulkoilumaastot ja reitit, frisbeegolf ja niille jotka harrastavat golfia, niin varmasti on hyvät kentät. Lisäksi on Superpark ja ilmeisesti uutena Megazone-laserpeli sekä laajat valikoimat ryhmäliikuntatunteja. Osakkaille on vielä tarjolla mm. ilmaista aamu-uintia ja lentopalloa, mitä tykkäämme hyödyntää joka reissulla.Tähän, kun lisätään hyvät hiihtoreitit ja laskettelu talviaikaan, niin mielestäni parempaa ja monipuolisempaa paikkaa saa kyllä tosissaan etsiä, että löytää. Sotkamon palvelut ovat lähellä ja ravintolatarjontakin on ihan riittävä.

Kävimme Amarillossa herkuttelemassa.

Lähdimme kotiin jo torstaina, mikä olikin hyvä valinta, koska perjantaina satoi ensi lumen. Päästiin turvallisesti kesärenkailla kotiin.

Työtä, huvia ja hyvää seuraa Saimaan rannalla

Taas pukkasi toiselle meistä kolmen päivän työreissun Holiday Club Saimaalle. Hetken mielijohteesta Väläys sai järjestettyä muutaman vaapapäivän ja päätti lähteä mukaan. Lähdettiin maanantaina töitten jälkeen ajamaan kohti Saimaata ja aurinkoisen sään innoittamana päätimme ajaa Puumalan maisemareittiä. Olihan se hienoa seutua.

Majoituimme Villas huoneistoon josta oli upeat näkymät järvelle. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli oma vessa/suihku. Huoneistosta löytyi myös olohuone, keittiö, vessa, ja kylpyhuone saunoineen. Kyllä meidän kelpasi. Tähän aikaan vuodesta oli vielä käytössä kaksi polkupyörää huoneistoa kohden.

Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä testaamaan pyöriä ja tutustumaan samalla ympäristöön. Sää oli syksyinen ja aurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli melko kovasti. Pyöräilimme rantoja pitkin maisemia katsellen.

Pienen aamureippailun jälkeen maistui aamupala. Tämän jälkeen tiemme erosivat päivän ajaksi. Toinen lähti töihin ja toinen jäi nauttimaan omasta ajasta pyöräillen.

Keskiviikko päivä valkeni hyvinkin sateisissa merkeissä. Toisen suunnatessa taas työn pariin, toinen uhmasi sadetta ja lähti kävelylenkille. Loppuilta menikin sitten lomailijalta Netflixin ja C Moren parissa kun toinen oli työnsä puolesta iltajuhlassa.

Torstaina suunnattiin kohti kotia. Holiday Club Saimaa on kiva paikka ja tekemistä löytyy kaikenikäisille. Loppuun vielä muutama kuva meidän parvekkeelta.