Katinkulta – meidän kestosuosikki

Työreissun jälkeen alkoi viikon loma. Suuntasimme perheen kanssa Vuokattiin Katinkultaan. Katinkulta on meidän kestosuosikki ja käymmekin siellä kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Tällä kertaa matkaseurana olivat vanhempani ja siskon perhe. Toki majoituimme kaikki omiin mökkeihin. Meidän kahden makuuhuoneen paritalo sijaitsi Hiekkaniemessä. Mökki oli oikein hyvä ja viihtyisä.

Lauantaina suuntasimme valloittamaan Vuokatinvaaraa. Sää oli ihanteellinen ja maisemat olivat todella upeat. Kävelimme osaksi hissiväylää pitkin, joten reitti oli hyvinkin helppokulkuista. Ennen huippua reitti jyrkkeni huomattavasti, mutta pohja oli hyvä kävellä lasten kanssa. Jäimme hieman kaipaamaan nuotiopaikkaa (toki voihan olla, että siellä huipulla olikin, mutta ei vain löydetty). Noin 100m (Hesburgerin) parkkipaikalta oli laavu, mutta siellä ei ollut polttopuita ja emmekä hoksanneet ottaa mukaan mökiltä. Menimme sitten mökille paistamaan makkarat. Jokaisessa huoneistossa oli vielä kaasugrillit käytössä. Hyvälle maistui näinkin ja eipä vaatteetkaan haisseet savulta.

Meidän Katinkullan lomat ovat aina aktiviteettaja täynnä. Kävimme jopa kolme kertaa kylpylässä (mikä on meille paljon), tennistä ja sulkapalloa pelattiin useampana päivänä. Lisäksi kävimme kerran keilaamassa ja pari kertaa pelaamassa frisbeegolfia. Frisbeegolfradalla ei ollut ruuhkaa ja täytyy muutenkin kehua rataa. Meillä oli lapset mukana pelaamassa ja maasto oli ihanteellista heidän kanssa pelailuun. Välillä oli kunnon polkuja ja muutenkin maasto oli pääosin helppokulkuista. Suosittelen.

Tähän aikaan vuodesta oli vielä pyörät käytössä eli kaksi aikuisten pyörää per huoneisto. Tämä oli jo ennakkoon tiedossa ja meillä olikin mukana pojille omat pyörät. Kaikki siirtymiset teimmekin pyörillä. Lisäksi Katinkullan alueella on monta leikkipuistoa, joten niihin oli nopea polkaista pyörillä. Lapset tykkäsivät kovasti. Yleensä suosimme saatavuuden mukaan huoneistoja, mitkä sijaitsevat lähempänä päärakennusta, mutta näin kun lunta ei ole ja pyörät ovat käytössä, on ihan sama missä niemessä huoneisto sijaitsee.

Meidän lomilla joku meistä on aina kipeenä ja miksi tämä kerta olisi ollut poikkeus. Nuorempi poika oli pari päivää kuumeessa, mutta siitäkin selvittiin pari päivää leväten. Yleensä me käymme myös Superparkissa, mutta tällä kertaa päätimme jättää sen väliin mm. sen vuoksi, kun toinen oli kipeenä.

Katinkulta on meidän kestosuosikki vuodesta toiseen. Tykkäämme toki kierrellä eri paikkoja, mutta Katinkullassa on säästä riippumatta aina paljon tekemistä. Lapsille on hyvät leikkipaikat niin sisällä kuin ulkonakin ja kylpylä on hyvä. Voi pelata sulkapalloa, squashia, tennistä sekä keilata. Hyvät ulkoilumaastot ja reitit, frisbeegolf ja niille jotka harrastavat golfia, niin varmasti on hyvät kentät. Lisäksi on Superpark ja ilmeisesti uutena Megazone-laserpeli sekä laajat valikoimat ryhmäliikuntatunteja. Osakkaille on vielä tarjolla mm. ilmaista aamu-uintia ja lentopalloa, mitä tykkäämme hyödyntää joka reissulla.Tähän, kun lisätään hyvät hiihtoreitit ja laskettelu talviaikaan, niin mielestäni parempaa ja monipuolisempaa paikkaa saa kyllä tosissaan etsiä, että löytää. Sotkamon palvelut ovat lähellä ja ravintolatarjontakin on ihan riittävä.

Kävimme Amarillossa herkuttelemassa.

Lähdimme kotiin jo torstaina, mikä olikin hyvä valinta, koska perjantaina satoi ensi lumen. Päästiin turvallisesti kesärenkailla kotiin.

Työtä, huvia ja hyvää seuraa Saimaan rannalla

Taas pukkasi toiselle meistä kolmen päivän työreissun Holiday Club Saimaalle. Hetken mielijohteesta Väläys sai järjestettyä muutaman vaapapäivän ja päätti lähteä mukaan. Lähdettiin maanantaina töitten jälkeen ajamaan kohti Saimaata ja aurinkoisen sään innoittamana päätimme ajaa Puumalan maisemareittiä. Olihan se hienoa seutua.

Majoituimme Villas huoneistoon josta oli upeat näkymät järvelle. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli oma vessa/suihku. Huoneistosta löytyi myös olohuone, keittiö, vessa, ja kylpyhuone saunoineen. Kyllä meidän kelpasi. Tähän aikaan vuodesta oli vielä käytössä kaksi polkupyörää huoneistoa kohden.

Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä testaamaan pyöriä ja tutustumaan samalla ympäristöön. Sää oli syksyinen ja aurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli melko kovasti. Pyöräilimme rantoja pitkin maisemia katsellen.

Pienen aamureippailun jälkeen maistui aamupala. Tämän jälkeen tiemme erosivat päivän ajaksi. Toinen lähti töihin ja toinen jäi nauttimaan omasta ajasta pyöräillen.

Keskiviikko päivä valkeni hyvinkin sateisissa merkeissä. Toisen suunnatessa taas työn pariin, toinen uhmasi sadetta ja lähti kävelylenkille. Loppuilta menikin sitten lomailijalta Netflixin ja C Moren parissa kun toinen oli työnsä puolesta iltajuhlassa.

Torstaina suunnattiin kohti kotia. Holiday Club Saimaa on kiva paikka ja tekemistä löytyy kaikenikäisille. Loppuun vielä muutama kuva meidän parvekkeelta.

 

 

Kuninkaanpolulla patinkointia Soinissa

Käytiin miehen kanssa pari viikkoa sitten kävelemässä Soinissa oleva Kuninkaanpolku. Polku on n.10 km pitkä ja se seuraa todella mutkaista Kuninkaanjokea. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa tai edestakaisin. Reitti oli paikoittain haastava joko kasvillisuudesta melkein umpeen kasvaneen polun takia, miljoonien hirvikärpästen tai korkeuserojen vuoksi. Kovin pienille lapsille ja aivan rapakuntoisille en Kuninkaanpolkua suosittelisi.

Me lähdettiin reitille Soinin keskustan tuntumasta. Karstulantieltä kääntyy n. 1km ennen Soinin keskustaa oikealle tie missä on selvästi näkyvissä opaste Kuninkaanpolku. Ennen patikoimaan lähtöä veimme auton Vuorenmaan rinteen päälle. Iso kiitos isälle ja hänen vaimolleen meidän kuskaamisesta ympäri pitäjiä mikä aiheutti heille yli 100 km autolla ajamista. Vain ja ainoastaan sen takia, ettei me viitsitty kävellä reittiä edes takasin.

Tästä me lähdettiin etenemään…

Tästä alkoi meidän patikointi kohti tuntematonta. Kadottuamme tuonne kasvillisuuden sekaan kysyin jo 300m jälkeen mieheltä, että pitäiskö soittaa isälle jos tulis hakemaan meidät pois täältä…. Meidän kimppuun kirjaimellisesti hyökkäsi kymmeniä hirvikärpäsiä, jotka löysi tiensä mitä ihmeellisempiin paikkohin. Minä, joka olen ehkä maailman ötökkä kammoisin ihminen, olin jo tässä vaiheessa kauhusta kankea. Ehdotin sen enempää ajatelematta, että voitaisko juosta tämä reitti äkkiä läpi. Tässä vaiheessa oli jo aivan päivänselvää, että tästä ei tule mitään rentoa patinkointireissua vaan selviytymistaistelu.

Matkavauhti meillä oli suhteellisen nopea tempoinen. Sen verran kiire meillä (minulla) oli pois tuolta metsän keskeltä, että kertaakaan me ei keretty pysähtymään. Taukopaikkoja siellä oli neljä, missä olisi voinut paistaa makkaraa ja nauttia luonnosta. No meiltä se jäi nyt kokematta….Jotain pientä evästä olin meille mukaan ottanut ja tietenkin vettä, mutta kyllä juomatauonkin aikana pidettiin liikettä yllä. Ainoat pysähdykset taisi olla kun multa aukesi kolme kertaa kengän nauhat, ne oli pakko sitoa! Mies välillä takaa huuteli, että näitkö majavan kaatamia ja jyrsimiä puita. No, enpä kerennyt kun sivusilmällä vilkaisemaan. Majavat kuulemma viihtyy Kuninkaanjoen varressa. Hyvällä tuurilla ja hiljaisemmalla vauhdilla niitä olisi voinut jopa nähdä.

Meille sattui onneksi hyvä ilma. Aurinko paistoi ehkä vähän liiankin kuumasti. Eikä olisi haitannut vaikka olisi ollut pari astetta kylmempikin,  mutta ei pidä valittaa lämpöisistä ilmoista.

Reitti oli hyvin selkeästi merkitty joko punaisilla täplillä puissa tai opasviitoilla. Eksymään tuolla ei pääse, paitsi minä. Mulla oli niin kova vauhti päällä, että kolme kertaa kävelin niin hienosti väärään suuntaan. Mies sitten huuteli, että jospa vaimo kävelisi nyt vaan oikeaan suuntaan. Reitti kulki ajoittain ihan kivoja ja helppo kulkuisia polkuja pitkin ja taas välillä ei niin kivoja polkuja pitkin. Pari kertaa taidettiin mennä myös hetken matkaa tietä pitkin. Muistikuvat on vähän heikkoja ajoittain….

tien ylitys

Tästä ei onneksi ollut enää pitkä matka autolle. Vähän matkaa käveltiin hiekkatietä pitkin, minkä jälkeen lähdettiin nousemaan Vuorenmaan huipulle jossa auto meitä jo odottikin. Ennen kuin päästiin lähtemään niin piti tietenkin tehdä hirvikärpästutkimus. Ei muuta kun riisumaan kaikki vaateet pois, ettei niitä tuo mukanaan autoon. Pelkästään mun paidan alta löytyi kuusi hirvikärpästä, yök! Jos jotain positiivista etsii niin onneksi siellä yläparkissa ei ollut ketään muuta kuin me. Olisi siinä voinut ihmiset ajatella, että hullujahan nuo on kun alasti riisuvat 🙂

Mä en tiedä mitä tältä retkeltä odotin, mutta en ainakaan tätä mitä se oli. Olin ehkä ajatellut, että polut olisi ajoittain leveämmät ja helppo kulkuisemmat. Tiesin, että polku on luokiteltu keskivaikeaksi. Luulin, että luokittelu tulisi pelkästään korkeusvaihteluista, jyrkistä ala- tai ylämäistä, muuten vaikeakulkuisista kohdista esim. kaatuneiden puiden yli tai ali menemisestä, ojien ylittämisistä ym. Se, että polulla piti välillä kävellä itsensä mittaisen kasvillisuuden seassa näkemättä juuri eteensä, ei todellakaan ollut mun juttu. Olin jostain lukenut, että yhteen suuntaan (10km) Kuninkaanpolun patikoimiseen menee kolme – viisi tuntia. No meillä meni alta 1,5h. Ehkä jonain toisena vuodenaikana ja kylmemmällä ilmalla Kuninkaanpolku olisi voinutkin olla kiva reitti. Olihan siellä ajoittain ihan kivat maisemat, mutta ihan hetkeen en aio sitä uudestaan kävellä.

 

 

 

Muumeja, presidenttejä ja hyvää ruokaa

Meidän perhe kävi kuukausi sitten kesälomareissulla Naantalissa ja Turussa. Meidän perhe on tunnettu siitä, että yleensä saattaa olla pieniä muuttujia matkassa. Harvoin mikään menee niin kuin on suunniteltu. Matkaseuralaisetkin jo huomioivat nämä seikat, kun pohtivat liittymistä meidän lomaseuraan.

Varasimme majoituksen vajaa pari kuukautta aikaisemmin Holiday clubin kautta tutustumislomana Naantalin kylpylään. Meillä oli yksi palkintoyö Hotels.comin kautta lunastamatta, joten varasimme vielä yhden lisäyön Turun Scandic Juliasta. Suunnitelmissa oli pyörähtää piknikristeilyllä Turku-Maarianhamina-Turku. Matkan päätavoite oli tietysti Muumimaailma, kun koko perhe oli reissussa mukana. Lisäksi matkan ajalle osui meidän 10-vuotishääpäivä.

Kaikki näytti hyvälle, kunnes alkoi tulemaan niitä kuuluisia pieniä muuttujia. Toinen niistä muuttujista lenti Air Force Onella ja toinen lenti itänaapurista. Miehelle käsky kävi ja hän lähti Helsinkiin työreissulle jo kaksi päivää ennen suunniteltua kesäloman aloitusta. Se oli jo selvää, että ensimmäinen lomapäivä peruuntuisi joka tapauksessa. Ajatuksena oli, että ajan lasten kanssa Naantaliin ja illalla mies tulee Helsingistä, kun pienet muuttujat saadaan laitettua kotimatkalle. Noh, eihän se ihan niin mennyt. Maanantai-illalle varattu esittelyaika tuotti ennakkoon jo ongelmia, koska paikalla olisi oltava kummankin puolison. Tämän selvittely vaati puolen tusinaa puheluita ja pari sähköpostia ja lopulta saatiin asia sovittua. Ajelin poikien kanssa Tampereen Ikean kautta Naantaliin. Esittelyn jälkeen kävimme syömässä ja uimassa. Illan aikana myös selvisi, että mies ei pääsisi maanantaina tulemaan vaan aikaisintaan vasta tiistaina aamusta. Tämä vähän mutkisti asioita, kun ei tiennyt monelle hengelle muumimaailman liput tilataan.

Aamupalapöydässä ilo oli ylimmillään, kun iskä tulla tupsahti kesken syömisen. Iskä vaihtoi siviilit päälle ja liittyi meidän seuraamme. Koko perhe oli taas koossa ja vatsat täynnä oli mukava lähteä kohti Muumimaailmaa. Menimme taksilla, koska väsymystä oli hieman ilmassa. Iskä ei ollut nukkunut kovin hyvin moneen yöhön ja meidän hotellihuoneessa oli yli 30 astetta lämmintä, joten ei meidänkään unet olleet parhaat mahdolliset. Olimme portilla juuri klo 10, kun ovet avautuivat. Jonoa oli jo kertynyt parikymmentä metriä. Lämmintä oli luvattu sille päivälle 37. Tämä oli jo kolmas kerta Muumimaailmassa, joten otettiin aika rennosti ja mentiin tietenkin lasten ehdoilla. Liput olivat aika arvokkaat, vaikka ostimme netistä aamulla perhelipun. Henkilökohtaisesti protestoin tuota, että aikuisten liput ovat niin kalliita. Monet lasten kohteet saisivat ottaa HopLopista mallia ja pudottaa aikuisten lipun hintaa. Järjetöntä maksaa yli 30€/hlö siitä, että näät lapset onnellisena. Itse en ainakaan halannut yhtäkään muumia, olisi ehkä pitänyt. Sen sijaan ruokien hinnat olivat kohtuulliset.

Muumien jälkeen kävelimme Risto Räppääjästä tutulle kahvilalle jäätelölle ja päätimme kävellä sieltä takaisin hotellille. Naantali Spa on kiva hotelli hyvällä paikalla. Meidän hotellihuone oli jo hieman elämää nähnyt ja meillä ei ollut vuodesohvaa, niin kuin meidän matkaseuralaisilla. Muutenkin hotellihuoneemme oli hieman pienempi. Sinne kun tuotiin kaksi lisävuodetta, niin eipä sinne enää muuta oikein mahtunutkaan. Meidän huoneeseen paistoi koko päivän ja illan aurinko. Siksi meidän huoneessa oli paljon kuumempi kuin matkaseuralaisten huoneessa, mikä oli hotellin toisella puolella. Heille paistoi aamuaurinko ja lisäksi heillä oli parveke.

Illalla kävimme syömässä Naantalin Kotipizzassa ja Subwayssa, minkä jälkeen perheen miehet lähtivät kylpylään ja minä jäin hotellihuoneeseen puhumaan FaceTime-puhelua Väläyksen kanssa.

Aamulla suuntasimme kohti Turun satamaa ja Viking Linen terminaalia. Olimme varanneet etukäteen laivalta myöhäisen aamupalan ja päivällisen. Menomatka taittui mukavasti Viking Amorellalla. Lapset saivat leikkiä leikkipaikoilla ja osallistua lapsille suunnattuihin ohjelmiin. Ensimmäistä kertaa olimme myös ostaneet lapsille Ville Viikinki-rannekkeet. Rannekkeella sai huivin, mukin, jäätelön ja rajattomasti limsaa kummallakin laivalla. Oli kyllä joka euron arvoinen suosittelen lämmöllä. En muista tarkkaa hintaa, mutta mielestäni hinta oli kohtuullinen (tuskin muuten sitä olisimme ottaneetkaan). Maisemat olivat ihanat ja lapset saivat bongailla iso laivoja.

Laivan vaihto tapahtui Maarianhaminassa. Paluumatka taittui Viking Gracella. Päivällinen syötiin buffetissa ja olihan se hyvä. Harvoin kun käy laivalla, niin hennoo sen kyllä maksaa. Mielestäni piknikristeily on huippu retki. Pääsee käymään kahdessa eri laivassa. Pääsee nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta sekä pääsee tekemään perinteisiä laivashoppailuja. Me ei olla muutenkaan (enää) mitään bilehileitä ja varsinkin lasten kanssa matkustaessa on hienoa, kun voi skipata reissun kosteamman ja äänekkäimmän osion.

Parin huonosti nukutun yön jälkeen olo oli kuin taivaassa, kun avattiin Scandic Julian hyvin ilmastoitu hotellihuoneen ovi. Tämä oli toinen kerta kyseisessä hotellissa ja hyvät kokemukset saivat jatkoa tälläkin kertaa. Aamupalalla hotelliketjun maskotti tervehti lapsia ja jakoi ilmapalloja. Lapset viihtyivät ja aikuiset saivat syödä rauhassa monipuolista ja maittavaa aamupalaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme kotimatkalle.

Äkkilähtö Äkäslompoloon

Ja taas ovat serkut matkalla. Parin viikon varoajalla varasimme kolmen yön pikaloman Äkäslompoloon. Idea syntyi niin nopeasti, ettei lopulta edes tiedetty kenen idea se oli. Pientä lomien siirtelyä se vaati, mutta matkaan pääsimme suhteellisen helposti. Matkalla kävimme ensimmäistä kertaa Candy World-karkkikaupassa Haaparannan puolella. Odotukset kaupan suhteen olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli. Irtokarkkiosasto oli melko iso, mutta muuten tila oli avara, mihin olisi mahtunut enemmänkin tavaraa. Valikoima oli suurin piirtein sama kuin ruotsinlaivalla. Jos olisi ollut aikaa, niin karkkikaupan yhteydessä oli melko iso leikkipuisto, jossa lapset olisivat voineet hetken purkaa loputonta energiaansa.

Majoitus Äkäslompoloon varattiin Holiday clubin kautta. Kummallekin porukalle oli yhden makuuhuoneen huoneistot (Musko). Mökit olivat kolmen huoneiston rivitaloja. Ihan kivoja perus kelohonkamökkejä, toimivia, mutta ehkä kaipaisivat pientä päivitystä ainakin osittain. Päivitystä oli jo tehtykin esimerkiksi olohuoneiden kalusteille. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme siellä lähinnä saunassa ja nukkumassa.

Tähtipolun alku

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ennakkosuunnitelmien mukaan valloittamaan kuuluisaa Pirunkurua. Ajoimme autolla Kesänkijärven parkkipaikalle, mistä lähdimme kiertämään Tähtipolkua (8km) vastapäivään. Alku oli helppokulkuista leveää ja tasaista metsäpolkua. Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousuosuus. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, mikä melko nopeasti muuttui kivikkoiseksi ja todella jyrkäksi.

Tässä kohtaa viimeistään tuli selväksi miksi reittiä ei suositella huonokuntoisille.

Pirunkuru

 

 

Reitti oli hyvin ja selkeästi merkitty. Kiipeämisen jälkeen pidimme tauon Tahkokurun kodalla, missä paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Matkaan kului aikaa noin neljä tuntia pysähdyksineen. Mukana kierroksella oli myös 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Tahkokurun kota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokonaisena paistettu poronfilee

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan Leville. Kävimme katsomassa Napapiirin Sankarit-leffasta tuttua “Pikku-Mikon” hotellia eli Hotel Levi Panoramaa. Jatkoimme matkaa Levin huipulle, josta oli huikeat maisemat joka suuntaan. Kävimme syömässä Levin Panimo & Pub ravintolassa, minkä jälkeen ajelimme poroja väistellen takaisin Äkäslompoloon. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Jounin kaupalla ihastelemassa isoa poroa ja kaupan takana rannassa olevaa #yllasswing -keinua.

Toisena aamuna lähdettiin suunnitellusti valloittamaan Yllästunturia. Ajoimme autolla rinteiden juurelle Y1:sen parkkipaikalle. Siitä jatkoimme kävellen rinnettä ylös kohti huippua, mikä olikin luultua kauempana… Reilu tunti siinä meni ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata samantien autolle. Yllättävää kyllä, lenkkarit olivat vielä sen verran syönnillään, että päätimme jatkaa korkeimalle huipulle asti. Sieltä löytyi kahvila ja gondolihissi joten osa päätti lähteä hissillä Ylläsjärvenpuolelle ja osa  nuukuuden iskiessä päätti laskeutua hissin perässä nopeasti ja helposti kävellen rinnettä alas. Todellisuus selvisi laskeutujille varsin nopeasti. Tästä laskeutumisesta ei tulisi nopeaa, eikä helppoa. Äkkiä ajateltuna voisi luulla, että jyrkän ja kivikkoisen laskettelurinteen huipulle nouseminen kävellen olisi vaikeampaa kuin sieltä alas tuleminen. VÄÄRIN!  Jalkojen vapina helpotti melko pian alas päästyämme, mutta polvet ja nilkat tavitsevat vähän pidemmän ajan tästä toipuakseen.Ylläksen puolen ravintoloista valtaosa on tähän aikaan vuodesta kiinni, joten menimme kaakaolle/kaljalle/limsalle ensimmäiseen avoinna olevaan kuppilaan.Tämän jälkeen nousimme koko porukka gondolihissillä takaisin huipulle. Aikasemmasta viisastuneena päätimme palata autolle huoltotietä pitkin.

Hiillostettua poron sisäfilettä

 

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Rouheessa, jota oli kehuttu kovasti. Odotukset oli korkealla ja emmekä joutuneet pettymään. Erityisesti poron sisäfile oli hyvää. Tähän oli hyvä lopettaa serkusten yhteinen matka. Seuraavana päivänä toinen porukka suuntasi Rovaniemen Joulupukin pajan kautta kotia ja Väläys puolisoineen jatkoi matkaa kohti Jäämerta.

 

 

 

Yheenveto elokuisesta Äkäslompolosta:

+ ruoka oli hyvää

+ upeat maisemat

+ ei hyttysiä, eikä muita ötököitä

+ hieno ilma

+ hyvät ulkoilumaastot/reitit

+ vähän ihmisiä ja paljon poroja

+ oli se, että löytyi vain yksi miinus. Osa paikoista oli kiinni, aukeaa vasta myöhemmin syksyllä.