Uusikaarlepyyn Storsand ja Pietarsaaren Fäbodan- Länsirannikon löytöjä

 

Ollaan hyvän ystäväni kanssa yritetty jo vuosia (14v.) saada järkättyä, jos jonkinlaista yhteistä retkeä ilman lapsia, mutta aina se on johonkin kaatunut. Nyt sattui niin hyvin, että meille molemmille sattui vapaapäivä keskelle viikkoa. Ei muuta kun äkkiä suunnitteille reissua. Yhdessä päivässä ei pitkälle kerkeä, joten sovittiin, että aloitetaan tämä ensimmäinen yhteinen aikuisten reissu kevyesti. Ei olla yötä ja päivässä pitää keretä se tekemään. Minä en ole juurikaan rannikolla ajellut, joten mun ehdotuksesta päätimme lähteä katsomaan mitä pienellä pätkällä Suomen länsirannikkoa on meille tarjota. Ja olihan sillä:)

Ensimmäinen pysähdys oli Uusikaarlebyyn Storsand. Ilma oli sen verran kylmä(+16) ja tuulinen, että rannalla ei näkynyt meidän lisäksi ketään muita.

Parkkipaikalta rannalle.

Ranta oli ihanan näköinen ja nopeasti nähty. Aurinkoisella ilmalla ranta on varmasti kiva paikka viettää aikaa. Näinkin tuulisella ja kylmällä ilmalla ei niinkään. Tässä vaiheessa rupesi jo kahvihammasta kolottamaan sen verran, että lähdettiin etsimään jotain kivaa kesäkahvilaa. Auton nokka kohti pohjoista ja päädyimme Cafe Tullmagasinetin pihaan, mutta harmiksemme se oli kiinni. Alue toimii myös venesatamana. Täällä oli myös jonkun verran lapsia ja nuoria uimassa raikkaasta ilmasta huolimatta. Olisiko ollut uimakoulu menossa.

Jatkettiin matkaa kohti Uusikaarlepyyn keskustaa, edelleen kivaa kesäkahvilaa etsien. Auto parkkiin torille ja jalkauduttiin keskustaan etsimään kahvilaa. Hetken siinä pyörittiin ja tehtävä tuntui toivottomalta, joten jouduimme turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan. Sieltä vastaan tuli Vesitorni, Panorama kesäkahvila, joka oli yllätys yllätys kiinni sekin. Avataan klo 12.

Vesitorni, Panoraama kesäkahvila

Päätettiin vaihtaa kesäkahvilan etsiminen lounaspaikan etsimiseen ja päädyimme syömään Juthbackan ravintolan seisovaan pöytään. Tämän jälkeen päätettiin vielä kerran yrittää käydä Vesitornilla, koska kello oli jo yli 12. Edelleen kiinni. Tässä vaiheessa rupesi jo vähän huvittamaan, että onko todellakin kahvilan löytäminen näin vaikeaa. Tästä kuitenkaan lannistumatta päätimme vaihtaa paikkakuntaa ja autolla kohti Pietarsaarta. Ystäväni selasi Instagramia ja näin löysimme idyllisen Cafe Skorpanin. Kahvin tuoksu leijui meitä ihanasti jo ulkona vastaan ja vihdoin ja viimein pääsimme nauttimaan hyvästä kahvista ja leivoksista.

Cafe Skorpan

Mikä miljöö nauttia kesäpäivästä, kahvista ja ystävän seurasta.

Kyllä tätä leivosta ja kahvia kannatti vähän etsiäkin.

Matka jatkui kohti Fäbodan aluetta. Alueelta löytyy kaksi upeaa uimarantaa, Storsand ja Lillsand. Me päädyimme ensin käymään pikkuhiekalla. Sinne on tehty hieno esteetön kulkureitti, jota pitkin oli helppo kulkea. Me ei lähdetty sen kummemmin patikoimaan minnekkään pidemmälle vaan pysyteltiin rannan tuntumassa ja esteettömällä kulkureitillä. Patikointi maastoja siellä on jonkun verran ja ne täytyy kyllä vielä joku päivä tulevaisuudessa käydä kävelemässä. Alueelta löytyy myös kahvila ja karavaanarialue, mutta me ei käyty kummassakaan. Ihmisiä oli jonkun verran liikkeellä ja muutama rohkea oli jopa aurinkoa ottamassa. Aurinko kyllä paistoi ihanasti, mutta edelleenkin oli vain +16 astetta ja ajoittain kova tuuli.

Pikkuhiekan jälkeen ajeltiin Isohiekalle, joka sijaitsi lähellä. Täällä me ei muuta, kuin kävelty rannalle ja takaisin. Tämä oli pienempi paikka kuin pikkuhiekka. Muutama lapsiperhe kokosi siellä telttojansa, mutta muuten täällä ei näkynyt ketään. Molemmilla rannoilla riittää kyllä varmasti väkeä hyvänä ja lämpöisenä kesäpäivänä.

Storsand

Ystäväni sai vielä loistoidean, että käydään samalla reissulla Ilveskivellä. Ilveskivi on yksi Suomen suurimmista siirtolohkareista ja sijaitsee Pedersöressä, Yli- Purmon kylässä. Ei muuta kun google mapsiin koordinaatit ja kohti Ilveskiveä. Pikitieltä kun käännyttiin hiekkatielle, tien koko ajan kaventuessa, tuumasin ystävälleni, että täältä mä en kyllä lähde peruuttamaan jos joku tulee vastaan. No niinhän siinä sitten kävi, että tukkirekkahan meitä vastaan tuli, mutta onneksi oli vielä lastaus puuhissa. Eli meidän tie tyssäsi siihen. Sain onneksi auton käännettyä ilman vahinkoja ja päätettiin, että lähdetään kotia kohti. Hetken matkaa ajettuamme huomasin kyltin missä luki Ilveskivi ja ei muuta kun uusi yritys sinne. Tällä kertaa pääsimme perille asti, mutta kun lähdettiin polulle niin tuli onneksi mieleen, että kuinkas pitkä sinne itse kivelle on. Pieni googlailu ja selvisi, että sinne oli sen verran matkaa, jotta päätettiin sitten palata takasin autolle. Sillä vaatetuksella ja ilman juomista reissusta olisi tullut kohtuuttoman rankka pelkän kiven näkemiseksi. Tarkemman selvittelyn ja autolle palaamisen jälkeen selvisi, että eihän sinne kivelle ole kuin 800m parkkipaikalta. Tässä vaiheessa päivää rupesi jo pieni väsymys painamaan ja nauru oli niin herkässä, joten yhteistuumin päätettiin ajaa suorinta tietä kotia, ettei vaan sattuis mitään!

Tästä lähti polku Ilveskivelle.

Päivä oli todella kiva ja yllätyksiä täynnä. Olin kyllä yllättynyt miten hienoja rantoja Suomesta löytyy ja vielä noinkin lyhyen matkan päästä kotoa. Harmi kun ei ole tullut aikaisemmin käytyä. Tuolla viihtyy varmasti kaikenikäiset, varsinkin vähän lämpöisemmällä ilmalla kuin mitä meille sattui. Ei voi muuta, kuin ihmetelle Suomen luonnon kauneutta taas kerran ja yrittää tutustua siihen vielä paremmin.

Pikaloma Tampereen seudulla

Heti kesälomien alettua päätimme lähteä parin yön kesälomareissulle Tampereen seudulle. Mitään huikeaa elämysmatkailua ei tällä kertaa haettu, vaan tarkoituksena oli mennä lasten ehdoilla ja järjestää heille mielekästä tekemistä. Ajankohta osui erittäin nappiin. Vielä ensimmäisellä kesäkuun viikolla ruuhkaa ei näkynyt missään ja Särkänniemessäkin pääsi Tukkijokea lukuunottamatta ilman jonottelua laitteisiin. Särkänniemipäivää vietettiin hellesäässä. Lapset jaksoivat hyvin hurvitella koko päivän.

Ensimmäisen hotelliyön olin varannut Scandic Nokian Edenistä. Hotellihuone sattui olemaan parvikabinetti, missä oli nukkumapaikat kuudelle hengelle, neliöitä oli kerrankin enemmän kuin tarpeeksi, pesuhuoneessa oli kaksi suihkua ja kirsikkana kakun päällä huoneessa oli iso sauna.  Parvelta ja saunasta oli ikkunat alas kylpylään. Mikä olikin ihan huikea juttu, kun minusta ei ollut enää Särkänniemipäivän jälkeen kylpylään lähtijäksi, niin sain seurata lasten riemua ja vesiliukumäen laskuja suoraan huoneen ikkunasta. Huone oli standart plus tason huone, joten pienenä miinuksena sanon ilmastoinnin puuttumisen (toki euroja hieman lisää ja superior-tason huoneisto, niin ilmastoinnin olisi saanut), mutta kohtuu iso pöytätuuletin huoneesta onneksi löytyi.

Myös kylpylä yllätti positiivisesti. Toki hotellista ja kylpylästä paistoi läpi ikä ja kuluneisuus, mutta kylpylän altaat liukumäkeineen olivat ehdottomasti meidän lasten suosikkeja. Vaikka pojat olivat viettäneet tunti tolkulla aikaa helteisessä Särkänniemessä ei kaksi tuntia meinannut riittää heille kylpyläajaksi. Pisteet myös siitä, että kylpylä oli tosi myöhään auki perjantai-iltana. Uskallan sanoa, että kylpylä oli avoinna ainakin klo 21, mutta uskallan väittää, että taisi olla jopa klo 22 saakka. Näin ollen myös myöhemmin hotelliin kirjautuvat ehtivät nauttimaan kylpylästä. Aamupala oli perussettiä. Itse en välitä mustastamakkarasta, mutta jos jollekin se on kriteerinä Tampereen seudun yöpaikan valintaan, niin mainittakoot, että kyseistä kurmeeta ei ole tarjolla Nokian Edenissä. Eikä ollut lettujakaan. Kaikki muut herkut löytyivät kyllä.

Aamupalan jälkeen kävimme vielä uudelleen kylpylässä, kun uloskirjautuminen oli tehtävä vasta klo 12 mennessä. Kylpylän jälkeen lähdimme Ideaparkiin testaamaan Zones by Särkänniemeä. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Puuhamaahan, mutta lauantaille oli luvattu hellettä kera voimakkaiden ukkosten, joten päädyimme Ideaparkiin. Mikä ilmeisesti osui kaikinpuolin nappivalinnaksi, mitä julkisuudessa kirjoiteltiin Puuhamaan avajaispäivästä.

Jälleen kerran porukkaa oli todella vähän liikenteessä ja jonotteluun ei kulunut aikaa koko päivänä. Zones by Särkänniemi sai kyllä hyvän vastaanoton ja täydet pisteet meidän matkaseurueelta. Siellä oli mm. lasten huvipuistolaitteita sekä pomppulinna ja isommille sekä pienimmille omat niin sanotut HopLop-alueet. Lisäksi oli “pelihalli”, hohtominigolfia, minikeilarata sekä lasersotapeli. Myös erilaisia 6D- ja XD-teattereita oli vähän isommille tarjolla. Ne olivat aikuisillekin ihan viihdyttäviä. G-Force pyörityksen jätimme suosiolla väliin. Tässä ei ollut edes kaikkia aktiviteetteja mainittu, joten kyseessä on siis erittäin monipuolinen sisäpuisto. Nelihenkisen perheen lippupaketti oli 79€, mitä pidin ihan kohtuullisena verrattuna moneen muuhun. Rannekkeella sai tulla ja mennä miten vain, joten välillä aikuisten oli helppo vuorotella lastenvahtivuoroja ja käydä välissä ostoksilla sekä koko porukka sai käydä syömässä mieleisessään ruokapaikassa. Puiston mielekkyys yllätti koko porukan ja lopulta vietimme puistossa noin seitsemän tuntia.

Toisen yön majoituksen olin varannut Scandic Rosendahlista. Kyseisessä hotellissa olimme yöpyneet aikaisemminkin. Hotellille päästyämme minä jäin purkamaan hieman laukkua ja mies lähti poikien kanssa uimaan hotellin allasosastolle. Meillä taisi olla tällä kertaa superior-tason huone. Parisänky ja levitettävä vuodesohva, missä pojat nukkuivat. Huoneessa oli myös jonkinlainen ilmastointi. Vauhdikkaan päivän jälkeen katselimme hieman salamointia ja rankkasadetta hotellihuoneen ikkunasta ennen nukahtamista. Aamupala oli suurin piirtein samaa tasoa kuin Edenissä, ehkä hieman parempi. Täältä löytyi nyt sitä mustaamakkaraa sitä haluaville ja jotain muutakin lisäystä saattoi olla valikoimassa. Erityisenä plussana mainittakoot, että kummassakin hotellissa oli ilmainen pysäköinti, mikä tuntui huikealle edulle, koska pysäköinti Särkänniemeen maksoi 15€/pv.

Aamupalan jälkeen suuntasimme pikavisiitille Ikeaan. Lapset tykkäävät Smålandista, joten he pääsivät sinne leikkimään tunniksi ja me aikuiset kiersimme nopeasti Ikean läpi. Ostosten jälkeen olikin aika suunnata kotiin. Oli kyllä kiva pyrähdys ja loman aloitus niin lapsillekin kuin aikuisille. Tähän väliin oli vain viikon mittainen loma, mutta eiköhän se hieman pitempikin loma sieltä koita, kun vaan jaksetaan odottaa. Ihanaa ja lämmintä juhannusta kaikille. <3

Katinkulta – uutta ja vanhaa

Edellisestä kirjoituksesta onkin kulunut jo hyvän aikaa. Lumi on sulanut ja kesä tekee tuloaan. Tässä päivitys meidän yhteisestä Katinkullan lomasta, mikä tehtiin vielä kun lumi oli maassa.

Väläyksen korvissa soineet Karibian rytmit alkoivat pikkuhiljaa hiipuumaan, joten oli aika lähteä taas lomalle. Tällä kertaa lähdettiinkin porukalla Vuokattiin. Kohde valikoitui lähinnä sijainnin mukaan, kun toinen perhe ei ehtinyt lomailla koko viikkoa töiden painaessa päälle. Kummallakin perheellä oli omat huoneistot. Väläyksen poppoo, joka oli kahden aikuisen ja kahden teinitytön kokoonpanolla matkassa, majoittui Katinkultaniemen keltaisiin rivitaloihin eli 1mh + parvi. He olivat varanneet majoituksen jo hyvissä ajoin. Älyn perhe (viime aikoina on kyllä tuntunut, että meidän porukassa on jäljellä enää pelkkiä väläyksiä :D), joka oli taas kahden aikuisen ja kahden alle kouluikäisen kanssa matkassa, varasi majoituksen äkkilähtönä ja päädyimme Villas 1 huoneistoon. Villas-huoneistot Katinkullassa olivatkin meille kaikille ihan uusi tuttavuus. Meillä oli 1mh ja olohuoneessa oli levitettävä sohva. Näin neljän yön pikalomalle neliömäärä oli ihan riittävä. Ainoa miinus oli, että Villas-huoneistoissa ei ollut kuivauskaappia, mutta tästä selvittiin.

Tässä kuvia Villas-huoneistosta.

Tällä kertaa säät eivät suosineet kuin muutamana päivänä. Tuuli oli melko kovaa ja taivaalta satoi lunta ja räntää vuoronperään. Meillä ei säiden vuoksi mikään aktiviteetti jäänyt tekemättä, mutta ei se kyllä hirveästi kannustanutkaan ulkoiluun. Kovaa tuulta uhmaten hiihtelimme lähinnä aurinkolatua, mikä kiertää osaksi järven jäällä. Valita voi 5km tai 10km lenkin. Maisemat olivat kyllä kivat.

Muuten aika kului melko pitkälti sulkapalloa ja tennistä pelatessa sekä pikkupojat halusivat käydä päivittäin kylpylässä ja laskettelemassa. Illat pelailtiin korttipelejä ja Haluatko miljonääriksi -peliä. Siinä samalla oli hyvä pohtia mm. tulevia mahdollisia matkakohteita. Ja ehkä saatettiin päästä lähes yksimieliseen lopputulokseen (Mikä ei TODELLAKAAN ole mikään itsestäänselvyys, kun keskustelussa on mukana keskisuomalaisia ja eteläpohjalaisia. Mitä lottootte kummat ovat haastavampia?). 😉

Laskettelurinteet olivat hyvässä kunnossa. Positiivista oli, että lastenrinteet olivat ilmaisia ja tarjolla oli myös 10€ maksava tenavalippu, millä pääsi vähän pitempään mattohissiin ja se ei ollut sidottu tiettyyn tuntimäärään.

Sunnuntaina vietettiin aikuisten iltaa ja lähdettiin syömään meidän kestosuosikki Amarilloon. Teinit jäi pikkupoikien vahdiksi.

Amarillo, The Plate

Älyn porukka lähti kotia kohti tiistaiaamuna ja me muut jäimme vielä hetkeksi lomailemaan. Loppuviikko meni ihan samoissa aktiviteeteissa, kuin alku lomakin. Teinit kävi päivittäin kuntosalilla, pari kertaa laskettelemassa ja minä päivittäin tyttöni kanssa hiihtämässä. Kerran kävimme myös keilaamassa. Onneksi sää suosi muutamana päivänä ja hiihtämisestä pääsi jopa nauttimaan.

Kuvaan eksyi myös vahingossa metsän eläimiä, ehkä metsäkauriita?

Tällä ilmalla ja näillä laduilla kelpasi kyllä hiihtää.

Ja välillä ei sitten ollut ihan niin kiva hiihtää….

Välillä meinasi usko, toivo ja kunto loppua kesken hiihtolenkin. Ajoittain satoi lunta ja tuuli todella kovaa.

Kovan tuulen jälkeen latu olikin sitten todella roskainen.

Mutta, oli ilmat minkälaiset tahansa niin ei se meidän menoa ole koskaan haitannut. Me oltiin taas kerran niin LOMALLA:) Ja mikä mukavinta, oli pitkästä aikaa päästä yhdessä reissuun. Suunnitella ja haaveilla tulevista matkoista, pelata pelejä ja viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa yhdessä ja erikseen.

Ruka

Väläyksen seikkaillessa Karibialla, meidän perhe vietti viime viikon Rukalla. Ruka on meille entuudestaan tuttu paikka, kun olemme käyneet siellä useita kertoja. Majoituksen olin varannut RCI:n kautta Ruka Villageen. Olemme majoittuneet siinä kerran aikaisemminkin ja tykkäsimme kovasti. Erityisesti lasten kanssa ihan verraton. Pääset majoituksesta suoraan hiihtämään, rinteeseen kuin pulkkamäkeenkin. Myös palvelut ovat lähellä. Tarvitsimmekin autoa vain kerran koko viikon aikana, kun kävimme katsomassa poroja.

Majoituimme kahden makuuhuoneen huoneistoon, mikä olikin hauska sattuma, että kyseessä oli tismalleen sama huoneisto kuin edellisellä kerralla. Kiva huoneisto, mutta pienenä miinuksena mainittakoot todella pieni jääkaappi ja leivänpaahtimen puuttuminen. 

Meidän lomalle tyypillisesti nuorin lapsi oli kuumeessa jo ennen lähtöä ja toinen poika sairastui loman aikana. Vuorottelemalla kaikki pääsi ulkoilemaan ja rinteeseenkin pääsimme yhdessä koko perhe peräti yhtenä päivänä. Sää oli kylmää, mutta ei haitannut menoa juurikaan. Maisemat olivat kyllä upeat. 

Noin 150m päässä majoituksesta lähti valaistulatu, jos kävi Saarualla asti lenkistä kertyi mukavasti 10km. Uuttusuon kahvilan kohdalta pääsi jatkamaan Vuosselin lenkille, mikäli menohaluja oli enemmänkin. 

Yhtenä päivänä kävimme jo perinteeksi muodostuneella poroajelulla Lammintuvalla. Lapset saivat kiertää kierroksen ja sen jälkeen pääsivät syöttämään poroja. Hintaa tälle lystille oli 15€/hlö. Lapset tykkäsivät kovasti ja oli heidän mielestään reissun yksi kohokohdista.

Makuelämyksistä mainittakoon mm. Riipisen riistaravintolan muikut ja metsäsienikeitto porolla. Suositellaan lämmöllä. 

Valtaosa ajasta kului rinteessä. Rinteet olivat hyvässä kunnossa. Uutuutena meille oli päivän Gondolilippu, mikä sisälsi myös pääsyn lastenmaahan. Gondolin lähellä oli kivoja helppoja rinteitä, joita myös pienet lapset pystyi laskemaan. Meneillään oli Polar Night Light Festival 2019. Rinteet olivat upeasti valaistuja.

 

Katinkulta – meidän kestosuosikki

Työreissun jälkeen alkoi viikon loma. Suuntasimme perheen kanssa Vuokattiin Katinkultaan. Katinkulta on meidän kestosuosikki ja käymmekin siellä kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Tällä kertaa matkaseurana olivat vanhempani ja siskon perhe. Toki majoituimme kaikki omiin mökkeihin. Meidän kahden makuuhuoneen paritalo sijaitsi Hiekkaniemessä. Mökki oli oikein hyvä ja viihtyisä.

Lauantaina suuntasimme valloittamaan Vuokatinvaaraa. Sää oli ihanteellinen ja maisemat olivat todella upeat. Kävelimme osaksi hissiväylää pitkin, joten reitti oli hyvinkin helppokulkuista. Ennen huippua reitti jyrkkeni huomattavasti, mutta pohja oli hyvä kävellä lasten kanssa. Jäimme hieman kaipaamaan nuotiopaikkaa (toki voihan olla, että siellä huipulla olikin, mutta ei vain löydetty). Noin 100m (Hesburgerin) parkkipaikalta oli laavu, mutta siellä ei ollut polttopuita ja emmekä hoksanneet ottaa mukaan mökiltä. Menimme sitten mökille paistamaan makkarat. Jokaisessa huoneistossa oli vielä kaasugrillit käytössä. Hyvälle maistui näinkin ja eipä vaatteetkaan haisseet savulta.

Meidän Katinkullan lomat ovat aina aktiviteettaja täynnä. Kävimme jopa kolme kertaa kylpylässä (mikä on meille paljon), tennistä ja sulkapalloa pelattiin useampana päivänä. Lisäksi kävimme kerran keilaamassa ja pari kertaa pelaamassa frisbeegolfia. Frisbeegolfradalla ei ollut ruuhkaa ja täytyy muutenkin kehua rataa. Meillä oli lapset mukana pelaamassa ja maasto oli ihanteellista heidän kanssa pelailuun. Välillä oli kunnon polkuja ja muutenkin maasto oli pääosin helppokulkuista. Suosittelen.

Tähän aikaan vuodesta oli vielä pyörät käytössä eli kaksi aikuisten pyörää per huoneisto. Tämä oli jo ennakkoon tiedossa ja meillä olikin mukana pojille omat pyörät. Kaikki siirtymiset teimmekin pyörillä. Lisäksi Katinkullan alueella on monta leikkipuistoa, joten niihin oli nopea polkaista pyörillä. Lapset tykkäsivät kovasti. Yleensä suosimme saatavuuden mukaan huoneistoja, mitkä sijaitsevat lähempänä päärakennusta, mutta näin kun lunta ei ole ja pyörät ovat käytössä, on ihan sama missä niemessä huoneisto sijaitsee.

Meidän lomilla joku meistä on aina kipeenä ja miksi tämä kerta olisi ollut poikkeus. Nuorempi poika oli pari päivää kuumeessa, mutta siitäkin selvittiin pari päivää leväten. Yleensä me käymme myös Superparkissa, mutta tällä kertaa päätimme jättää sen väliin mm. sen vuoksi, kun toinen oli kipeenä.

Katinkulta on meidän kestosuosikki vuodesta toiseen. Tykkäämme toki kierrellä eri paikkoja, mutta Katinkullassa on säästä riippumatta aina paljon tekemistä. Lapsille on hyvät leikkipaikat niin sisällä kuin ulkonakin ja kylpylä on hyvä. Voi pelata sulkapalloa, squashia, tennistä sekä keilata. Hyvät ulkoilumaastot ja reitit, frisbeegolf ja niille jotka harrastavat golfia, niin varmasti on hyvät kentät. Lisäksi on Superpark ja ilmeisesti uutena Megazone-laserpeli sekä laajat valikoimat ryhmäliikuntatunteja. Osakkaille on vielä tarjolla mm. ilmaista aamu-uintia ja lentopalloa, mitä tykkäämme hyödyntää joka reissulla.Tähän, kun lisätään hyvät hiihtoreitit ja laskettelu talviaikaan, niin mielestäni parempaa ja monipuolisempaa paikkaa saa kyllä tosissaan etsiä, että löytää. Sotkamon palvelut ovat lähellä ja ravintolatarjontakin on ihan riittävä.

Kävimme Amarillossa herkuttelemassa.

Lähdimme kotiin jo torstaina, mikä olikin hyvä valinta, koska perjantaina satoi ensi lumen. Päästiin turvallisesti kesärenkailla kotiin.

Työtä, huvia ja hyvää seuraa Saimaan rannalla

Taas pukkasi toiselle meistä kolmen päivän työreissun Holiday Club Saimaalle. Hetken mielijohteesta Väläys sai järjestettyä muutaman vaapapäivän ja päätti lähteä mukaan. Lähdettiin maanantaina töitten jälkeen ajamaan kohti Saimaata ja aurinkoisen sään innoittamana päätimme ajaa Puumalan maisemareittiä. Olihan se hienoa seutua.

Majoituimme Villas huoneistoon josta oli upeat näkymät järvelle. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli oma vessa/suihku. Huoneistosta löytyi myös olohuone, keittiö, vessa, ja kylpyhuone saunoineen. Kyllä meidän kelpasi. Tähän aikaan vuodesta oli vielä käytössä kaksi polkupyörää huoneistoa kohden.

Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä testaamaan pyöriä ja tutustumaan samalla ympäristöön. Sää oli syksyinen ja aurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli melko kovasti. Pyöräilimme rantoja pitkin maisemia katsellen.

Pienen aamureippailun jälkeen maistui aamupala. Tämän jälkeen tiemme erosivat päivän ajaksi. Toinen lähti töihin ja toinen jäi nauttimaan omasta ajasta pyöräillen.

Keskiviikko päivä valkeni hyvinkin sateisissa merkeissä. Toisen suunnatessa taas työn pariin, toinen uhmasi sadetta ja lähti kävelylenkille. Loppuilta menikin sitten lomailijalta Netflixin ja C Moren parissa kun toinen oli työnsä puolesta iltajuhlassa.

Torstaina suunnattiin kohti kotia. Holiday Club Saimaa on kiva paikka ja tekemistä löytyy kaikenikäisille. Loppuun vielä muutama kuva meidän parvekkeelta.

 

 

Kuninkaanpolulla patinkointia Soinissa

Käytiin miehen kanssa pari viikkoa sitten kävelemässä Soinissa oleva Kuninkaanpolku. Polku on n.10 km pitkä ja se seuraa todella mutkaista Kuninkaanjokea. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa tai edestakaisin. Reitti oli paikoittain haastava joko kasvillisuudesta melkein umpeen kasvaneen polun takia, miljoonien hirvikärpästen tai korkeuserojen vuoksi. Kovin pienille lapsille ja aivan rapakuntoisille en Kuninkaanpolkua suosittelisi.

Me lähdettiin reitille Soinin keskustan tuntumasta. Karstulantieltä kääntyy n. 1km ennen Soinin keskustaa oikealle tie missä on selvästi näkyvissä opaste Kuninkaanpolku. Ennen patikoimaan lähtöä veimme auton Vuorenmaan rinteen päälle. Iso kiitos isälle ja hänen vaimolleen meidän kuskaamisesta ympäri pitäjiä mikä aiheutti heille yli 100 km autolla ajamista. Vain ja ainoastaan sen takia, ettei me viitsitty kävellä reittiä edes takasin.

Tästä me lähdettiin etenemään…

Tästä alkoi meidän patikointi kohti tuntematonta. Kadottuamme tuonne kasvillisuuden sekaan kysyin jo 300m jälkeen mieheltä, että pitäiskö soittaa isälle jos tulis hakemaan meidät pois täältä…. Meidän kimppuun kirjaimellisesti hyökkäsi kymmeniä hirvikärpäsiä, jotka löysi tiensä mitä ihmeellisempiin paikkohin. Minä, joka olen ehkä maailman ötökkä kammoisin ihminen, olin jo tässä vaiheessa kauhusta kankea. Ehdotin sen enempää ajatelematta, että voitaisko juosta tämä reitti äkkiä läpi. Tässä vaiheessa oli jo aivan päivänselvää, että tästä ei tule mitään rentoa patinkointireissua vaan selviytymistaistelu.

Matkavauhti meillä oli suhteellisen nopea tempoinen. Sen verran kiire meillä (minulla) oli pois tuolta metsän keskeltä, että kertaakaan me ei keretty pysähtymään. Taukopaikkoja siellä oli neljä, missä olisi voinut paistaa makkaraa ja nauttia luonnosta. No meiltä se jäi nyt kokematta….Jotain pientä evästä olin meille mukaan ottanut ja tietenkin vettä, mutta kyllä juomatauonkin aikana pidettiin liikettä yllä. Ainoat pysähdykset taisi olla kun multa aukesi kolme kertaa kengän nauhat, ne oli pakko sitoa! Mies välillä takaa huuteli, että näitkö majavan kaatamia ja jyrsimiä puita. No, enpä kerennyt kun sivusilmällä vilkaisemaan. Majavat kuulemma viihtyy Kuninkaanjoen varressa. Hyvällä tuurilla ja hiljaisemmalla vauhdilla niitä olisi voinut jopa nähdä.

Meille sattui onneksi hyvä ilma. Aurinko paistoi ehkä vähän liiankin kuumasti. Eikä olisi haitannut vaikka olisi ollut pari astetta kylmempikin,  mutta ei pidä valittaa lämpöisistä ilmoista.

Reitti oli hyvin selkeästi merkitty joko punaisilla täplillä puissa tai opasviitoilla. Eksymään tuolla ei pääse, paitsi minä. Mulla oli niin kova vauhti päällä, että kolme kertaa kävelin niin hienosti väärään suuntaan. Mies sitten huuteli, että jospa vaimo kävelisi nyt vaan oikeaan suuntaan. Reitti kulki ajoittain ihan kivoja ja helppo kulkuisia polkuja pitkin ja taas välillä ei niin kivoja polkuja pitkin. Pari kertaa taidettiin mennä myös hetken matkaa tietä pitkin. Muistikuvat on vähän heikkoja ajoittain….

tien ylitys

Tästä ei onneksi ollut enää pitkä matka autolle. Vähän matkaa käveltiin hiekkatietä pitkin, minkä jälkeen lähdettiin nousemaan Vuorenmaan huipulle jossa auto meitä jo odottikin. Ennen kuin päästiin lähtemään niin piti tietenkin tehdä hirvikärpästutkimus. Ei muuta kun riisumaan kaikki vaateet pois, ettei niitä tuo mukanaan autoon. Pelkästään mun paidan alta löytyi kuusi hirvikärpästä, yök! Jos jotain positiivista etsii niin onneksi siellä yläparkissa ei ollut ketään muuta kuin me. Olisi siinä voinut ihmiset ajatella, että hullujahan nuo on kun alasti riisuvat 🙂

Mä en tiedä mitä tältä retkeltä odotin, mutta en ainakaan tätä mitä se oli. Olin ehkä ajatellut, että polut olisi ajoittain leveämmät ja helppo kulkuisemmat. Tiesin, että polku on luokiteltu keskivaikeaksi. Luulin, että luokittelu tulisi pelkästään korkeusvaihteluista, jyrkistä ala- tai ylämäistä, muuten vaikeakulkuisista kohdista esim. kaatuneiden puiden yli tai ali menemisestä, ojien ylittämisistä ym. Se, että polulla piti välillä kävellä itsensä mittaisen kasvillisuuden seassa näkemättä juuri eteensä, ei todellakaan ollut mun juttu. Olin jostain lukenut, että yhteen suuntaan (10km) Kuninkaanpolun patikoimiseen menee kolme – viisi tuntia. No meillä meni alta 1,5h. Ehkä jonain toisena vuodenaikana ja kylmemmällä ilmalla Kuninkaanpolku olisi voinutkin olla kiva reitti. Olihan siellä ajoittain ihan kivat maisemat, mutta ihan hetkeen en aio sitä uudestaan kävellä.

 

 

 

Muumeja, presidenttejä ja hyvää ruokaa

Meidän perhe kävi kuukausi sitten kesälomareissulla Naantalissa ja Turussa. Meidän perhe on tunnettu siitä, että yleensä saattaa olla pieniä muuttujia matkassa. Harvoin mikään menee niin kuin on suunniteltu. Matkaseuralaisetkin jo huomioivat nämä seikat, kun pohtivat liittymistä meidän lomaseuraan.

Varasimme majoituksen vajaa pari kuukautta aikaisemmin Holiday clubin kautta tutustumislomana Naantalin kylpylään. Meillä oli yksi palkintoyö Hotels.comin kautta lunastamatta, joten varasimme vielä yhden lisäyön Turun Scandic Juliasta. Suunnitelmissa oli pyörähtää piknikristeilyllä Turku-Maarianhamina-Turku. Matkan päätavoite oli tietysti Muumimaailma, kun koko perhe oli reissussa mukana. Lisäksi matkan ajalle osui meidän 10-vuotishääpäivä.

Kaikki näytti hyvälle, kunnes alkoi tulemaan niitä kuuluisia pieniä muuttujia. Toinen niistä muuttujista lenti Air Force Onella ja toinen lenti itänaapurista. Miehelle käsky kävi ja hän lähti Helsinkiin työreissulle jo kaksi päivää ennen suunniteltua kesäloman aloitusta. Se oli jo selvää, että ensimmäinen lomapäivä peruuntuisi joka tapauksessa. Ajatuksena oli, että ajan lasten kanssa Naantaliin ja illalla mies tulee Helsingistä, kun pienet muuttujat saadaan laitettua kotimatkalle. Noh, eihän se ihan niin mennyt. Maanantai-illalle varattu esittelyaika tuotti ennakkoon jo ongelmia, koska paikalla olisi oltava kummankin puolison. Tämän selvittely vaati puolen tusinaa puheluita ja pari sähköpostia ja lopulta saatiin asia sovittua. Ajelin poikien kanssa Tampereen Ikean kautta Naantaliin. Esittelyn jälkeen kävimme syömässä ja uimassa. Illan aikana myös selvisi, että mies ei pääsisi maanantaina tulemaan vaan aikaisintaan vasta tiistaina aamusta. Tämä vähän mutkisti asioita, kun ei tiennyt monelle hengelle muumimaailman liput tilataan.

Aamupalapöydässä ilo oli ylimmillään, kun iskä tulla tupsahti kesken syömisen. Iskä vaihtoi siviilit päälle ja liittyi meidän seuraamme. Koko perhe oli taas koossa ja vatsat täynnä oli mukava lähteä kohti Muumimaailmaa. Menimme taksilla, koska väsymystä oli hieman ilmassa. Iskä ei ollut nukkunut kovin hyvin moneen yöhön ja meidän hotellihuoneessa oli yli 30 astetta lämmintä, joten ei meidänkään unet olleet parhaat mahdolliset. Olimme portilla juuri klo 10, kun ovet avautuivat. Jonoa oli jo kertynyt parikymmentä metriä. Lämmintä oli luvattu sille päivälle 37. Tämä oli jo kolmas kerta Muumimaailmassa, joten otettiin aika rennosti ja mentiin tietenkin lasten ehdoilla. Liput olivat aika arvokkaat, vaikka ostimme netistä aamulla perhelipun. Henkilökohtaisesti protestoin tuota, että aikuisten liput ovat niin kalliita. Monet lasten kohteet saisivat ottaa HopLopista mallia ja pudottaa aikuisten lipun hintaa. Järjetöntä maksaa yli 30€/hlö siitä, että näät lapset onnellisena. Itse en ainakaan halannut yhtäkään muumia, olisi ehkä pitänyt. Sen sijaan ruokien hinnat olivat kohtuulliset.

Muumien jälkeen kävelimme Risto Räppääjästä tutulle kahvilalle jäätelölle ja päätimme kävellä sieltä takaisin hotellille. Naantali Spa on kiva hotelli hyvällä paikalla. Meidän hotellihuone oli jo hieman elämää nähnyt ja meillä ei ollut vuodesohvaa, niin kuin meidän matkaseuralaisilla. Muutenkin hotellihuoneemme oli hieman pienempi. Sinne kun tuotiin kaksi lisävuodetta, niin eipä sinne enää muuta oikein mahtunutkaan. Meidän huoneeseen paistoi koko päivän ja illan aurinko. Siksi meidän huoneessa oli paljon kuumempi kuin matkaseuralaisten huoneessa, mikä oli hotellin toisella puolella. Heille paistoi aamuaurinko ja lisäksi heillä oli parveke.

Illalla kävimme syömässä Naantalin Kotipizzassa ja Subwayssa, minkä jälkeen perheen miehet lähtivät kylpylään ja minä jäin hotellihuoneeseen puhumaan FaceTime-puhelua Väläyksen kanssa.

Aamulla suuntasimme kohti Turun satamaa ja Viking Linen terminaalia. Olimme varanneet etukäteen laivalta myöhäisen aamupalan ja päivällisen. Menomatka taittui mukavasti Viking Amorellalla. Lapset saivat leikkiä leikkipaikoilla ja osallistua lapsille suunnattuihin ohjelmiin. Ensimmäistä kertaa olimme myös ostaneet lapsille Ville Viikinki-rannekkeet. Rannekkeella sai huivin, mukin, jäätelön ja rajattomasti limsaa kummallakin laivalla. Oli kyllä joka euron arvoinen suosittelen lämmöllä. En muista tarkkaa hintaa, mutta mielestäni hinta oli kohtuullinen (tuskin muuten sitä olisimme ottaneetkaan). Maisemat olivat ihanat ja lapset saivat bongailla iso laivoja.

Laivan vaihto tapahtui Maarianhaminassa. Paluumatka taittui Viking Gracella. Päivällinen syötiin buffetissa ja olihan se hyvä. Harvoin kun käy laivalla, niin hennoo sen kyllä maksaa. Mielestäni piknikristeily on huippu retki. Pääsee käymään kahdessa eri laivassa. Pääsee nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta sekä pääsee tekemään perinteisiä laivashoppailuja. Me ei olla muutenkaan (enää) mitään bilehileitä ja varsinkin lasten kanssa matkustaessa on hienoa, kun voi skipata reissun kosteamman ja äänekkäimmän osion.

Parin huonosti nukutun yön jälkeen olo oli kuin taivaassa, kun avattiin Scandic Julian hyvin ilmastoitu hotellihuoneen ovi. Tämä oli toinen kerta kyseisessä hotellissa ja hyvät kokemukset saivat jatkoa tälläkin kertaa. Aamupalalla hotelliketjun maskotti tervehti lapsia ja jakoi ilmapalloja. Lapset viihtyivät ja aikuiset saivat syödä rauhassa monipuolista ja maittavaa aamupalaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme kotimatkalle.

Äkkilähtö Äkäslompoloon

Ja taas ovat serkut matkalla. Parin viikon varoajalla varasimme kolmen yön pikaloman Äkäslompoloon. Idea syntyi niin nopeasti, ettei lopulta edes tiedetty kenen idea se oli. Pientä lomien siirtelyä se vaati, mutta matkaan pääsimme suhteellisen helposti. Matkalla kävimme ensimmäistä kertaa Candy World-karkkikaupassa Haaparannan puolella. Odotukset kaupan suhteen olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli. Irtokarkkiosasto oli melko iso, mutta muuten tila oli avara, mihin olisi mahtunut enemmänkin tavaraa. Valikoima oli suurin piirtein sama kuin ruotsinlaivalla. Jos olisi ollut aikaa, niin karkkikaupan yhteydessä oli melko iso leikkipuisto, jossa lapset olisivat voineet hetken purkaa loputonta energiaansa.

Majoitus Äkäslompoloon varattiin Holiday clubin kautta. Kummallekin porukalle oli yhden makuuhuoneen huoneistot (Musko). Mökit olivat kolmen huoneiston rivitaloja. Ihan kivoja perus kelohonkamökkejä, toimivia, mutta ehkä kaipaisivat pientä päivitystä ainakin osittain. Päivitystä oli jo tehtykin esimerkiksi olohuoneiden kalusteille. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme siellä lähinnä saunassa ja nukkumassa.

Tähtipolun alku

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ennakkosuunnitelmien mukaan valloittamaan kuuluisaa Pirunkurua. Ajoimme autolla Kesänkijärven parkkipaikalle, mistä lähdimme kiertämään Tähtipolkua (8km) vastapäivään. Alku oli helppokulkuista leveää ja tasaista metsäpolkua. Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousuosuus. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, mikä melko nopeasti muuttui kivikkoiseksi ja todella jyrkäksi.

Tässä kohtaa viimeistään tuli selväksi miksi reittiä ei suositella huonokuntoisille.

Pirunkuru

 

 

Reitti oli hyvin ja selkeästi merkitty. Kiipeämisen jälkeen pidimme tauon Tahkokurun kodalla, missä paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Matkaan kului aikaa noin neljä tuntia pysähdyksineen. Mukana kierroksella oli myös 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Tahkokurun kota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokonaisena paistettu poronfilee

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan Leville. Kävimme katsomassa Napapiirin Sankarit-leffasta tuttua “Pikku-Mikon” hotellia eli Hotel Levi Panoramaa. Jatkoimme matkaa Levin huipulle, josta oli huikeat maisemat joka suuntaan. Kävimme syömässä Levin Panimo & Pub ravintolassa, minkä jälkeen ajelimme poroja väistellen takaisin Äkäslompoloon. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Jounin kaupalla ihastelemassa isoa poroa ja kaupan takana rannassa olevaa #yllasswing -keinua.

Toisena aamuna lähdettiin suunnitellusti valloittamaan Yllästunturia. Ajoimme autolla rinteiden juurelle Y1:sen parkkipaikalle. Siitä jatkoimme kävellen rinnettä ylös kohti huippua, mikä olikin luultua kauempana… Reilu tunti siinä meni ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata samantien autolle. Yllättävää kyllä, lenkkarit olivat vielä sen verran syönnillään, että päätimme jatkaa korkeimalle huipulle asti. Sieltä löytyi kahvila ja gondolihissi joten osa päätti lähteä hissillä Ylläsjärvenpuolelle ja osa  nuukuuden iskiessä päätti laskeutua hissin perässä nopeasti ja helposti kävellen rinnettä alas. Todellisuus selvisi laskeutujille varsin nopeasti. Tästä laskeutumisesta ei tulisi nopeaa, eikä helppoa. Äkkiä ajateltuna voisi luulla, että jyrkän ja kivikkoisen laskettelurinteen huipulle nouseminen kävellen olisi vaikeampaa kuin sieltä alas tuleminen. VÄÄRIN!  Jalkojen vapina helpotti melko pian alas päästyämme, mutta polvet ja nilkat tavitsevat vähän pidemmän ajan tästä toipuakseen.Ylläksen puolen ravintoloista valtaosa on tähän aikaan vuodesta kiinni, joten menimme kaakaolle/kaljalle/limsalle ensimmäiseen avoinna olevaan kuppilaan.Tämän jälkeen nousimme koko porukka gondolihissillä takaisin huipulle. Aikasemmasta viisastuneena päätimme palata autolle huoltotietä pitkin.

Hiillostettua poron sisäfilettä

 

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Rouheessa, jota oli kehuttu kovasti. Odotukset oli korkealla ja emmekä joutuneet pettymään. Erityisesti poron sisäfile oli hyvää. Tähän oli hyvä lopettaa serkusten yhteinen matka. Seuraavana päivänä toinen porukka suuntasi Rovaniemen Joulupukin pajan kautta kotia ja Väläys puolisoineen jatkoi matkaa kohti Jäämerta.

 

 

 

Yheenveto elokuisesta Äkäslompolosta:

+ ruoka oli hyvää

+ upeat maisemat

+ ei hyttysiä, eikä muita ötököitä

+ hieno ilma

+ hyvät ulkoilumaastot/reitit

+ vähän ihmisiä ja paljon poroja

+ oli se, että löytyi vain yksi miinus. Osa paikoista oli kiinni, aukeaa vasta myöhemmin syksyllä.