Ensikosketus Ho Chi Minh Cityyn

Lähdettiin tammikuun viimeinen päivä kahden viikon reissulle Aasiaan. Ensimmäisenä kohteena Vietnam, Ho Chi Minh City eli Saigon. Hieman pohdittiin mitä matka tuo tullessaan Koronaviruksen levitessä ympäri maailmaa, mutta pakattiin reppuun kumihanskoja, suu-nenäsuojuksia sekä paljon käsidesiä.

Lennettiin Qatar Airwaysilla HCMC:n Dohan kautta. Matka kotiovelta hotellille kesti 24 tuntia ja matkaväsymystä oli havaittavissa. Ehkäpä siinä syy seuraavaan tapahtumaan….

Olin aikaisemmin jo ottanut selville miten lentokentältä hotellille kannattaa mennä ja millä taksilla, paljonko se maksaa ym. Taksijonon näkyessä edessämme tuli heti joku nainen kysymään olimmeko taksia vailla. Tietysti olimme ja kysyi mihin olimme menossa. Näytimme osoitteen ja hän osoitti meille taksin mihin istua. Näin emme siis päätyneet haluamamme taksiyhtiön taksiin. Taksissa kysyimme heti hintaa tulevalle taksimatkalle, mutta auto oli jo liikkeellä ja kuski kohautteli hartioitaan, ensimmäinen VIRHE! (ei ikinä kyytiin ennen kuin hinta selvillä)Tässä vaiheessa jo rupesi epäilyttämään, mutta väsymys painoi päälle, niin toivottiin parasta! Mittari pyöri taksissa niin nopeaa, että ensimmäisen kilometrin jälkeen sanoin miehelle, että tästä ei hyvää seuraa. Eikä seurannutkaan…

Pääsimme n. 5km matkan hotellille ja taksikuski jätti meidät nurkan taakse, ei hotellin eteen. Sen jälkeen pyysi meiltä 1,2 miljoonaa Vietnamin Dongia kyydistä. Todellisuudessa matkan arvo on 200 000 VND, minkä etukäteen olin ottanut selville. Siinä sitten ruvetaan selvittämään asiaa ja pyydettiin kuskia meidän mukaan hotellin respaan selvittämään asiaa, koska yhteistä kieltä meillä ei ollut. Tähän hän ei suostunut vaan pyysi näyttämään meidän rahat, jotta voi itse ottaa sieltä tarvittavan summan. Tietenkään ei suostuttu, mutta miehellä oli rahapussi auki (toinen VIRHE), koska laski tarvittavaa rahasummaa ja yhtä äkkiä rahapussista oli 1,2 miljoonaa kadonnut. Sen verran kerettiin näkemään, että laittoi osan rahoista etupenkille ja käteensä jätti osan. Sitten kyseltiin meidän rahojen perään, mutta ei muka tiennyt mitään. Sanoi vain, että 600 tuhatta riittää taksimatkasta, mikä summa oli kädessään. Tässä kohtaa meiltä meni molemmilta kuppi nurin ja mies sai revittyä taksisuharin kädestä osan rahoista ja minä osan. Mä kiipesin vielä takapenkiltä etupenkille ja vähän siinä kamppailtiin, mutta osan rahoista sain takaisin. Tässä vaiheessa kaikki huusi jo sekaisin kaikkia kieliä! Sanoin miehelle, että mene äkkiä ulos kuvaamaan auto ja rekkari. Mä istun sen aikaa autossa sisällä. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että taksisuhari nousi samaan aikaan autosta ulos ja saatin sen naamasta kuva!

Kerrottiin tästä kaikesta hotellin respassa ja he ottivat tämän todella vakavasti. Tästä lähti jonkunlainen pyörä pyörimään ja kun palasimme illalla syömästä hotellille niin uskokaa tai älkää, meidän rahat oli palautettu anteeksipyynnön kera. Tietenkin maksoimme sen 200 tuhatta minkä taksimatka oikeasti maksoi, mutta muut rahat saimme takaisin.

Mitä tästä opimme? Paljonkin, kannattaa luottaa siihen mitä muut kirjoittaa luotettavista takseista ja todellakin käyttää pelkästää niitä. Älä ikinä astu taksiin ellei matkan hinta ole selvillä. Älä levittele rahojasi (mitä ei ole ikinä ennen tehty) ja kuinka kävikään! Kannattaa luottaa vaistoon, jos jokin asia tuntuu huonolta, luultavasti se sitä on!

Väsyneenä, kuumissaan ja vuorokauden matkustaneena ja kaiken tämän kokemuksen jälkeen ensimmäinen kuva Vietnamista, Ho chi minhistä oli jostain syvältä, äkkiä pois täältä! Ensimmäinen ihminen (taksikuski) jonka kohtaamme yrittää ryöstää meidän rahat ja toinen ihminen (respan työntekijä) saa omalla toiminnallaan hommattua ne meille takaisin! Uskomaton kaupunki!

Onneksi hyvin nukutun yön jälkeen kaupunki rupesi tuntumaan jo ihan kivalta.😊

Kos- saaren ympäri autolla

Edellisessä postauksessa tutustuimme saareen pyöräillen ja kävellen. Nyt matkaamme saaren ympäri autolla.

Vuokrasimme päiväksi auton viereisestä paikasta, mistä edellisenä päivänä vuokrasimme polkupyörät. Koska meillä ei ollut etukäteen autoa varattuna, tarjolla oli ainoastaan kaksi auto vaihtoehtoa, Toyota ja Ford. Tässä kohtaa meille tuli joku aivopieru ja valitsimme Fordin, koska se oli pienempi ja halvempi. Se oli VIRHE, mikä ei tule toistumaan enää ikinä! Auto sinänsä toimi moitteettomasti ja kaikesta selvittiin, mutta ylämäkeä se ei meinannut jaksaa nousta ja kytkin remonttiinkaan ei enää montaa kilometriä ollut. Moottorin vikavalon vielä palaessa koko ajan punaisena, ei auto herättänyt suurta luottamusta.

Ensimmäinen pysähdyspaikka meillä oli Therma Beach, missä sijaitsi saaren ainoa kuumalähde. Meidän hotellilta siihen ei ollut kuin n. 7km. Mun mielestä käymisen arvoinen paikka, minne oli myös helppo löytää perille. Auto piti jättää ylemmäksi parkkiin ja siitä käveltiin alas rantaan ajoittain aika jyrkkääkin hiekkatietä. Muutama autoilija sitä uskaltautui ajamaan alas asti, mutta meidän vuokra-autolla me oltaisiin kyllä päästy hyvin alas, muttei enää koskaan ylös.

Therma Beach, kuumalähde

Itse merenranta ei ollut mitenkään ihmeellinen. Muutama aurinkotuoli, pieni baari ja kuumalähde. Lähteessä oli todella kuumaa vettä. Meistä ei kukaan muu kuin teinityttö pystynyt kuumaanlähteeseen menemään. Mä kävin uimassa meressä, joka oli kuumanlähteen kohdalta ihanan lämmintä. Aivan kuin olisi paljussa istuskellut. Me olimme onneksi niin aikaisin aamulla liikkeellä, ettei meidän lisäksi montaa ihmistä ollut vielä sinne löytänyt ja paikka oli ihanan rauhallinen.  Meidän pois lähtiessä sinne saapui linja-autollinen turisteja, joten se siitä rauhallisuudesta siltä päivää.

Seuraavaksi lähdettiin ajamaan Tigakin ja Kefaloksen kautta kohti Kavo Paradiso Beachia. Olin jostain lukenut, että se on yksi saaren hienoimmista rannoista ja myöskin paikallisten suosima. Tiedossa oli, että tie sinne saattaa olla vähän vaikea kulkuista ja perille pääseminen aikaa vievää.  No sitä se todella oli. Yritettiin kolmea eri tietä päästä rannalle, mutta meidän matkakumppaneilla loppui rohkeus yrittää loppuun asti niillä teillä. Toki myönnän, että itseäkin vähän jännitti teiden huonokuntoisuus, mutta ajatus rannan näkemisestä ohitti kaiken muun. Lopputulos oli, että me ei koskaan päästy kyseiselle rannalle. Näin jälkikäteen ajatellen voi olla ettei meidän vuokra-autokaan olisi siitä koettelemuksesta selvinnyt.

Tästä hieman pettyneinä jatkoimme matkaa takaisin Kefaloksen ja  Kardamainan kautta Zian kylään, mikä sijaitsee Dikeos- vuorella. Pysähdyttiin matkalla uimaan ja snorklaamaan Kefaloksessa sijaitsevalle Paradise Beachille. Ranta oli oikein hyvä uimiseen, kun taas snorklaamiseen ei. Tätä rantaa oli mainostettu hyväksi paikaksi snorklaukseen. Ehkä me ei vaan oltu oikeassa kohdassa rantaa, koska me ei löydetty mitään snorklaamisen ja näkemisen arvoista pelkästä hiekkapohjasta. Lapsille ranta on aivan ihanteellinen, loivasti syvenevä  ja pehmeä hiekka, missä on hyvä leikkiä. Ranta oli myös aivan täynnä aurinkotuoleja ja ihmisiä, joten itse en siellä viihtynyt meidän uimista kauempaa. Jos kaipaa rauhallista uimarantaa, kannattaa Paradaise Beach jättää suosiolla väliin.

Paradise Beach

Matka jatkui kohti Zian kylään, mistä näkee kuulemma Kosin kauneimman auringonlaskun, mikä meiltä jäi aikataulu syistä nyt näkemättä. Täältä lähtee myös merkitty patikointireitti vuorelle. Patikointi olisi kiinnostanut mua kovasti, mutta jouduttiin jättämään tämäkin välistä aikataulu syistä. Patikointiin olisi mennyt n.2-4h ja se olisi ollut liian pitkä aika.

Päivä oli jo sen verran pitkällä ja nälkä hirmuinen, joten päätimme ajaa Kosin kaupunkiin syömään kunnon pihvit. Ruoka meni niin jäseniin, että päätettiin yhteistuumin viedä auto pois ja vapauttaa reissukavereiden lapsenvahdit. Me oltiin nyt meidän osalta Kosin saari kierretty. Paljon meiltä jäi vielä näkemättä. Meillä meni niin paljon aikaa hukkaan Kavo Paradiso Beachin etsimiseen, mutta näin nyt tällä kertaa. Tai kyllähän me se ranta löydettiin, mutta tie sinne oli niin huonossa kunnossa, että sen takia luovutettiin itse rannalle meneminen. Tämän kuvan myötä on hyvä sanoa Kosin saarelle heipat:)

Kos- pieni saari mistä löytyy tekemistä kaikille

Me lomailimme syyskuun lopulla vähän isommalla porukalla Kreikassa, Kosin saarella.

Lento Kosille sujui hyvin ja aikataulussa, mitä nyt yksi matkaseurueen pikkujanttereista oli kuumeessa ja oksensi. Itse vietimme lennon lähinnä nukkuen, johtuen aikaisesta aamulennosta ja yöunien väliin jäämisestä.

Mehän olimme siis Apollomatkojen all inclusive pakettimatkalla. Syy tälläiseen matkaan oli ihan pelkästään synttärisankarin toive! Me majoituimme Kipriotis Maris Suites hotellissa. Paikallinen luokitus 5 tähteä, omasta mielestäni ei lähelläkään sitä. Aktiviteetteja hotellissa oli tarjolla hyvin. Aamuisin oli jooga, jonne minäkin yritin eka aamuna mennä, mutta myöhästyin muutaman minuutin ja muut oli kerennyt jo lähteä rannalle. Tarjolla oli myös vesijumppaa, circuit- ja HIIT treeniä, kuntosali, lapsi- vanhempi jumppaa, tennistä, biljardia ym. Osa näistä aktiviteeteista oli saatavilla naapuri hotellissa. Itse en näitä palveluja käyttänyt, vaikka tarkoitus kyllä oli. Mun piti käydä aamuisin joogassa ja kuntosalilla, mutta niin vaan meni viikko ja mitään ei tapahtunut.

Ruoka hotellilla oli perus all inclusive-ruokaa. Joka ilta eri teema, kreikkalainen, italialainen, meksikolainen ym. Ei mitään erikoista. Ruoka-allergiat siellä oli hyvin merkitty ja kysymällä sai lisätietoa. Nälkä siellä ei päässyt yllättämään, koska ruokaa oli tarjolla aamusta iltaan.

Onneksi hotellin vieressä oli vuokraamo mistä sai vuokrata polkupyöriä, skoottereita ja mönkijöitä.  Polkupyörän päivävuokra maksoi 5-6€, riippuen pyörästä. Skootterin ja mönkijän vuokraukseen piti olla 18-vuotias. Meillä oli ensin tarkoitus vuokrata kaikille, joko skootterit tai mönkkärit, mutta nuorimman lapsen ikä ei riittänyt niillä ajamaan.

Mä vuokrasin pyörän kahtena päivänä ja yhtenä päivänä lainasin matkaseurueeseen kuuluvan pyörää. Kosin saarella on todella helppo pyöräillä paikasta toiseen, vaikka ei pyöräilyä harrastaisikaan. Pyöräilyreittejä on kaiken tasoisille ja Kosin kaupungin ympärillä on lähinnä tasaista maastoa. Meidän hotellilta oli n. 4km kaupunkiin ja tie sinne oli tasaista. Itsekkin ajelin vain ”mummo-pyörällä” ja yllättävän hyvä pyörä olikin. Olisin halunnut vuokrata myös maastopyörän, mutta en uskaltanut yksin lähteä kukkuloille pyöräilemään. Kosin saarenkin pystyy hyvin kiertämään pyörällä ympäri, mutta sitten on jo enemmän mäkistä maastoa vastassa. Tässä muutama kuva mun pyöräreissuilta.

Meidän loma tällä saarella koostui  lähinnä altaalla löhöilystä ja syömisestä. Pyöräilykilometrejä mulle tuli 42km ja kävelykilometrejä 15km + uimiset päälle. Urheiluun täällä oli mun makuun liian kuuma, joten vähiin jäi sekin vaikka ajatus ennen lomaa oli aivan toinen. Varsinkin, kun puitteet ja mahdollisuus olisi ollut tehdä vaikka mitä!

Lenkki seuraa!

Kosin saari tarjoaa varmasti kaikenikäisille kaikenlaista. Meidän matkaseurueen ikähaitari oli vauvasta vaariin ja kaikille löytyi jotain mielenkiintoista tekemistä. Meille sattui vielä hyvät ilmat, joten tämä oli helppoa lomailua. Tosin, ehkä vähän tylsää omaan makuun….

 Vuokrasimme myös auton saarikierrosta varten ja jonkin verran saaresta näimmekin, niin paljon jäi vielä tutkimatta. Kosin saarihan ei ole kovin iso ja yhdessä päivässä näkee paljon, mutta löhöilyn sijasta olisimme voineet enemmänkin saareen tutustua! Automatkasta lisää seuraavassa postauksessa.

Christmas wonderland-Berliinin joulumarkkinat

Rakastatko joulua? Tykkäätkö fiilistellä jouluista tunnelmaa? Haluaisitko maistella paikallisia herkkuja ja nauttia kuumia juomia ulkosalla? Viehättävätkö jouluvalot silmiäsi? Ja jos vielä tykkäät matkustaa, niin suosittelemme suuntaamaan kulkusi joulumarkkinoille. Berliinin kymmenet joulumarkkinat ovat oiva paikka aloittaa joulun fiilistely.

Kävimme läpi yhteensä kuudet eri joulumarkkinat. Tässä listaus niistä meidän mielestä paremmuusjärjestyksessä.

Berliner Weihnachtszet: Nämä joulumarkkinat sijaitsevat Rotes Rathausin edustalla ja ne tunnetaan jo kauaksi näkyvästä maailmanpyörästä. Ihanan tunnelmallinen illalla. Siellä oli myös luistelukaukalo keskellä markkinoita. Markkinat sijaitsee TV-tornin vieressä. Näissä kaikissa toreissa oli samankaltaisia tuotteita myynnissä kuten: erikokoisia pipareita, suklaalla kuorrutettuja hedelmiä ja marjoja, suolaista purtavaa esim. makkaroita ja hodareita, kuumia juomia (ekalla ostolla ostit juoman ja pantillisen mukin, mukin kanssa sai kävellä pitkiinsä ja täyttää sitä haluamassaan kojussa) sekä joulukoristeita, valoja, pipoja ja muuta matkamuistokrääsää.

TV-torni

Alexanderplatz: Ehdottomasti yhdet parhaista joulumarkkinoista Berliinissä. Tänne on helppo saapua mistä päin kaupunkia tahansa. Markkinat sijaitsevat TV-tornin toisella puolella (juna radan toisella puolella) verrattuna ensimmäisenä mainitsemaamme joulutoriin. Melko isot ja monipuoliset. Lapsille oli ehkä eniten aktiviteettejä täällä (luistinrata, karuselli ja näyttävät koristeet). Ihmisiä oli kyllä todella paljon. Pieni miinus, että joulumarkkina-alueen läpi meni ratikkaraiteet ja siten myös ratikat. Ruoka- ja varsinkin juomakojuja on aika paljon ja ne olivat kaikki täynnä ja osassa oli pitkiäkin jonoja.

Gendarmenmarkt: Maksuton sisäänpääsy klo 11-14, sen jälkeen pääsymaksu yli 12-vuotiaille 1€, josta osa menee hyväntekeväisyyteen. Laukuille tehdään turvatarkastus ennen alueelle menoa, eikä sinne pääse isojen reppujen tai matkalaukkujen kanssa turvallisuussyistä. Joulumarkkinat sijaitsevat aukiolla, jota reunustavat Berliinin konserttitalo sekä ranskalainen- ja saksalainen tuomiokirkko. Konserttitalon edessä oli esiintymislava, missä järjestetään konsertteja ja pientä ohjelmaa. Näistä joulumarkkinoista mielikuva, että me olisivat olleet astetta tyylikkäämmät ja elegantimmat kuin muut.

Breitscheidplatz, Zoologischer Garten: Täällä ruokavalikoima oli melko laaja ja ehkä jopa kattavin. Tai sitten allekirjoittaneella on ollut jäätävä nälkä, mikä teki tepposet ja huomio kohdentui eniten juuri ruoka- ja juomakojuihin. Täällä oli muutama vuosi sitten tuhoisa terrori-isku ja tänäkin vuonna tori jouduttiin tyhjentämään uhkaavien henkilöiden vuoksi. Tämä ei tapahtunut onneksi silloin, kun me olimme siellä. Näille markkinoille satuimme puoli vahingossa. Olimme palaamassa hotellille päin bussilla pettyneinä ja nälkäisinä Charlottenburgin markkinoilta. Näimme tämän torin juna-aseman vieressä, mistä meidän piti jatkaa matkaa paikallisjunalla. Emme tienneet etukäteen näiden markkinoiden surullisesta historiasta, mutta ihmettelimme hieman kuinka joka puolelle oli laitettu betoniporsaita ja hidastetöyssyjä. Mitään erityistä turvatarkastusta siellä ei ollut. Täälläkin oli joitain pienempiä huvilaitteita lapsille. Kävimme syömässä viereisessä ostoskeskuksessa sijaitsevassa Vapianossa. Vahva suositus kyseiselle ravintolalle, mistä löytyi myös laaja valikoima gluteenittomia ruokia. Kyseisestä ravintolasta saa pastaa, pizzaa, risottoa ja salaatteja. Mennessäsi sisälle saat jonkinlaisen älykortin. Sen jälkeen valitset ruokalistalta mitä syöt ja menet kyseisen ruokalajin tiskille (jonoon). Esim. pizzat tilattiin viereiseltä tiskiltä kuin pastat. Tilatessasi annoksen kokki lataa tilatun annoksen ja juomat älykortille ja saat annoksen heti mukaan tiskiltä tai hakulaitteen, mikä hälyttää, kun annos on noudettavissa tilaamaltasi tiskiltä. Lähtiessäsi menet erilliselle kassalle ja annat älykortin myyjälle, joka rahastaa kortin ilmoittaman summan. Saattaa kuulostaa haasteelliselta, mutta oli tosi kätevä. Ruoka oli todella hyvää.

Potsdamer Platz: Ensimmäiset joulumarkkinat missä kävimme. Olimme täällä päivällä, joten jotain jäi tunnelmasta puuttumaan. Illalla varmasti hienompi kaikkine jouluvaloineen. Nämä markkinat olivat aika pienet ja ne levittäytyivät hajanaiselle alueelle. Täällä voi nauttia joulutunnelman lisäksi myös karusellista ja legendaarisesta n. 70 metriä pitkästä liukumäestä. Huhujen mukaan täältä olisi pitänyt löytyä myös curling- ja luistelurata, mitkä eivät kyllä meidän tielle osuneet.

Charlottenburg palace: Laaja Joulumarkkina-alue. Meille kävi niin hassusti, että meistä kukaan ei ymmärtänyt tarkistaa näiden markkinoiden aukioloaikoja. Nämä Joulumarkkinat aukeaa vasta klo 14 ja me olimme aikaisemmin liikenteessä, joten yksikään koju ei ollut vielä auki. Alueena Charlottenburgin linnan edusta on joulumarkkinoille todella upea. Mikäli nämä olisivat olleet auki, niin veikkaamme tämän torin nousua jopa kärki kolmikkoon suosikkilistallamme. Markkina alueelle sai kävellä Charlottenburgin juna-asemalta noin 2km. Emme viitsineet enää kävellä takaisin, joten päätimme mennä bussilla Zoologischer Gartenin juna-asemalle, mikä oli pykälän verran lähempänä hotelliamme verrattuna Charlottenburgin asemaa. Ostbahnhofin ja Charlottenburgin asemien välillä oli noin kymmenkunta asemaa ja pysähdystä.

Tämä reissu oli meille kaikille ensimmäinen matka Saksaan ja myös ensimmäinen kerta, kun tutustuttiin joulumarkkinoiden ihmeelliseen maailmaan. Varmuudella uskallamme sanoa, että kipinä on syttynyt ja tulemme toivottavasti käymään joulutoreilla myös tulevaisuudessa. Minä ja siskoni ollaan istuttu joulureen kyydissä jo vuosia, mutta Väläys ei niin jouluihmisenäkin lämpesi joulutorien fiilikselle, että vielä me tehdään hänestäkin kunnon joulutonttu. 😉

 

 

Berliini – miniloma joulumarkkinoiden ytimeen part 1

Monen asian summana päätimme lähteä kuukausi sitten kolmen yön reissulle Saksaan. Matkan tarkoituksena oli tutustua Berliinin useisiin joulumarkkinoihin sekä tietenkin myös muihin nähtävyyksiin. Tämä tyttöjen reissu oli ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti ei viimeinen. Sillä se oli ensimmäinen tällä kokoonpanolla lasten syntymien jälkeen. Vanhimmat lapsista on kumminkin jo täysi-ikäisiä…


Niin kuin aina, yritimme saada kustannukset pidettyä mahdollisimman alhaisina. Päädyimme varaamaan lennot EasyJetiltä. Meno-paluu yhdeltä maksoi 61€ ja hotelliksi valikoitui Meininger Berlin East Side Gallery. Majoituimme kaikki kolme samaan huoneeseen. Hotelli maksoi kolmelta yöltä yhteensä 240€ sisältäen aamupalan. Junamatka Seinäjoelta Helsinkiin maksoi kolmelta hengeltä meno-paluu 152€. Matka taksilla Tegelin lentokentältä hotellille maksoi 34€/suunta.

Näkymä huoneen ikkunasta

Baari, huoneen perällä näkyy tila, missä tarjoiltiin aamupala.

Meillä oli iltalento, joten tutustuminen kaupunkiin aloitettiin vasta seuraavana aamuna. Aamupala oli ihan ok, ei Suomen hotelleihin verrattavissa mut ihan hyvä. Gluteenittomalle ei hirveän laajaa valikoimaa, mutta sai mahan täyteen. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan paikallisliikenteen saloihin. Siihen kuluikin tovi, että päästiin jyvälle. Olimme suunnitelleet lähtevämme aamusta Desinger Outlet Berliniin, mikä sijaitsi noin 35km päässä Berliinin keskustasta. Ostimme muutaman automaattiyrityksen ja infotädin keskustelun jälkeen palvelutiskistä päiväliput, millä sai ajella aamu kolmeen asti rajattomasti alueilla A-C. Isona apuna meillä oli VBB Bus & Bahn -appi. Siihen kun kirjoitti määränpään, niin se kertoi mihin junaan/bussiin/ratikkaan/metroon sun pitää mennä ja milloin ne lähtee miltäkin asemalta. SUOSITTELEMME!  Matka Ostbahnhofista Desinger Outlettiin vaati paikallisjunan (meiltä parikin parikin vaihtoa, kun oltiin aluksi hieman kujalla), yhden hieman laajemmin kulkevan junan ja loppumatkasta tarvittiin vielä bussia. Paikallisjuna vei päärautatieasemalle (Hauptbahnhof), sieltä jatkoimme toisella junalla Elstalin asemalle, mistä bussi vei suoraan Outlettiin.

 

Päärautatieasema, missä junat lähtevät useasta eri kerroksesta.

Outlet ei ollut mikään kummonen. Olihan se ihan hieno ja hintataso oli aika sama kuin Suomessa esimerkiksi Zalandosta tilattaessa. Ei pysty vertaamaan Amerikan Premium outletteihin muuta kuin arkkitehtuurin osalta.

Outletin kiertää helposti 2-3 tunnissa ja siihen aikaan kerkeää jo syödäkin. Paluumatkalla jäimme pois junasta Potsdamer Platzissa. Tutustuimme siellä ensimmäisiin joulumarkkinoihin josta ( ja viidestä muusta joulumarkkina kohteesta) enemmän seuraavassa postauksessa. Täältä kävelimme Holokaustin muistomerkille, josta jatkoimme matkaa Berliinin historialliselle Brandenburgin portille. Portti on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Brandenburgin portilta näkee myös parin kilometrin päässä olevan Siegessäule eli voitonpylvään. Sinne asti emme lähtineet kävelemään, vaan ihailimme sitä kauempaa.  Samalla reissulla kävimme myös katsomassa Valtiopäivätaloa ulkoapäin.

Holokaustin muistomerkki

Brandenburgin portti

Valtiopäivätalo

Illalla kävimme enää vain syömässä Ostbahnhofin matkakeskuksen Play off-ravintolassa. Ruoka oli edullista ja vaikka, paikka oli täynnä, niin ruoka tuli tosi nopeasti. Ruoka oli myös todella hyvää.

Seuraavana aamuna lähdimme katsomaan Berliinin muuria, mikä oli aivan meidän hotelli vieressä. Monella muullakin oli sama suunnitelma.

Siitä jatketkoimme joen toiselle puolelle Zalando-outlettiin. Se oli mitään sanomaton. Toki olimme lukeneet, että mielipiteitä siitä, joten odotukset eivät olleet korkealla. Siltikin se oli pettymys. Mikäli on vain vähän aikaa, niin emme suosittele tuhlaamaan sitä tähän kauppaan.

Loppupäivä vietettiin joulumarkkinoita kierrelleen. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Tämän kuvan myötä ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille. 🙂

 

 

 

 

Matkalla Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin

Me (minä ja mies) olimme tilanneet etukäteen retken Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin https://gamma-travel.com/#  kautta. Retken kokoontumispaikka oli meidän hotellin(Dnipro) pihalla ja tämä oli yksi syy miksi päädyimme tilaamaan retken juuri Gamma Travelilta. Lähtö oli aamulla klo 7.45, joten me kerkesimme syödä rauhassa aamupalan hotellilla ilman kiirettä. Meitä lähti matkaan pikkubussillinen retken varanneita. Olisiko meitä ollut yhteensä 19 henkeä ja useita eri kansalaisuuksia. Ennen pikkubussiin pääsyä meiltä tarkastettiin vielä passit.

Meidän retkibussi

Retkelle valmistautumisesta ja varaamisesta muutama juttu. Varauksen yhteydessä täytyi antaa passintiedot ja mielellään vielä oikein kirjoitettuna. Kyseessä on suljettu alue, jonne ei ilman passia pääse. Matkanjärjestäjä hoiti onneksi kaikki lupa-asiat kuntoon meidän puolesta. Matka piti maksaa heti varauksen yhteydessä ja meiltä kahdelta se oli 178€. Kympin lisän tuohon hintaan teki geigermittari, jonka mies halusi välttämättä vuokrata matkanjärjestäjältä. Mittari pitää siis vuokrata jo varausvaiheessa. Alueelle piti ehdottomasti pukeutua umpinaisiin kenkiin, pitkiin housuihin, sekä pitkähihaiseen paitaan. Meillä oli siinä vähän miettimistä, koska lämmintä oli +30 astetta. Evästä ja juomista kannattaa myös varata tarpeeksi mukaan. Pitää vaan muistaa, että alueella ei saa syödä, eikä juoda ulkona, ainoastaan autossa sisällä.

Matka ensimmäiselle pysähdyspaikalle eli paikalliselle huoltamolle kesti n. tunnin.  Sieltä pystyi vielä ostamaan matkalle juomista ja syömistä, sekä käymään vessassa.  Siitä menikin sitten n.1,5h ennen seuraavaa pysähdystä, joka oli Tsernobylin ydinvoimalan ympärillä oleva 30km suojavyöhyke, missä sijaitsi passintarkastuspiste.

Matkalla huoltamolta suojavyöhykkeelle meille näytettiin dokumentti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Mulla se meni pikkuisen ohi, koska uni meinas viedä musta taas kerran voiton. Ja en kyllä ollut ainoa jota väsytti. Seuraava pysähdys olikin 30km vyöhykkeellä oleva passintarkastuspiste, missä poliisi tarkasti auton, passin ja lipun. Jokaisen piti myös allekirjoittaa jonkinlainen vastuuvapautus paperi, että pääsi jatkamaan matkaa. Tarkkaan en tiedä mihin nimeni kirjoitin, mutta luultavasti lupasin olla viemättä alueelle aseita, huumeita, alkoholia ym. olla keräilemättä tavaroita ja poikkeamatta tieltä, sekä vierailematta rakennuksissa ja jotain muita turvallisuus asioita.

Passintarkastuspiste. Tässä kohtaa oli vielä mahdollisuus ostaa  juomista kioskista.

Portin toisella puolella jokainen sai kaulaan jonkunlaisen mittarin, millä seurataan kuinka paljon sitä säteilyä oikein saa vierailun aikana. Tässä kohtaa pääsi myös käymään vessassa, jos tarve vaati. Tästä matka jatkui kohti Tshernobylin kylää, missä pysähdyimme muutamassa paikassa.

Lenin patsas

Ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi evakoitujen kylien ja kaupunkien muistokuja.

Palomiesten muistomerkki

Matka jatkui todella möykkyistä tietä pitkin kohti Neuvostoliittolaisten rakentamaa huippusalaista tutkajärjestelmää, jolla vakoiltiin länttä. Paikka oli jonkilainen hylätty armeijan tukikohta. Tätä mielenkiintoisen näköistä rakennelmaa kutsutaan Venäläiseksi tikaksi, sen aiheuttaman voimakkaan nakutuksen vuoksi. Jos oikein ymmärsin oppaan puheesta, oli koko rakennelmalla pituutta lisäosineen n. 700m. Tämä oli mielenkiintoinen kohde. En ollut ennen tällaisesta kuullutkaan.

Duga eli Venäläinen tikka

Seuraavaksi olikin vuorossa reaktori neljä, missä sattui historiamme pahin ydinvoimalaonnettomuus. Mulle itselle oli yllätys, että me ensinnäkin päästiin todella lähelle ydinvoimalan reaktori nelosta ja, että siinä kohtaa ei juuri säiteilymittari värähtänyt. Olisikohan syy ollut reaktorin uusi suojakuori, joka asennettiin loppu vuodesta 2016 vanhan suojakuoren päälle vai mikä, mutta itseäni se ei haitannut vaikka säteilyarvot pysyivät matalana. Useampi ihminen siellä kyllä yritti saada mittariin kunnon lukemat.

Säteilymittari antoi lukeman 0.72

Muistomerkki reaktori neljän juurella.

Lounas meille tarjoiltiin alueella työskentelevien työntekijöiden ruokalassa, joka sijaitsi lähellä reaktori nelosta. Ennen kuin päästiin yläkertaan missä ruokala sijaitsi, piti mennä vartalomittarin läpi joka mittaa säteilytasoa.

Opas näyttää kuinka laitteeseen mennään.

Ruokailussa meno oli hyvinkin nopea tempoista. Kylmässä lasivitriinissä oli tarjolla kahta erilaista salaattilautasvaihtoehtoa. Seuraavassa kohtaa keittiöhenkilökunta latoi lämmintä ruokaa lautaselle valmiiksi. Vaihtoehtoina oli joko pasta tai couscous ja jauhelihapihvi tai kanakastike. Kasvisvaihtoehtona oli hirveän näköistä keittoa. En päässyt perille, että mitä se loppupeleissä sisälsi. Juomat oli kaadettu valmiiksi laseihin ja leipä näytti kyllä hyvältä ja tuoreelta. Lounas kuului retken hintaan.

Tässä oli mun lounas.  Muuta en pystynyt ruokalassa syömään. Onneksi oli omia eväitä mukana.

Vihoinkin päästiin lähtemään kohti Prypjatin kaupunkia, mitä itse olin odottanut ehdottomasti eniten koko reissulta. Meidän opas pyysi, että noudattaisimme annettuja ohjeita ja ettemme jäisi oppaasta jälkeen, koska kaupungissa olisi helppo eksyä. Vähän siinä itsekseni naureskelin, että miten ihmeessä autiossa kaupungissa, jossa ei asu ketään voi eksyä. No, kyllä se vähitellen selvisi mullekkin mitä opas oli tarkoittanut sillä eksymisellä. Kaupunkihan oli luonnon valtaama, paikoittain aivan kasvillisuuden peittämä ja vaivoin sieltä joka kohdasta löytyi polkuja mitä pitkin kulkea. Eli kyllä, minä olisin luultavasti eksynyt sinne ilma opasta. Ei ole mikään salaisuus, että en omaa kauhean hyvää kartanlukutaitoa tai, että pystyisin suunnistamaan oikeaan paikkaan pelkästään aurinkoa katsoen ja tuulta kuunnellen:) Joten seurasin tiivisti opasta ja kuuntelin, mitä hänellä oli kerrottavaa.

Pripyat/ Prypjat

Osa rakennuksista oli jo osittain sortunut ja osa vaarassa sortua, joten rakennuksien sisään ei saanut mennä. Toki, meidän ryhmästä löytyi niitä valopäitä, jotka meni kiellosta huolimatta useisiin rakennuksiin sisälle. Luvan kanssa saimme käydä yhdessä kerrostaloasunnossa, nopeaa ja hiljaa. Mulle jäi epäselväksi, miksi alueella piti olla hiljaa ja unohdin sitä sitten kysyä.

Tämän talon ensimmäisen kerroksen asunnossa pääsimme käymään. Asunnoista oli viety kaikki viemisen arvoiset tavarat eli jäljellä oli enää vain seinät.

Luokkahuone

Tshernobylin ydinvoimala- alueelle oli palannut paljon eläimiä, mm. karhuja, susia, villisikoja, kettuja, hirviä, käärmeitä, monia lintuja ja alueelle oli tuotu n.12 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen myös villihevosia. Opas kertoi, että eläimet ei pelkää juuri ihmisiä, joten ympäristöä kannatti ajoittain tarkkailla, ettei pääse susi yllättämään. Käski juosta nopeampaa, kuin kaveri niin ei ole mitään hätää:) Minä en nähnyt koko reissulla yhtään eläintä, en edes lintua. Muutama hyttynen pääsi kyllä puremaan, joten jää nähtäväksi miten mun käy.

Supermarket

Vihdoin pääsimme surullisen kuuluisaan huvipuistoon, jota ei koskaan keretty avaamaan. Yllätyin kuinka pieni alue se oli. Siellä oli jäljellä vain neljä laitetta. En kyllä tiedä onko siellä koskaan enempää laitteita ollutkaan.

Opas laittoi oman geigermittarinsa maailmanpyörän korin pohjaan. Lukema oli 24,71.

Matka jatkui vielä jalkapallostadionille, jonka jälkeen palasimme autolle ja kohti Kiovaa. Ainut asia minkä olisin vielä halunnut nähdä oli urheilutalo/ uimahalli, mutta sinne meitä ei päästetty. Eivät ole kuulemma enää hetkeen vieneet sinne ryhmiä rakennuksen huonon kunnon takia.

Jalkapallostadion

Jalkapallostadionin ympäri kiersi juoksurata.

Koko reissun kovimmat lukemat!

Päivä oli pitkä ja raskas. Reissu kesti 12h ja +30 asteen helle pitkiin vaatteisiin pukeutuneena ei tehnyt siitä ainakaan helpompaa. Mikä tänne sitten olisi paras aika matkustaa riippuu monestakin asiasta. Itse matkustaisin näin jälkikäteen ajatellen, joko myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Lämpötila olisi silloin ihan kohtuullinen ja kasvillisuus ei rehottaisi niin paljon. Turistimääräkin voisi olla silloin vähäisempi vaikka ei tuolla juuri muita ihmisiä näkynyt nytkään. Ainoastaan 30km suojavyöhykkeellä porukkaa oli enemmän. Täällä käyminen ei juurikaan jännittänyt tai mietityttänyt säteilyn osalta, mutta niin vaan tuli heitettyä jalassa olleet kengät roskiin päivän päätteeksi. Päällä olleet vaateetkin olisin heittänyt pois, mutta mies oli eri mieltä. Kaiken kaikkiaan matka Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin oli hieno kokemus. Kannattaa ehdottomasti käydä jos sellainen mahdollisuus vastaan tulee ja kuinka kauan siellä vielä rakennukset pysyy pystyssä voi vain arvailla…

 

 

Matkailu avartaa- Kiova ja Tshernobyl

Meille sattui miehen kanssa juhannusviikolla neljä vapaapäivää samaan aikaan, joten päätettiin sen enempää sunnittelematta ottaa suunnaksi Ukraina. Meillä ei ollut mitään odotuksia Ukrainan tai Kiovan suhteen. Kaupunki oli meille molemmille uusi kohde. En juurikaan kerennyt etsimään kyseisestä paikasta tietoa myöskään etukäteen, joten aikalailla kahta kättä heiluttaen reissuun lähdettiin.

Meidän lento lähti aamulla jo klo 05.35 Tampereelta Pirkkalan lentokentältä. Minä en ole koskaan vielä sieltä lentänyt, joten uusia kokemuksia tuli jo Suomen puolella. Siitähän oli todella kätevä lentää:) Ja mikä parasta, kotoa noin puolet lyhyempi matka, kuin Helsinki-Vantaalle. Lennettiin Air Balticilla, Riikan kautta Kiovaan. Riikassa meillä oli 25 min. vaihtoaika Kiovan koneeseen, joten päätettiin käydä nopeasti Primeclass Riga Business loungessa syömässä aamupala ja hyvin kerettiin vielä lennolle.

Primeclass Riga Business Lounge

Lento Kiovaan laskeutui klo 9.05 ja lentokentältä hotellille kesti taksilla tasan tunnin. Jätettiin meidän tavarat hotellille ja lähdettiin kävellen tutustumaan kaupunkiin, koska huoneen saisimme vasta klo 14.

Volodymyrska Hill

Käveltiin puiston läpi Pyhän Mikaelin kultakupoliseen luostariin. Luostari oli uskomattoman kaunis sisältä. Harmi vain, kun siellä ei saanut kuvata.

Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari

Matka jatkui St. Andrew’s kirkolle. Kirkkoon ei päässyt sisälle, mutta ostettiin liput panoraama tasanteelle. Liput maksoi n.70 senttiä per aikuinen. Sieltä oli ihan kiva näkymä kaupungille ja ennen kaikkea kävi ihana tuulen vire, joka helpotti hetkellisesti oloa.

St. Andrew´s kirkko

Tässä vaiheessa rupesi olemaan jo niin kova jano, että päätettiin mennä juomaan jotain kylmää ja päädyimme Pirogb Barin terassille. Mies meinas, että sai ehkä elämänsä parhaimman makuisen kaljan. Mä olin kyllä sitä mieltä, että jospa se johtui vain kuumasta ilmasta ja kovasta janosta! Hetken tässä levättyämme ja juomat juotuamme matka jatkui kohti Pyhän Sofian Katedraalia.

Princess Olga Monument sijaitsee Pyhän Mikaelin kultakupolisen luostarin ja Pyhän Sofian Katedraalin välissä.

Pyhän Sofian Katedraalille päästyämme ostimme liput vain kellotorniin. Siinä oli jokunen porras kivuttavana, ennen kuin ylös asti pääsi. Varsinkin tällä kuumuudella ja näillä yöunilla se tuntui raskaalta. Portaikko oli ajoittain todella kapea. Näkymät ylhäältä oli kyllä hienot ja tuuli pääsi puhaltamaan ihanan viilentävästi mitä korkeammalle kiipesi.

Tässä vaiheessa mun jalat alkoi olemaan jo aivan loppu. Unohdin vaihtaa hotellilla toiset kengät jalkaan ja siinä vaiheessa kun muistin sen, oli pikkolo jo vienyt meidän tavarat säilöön. Joten kuvittelin pärjääväni jalkaan jääneillä kengillä, VIRHE! No, onneksi matka vei tästä ruokakaupan kautta takaisin hotellille ja sain vihdoinkin kengät pois jalasta.

Me majoituimme Dnipro Hotelliin. Sijainti oli todella hyvä, mutta muuten hotelli oli jäänyt jonnekkin menneille vuosille. Palvelu pelasi todella hyvin ja me kävimme hotellilla vain nukkumassa, joten meitä hotellin kulunut yleisilme ei haitannut. Plussaa tuli ehdottomasti hyvästä ilmastoinnista, mikä olikin todella tarpeen +30 asteen helteellä.

Hotel Dnipro

Ensi järkytyksestä kun selvittiin, niin huone oli loppujen lopuksi ihan ok. Hyvä ilmastointi pelasti paljon.

Sen verran koville tuo matkustaminen vain parin tunnin yöunilla otti, että päätettiin ottaa tunnin torkut hotellilla ennen kuin jatkaisimme Kiovaan tutustumista. Pienestä elpymis hetkestä piristyneenä lähdimme katsomaan lisää nähtävyyksiä. Suuntasimme Kansojen ystävyyden kaarelle ja kiersimme puistoalueella, missä oli paljon paikallisia ihmisiä viettämässä aikaansa.

Kansojen ystävyyden kaari, joka on rakennettu Ukrainan ja Venäjän ystävyyden kunniaksi.

Ravintola Tres Francais.

Illallinen me käytiin syömässä Tres Francais ravintolassa. Otin elämäni ensimmäisen kerran ankkaa ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää. Aivan en päässyt perille ymmärsikö tarjoilija mitä gluteeniton tarkoittaa, mutta ehdotti itse, että laitetaan kastikkeet erillisiin astioihin. Mä tykkäsin tästä ravintolasta. Ruoka oli hyvää ja tarjoilija puhui hyvää englantia, sekä ymmärsi ainakin jotenkin mitä saan ja mitä en saa syödä. Meidän kohdalla kun ei aina ole itsestäänselvyys, että saadaan sellaista ruokaa mitä tarvitaan:)  Vaikka me otettiinkin pienet päikkärit aikaisemmin päivällä niin silti tuli hyvin uni heti kun ravintolasta hotellille ja sänkyyn pääsimme.

Seuraavana päivänä me lähdettiin klo 7.40 Gamma Travelin kautta tilaamallemme koko päivä retkelle Tšernobyliin, mutta tästä retkestä tulee juttua sitten erikseen. Oli kyllä hyvä reissu.

Tshernobylin retkeltä me palattiin takaisin hotellille n.klo 20  ja sen verran raskas retki se oli, että ei jaksettu lähteä etsimään mitään ravintolaa kauempaa ja päädyimme oman hotellin yläkerran Panorama Club ravintolaan. Eikä ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ravintolassa oli muutama ihminen meidän lisäksi, joten meitä palveltiin nopeasti. Ainut asia mikä siellä häiritsi oli ehkä aavistuksen liian lujaa soittava pianisti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Alkupalat, pääruoat ja juomat tuli maksamaan n.50€. Eli suomen hintoihin tottuneelle paikka oli hyvinkin edullinen.

Panorama Club Restaurant, Hotel Dnipro

Näkymä ravintolan ikkunasta. Meidän hotellihuone oli muutaman kerroksen alempana.

Edellisen päivän Tšernobylin reissu verotti sen verran voimia, että päätettiin nukkua aamulla niin myöhään kuin nukuttaa. Aamupalan jälkeen pakattiin vähäiset tavaramme, vietiin ne hotellin matkatavarasäilytykseen ja kirjauduttiin hotellista ulos. Meidän lento lähti vasta illalla, joten meillä on koko päivä aikaa taas kierrellä Kiovassa. Ensin oli tarkoitus mennä luolaluostariin ja Äiti Maa patsaalle. Luolaluostari olisi ollut todella mielenkiintoinen, mutta sen verran kerkesin siihen tutustumaan ja tulin siihen tulokseen, että ei ole mun paikka. En siis pysty menemään ahtaisiin paikkoihin ja luolat on kuulemma n. metrin leveitä ja kaksi metriä korkeita. Pelkkä ajatuskin tuntui niin ahdistavalta, että en pystynyt lähteä edes kokeilemaan. Eli siis suunnitelmien muutos ja lähdettiin kiertelemään kaupungille.

Kultainen portti

Käytiin tutustumassa kaupungin kultaiseen porttiin. Tämän paikan olisi voinut jättää myös välistä, mutta eipä meillä ollut kiire mihinkään. Omasta mielestäni paikka ei mikään ihmeellinen ollut. Mitä korkeammalle kiipesi niin sitä mukavampi tuulen vire taas kävi, joten helpotusta kuumuuteen sieltä löytyi:) Sisälle piti ostaa liput, mutta en kyllä yhtään muista minkä hintaiset ne oli. Tuskin kovin kalliit, koska sisältä itsemme löydettiin.

Maidan aukio

Syömässä me käytiin pääkadun varrella sijaitsevassa ravintolassa. Nyt huomasi eron eri tasoisten ravintoloiden välillä.  Moni oli etukäteen “varoittanut”, että palvelu Kiovassa voi olla tylyä ja ruoka-annokset ei tule samaan aikaan pöytään. Tätä olin aikaisempien ravintoloiden kohdalla ihmetellyt, koska niissä kaikki oli toiminut todella hyvin, ruoat tuli samaan aikaan ja palvelu oli hyvää. No nyt ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Tarjoilija ei osannut sanaakaan englantia ja jouduin elämäni ensimmäisen kerran turvautumaan ulkomailla google kääntäjään. Tarjoilija tuntui sen avulla ymmärtävän mitä haluan ja tarkoitan, mutta kyllä jännitti mitähän ruokaa mahdan saada. Mies oli jo syönyt oman hamppari annoksensa, ennen kuin minä sain oman ruokani. Positiivista tässä on se, että sain edes jotakin syötävää, koska sekään ei ole itsestäänselvyys. Olen myös joskus jäänyt ilman ruokaa ravintolassa.

   Olin nähnyt jossain jutun/kuvan värikkäistä pissaavista pojista ja halusin ehdottomasti myös itse nähdä ne. Ongelma oli vaan siinä, että mulla ei ollut hajuakaan missä päin kaupunkia ne oli. Mulla oli vain yksi kuva pojista. Poikia ei ollutkaan sitten ihan niin helppo löytää, kuin luulin. Kaikilta joilta kysyin apua, ei osannut englantia. Useamman kilometrin käveltyämme löysimme vähän erilaisen puiston, kuin mitä Suomessa on totuttu näkemään. Park Landscape Alley oli jonkunlainen mosaiikkiveistos puisto. Ihan hauska ja erilainen paikka. Lapset varmasti tykkää.

Tämän puiston laidalla istui nainen joka oli ihan sen näköinen, että osaisi englantia. Sanoinkin miehelle, että jos nainen ei osaa meitä auttaa niin antaa koko pissaavien poikien olla! Ei muuta kun kysymään osaisiko hän kertoa meille oikean paikan ja osasihan hän. Siitä oli enää n. 50 metrin matka poikien luo:)

Näitä poikia etsittiinkin sitten pidemmän matkan kautta!

Tämän jälkeen käytiin vielä terassilla. Sillä samalla missä mies sai elämänsä parhaan kaljan, joka ei nyt enää maistunutkaan niin hyvälle:9 Pikku hiljaa oli aika ruveta siirtymään kohti hotellia, ottaa tavarat mukaan ja hurauttaa taksilla lentokentälle. Kaupungista lentokentälle olisi päässyt paljon halvemmalla julkisia liikennevälineitä käyttäen, mutta eipä tuo tilattu taksikaan paljoa maksanut(25€). Matka kesti kumminkin vain vähän vajaan tunnin.

Onneksi Boryspilin kansainvälisellä lentokentällä oli Lounge, mihin päästiin syömään, virkistäytymään ja vaihtamaan vaatteet. Meillä oli taas nopea koneen vaihto Riikassa, ennen Tampereelle lentämistä.

Business Lounge, Kiev Boryspil International

Kiova yllätti meidät positiivisesti. Siellä oli halpaa, kaikki toimi sovitusti, kaupunki oli siisti ja niiltä osin turvallisen tuntuinen missäpäin me liikuimme. Toki me emme yömyöhään missään liikkuneetkaan ja onhan Kiova suuri miljoonakaupunki, joten normaali varovaisuus on tietenkin tarpeen.  Palvelu oli pääsääntöisesti todella hyvää, toki pieni hymy olisi joskus mukava nähdä asiakaspalvelussa. Meille turisteille Kiova oli helppo ja mukava kohde, eikä Ukrainan tämän hetkinen tilanne näkynyt meille mitenkään. Tälläkin kertaa täytyy todeta, että matkailu avartaa!

3 yötä Krakovassa ja päiväretki Auschwitziin

Lähdettiin Vappuviikolla käymään Puolassa ja tällä kertaa reissuun lähti minä, mies, meidän nuorin tyttö ja mun kummipoika, jolle lupasin tämän matkan rippilahjaksi.

Lento Krakovaan lähti illalla, joten startattiin sunnuntaina aamupäivästä hyvissä ajoin autolla kohti Helsinki- Vantaan lentokenttää, koska matkalla piti poiketa pikaiseen Tampereen Ikeassa ostoksilla ja syömässä:)

Lentokentälle päästyämme, matka alkoi tuttuun tapaan Aspire Loungesta. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Me lähdettiin reissuun ihanan lämpöisestä ja aurinkoisesta Suomesta ja saavuttiin sateiseen Krakovaan. Koko meidän miniloman ajan säätiedot näytti sadetta! Mulle sattui mukaan vielä rikkinäinen sateenvarjo, minkä huomasin vasta, kun sitä tarvitsin.  Perillä taksikuskikin pahoitteli kovasti, kun oli huono sää. Ihan kun se nyt säälle, jotain voisi. Ja eipä tule itselle mieleen yhtään reissua, että olisi annettu sään lomaa pilata. Toki, ei hyvästä ilmasta haittaakaan ole:)

Majoituimme Garbary Aparthotelliin. Huone oli ihan perussiisti hotellihuone. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, jossa toisessa huoneessa oli parisänky ja toisessa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Pieni keittiö ja suihku/WC. Hotelli sijaitsi vanhankaupungin laidalla. Mun mielestä kävelymatkan päässä ”kaikesta”. Ainakin kaikesta siitä, mitä me halusimme Krakovassa nähdä.

Garbary Aparthotel

Hotellin ravintola

Aamulla, kun herättiin satoi kaatamalla. Onneksi sade lakkasi pian ja päästiin lähtemään aamupalalle mun ja tytön kovasti odottamaan Cakester- kahvilaan. Oli kyllä hyvä aamiainen! Voin suositella.

Mahat täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan Krakovan kaupunkiin. Käveltiin ensin juutalasikortteli Kazimierziin, jossa vain käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin. Käytiin muutamassa kirkossa sisällä ja paikoissa mihin ei ollut pääsymaksuja.

Käytiin myös tutustumassa Wawelin linnan ilmaisiin osiin. Luulen, että jos olisi halunnut käydä linnan eri osissa sisällä, olisi liput pitänyt ostaa jo ennakkoon. Ihmisiä oli kyllä paljon liikkeellä. Kuinkahan paljon tuolla on hyvällä ilmalla väkeä? Ja kesällä? Varmasti ihan liikaa mulle.

Wawelin linna

Syömässä me käytiin Pasta Barissa, mistä tiesinki jo etukäteen, että sieltä saa gluteenitonta pastaa. Ruoka oli myös täällä hyvää. Maha tuli täyteen, mutta silti piti hakea vielä Cakester cafesta itelleni mukaan jälkiruoaksi kakunpala. Kierreltiin illalla kaupungilla niin kauan, kunnes rupesi satamaan taas vettä.

gluteeniton, maidoton ja vegaaninen kakunpala:)

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin, kun lähdettiin käymään Auschwitzissä.  Mentiin aamupalalle meidän hotellin ravintolaan. Ajateltiin, että päästään helpommalla ja nopeampaa näin, kuin, että lähtisimme etsimään aamupalaa muualta. VIRHE! Me odotettiin meidän aamupalaa n. 50 min, joten meille jäi aikaa syödä se alle 5 minuutissa, ennen kuin taksi saapui meitä hakemaan. Ravintolassa ei montaa ihmistä meidän lisäksi aamupalalla ollut, joten vähän jäi epäselväksi mikä siinä kesti. Onko muutaman munan ja parin paahtoleivän paahtaminen niin työlästä? No, onneksi aamupala oli ihan hyvää, minkä siitä kerkesi maistamaan ennen kuin meidän piti jo juosta taksiin.

Olimme varanneet etukäteen hotellin kautta yksityisretken Auschwitziin, johon kuului kaikki, taksi, liput, opas ym. ja hyvä niin. Siellä oli valtavasti ihmisiä. Seuraavat kaksi päivää oli myyty jo loppuun ja ymmärsin taksikuskin puheista, että lippuja ei ole mahdollista saada enää mistään! Retken hinnaksi tuli 40€/henk.

Ensin jonotettiin Auschwitz I – pääleiriin, joka toimii nykyään museona. Kierros kesti meillä n. 2h. Meille sattui vähän lässyttäen puhuva opas, jonka englannista oli haastava saada selvää. Ajoittain kierroksella edettiin todella nopealla tahdilla. Jos erehdyit hetkeksi pysähtymään ja kuvamaan sisällä jotain, niin takana tulevan ryhmän opas kyllä kertoi isoon ääneen, että hopi hopi. Välillä tuntui, että meno oli kuin karjamarkkinoilla! Luulen, että minä olisin saanut enemmän irti paikasta, jos olisin saanut kiertää siellä ilman opasta ja rauhassa. Opas kyllä selitti, että ihan turvallisuus syistä sisätiloissa pitää liikkua nopeasti. Minkä kyllä ymmärrän ihan täysin.

“työ vapauttaa”

Tämän jälkeen siirryttiin kaikki omine kyytineen Auschwitz II- Birkenauhin, mikä toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen. Meidän taksikuski odotti meitä ennalta sovitussa paikassa ja vei meidät sinne. Muutaman minuutin kestävän automatkan aikana syötiin äkkiä meidän vähäiset eväät pois. Kannattaa varata omaat eväät reissuun mukaan. Siellä oli kyllä joku pieni kioski mistä pystyi ostamaan jotain, mutta en tiedä minkälainen tarjonta kioskissa on.

Täällä sama ryhmä ja opas kerääntyi yhteen ja tutustuminen Auschwitz II- Birkenauhin alkoi. Paikka oli todella iso ja kiersimme siitä vain osan. Kyllähän se antoi ajattelemisen aihetta, kun näki millaisissa oloissa siellä on oltu ja mitä siellä on tapahtunut.

Koko päivän retki tänne oli kyllä todella raskas, mutta ihan mielenkiintoinen. Omalta kohdaltani kokemus jäi jotenkin vajaaksi. Odotin jotain paljon enemmän, mutta en tiedä, että mitä. Ehkä osittain oman huonon kielitaitoni takia, kun en saanut oppaan puheesta hyvin selvää ja en kaikkea ymmärtänyt oli retki tänne vähän pettymys. Vai oliko mulla niin korkeat odotukset paikan suhteen? Tämä oli mulle kerran elämässä kokemus ja ei mun tarvitse sinne toista kertaa lähteä. Toki siellä kannattaa mennä käymään, jos siellä päin liikkuu ja on aikaa yhden ylimääräisen päivän verran. 

Pitkän päivän päätteeksi mentiin vielä illalliselle Zielona Kuchina ravintolaan ja pyörittiin muuten vaan vanhassakaupungissa. Seuraavana aamuna nukuttiin vähän pidempään, pakattiin ja lähdettiin lentokentälle aamupalalle Business Lounge Schengeniin.

Krakova yllätti meidät kyllä todella positiivisesti. Siellä olisi ollut tekemistä pidemmäksikin aikaa. Paljon jäi vielä nähtävää, mm. Wieliczkan suolakaivokset jäi kokematta, joka olisi kiinnostanut mua kovasti. Ehkä vielä joku päivä pääsen senkin näkemään. Matka Krakovaan oli kaikin puolin onnistunut, vaikka aurinkoa ei koko reissulla näkynytkään.

 

Saint- Martin ja Anguilla- paratiisirantoja, flamingoja ja rentoa tunnelmaa

Meidän Karibian matkan viimein saari….

Laskeuduttiin Princess Julianan lentokentälle n. klo 17.40. Autovuokraamoiden shuttle busseja kyllä näkyi, mutta meidän omaa ei sitten missään…. Ei muuta kun reput selkään ja kävellen autovuokraamoon. Onneksi autovuokraamo ei ollut kaukana. Auto alle ja lähimmän ruokakaupan kautta hotellille nukkumaan.

Meidän vuokra-auto Toyota Yaris.

Meidän hotelli sijaitsi saaren ranskalaisella puolella ja ei ehkä missään varsinaisella turistialueella. Tai ainakaan me ei turisteja montakaan nähty ja joka aamu kukonlauluun herättiin:) Huoneeseen päästyämme, ensi järkytys oli niin kova, että piti heti ruveta etsimään uutta hotellia. Tuloksetta, joten niinpä me jouduimme viettämään yömme täällä. Ensi järkytyksestä selvittyämme ja yön yli nukuttua, ei se huone nyt ihan niin hirveä ollutkaan mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Toki huone olisi kaivannut jonkinlaista päivitystä… Sitä se teettää, kun tulee hotellille nälkäisenä ja väsyneenä. Pienistäkin asioista tulee suuria:)

Meidän hotelli, joka palveli tämän reissun ajan ihan hyvin, mutta toista kertaa en siihen majoittuisi. Plussaa oli ilmainen parkkialue.

Aamulla lähdettiin käymään Supermarket U:ssa hakemassa äkkiä pelkkä aamupala, mikä syötiin pikaisesti autossa. Supermarketin pihasta ajettiin suoraan saaren hollantilaisen puolen pääkaupunkiin Philipsburgiin. Meillä taisi käydä hyvä tuuri tai sitten oltiin vain ajoissa liikkeellä, mutta saatiin kävellä melkein autioilla kaduilla. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Missään ei näkynyt yhtään risteilylaivaa, eikä risteilyturistia, mitä oltiin etukäteen pelätty. Käveltiin Boardwalk ja Front Street päästä päähän. 

Broadwalk

Seuraavaksi matka jatkui kuuluisalle Maho Beachille, missä lentokoneet lentää matalalla laskeutuessaan Princess Julianan lentokentälle. Lentokoneita katsoessa ja seuratessa syötiin samalla lounas rannalla sijaitsevassa Sunset Barissa. Samalla yrittäen ymmärtää, että on todellakin täällä näkemässä kaiken tämän! Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Onhan tuo ainutlaatuinen ranta! Täälläkin saatiin olla rauhassa, väen paljoudesta ei tietoakaan. 

Maho Beach

Sunset Bar & Grill.
Surffilautaan on kirjoitettu päivän kaikkien isoimpien koneiden lentoyhtiön nimi ja laskeutumisaika.

Lentokoneet kun oli nähty, ajettiin ympäriinsä saaren hollantilaista puolta ja ihmeteltiin kuinka erilaisia kaikki meidän näkemät Karibian saaret ovat olleetkaan.

Kierroksen jälkeen jätettiin auto hotellille parkkiin ja lähdettiin kävellen valloittamaan Fort St. Louis linnoituksen raunioita. Linnoitus sijaitsee saaren ranskalaisella puolella, Marigotin kaupungin kukkulalla. Itse linnoituksessa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta sieltä on kiva näköala kaupungille ja merelle. Loppupäivä otettiinkin sitten aurinkoa omalla hotellilla ja lepäiltiin.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta kävellen Marigotin lauttaterminaaliin ja ferryllä kohti Anguillan saarta. Matka kesti n. 20 minuuttia ja kyyti oli yllättävän tasaista.  Tästä saaresta ei ole paljon kerrottavaa, koska me käveltiin satamasta lähimmälle rannalle ja oltiin siellä koko päivä. Matka maksoi yhdeltä n.50€ kaikkine maksuineen. Ranta oli kyllä mieletön! Saatiin olla melkein kaksistaan koko rannalla! Tätä voisi jo melkein kutsua paratiisiksi, ainakin omasta mielestäni.

Anguillan satama

Tällä veneellä me mentiin Anguillan saarelle.

Coconut BeachBar & Grill

Saarelta palattuamme, mentiin lauttaterminaalia vastapäätä olevaan L`ArhAwak ravintolaan syömään. Sieltä hotellille soittamaan lapsille kotia ja vielä nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä!

Aamulla pakattiin vähäiset tavaramme reppuun ja lähdettiin tutustumaan saaren ranskalaiseen puoleen ennen lennon lähtöä.

Ei saatu selvyyttä mikä tuolla paloi, mutta savu näkyi koko päivän.

Saarella näkyi vielä vuoden 2017 syyskuussa riehunut hurrikaani Irman tuhoja.

Nyt on meidän Karibian reissun kaikki kuusi saarta, Kuuba – Havanna, Aruba, Bonaire , Curacao, Saint- Martin ja Anguilla käytynä. Tästä matka jatkuu vielä pariksi päiväksi New Yorkiin, jonka kautta lennämme Suomeen.

Curacao- hienoja rantoja, värikkäitä rakennuksia ja paljon tekemistä

Meidän lento Curacaolle laskeutui aamulla jo ennen klo 8, joten meillä oli paljon aikaa ennen kuin saisimme hotellihuoneen. Otettiin lentokentältä vuokra-auto alle ja lähdettiin tutustumaan saaren. Ajettiin ensin kohti Westpuntia. Ajateltiin aluksi, että olisi voinut käydä Christoffel parkissa, mutta emme sitten sinne jostain syystä menneet. Ajettiin siitä vaan ohi ja päädyttiin tälle Klein Knip rannalle.

Klein Knip

Meidän vuokra- auto, Kia Picanto kuvattuna Playa Santa Cruz rannalla.  Autolla oli ajettu vain 51 000km ja vaihdelaatikosta kuului jo uskomattoman paljon erilaisia ääniä. Puhumattakaan, muista auton lukuisista äänistä….

Käytiin katselemassa eri rantoja, joita Curacaolla on paljon. Aivan yhtä hienoja rantoja me ei täältä löydetty, kuin vaikka Aruballa oli, mutta kivoja pikku rantoja löytyi useita. Osassa oli enemmän ja osassa vähemmän ihmisiä. Kokomo beachille me pysähdyttiin juomaan cappuchinot, istuskelemaan ja nauttimaan auringosta.

Flamingo Sanctuary Sint Willibrordus. Pysähdyttiin tien varteen katsomaan flamingoja.

Puolenpäivän aikaan käytiin hotellilta kysymässä moneltako saisi huoneen ja siellä oltiin todella tarkkoja sisäänkirjautumisajasta, aikaisintaan klo 15. Tavarat me saatiin onneksi jättää hotellille säilytykseen ja auto parkkihalliin, kun lähdettiin tutustumaan kävellen pääkaupunki Willemstadiin.

Queen Juliana Bridge, jonka yli ajoimme autolla muutaman kerran.

Meillä oli siis kolme tuntia aikaa tutustua kaupunkiin, ennen kuin saisimme huoneen. Päätettiin käydä Otropundan puolella katsomassa jo valmiiksi itsepalvelupesula, missä voidaan käydä pesemässä vaatteet ja paljonko se maksaa. Pieni koneellinen maksoi 11 Florinttia ja siellä pystyi maksamaan myös luottokortilla. Loppu aika käveltiin vaan ympäriinsä ihmetellen kaupunkia ja päädyttiin myös syömään lounas. Huone me saatiin vasta klo 15.30. 

Illalla käytiin vielä ravintolassa syömässä ja ihailemassa auringonlaskua Queen Emma Bridgella.

Meidän hotelli City suites & Beach Hotel sijaitsi Pundan puolella. Siellä näkyi paljon enemmän turisteja, kuin Queen Emma Bridgen toisella puolella Otropundassa. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla ja siitä oli lyhyt kävelymatka jokapuolelle kaupunkia.

Meidän hotellihuone.

Näköala meidän huoneesta.

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään saaren itäpuoli ja käytiin myös turistien suosimassa Jan Thielissa. Eipä tuosta reissusta juuri mitään saanut irti. Mielenkiintoisempi oli ehdottomasti saaren toinen puoli, mihin oltiin tutustuttu edellisenä päivänä. Ajettiin Kokomo Beachille uimaan, snorklaamaan ja syömään lounas. Sieltä sitten supermarketin kautta hotellille, pyykit reppuun ja kävellen Otropundan puolelle pesulaan! 

Kokomo Beach

Laundromat City Home

Otropundan puolella huomasi, että viikonloppu ja perjantai-ilta oli saapunut. Ihmisiä oli paljon kaduilla pullo tai lasi kädessä. Baarit rupesi täyttymään paikallisista ja joka puolella kuului kovaäänistä puhetta. Turisteja ei juuri meidän lisäksi näkynyt missään ja hetken jo mietin, että kuinkahan turvallista täällä on. Aina kun on isommista väkijoukoista ja humalaisista kyse niin pieni varovaisuus ei ole pahasta. Hyvin selvittiin,  pyykit saatiin pestyä ja päästiin turvallisesti hotellille. Kävi vielä niin, että just kun saavuttiin Queen Emma Bridgelle niin se meni kiinni. Ei jääty sitten märät pyykit repussa odottamaan sillan aukaisua, vaan mentiin laivalla yli Pundan puolelle.

Aamulla heräsin huonoon oloon ja mahakipuun. Joka askeleella otti mahaan kipeää. Niinhän siinä sitten kävi, että melkein koko päivä makoiltiin hotellihuoneessa Netflix ja Viaplay kaverina. Aamupalalla me käytiin hotellin alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa, päivällä mies kävi hotellin vieressä olevassa mäkissä hakemassa ruokaa( mulle pelkkä vaniljapirtelö) ja käytiin kävelemässä n.500m lenkki.  Kaikki mitä laitoin suuhun, tuli saman tien uloskin. Tuli täysin pakollinen lepopäivä. Vaikka kuinka teki mieli lähteä ulos tutkimaan kaupunkia, niin pelkästään tuo lyhyt 500m lenkki teki niin tuskaa, että pakko oli vain pysyä paikoillaan. Eipä ole koskaan ennen käynyt matkoilla näin. Luulen, että sain edellisenä päivänä gluteenia jostain ruoasta…

Huone piti luovuttaa klo 11 ja mietittiin mitä tehdään ennen lennon lähtöä, johon oli useampi tunti aikaa. Tulin kumminkin siihen tulokseen, koska mun vointi ei edelleenkään ollut kummoinen, että ajetaan suoraan vaan lentokentälle. On ainakin vessat lähellä! Onneksi tuli ladattua Netflixistä ja Viaplaysta paljon leffoja ja sarjoja! En kyllä tiennyt, kun kotona niitä latasin, että tällä reissulla ihan noin paljon tulisi vietettyä ruutuaikaa. Onneksi tämä päivä oli jo olon puolesta vähän parempi, eikä tarvinnut jännittää kuinka lennolla pärjää.

Nyt on ABC- saaret nähty ja kierretty. Lyhyt yhteenveto on, että kaikki saaret oli keskenään erilaisia ja jokaiselta saarelta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Jos vaan mahdollista ja tulee tilaisuus, niin kaikkiin saariin kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa. Aurinko paistoi, lämmintä oli ja ilman ihanaa tuulta kaikilla saarilla olisi ollut kyllä todella kuuma. Pitkänhihaista paitaa ei todellakaan tarvittu:) Ötököitäkään ei tavattu millään saarella, vaikka jossain niistäkin varoitettiin.

Aruballe voisi palata pelkästään upeiden rantojen takia. Bonaire oli taas ehdottomasti pienin ja rauhallisin saari. Curacaoa odotin näistä saarista eniten ja jollain tapaa se oli pettymys. Tiedä sitten, oliko jo havaittavissa matkaväsymystä, liian paljon nähtävää lyhyen ajan sisällä vai mistä lie kysymys, mutta joku jäi tällä saarella saavuttamatta.