Matkalla Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin

Me (minä ja mies) olimme tilanneet etukäteen retken Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin https://gamma-travel.com/#  kautta. Retken kokoontumispaikka oli meidän hotellin(Dnipro) pihalla ja tämä oli yksi syy miksi päädyimme tilaamaan retken juuri Gamma Travelilta. Lähtö oli aamulla klo 7.45, joten me kerkesimme syödä rauhassa aamupalan hotellilla ilman kiirettä. Meitä lähti matkaan pikkubussillinen retken varanneita. Olisiko meitä ollut yhteensä 19 henkeä ja useita eri kansalaisuuksia. Ennen pikkubussiin pääsyä meiltä tarkastettiin vielä passit.

Meidän retkibussi

Retkelle valmistautumisesta ja varaamisesta muutama juttu. Varauksen yhteydessä täytyi antaa passintiedot ja mielellään vielä oikein kirjoitettuna. Kyseessä on suljettu alue, jonne ei ilman passia pääse. Matkanjärjestäjä hoiti onneksi kaikki lupa-asiat kuntoon meidän puolesta. Matka piti maksaa heti varauksen yhteydessä ja meiltä kahdelta se oli 178€. Kympin lisän tuohon hintaan teki geigermittari, jonka mies halusi välttämättä vuokrata matkanjärjestäjältä. Mittari pitää siis vuokrata jo varausvaiheessa. Alueelle piti ehdottomasti pukeutua umpinaisiin kenkiin, pitkiin housuihin, sekä pitkähihaiseen paitaan. Meillä oli siinä vähän miettimistä, koska lämmintä oli +30 astetta. Evästä ja juomista kannattaa myös varata tarpeeksi mukaan. Pitää vaan muistaa, että alueella ei saa syödä, eikä juoda ulkona, ainoastaan autossa sisällä.

Matka ensimmäiselle pysähdyspaikalle eli paikalliselle huoltamolle kesti n. tunnin.  Sieltä pystyi vielä ostamaan matkalle juomista ja syömistä, sekä käymään vessassa.  Siitä menikin sitten n.1,5h ennen seuraavaa pysähdystä, joka oli Tsernobylin ydinvoimalan ympärillä oleva 30km suojavyöhyke, missä sijaitsi passintarkastuspiste.

Matkalla huoltamolta suojavyöhykkeelle meille näytettiin dokumentti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Mulla se meni pikkuisen ohi, koska uni meinas viedä musta taas kerran voiton. Ja en kyllä ollut ainoa jota väsytti. Seuraava pysähdys olikin 30km vyöhykkeellä oleva passintarkastuspiste, missä poliisi tarkasti auton, passin ja lipun. Jokaisen piti myös allekirjoittaa jonkinlainen vastuuvapautus paperi, että pääsi jatkamaan matkaa. Tarkkaan en tiedä mihin nimeni kirjoitin, mutta luultavasti lupasin olla viemättä alueelle aseita, huumeita, alkoholia ym. olla keräilemättä tavaroita ja poikkeamatta tieltä, sekä vierailematta rakennuksissa ja jotain muita turvallisuus asioita.

Passintarkastuspiste. Tässä kohtaa oli vielä mahdollisuus ostaa  juomista kioskista.

Portin toisella puolella jokainen sai kaulaan jonkunlaisen mittarin, millä seurataan kuinka paljon sitä säteilyä oikein saa vierailun aikana. Tässä kohtaa pääsi myös käymään vessassa, jos tarve vaati. Tästä matka jatkui kohti Tshernobylin kylää, missä pysähdyimme muutamassa paikassa.

Lenin patsas

Ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi evakoitujen kylien ja kaupunkien muistokuja.

Palomiesten muistomerkki

Matka jatkui todella möykkyistä tietä pitkin kohti Neuvostoliittolaisten rakentamaa huippusalaista tutkajärjestelmää, jolla vakoiltiin länttä. Paikka oli jonkilainen hylätty armeijan tukikohta. Tätä mielenkiintoisen näköistä rakennelmaa kutsutaan Venäläiseksi tikaksi, sen aiheuttaman voimakkaan nakutuksen vuoksi. Jos oikein ymmärsin oppaan puheesta, oli koko rakennelmalla pituutta lisäosineen n. 700m. Tämä oli mielenkiintoinen kohde. En ollut ennen tällaisesta kuullutkaan.

Duga eli Venäläinen tikka

Seuraavaksi olikin vuorossa reaktori neljä, missä sattui historiamme pahin ydinvoimalaonnettomuus. Mulle itselle oli yllätys, että me ensinnäkin päästiin todella lähelle ydinvoimalan reaktori nelosta ja, että siinä kohtaa ei juuri säiteilymittari värähtänyt. Olisikohan syy ollut reaktorin uusi suojakuori, joka asennettiin loppu vuodesta 2016 vanhan suojakuoren päälle vai mikä, mutta itseäni se ei haitannut vaikka säteilyarvot pysyivät matalana. Useampi ihminen siellä kyllä yritti saada mittariin kunnon lukemat.

Säteilymittari antoi lukeman 0.72

Muistomerkki reaktori neljän juurella.

Lounas meille tarjoiltiin alueella työskentelevien työntekijöiden ruokalassa, joka sijaitsi lähellä reaktori nelosta. Ennen kuin päästiin yläkertaan missä ruokala sijaitsi, piti mennä vartalomittarin läpi joka mittaa säteilytasoa.

Opas näyttää kuinka laitteeseen mennään.

Ruokailussa meno oli hyvinkin nopea tempoista. Kylmässä lasivitriinissä oli tarjolla kahta erilaista salaattilautasvaihtoehtoa. Seuraavassa kohtaa keittiöhenkilökunta latoi lämmintä ruokaa lautaselle valmiiksi. Vaihtoehtoina oli joko pasta tai couscous ja jauhelihapihvi tai kanakastike. Kasvisvaihtoehtona oli hirveän näköistä keittoa. En päässyt perille, että mitä se loppupeleissä sisälsi. Juomat oli kaadettu valmiiksi laseihin ja leipä näytti kyllä hyvältä ja tuoreelta. Lounas kuului retken hintaan.

Tässä oli mun lounas.  Muuta en pystynyt ruokalassa syömään. Onneksi oli omia eväitä mukana.

Vihoinkin päästiin lähtemään kohti Prypjatin kaupunkia, mitä itse olin odottanut ehdottomasti eniten koko reissulta. Meidän opas pyysi, että noudattaisimme annettuja ohjeita ja ettemme jäisi oppaasta jälkeen, koska kaupungissa olisi helppo eksyä. Vähän siinä itsekseni naureskelin, että miten ihmeessä autiossa kaupungissa, jossa ei asu ketään voi eksyä. No, kyllä se vähitellen selvisi mullekkin mitä opas oli tarkoittanut sillä eksymisellä. Kaupunkihan oli luonnon valtaama, paikoittain aivan kasvillisuuden peittämä ja vaivoin sieltä joka kohdasta löytyi polkuja mitä pitkin kulkea. Eli kyllä, minä olisin luultavasti eksynyt sinne ilma opasta. Ei ole mikään salaisuus, että en omaa kauhean hyvää kartanlukutaitoa tai, että pystyisin suunnistamaan oikeaan paikkaan pelkästään aurinkoa katsoen ja tuulta kuunnellen:) Joten seurasin tiivisti opasta ja kuuntelin, mitä hänellä oli kerrottavaa.

Pripyat/ Prypjat

Osa rakennuksista oli jo osittain sortunut ja osa vaarassa sortua, joten rakennuksien sisään ei saanut mennä. Toki, meidän ryhmästä löytyi niitä valopäitä, jotka meni kiellosta huolimatta useisiin rakennuksiin sisälle. Luvan kanssa saimme käydä yhdessä kerrostaloasunnossa, nopeaa ja hiljaa. Mulle jäi epäselväksi, miksi alueella piti olla hiljaa ja unohdin sitä sitten kysyä.

Tämän talon ensimmäisen kerroksen asunnossa pääsimme käymään. Asunnoista oli viety kaikki viemisen arvoiset tavarat eli jäljellä oli enää vain seinät.

Luokkahuone

Tshernobylin ydinvoimala- alueelle oli palannut paljon eläimiä, mm. karhuja, susia, villisikoja, kettuja, hirviä, käärmeitä, monia lintuja ja alueelle oli tuotu n.12 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen myös villihevosia. Opas kertoi, että eläimet ei pelkää juuri ihmisiä, joten ympäristöä kannatti ajoittain tarkkailla, ettei pääse susi yllättämään. Käski juosta nopeampaa, kuin kaveri niin ei ole mitään hätää:) Minä en nähnyt koko reissulla yhtään eläintä, en edes lintua. Muutama hyttynen pääsi kyllä puremaan, joten jää nähtäväksi miten mun käy.

Supermarket

Vihdoin pääsimme surullisen kuuluisaan huvipuistoon, jota ei koskaan keretty avaamaan. Yllätyin kuinka pieni alue se oli. Siellä oli jäljellä vain neljä laitetta. En kyllä tiedä onko siellä koskaan enempää laitteita ollutkaan.

Opas laittoi oman geigermittarinsa maailmanpyörän korin pohjaan. Lukema oli 24,71.

Matka jatkui vielä jalkapallostadionille, jonka jälkeen palasimme autolle ja kohti Kiovaa. Ainut asia minkä olisin vielä halunnut nähdä oli urheilutalo/ uimahalli, mutta sinne meitä ei päästetty. Eivät ole kuulemma enää hetkeen vieneet sinne ryhmiä rakennuksen huonon kunnon takia.

Jalkapallostadion

Jalkapallostadionin ympäri kiersi juoksurata.

Koko reissun kovimmat lukemat!

Päivä oli pitkä ja raskas. Reissu kesti 12h ja +30 asteen helle pitkiin vaatteisiin pukeutuneena ei tehnyt siitä ainakaan helpompaa. Mikä tänne sitten olisi paras aika matkustaa riippuu monestakin asiasta. Itse matkustaisin näin jälkikäteen ajatellen, joko myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Lämpötila olisi silloin ihan kohtuullinen ja kasvillisuus ei rehottaisi niin paljon. Turistimääräkin voisi olla silloin vähäisempi vaikka ei tuolla juuri muita ihmisiä näkynyt nytkään. Ainoastaan 30km suojavyöhykkeellä porukkaa oli enemmän. Täällä käyminen ei juurikaan jännittänyt tai mietityttänyt säteilyn osalta, mutta niin vaan tuli heitettyä jalassa olleet kengät roskiin päivän päätteeksi. Päällä olleet vaateetkin olisin heittänyt pois, mutta mies oli eri mieltä. Kaiken kaikkiaan matka Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin oli hieno kokemus. Kannattaa ehdottomasti käydä jos sellainen mahdollisuus vastaan tulee ja kuinka kauan siellä vielä rakennukset pysyy pystyssä voi vain arvailla…

 

 

Matkailu avartaa- Kiova ja Tshernobyl

Meille sattui miehen kanssa juhannusviikolla neljä vapaapäivää samaan aikaan, joten päätettiin sen enempää sunnittelematta ottaa suunnaksi Ukraina. Meillä ei ollut mitään odotuksia Ukrainan tai Kiovan suhteen. Kaupunki oli meille molemmille uusi kohde. En juurikaan kerennyt etsimään kyseisestä paikasta tietoa myöskään etukäteen, joten aikalailla kahta kättä heiluttaen reissuun lähdettiin.

Meidän lento lähti aamulla jo klo 05.35 Tampereelta Pirkkalan lentokentältä. Minä en ole koskaan vielä sieltä lentänyt, joten uusia kokemuksia tuli jo Suomen puolella. Siitähän oli todella kätevä lentää:) Ja mikä parasta, kotoa noin puolet lyhyempi matka, kuin Helsinki-Vantaalle. Lennettiin Air Balticilla, Riikan kautta Kiovaan. Riikassa meillä oli 25 min. vaihtoaika Kiovan koneeseen, joten päätettiin käydä nopeasti Primeclass Riga Business loungessa syömässä aamupala ja hyvin kerettiin vielä lennolle.

Primeclass Riga Business Lounge

Lento Kiovaan laskeutui klo 9.05 ja lentokentältä hotellille kesti taksilla tasan tunnin. Jätettiin meidän tavarat hotellille ja lähdettiin kävellen tutustumaan kaupunkiin, koska huoneen saisimme vasta klo 14.

Volodymyrska Hill

Käveltiin puiston läpi Pyhän Mikaelin kultakupoliseen luostariin. Luostari oli uskomattoman kaunis sisältä. Harmi vain, kun siellä ei saanut kuvata.

Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari

Matka jatkui St. Andrew’s kirkolle. Kirkkoon ei päässyt sisälle, mutta ostettiin liput panoraama tasanteelle. Liput maksoi n.70 senttiä per aikuinen. Sieltä oli ihan kiva näkymä kaupungille ja ennen kaikkea kävi ihana tuulen vire, joka helpotti hetkellisesti oloa.

St. Andrew´s kirkko

Tässä vaiheessa rupesi olemaan jo niin kova jano, että päätettiin mennä juomaan jotain kylmää ja päädyimme Pirogb Barin terassille. Mies meinas, että sai ehkä elämänsä parhaimman makuisen kaljan. Mä olin kyllä sitä mieltä, että jospa se johtui vain kuumasta ilmasta ja kovasta janosta! Hetken tässä levättyämme ja juomat juotuamme matka jatkui kohti Pyhän Sofian Katedraalia.

Princess Olga Monument sijaitsee Pyhän Mikaelin kultakupolisen luostarin ja Pyhän Sofian Katedraalin välissä.

Pyhän Sofian Katedraalille päästyämme ostimme liput vain kellotorniin. Siinä oli jokunen porras kivuttavana, ennen kuin ylös asti pääsi. Varsinkin tällä kuumuudella ja näillä yöunilla se tuntui raskaalta. Portaikko oli ajoittain todella kapea. Näkymät ylhäältä oli kyllä hienot ja tuuli pääsi puhaltamaan ihanan viilentävästi mitä korkeammalle kiipesi.

Tässä vaiheessa mun jalat alkoi olemaan jo aivan loppu. Unohdin vaihtaa hotellilla toiset kengät jalkaan ja siinä vaiheessa kun muistin sen, oli pikkolo jo vienyt meidän tavarat säilöön. Joten kuvittelin pärjääväni jalkaan jääneillä kengillä, VIRHE! No, onneksi matka vei tästä ruokakaupan kautta takaisin hotellille ja sain vihdoinkin kengät pois jalasta.

Me majoituimme Dnipro Hotelliin. Sijainti oli todella hyvä, mutta muuten hotelli oli jäänyt jonnekkin menneille vuosille. Palvelu pelasi todella hyvin ja me kävimme hotellilla vain nukkumassa, joten meitä hotellin kulunut yleisilme ei haitannut. Plussaa tuli ehdottomasti hyvästä ilmastoinnista, mikä olikin todella tarpeen +30 asteen helteellä.

Hotel Dnipro

Ensi järkytyksestä kun selvittiin, niin huone oli loppujen lopuksi ihan ok. Hyvä ilmastointi pelasti paljon.

Sen verran koville tuo matkustaminen vain parin tunnin yöunilla otti, että päätettiin ottaa tunnin torkut hotellilla ennen kuin jatkaisimme Kiovaan tutustumista. Pienestä elpymis hetkestä piristyneenä lähdimme katsomaan lisää nähtävyyksiä. Suuntasimme Kansojen ystävyyden kaarelle ja kiersimme puistoalueella, missä oli paljon paikallisia ihmisiä viettämässä aikaansa.

Kansojen ystävyyden kaari, joka on rakennettu Ukrainan ja Venäjän ystävyyden kunniaksi.

Ravintola Tres Francais.

Illallinen me käytiin syömässä Tres Francais ravintolassa. Otin elämäni ensimmäisen kerran ankkaa ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää. Aivan en päässyt perille ymmärsikö tarjoilija mitä gluteeniton tarkoittaa, mutta ehdotti itse, että laitetaan kastikkeet erillisiin astioihin. Mä tykkäsin tästä ravintolasta. Ruoka oli hyvää ja tarjoilija puhui hyvää englantia, sekä ymmärsi ainakin jotenkin mitä saan ja mitä en saa syödä. Meidän kohdalla kun ei aina ole itsestäänselvyys, että saadaan sellaista ruokaa mitä tarvitaan:)  Vaikka me otettiinkin pienet päikkärit aikaisemmin päivällä niin silti tuli hyvin uni heti kun ravintolasta hotellille ja sänkyyn pääsimme.

Seuraavana päivänä me lähdettiin klo 7.40 Gamma Travelin kautta tilaamallemme koko päivä retkelle Tšernobyliin, mutta tästä retkestä tulee juttua sitten erikseen. Oli kyllä hyvä reissu.

Tshernobylin retkeltä me palattiin takaisin hotellille n.klo 20  ja sen verran raskas retki se oli, että ei jaksettu lähteä etsimään mitään ravintolaa kauempaa ja päädyimme oman hotellin yläkerran Panorama Club ravintolaan. Eikä ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ravintolassa oli muutama ihminen meidän lisäksi, joten meitä palveltiin nopeasti. Ainut asia mikä siellä häiritsi oli ehkä aavistuksen liian lujaa soittava pianisti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Alkupalat, pääruoat ja juomat tuli maksamaan n.50€. Eli suomen hintoihin tottuneelle paikka oli hyvinkin edullinen.

Panorama Club Restaurant, Hotel Dnipro

Näkymä ravintolan ikkunasta. Meidän hotellihuone oli muutaman kerroksen alempana.

Edellisen päivän Tšernobylin reissu verotti sen verran voimia, että päätettiin nukkua aamulla niin myöhään kuin nukuttaa. Aamupalan jälkeen pakattiin vähäiset tavaramme, vietiin ne hotellin matkatavarasäilytykseen ja kirjauduttiin hotellista ulos. Meidän lento lähti vasta illalla, joten meillä on koko päivä aikaa taas kierrellä Kiovassa. Ensin oli tarkoitus mennä luolaluostariin ja Äiti Maa patsaalle. Luolaluostari olisi ollut todella mielenkiintoinen, mutta sen verran kerkesin siihen tutustumaan ja tulin siihen tulokseen, että ei ole mun paikka. En siis pysty menemään ahtaisiin paikkoihin ja luolat on kuulemma n. metrin leveitä ja kaksi metriä korkeita. Pelkkä ajatuskin tuntui niin ahdistavalta, että en pystynyt lähteä edes kokeilemaan. Eli siis suunnitelmien muutos ja lähdettiin kiertelemään kaupungille.

Kultainen portti

Käytiin tutustumassa kaupungin kultaiseen porttiin. Tämän paikan olisi voinut jättää myös välistä, mutta eipä meillä ollut kiire mihinkään. Omasta mielestäni paikka ei mikään ihmeellinen ollut. Mitä korkeammalle kiipesi niin sitä mukavampi tuulen vire taas kävi, joten helpotusta kuumuuteen sieltä löytyi:) Sisälle piti ostaa liput, mutta en kyllä yhtään muista minkä hintaiset ne oli. Tuskin kovin kalliit, koska sisältä itsemme löydettiin.

Maidan aukio

Syömässä me käytiin pääkadun varrella sijaitsevassa ravintolassa. Nyt huomasi eron eri tasoisten ravintoloiden välillä.  Moni oli etukäteen “varoittanut”, että palvelu Kiovassa voi olla tylyä ja ruoka-annokset ei tule samaan aikaan pöytään. Tätä olin aikaisempien ravintoloiden kohdalla ihmetellyt, koska niissä kaikki oli toiminut todella hyvin, ruoat tuli samaan aikaan ja palvelu oli hyvää. No nyt ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Tarjoilija ei osannut sanaakaan englantia ja jouduin elämäni ensimmäisen kerran turvautumaan ulkomailla google kääntäjään. Tarjoilija tuntui sen avulla ymmärtävän mitä haluan ja tarkoitan, mutta kyllä jännitti mitähän ruokaa mahdan saada. Mies oli jo syönyt oman hamppari annoksensa, ennen kuin minä sain oman ruokani. Positiivista tässä on se, että sain edes jotakin syötävää, koska sekään ei ole itsestäänselvyys. Olen myös joskus jäänyt ilman ruokaa ravintolassa.

   Olin nähnyt jossain jutun/kuvan värikkäistä pissaavista pojista ja halusin ehdottomasti myös itse nähdä ne. Ongelma oli vaan siinä, että mulla ei ollut hajuakaan missä päin kaupunkia ne oli. Mulla oli vain yksi kuva pojista. Poikia ei ollutkaan sitten ihan niin helppo löytää, kuin luulin. Kaikilta joilta kysyin apua, ei osannut englantia. Useamman kilometrin käveltyämme löysimme vähän erilaisen puiston, kuin mitä Suomessa on totuttu näkemään. Park Landscape Alley oli jonkunlainen mosaiikkiveistos puisto. Ihan hauska ja erilainen paikka. Lapset varmasti tykkää.

Tämän puiston laidalla istui nainen joka oli ihan sen näköinen, että osaisi englantia. Sanoinkin miehelle, että jos nainen ei osaa meitä auttaa niin antaa koko pissaavien poikien olla! Ei muuta kun kysymään osaisiko hän kertoa meille oikean paikan ja osasihan hän. Siitä oli enää n. 50 metrin matka poikien luo:)

Näitä poikia etsittiinkin sitten pidemmän matkan kautta!

Tämän jälkeen käytiin vielä terassilla. Sillä samalla missä mies sai elämänsä parhaan kaljan, joka ei nyt enää maistunutkaan niin hyvälle:9 Pikku hiljaa oli aika ruveta siirtymään kohti hotellia, ottaa tavarat mukaan ja hurauttaa taksilla lentokentälle. Kaupungista lentokentälle olisi päässyt paljon halvemmalla julkisia liikennevälineitä käyttäen, mutta eipä tuo tilattu taksikaan paljoa maksanut(25€). Matka kesti kumminkin vain vähän vajaan tunnin.

Onneksi Boryspilin kansainvälisellä lentokentällä oli Lounge, mihin päästiin syömään, virkistäytymään ja vaihtamaan vaatteet. Meillä oli taas nopea koneen vaihto Riikassa, ennen Tampereelle lentämistä.

Business Lounge, Kiev Boryspil International

Kiova yllätti meidät positiivisesti. Siellä oli halpaa, kaikki toimi sovitusti, kaupunki oli siisti ja niiltä osin turvallisen tuntuinen missäpäin me liikuimme. Toki me emme yömyöhään missään liikkuneetkaan ja onhan Kiova suuri miljoonakaupunki, joten normaali varovaisuus on tietenkin tarpeen.  Palvelu oli pääsääntöisesti todella hyvää, toki pieni hymy olisi joskus mukava nähdä asiakaspalvelussa. Meille turisteille Kiova oli helppo ja mukava kohde, eikä Ukrainan tämän hetkinen tilanne näkynyt meille mitenkään. Tälläkin kertaa täytyy todeta, että matkailu avartaa!

3 yötä Krakovassa ja päiväretki Auschwitziin

Lähdettiin Vappuviikolla käymään Puolassa ja tällä kertaa reissuun lähti minä, mies, meidän nuorin tyttö ja mun kummipoika, jolle lupasin tämän matkan rippilahjaksi.

Lento Krakovaan lähti illalla, joten startattiin sunnuntaina aamupäivästä hyvissä ajoin autolla kohti Helsinki- Vantaan lentokenttää, koska matkalla piti poiketa pikaiseen Tampereen Ikeassa ostoksilla ja syömässä:)

Lentokentälle päästyämme, matka alkoi tuttuun tapaan Aspire Loungesta. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Me lähdettiin reissuun ihanan lämpöisestä ja aurinkoisesta Suomesta ja saavuttiin sateiseen Krakovaan. Koko meidän miniloman ajan säätiedot näytti sadetta! Mulle sattui mukaan vielä rikkinäinen sateenvarjo, minkä huomasin vasta, kun sitä tarvitsin.  Perillä taksikuskikin pahoitteli kovasti, kun oli huono sää. Ihan kun se nyt säälle, jotain voisi. Ja eipä tule itselle mieleen yhtään reissua, että olisi annettu sään lomaa pilata. Toki, ei hyvästä ilmasta haittaakaan ole:)

Majoituimme Garbary Aparthotelliin. Huone oli ihan perussiisti hotellihuone. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, jossa toisessa huoneessa oli parisänky ja toisessa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Pieni keittiö ja suihku/WC. Hotelli sijaitsi vanhankaupungin laidalla. Mun mielestä kävelymatkan päässä ”kaikesta”. Ainakin kaikesta siitä, mitä me halusimme Krakovassa nähdä.

Garbary Aparthotel

Hotellin ravintola

Aamulla, kun herättiin satoi kaatamalla. Onneksi sade lakkasi pian ja päästiin lähtemään aamupalalle mun ja tytön kovasti odottamaan Cakester- kahvilaan. Oli kyllä hyvä aamiainen! Voin suositella.

Mahat täynnä oli hyvä lähteä tutustumaan Krakovan kaupunkiin. Käveltiin ensin juutalasikortteli Kazimierziin, jossa vain käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin. Käytiin muutamassa kirkossa sisällä ja paikoissa mihin ei ollut pääsymaksuja.

Käytiin myös tutustumassa Wawelin linnan ilmaisiin osiin. Luulen, että jos olisi halunnut käydä linnan eri osissa sisällä, olisi liput pitänyt ostaa jo ennakkoon. Ihmisiä oli kyllä paljon liikkeellä. Kuinkahan paljon tuolla on hyvällä ilmalla väkeä? Ja kesällä? Varmasti ihan liikaa mulle.

Wawelin linna

Syömässä me käytiin Pasta Barissa, mistä tiesinki jo etukäteen, että sieltä saa gluteenitonta pastaa. Ruoka oli myös täällä hyvää. Maha tuli täyteen, mutta silti piti hakea vielä Cakester cafesta itelleni mukaan jälkiruoaksi kakunpala. Kierreltiin illalla kaupungilla niin kauan, kunnes rupesi satamaan taas vettä.

gluteeniton, maidoton ja vegaaninen kakunpala:)

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin, kun lähdettiin käymään Auschwitzissä.  Mentiin aamupalalle meidän hotellin ravintolaan. Ajateltiin, että päästään helpommalla ja nopeampaa näin, kuin, että lähtisimme etsimään aamupalaa muualta. VIRHE! Me odotettiin meidän aamupalaa n. 50 min, joten meille jäi aikaa syödä se alle 5 minuutissa, ennen kuin taksi saapui meitä hakemaan. Ravintolassa ei montaa ihmistä meidän lisäksi aamupalalla ollut, joten vähän jäi epäselväksi mikä siinä kesti. Onko muutaman munan ja parin paahtoleivän paahtaminen niin työlästä? No, onneksi aamupala oli ihan hyvää, minkä siitä kerkesi maistamaan ennen kuin meidän piti jo juosta taksiin.

Olimme varanneet etukäteen hotellin kautta yksityisretken Auschwitziin, johon kuului kaikki, taksi, liput, opas ym. ja hyvä niin. Siellä oli valtavasti ihmisiä. Seuraavat kaksi päivää oli myyty jo loppuun ja ymmärsin taksikuskin puheista, että lippuja ei ole mahdollista saada enää mistään! Retken hinnaksi tuli 40€/henk.

Ensin jonotettiin Auschwitz I – pääleiriin, joka toimii nykyään museona. Kierros kesti meillä n. 2h. Meille sattui vähän lässyttäen puhuva opas, jonka englannista oli haastava saada selvää. Ajoittain kierroksella edettiin todella nopealla tahdilla. Jos erehdyit hetkeksi pysähtymään ja kuvamaan sisällä jotain, niin takana tulevan ryhmän opas kyllä kertoi isoon ääneen, että hopi hopi. Välillä tuntui, että meno oli kuin karjamarkkinoilla! Luulen, että minä olisin saanut enemmän irti paikasta, jos olisin saanut kiertää siellä ilman opasta ja rauhassa. Opas kyllä selitti, että ihan turvallisuus syistä sisätiloissa pitää liikkua nopeasti. Minkä kyllä ymmärrän ihan täysin.

“työ vapauttaa”

Tämän jälkeen siirryttiin kaikki omine kyytineen Auschwitz II- Birkenauhin, mikä toimi varsinaisena tuhoamisleirinä kaasukammioineen. Meidän taksikuski odotti meitä ennalta sovitussa paikassa ja vei meidät sinne. Muutaman minuutin kestävän automatkan aikana syötiin äkkiä meidän vähäiset eväät pois. Kannattaa varata omaat eväät reissuun mukaan. Siellä oli kyllä joku pieni kioski mistä pystyi ostamaan jotain, mutta en tiedä minkälainen tarjonta kioskissa on.

Täällä sama ryhmä ja opas kerääntyi yhteen ja tutustuminen Auschwitz II- Birkenauhin alkoi. Paikka oli todella iso ja kiersimme siitä vain osan. Kyllähän se antoi ajattelemisen aihetta, kun näki millaisissa oloissa siellä on oltu ja mitä siellä on tapahtunut.

Koko päivän retki tänne oli kyllä todella raskas, mutta ihan mielenkiintoinen. Omalta kohdaltani kokemus jäi jotenkin vajaaksi. Odotin jotain paljon enemmän, mutta en tiedä, että mitä. Ehkä osittain oman huonon kielitaitoni takia, kun en saanut oppaan puheesta hyvin selvää ja en kaikkea ymmärtänyt oli retki tänne vähän pettymys. Vai oliko mulla niin korkeat odotukset paikan suhteen? Tämä oli mulle kerran elämässä kokemus ja ei mun tarvitse sinne toista kertaa lähteä. Toki siellä kannattaa mennä käymään, jos siellä päin liikkuu ja on aikaa yhden ylimääräisen päivän verran. 

Pitkän päivän päätteeksi mentiin vielä illalliselle Zielona Kuchina ravintolaan ja pyörittiin muuten vaan vanhassakaupungissa. Seuraavana aamuna nukuttiin vähän pidempään, pakattiin ja lähdettiin lentokentälle aamupalalle Business Lounge Schengeniin.

Krakova yllätti meidät kyllä todella positiivisesti. Siellä olisi ollut tekemistä pidemmäksikin aikaa. Paljon jäi vielä nähtävää, mm. Wieliczkan suolakaivokset jäi kokematta, joka olisi kiinnostanut mua kovasti. Ehkä vielä joku päivä pääsen senkin näkemään. Matka Krakovaan oli kaikin puolin onnistunut, vaikka aurinkoa ei koko reissulla näkynytkään.

 

Saint- Martin ja Anguilla- paratiisirantoja, flamingoja ja rentoa tunnelmaa

Meidän Karibian matkan viimein saari….

Laskeuduttiin Princess Julianan lentokentälle n. klo 17.40. Autovuokraamoiden shuttle busseja kyllä näkyi, mutta meidän omaa ei sitten missään…. Ei muuta kun reput selkään ja kävellen autovuokraamoon. Onneksi autovuokraamo ei ollut kaukana. Auto alle ja lähimmän ruokakaupan kautta hotellille nukkumaan.

Meidän vuokra-auto Toyota Yaris.

Meidän hotelli sijaitsi saaren ranskalaisella puolella ja ei ehkä missään varsinaisella turistialueella. Tai ainakaan me ei turisteja montakaan nähty ja joka aamu kukonlauluun herättiin:) Huoneeseen päästyämme, ensi järkytys oli niin kova, että piti heti ruveta etsimään uutta hotellia. Tuloksetta, joten niinpä me jouduimme viettämään yömme täällä. Ensi järkytyksestä selvittyämme ja yön yli nukuttua, ei se huone nyt ihan niin hirveä ollutkaan mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Toki huone olisi kaivannut jonkinlaista päivitystä… Sitä se teettää, kun tulee hotellille nälkäisenä ja väsyneenä. Pienistäkin asioista tulee suuria:)

Meidän hotelli, joka palveli tämän reissun ajan ihan hyvin, mutta toista kertaa en siihen majoittuisi. Plussaa oli ilmainen parkkialue.

Aamulla lähdettiin käymään Supermarket U:ssa hakemassa äkkiä pelkkä aamupala, mikä syötiin pikaisesti autossa. Supermarketin pihasta ajettiin suoraan saaren hollantilaisen puolen pääkaupunkiin Philipsburgiin. Meillä taisi käydä hyvä tuuri tai sitten oltiin vain ajoissa liikkeellä, mutta saatiin kävellä melkein autioilla kaduilla. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Missään ei näkynyt yhtään risteilylaivaa, eikä risteilyturistia, mitä oltiin etukäteen pelätty. Käveltiin Boardwalk ja Front Street päästä päähän. 

Broadwalk

Seuraavaksi matka jatkui kuuluisalle Maho Beachille, missä lentokoneet lentää matalalla laskeutuessaan Princess Julianan lentokentälle. Lentokoneita katsoessa ja seuratessa syötiin samalla lounas rannalla sijaitsevassa Sunset Barissa. Samalla yrittäen ymmärtää, että on todellakin täällä näkemässä kaiken tämän! Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Onhan tuo ainutlaatuinen ranta! Täälläkin saatiin olla rauhassa, väen paljoudesta ei tietoakaan. 

Maho Beach

Sunset Bar & Grill.
Surffilautaan on kirjoitettu päivän kaikkien isoimpien koneiden lentoyhtiön nimi ja laskeutumisaika.

Lentokoneet kun oli nähty, ajettiin ympäriinsä saaren hollantilaista puolta ja ihmeteltiin kuinka erilaisia kaikki meidän näkemät Karibian saaret ovat olleetkaan.

Kierroksen jälkeen jätettiin auto hotellille parkkiin ja lähdettiin kävellen valloittamaan Fort St. Louis linnoituksen raunioita. Linnoitus sijaitsee saaren ranskalaisella puolella, Marigotin kaupungin kukkulalla. Itse linnoituksessa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta sieltä on kiva näköala kaupungille ja merelle. Loppupäivä otettiinkin sitten aurinkoa omalla hotellilla ja lepäiltiin.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta kävellen Marigotin lauttaterminaaliin ja ferryllä kohti Anguillan saarta. Matka kesti n. 20 minuuttia ja kyyti oli yllättävän tasaista.  Tästä saaresta ei ole paljon kerrottavaa, koska me käveltiin satamasta lähimmälle rannalle ja oltiin siellä koko päivä. Matka maksoi yhdeltä n.50€ kaikkine maksuineen. Ranta oli kyllä mieletön! Saatiin olla melkein kaksistaan koko rannalla! Tätä voisi jo melkein kutsua paratiisiksi, ainakin omasta mielestäni.

Anguillan satama

Tällä veneellä me mentiin Anguillan saarelle.

Coconut BeachBar & Grill

Saarelta palattuamme, mentiin lauttaterminaalia vastapäätä olevaan L`ArhAwak ravintolaan syömään. Sieltä hotellille soittamaan lapsille kotia ja vielä nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä!

Aamulla pakattiin vähäiset tavaramme reppuun ja lähdettiin tutustumaan saaren ranskalaiseen puoleen ennen lennon lähtöä.

Ei saatu selvyyttä mikä tuolla paloi, mutta savu näkyi koko päivän.

Saarella näkyi vielä vuoden 2017 syyskuussa riehunut hurrikaani Irman tuhoja.

Nyt on meidän Karibian reissun kaikki kuusi saarta, Kuuba – Havanna, Aruba, Bonaire , Curacao, Saint- Martin ja Anguilla käytynä. Tästä matka jatkuu vielä pariksi päiväksi New Yorkiin, jonka kautta lennämme Suomeen.

Curacao- hienoja rantoja, värikkäitä rakennuksia ja paljon tekemistä

Meidän lento Curacaolle laskeutui aamulla jo ennen klo 8, joten meillä oli paljon aikaa ennen kuin saisimme hotellihuoneen. Otettiin lentokentältä vuokra-auto alle ja lähdettiin tutustumaan saaren. Ajettiin ensin kohti Westpuntia. Ajateltiin aluksi, että olisi voinut käydä Christoffel parkissa, mutta emme sitten sinne jostain syystä menneet. Ajettiin siitä vaan ohi ja päädyttiin tälle Klein Knip rannalle.

Klein Knip

Meidän vuokra- auto, Kia Picanto kuvattuna Playa Santa Cruz rannalla.  Autolla oli ajettu vain 51 000km ja vaihdelaatikosta kuului jo uskomattoman paljon erilaisia ääniä. Puhumattakaan, muista auton lukuisista äänistä….

Käytiin katselemassa eri rantoja, joita Curacaolla on paljon. Aivan yhtä hienoja rantoja me ei täältä löydetty, kuin vaikka Aruballa oli, mutta kivoja pikku rantoja löytyi useita. Osassa oli enemmän ja osassa vähemmän ihmisiä. Kokomo beachille me pysähdyttiin juomaan cappuchinot, istuskelemaan ja nauttimaan auringosta.

Flamingo Sanctuary Sint Willibrordus. Pysähdyttiin tien varteen katsomaan flamingoja.

Puolenpäivän aikaan käytiin hotellilta kysymässä moneltako saisi huoneen ja siellä oltiin todella tarkkoja sisäänkirjautumisajasta, aikaisintaan klo 15. Tavarat me saatiin onneksi jättää hotellille säilytykseen ja auto parkkihalliin, kun lähdettiin tutustumaan kävellen pääkaupunki Willemstadiin.

Queen Juliana Bridge, jonka yli ajoimme autolla muutaman kerran.

Meillä oli siis kolme tuntia aikaa tutustua kaupunkiin, ennen kuin saisimme huoneen. Päätettiin käydä Otropundan puolella katsomassa jo valmiiksi itsepalvelupesula, missä voidaan käydä pesemässä vaatteet ja paljonko se maksaa. Pieni koneellinen maksoi 11 Florinttia ja siellä pystyi maksamaan myös luottokortilla. Loppu aika käveltiin vaan ympäriinsä ihmetellen kaupunkia ja päädyttiin myös syömään lounas. Huone me saatiin vasta klo 15.30. 

Illalla käytiin vielä ravintolassa syömässä ja ihailemassa auringonlaskua Queen Emma Bridgella.

Meidän hotelli City suites & Beach Hotel sijaitsi Pundan puolella. Siellä näkyi paljon enemmän turisteja, kuin Queen Emma Bridgen toisella puolella Otropundassa. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla ja siitä oli lyhyt kävelymatka jokapuolelle kaupunkia.

Meidän hotellihuone.

Näköala meidän huoneesta.

Seuraavana päivänä lähdettiin kiertämään saaren itäpuoli ja käytiin myös turistien suosimassa Jan Thielissa. Eipä tuosta reissusta juuri mitään saanut irti. Mielenkiintoisempi oli ehdottomasti saaren toinen puoli, mihin oltiin tutustuttu edellisenä päivänä. Ajettiin Kokomo Beachille uimaan, snorklaamaan ja syömään lounas. Sieltä sitten supermarketin kautta hotellille, pyykit reppuun ja kävellen Otropundan puolelle pesulaan! 

Kokomo Beach

Laundromat City Home

Otropundan puolella huomasi, että viikonloppu ja perjantai-ilta oli saapunut. Ihmisiä oli paljon kaduilla pullo tai lasi kädessä. Baarit rupesi täyttymään paikallisista ja joka puolella kuului kovaäänistä puhetta. Turisteja ei juuri meidän lisäksi näkynyt missään ja hetken jo mietin, että kuinkahan turvallista täällä on. Aina kun on isommista väkijoukoista ja humalaisista kyse niin pieni varovaisuus ei ole pahasta. Hyvin selvittiin,  pyykit saatiin pestyä ja päästiin turvallisesti hotellille. Kävi vielä niin, että just kun saavuttiin Queen Emma Bridgelle niin se meni kiinni. Ei jääty sitten märät pyykit repussa odottamaan sillan aukaisua, vaan mentiin laivalla yli Pundan puolelle.

Aamulla heräsin huonoon oloon ja mahakipuun. Joka askeleella otti mahaan kipeää. Niinhän siinä sitten kävi, että melkein koko päivä makoiltiin hotellihuoneessa Netflix ja Viaplay kaverina. Aamupalalla me käytiin hotellin alakerrassa sijaitsevassa ravintolassa, päivällä mies kävi hotellin vieressä olevassa mäkissä hakemassa ruokaa( mulle pelkkä vaniljapirtelö) ja käytiin kävelemässä n.500m lenkki.  Kaikki mitä laitoin suuhun, tuli saman tien uloskin. Tuli täysin pakollinen lepopäivä. Vaikka kuinka teki mieli lähteä ulos tutkimaan kaupunkia, niin pelkästään tuo lyhyt 500m lenkki teki niin tuskaa, että pakko oli vain pysyä paikoillaan. Eipä ole koskaan ennen käynyt matkoilla näin. Luulen, että sain edellisenä päivänä gluteenia jostain ruoasta…

Huone piti luovuttaa klo 11 ja mietittiin mitä tehdään ennen lennon lähtöä, johon oli useampi tunti aikaa. Tulin kumminkin siihen tulokseen, koska mun vointi ei edelleenkään ollut kummoinen, että ajetaan suoraan vaan lentokentälle. On ainakin vessat lähellä! Onneksi tuli ladattua Netflixistä ja Viaplaysta paljon leffoja ja sarjoja! En kyllä tiennyt, kun kotona niitä latasin, että tällä reissulla ihan noin paljon tulisi vietettyä ruutuaikaa. Onneksi tämä päivä oli jo olon puolesta vähän parempi, eikä tarvinnut jännittää kuinka lennolla pärjää.

Nyt on ABC- saaret nähty ja kierretty. Lyhyt yhteenveto on, että kaikki saaret oli keskenään erilaisia ja jokaiselta saarelta löytyy varmasti jokaiselle jotain. Jos vaan mahdollista ja tulee tilaisuus, niin kaikkiin saariin kannattaa käydä ehdottomasti tutustumassa. Aurinko paistoi, lämmintä oli ja ilman ihanaa tuulta kaikilla saarilla olisi ollut kyllä todella kuuma. Pitkänhihaista paitaa ei todellakaan tarvittu:) Ötököitäkään ei tavattu millään saarella, vaikka jossain niistäkin varoitettiin.

Aruballe voisi palata pelkästään upeiden rantojen takia. Bonaire oli taas ehdottomasti pienin ja rauhallisin saari. Curacaoa odotin näistä saarista eniten ja jollain tapaa se oli pettymys. Tiedä sitten, oliko jo havaittavissa matkaväsymystä, liian paljon nähtävää lyhyen ajan sisällä vai mistä lie kysymys, mutta joku jäi tällä saarella saavuttamatta.

Bonaire, pieni saari Karibialla

Meillä piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan lennot Arubalta klo 8:45 –  välilasku curacaolla- Bonairelle klo 10:55 eli tällaiset lennot olimme etukäteen ostaneet ja maksaneet. Torstai-iltana kotona Suomessa, ennen perjantai- aamun reissuun lähtöä huomattiin, että Curacao-Bonaire lento oli muuttunut 6h myöhemmäksi. Tarkoitti sitä, että ihan turha reissu käydä Bonairella, koska viivymme siellä vain päivän ja yhden yön. Käytännössä kävisimme siis vain nukkumassa saarella. Vähän otti päähän ja sitä yritettiin selvittää, niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin. Selvittelyä jatkettiin Aruban päässä ennen koneeseen nousua ja mitään ei ollut lennon suhteen tehtävissä. Meille kerrottiin, että sitä aikaisempaa lentoa Bonairelle, minkä olimme ostaneet ei lennetä ja piste! Päätettiin siitä huolimatta lähteä Bonairella käymään, kun lennot oli jo kerta maksettukin, eikä muutakaan majoitusta ollut tiedossa.

Aruba-Curacao välinen lento lähti melkein ajallaan ja kun noustiin koneesta pois Curacaolla rupesi kuulumaan miehen ääni, joka huuteli meidän nimiä. Hetken jo mietin, että kuuleenko oikein?!? Virkailija oli meitä vastassa valmiiksi kirjoitettu 136 dollarin kuitti kädessä ja jos maksamme sen heti käteisellä pääsemme saman tien samaan koneeseen mistä olimme pari minuuttia sitten tulleet ja heti kohti Bonairea. Siis ilman viiden tunnin odotusta Curacaon kentällä! Siis mitä ihmettä, tunti sitten meille oli sanottu, että sitä lentoa EI lennetä!! Uskomatonta rahastusta!!! Me kiltisti maksettiin, koska muuten meidän aika Bonairella olisi tosiaan jäänyt muutamaan valoisaan tuntiin. Onko kenellekään koskaan käynyt näin? Pitää maksaa lisää jo maksetusta lennosta? Ja kuinka törkeästi valehdellaan päin naamaa, että lentoa ei lennetä? No, jos jotain positiivista, niin kuitti maksetusta extrasta tuli myös sähköpostiin niin kuin virkailija lupasi ja me kerettiin olemaan kauemmin saarella.

Ennen kuin me sinne Bonairelle päästiin, hetki ennen saarelle laskeutumista jouduimme kääntymään takaisin Curacaolle jonkun vian takia. Tässä vaiheessa en enää tiennyt mitä ajatella…. Onneksi meitä ei otettu koneesta pois ja kaikkineen koneen korjauksessa meni noin tunti extraa. Bonairella oltiin n. Klo 13 päivällä.

Korjaustyöt meneillään

Kaikki autot oli saarelta vuokrattu, joten meidän piti turvautua taksi kyytiin. Me oltaisiin haluttu kiertää koko saari, mutta jostain syystä taksikuski ei ollut innokas siihen. Siispä meidän piti tyytyä pelkkästään suolakaivoksilla ja orja taloilla käymiseen. Orja taloja oli vielä parikymmentä jäljellä ja ne oli kunnostettu. Taksikuski kertoi, että pienissä taloissa nukkui jopa kuusi orjaa samaan aikaa, eikä taloissa edes mahtunut seisomaan. Hiljaiseksi ja mietteliääksi veti tämä kohde….

suolakaivokset

Orja Talot

Tämän jälkeen vietiin kamat hotellille ja lähdettiin kävellen kiertelemään kaupunkia. Kralendjik ei iso kaupunki ole. Meillä ei ollut kuin yksi päivä aikaa tutustua kaupunkiin/ saareen, joten yritettiin ottaa kaikki saatavissa oleva irti. Ihana pikku kaupunki, jonka keskusta oli nopeasti kävelty! Värikkäät talot ja tunnelma kaduilla vei mut täysin mukanaan. Vaikka kaupunkiin ihastuinkin, niin luultavasti pari-kolme päivää tässä Kralendjikin kaupungissa olisi jo tarpeeksi mulle. Turisteja siellä oli paljon enemmän kuin olin ajatellut ja olen melko varma, että ne kaikki ei ollut tullut vain sukeltamaan! Ei kaduille silti mitään ruuhkaa päässyt syntymään. Etukäteen, kun Bonairesta luki, niin sai käsityksen, että porukka tulee saarelle vain sukeltamaan. Toki siellä näkyi paljon teiden varsilla sukeltajia autoineen ja ymmärsin, että jonkunlainen paratiisi Bonaire sukeltajille on.

Käytiin katsomassa flamingoja.

Saaren pohjois-osa, jossa sijaitsee vanha orjakaupunki Rincon jäi meiltä nyt tällä reissulla näkemättä, koska ei saatu sitä vuokra-autoa vuokrattua. Vähän se jäi harmittamaan, mutta asialle ei nyt mitään voi.

Me majoituttiin Islander Bonaire hotelliin. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla. Huone oli iso ja siisti. Voisin mennä hotelliin uudelleenkin.

Illalliselle mentiin ihan meidän oman hotellin alakerrassa sijaitsevaan ravintolaan, koska lupasivat, että sieltä saa myös gluteenitonta ruokaa. Ravintola oli siitä erikoinen, että siellä ei ollut ollenkaan menua. Jokainen annos/lautanen maksoi 7 dollaria ja tarjoilun pystyi lopettamaan milloin halusi. Eipä ole tullut koskaan tämänlaista ravintolaa vastaan. Ruoka oli todella hyvää!

Meidän hotellin alakerrassa sijaitseva ravintola La Terrazza.

Aamulla herättiinkin sitten todella aikaisin, koska lento Curacaolle lähti jo klo 7.15. Taksi tuli sovitusti hakemaan meitä hotellilta ja matka jatkui kohti uusia seikkailuja.

Meillä oli tuollainen todella nopea käynti tällä saarella, mutta kyllä me kerettiin edes jonkunlainen hatara kuva Bonairesta saada. Kiva pieni värikäs saari:) Ystävällisiä ihmisiä, auringonpaistetta ja rentoa tunnelmaa. Ihana olla lomalla!

Aruba, tänne voisi palata vielä uudelleen

Karibian valloitus jatkuu…

Me lennettiin Havannasta Aruballe Miamin kautta. Miamissa meillä oli reilusti aikaa vaihtaa, joten menimme Avianca Loungeen odottamaan jatkolentoa.

Avianca Lounge, Miami International Airport

Aruballe laskeuduttiin vasta klo 22.40. Tilaamaamme taksia ei näkynyt missään, joten otettiin toinen taksi, että päästiin meidän majoituspaikkaan. Siellä olikin sitten vastassa kiinni oleva aita/portti ja sen sisäpuolella  postilaatikko, missä meidän huoneen avain oli. Ei muuta, kun mies kiipesi aidan yli ja haki laatikosta avaimet, että päästiin huoneeseen. Huoneen ovi olikin jo valmiiksi auki ja valot päällä! Hetken mietittiin, että tultiinkohan oikeaan huoneeseen. Sen verran matkaväsymys painoi, että ajateltiin sen olevan ihan sama kenen huone oli. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan!

Me majoituimme Bubali Villa & Apartments huoneistoon. Huoneessa oli sänky, wc/suihku ja pieni keittiö. Siellä oli ihanan rauhallista. Ilmaista kahvia ja teetä oli koko ajan tarjolla. Vettä, limsaa ja jäätelöä pystyi ostamaan. Meidän majoitus sijaitsi n. 600m päässä Eagle Beachiltä. Sijainti oli meille hyvä ja auton pysäköinti oli helppoa, sekä ilmaista.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin hakemaan vuokra-autoa lentokentältä, koska vuokraamo oli kerennyt mennä jo kiinni edellispäivänä ennen, kun meidän lento Aruballe laskeutui. Auto alle ja kohti Natural Bridgeä. Sieltä matka jatkui kohti saaren itä-osassa sijaitsevaa Baby Beachiä. Oli ihana päästä uimaan ja snorklaamaan. Onneksi väkeä ei ollut niin paljon liikenteessä, kun ajateltiin ja mahduttiin rannalle ihan hyvin.

Saatiin isompi vuokra- auto, mitä olimme varanneet.

Baby Beach

Tämän jälkeen ajettiin aivan meidän majapaikan vieressä olevaan Super Food Plaza ruokakauppaan. Nälkäisenä tuli ostettua aivan liian paljon ruokaa, joten tästä syystä Aruban ravintola kokemukset jäi heikoksi. Loppupäivä lepäiltiin meidän omalla altaalla ja myöhemmin illalla lähdettiin vielä kävelemään Eagle Beachille.

Super Food Plaza, joka oli todella suosittu ruokakauppa.

Aamulla lähdettiin autolla kohti saaren länsi- osaa ja käytiin katsomassa California Lighthousea. Sieltä matka jatkui rantoja pitkin ajellen, pysähdellen, maisemia ihaillen ja kuvia ottaen kohti meidän majapaikkaa. Piti keretä soittamaan kotia FaceTime puhelu ennen kuin teinit menee nukkumaan. Onneksi Aruba on niin pieni saari, että tämän kerkeäisi varmasti päivässäkin kiertämään autolla jos vaan haluaisi. Välimatkat on niin lyhyitä. Autoja täällä oli kyllä paljon ja varsinkin kaupungin keskustassa liikenne oli välillä jopa pysähdyksissä. Varsinaisessa Orjanjestadin keskustassa me käytiin vain kerran. Siellä oli haasteellista saada auto parkkiin, eikä me juuri viihdytä isoissa väkijoukoissa. Sinä päivänä oli vielä risteilylaiva saapunut satamaan ja tuonut tuhansia turisteja mukanaan.

California Lighthouse

Arashi Beach

Päivällä käytiin uimassa Eagle Beachillä ja syömässä Taco Bellsissa. Sen jälkeen makoilemaan iltapäiväksi taas omalle altaalle. Illalla lähdettiin vielä kävelemään Eagle Beachille ja katsomaan auringonlaskua.

Eagle Beach

Näitä Dividi Tree puita kasvoi Aruballa joka paikassa. Tämä kuva on Eagle Beachiltä.

Aamulla tavarat kasaan, palauttamaan vuokra-auto, kentälle ja kohti Bonairea.

Aruballa olisi viihtynyt vielä pidempäänkin, mutta itse kerkesin näkemään kaikken mitä olin halunnut ja suunnitellutkin. Ainut minkä olisi vielä voinut käydä katsomassa, oli Natural Pool. Meidän vuokra-autolla sinne vaan ei ollut mitään asiaa. Tie on siinä kunnossa, että tarvii jonkun normi autoa järeämmän pelin perille päästäkseen. Meidän kohdalla se olisi tarkoittanut, että olisi pitänyt ottaa joku valmisretki ja sitä me ei haluttu tehdä. 

Aruba oli kyllä kaikinpuolin mukava saari. Autolla oli helppo liikkua paikasta toiseen ja liikenne oli, jos nyt ei rauhallista, mutta suomalaiselle helposti ajettavaa. Saarelta löytyy varmasti kaikenikäisille tekemistä. Rannat on aivan mielettömiä ja niitä on useita. Aurinko paistaa ja ihmiset on ystävällisiä. Viikkoa en ehkä jaksaisi siellä makoilla, mutta 4-5 päivää olis mulle hyvä:) Suuri suositus Aruballe! Pienenä miinuksena amerikkalaiset turistit, joita oli todella paljon. Me ei onneksi majoituttu missään isossa hotelli keskittymässä, joten meitä ei varsinaisesti ihmismäärät haitanneet.

Loppuun vielä muutama kuva Arubalta.

Oranjestad

Kuuba- Havanna, positiivinen yllätys

Tästä alkaa mun tähänastisen elämän ehkä mielenkiintoisin lomareissu. Ainakin erilaisempi kuin koskaan ennen.

Torstai-iltana huomattiin, että lentoaikataulut olivat menneet saarten välisillä lennoilla aivan uusiksi. Mitään ilmoitusta siitä ei tietenkään ollut lentoyhtiöltä sähköpostiin tullut. Toki omaa tyhmyyttä, kun ei oltu aikaisemmin niitä tarkastettu yhtiön omilta sivuilta….. Jotenkin vaan luultiin, että tulis ilmoitus sähköpostiin niin kuin oli muiltakin lentoyhtiöiltä tätä ennen tullut.

No sehän tiesi vähän aikataulu ongelmia meille ja alkoi kauhea sähköposti rumba InselAirin kanssa. Niiden toimisto oli auki enää tunnin verran ja meidän piti yrittää aikatauluttaa lennot uusiksi, koska meidän täytyy ehkä jättää yksi saari välistä. Myös hotelli pitää perua ja selvittää saadaanko lennoista rahat takaisin.  Osasta lennoista olisi saanut rahat takaisin heti, mutta se jäi pikkuisen epäselväksi, että miten se meni. Siitä tuli sellainen sotku, että yksinkertaisesti meiltä loppui aika kesken ja päätettiin, että yritetään selvittää sitä kun päästään Aruballe. Jos niitä ei pysty perumaan/saa rahoja takaisin, niin edetään alkuperäisen suunnitelman mukaan. Toki hotelleja ei pystytä enää maksutta perumaan, vaikka lennoista rahat takasin saisikin.

Pelkillä käsimatkatavaroilla lähdettiin reissuun.

Matkaan päästiin silti ajoissa. Ensin bussilla asemalle, junaan ja Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tämä oli eka kerta kun tultiin lentokentälle junalla. Oli kyllä helppoa ja yksinkertaista. Harvoin vain osuu lennot ja juna- aikataulut kohdilleen, että noin pystyy tekemään. Täytyy yrittää jatkossakin hyödyntää enemmän tätä matkailu muotoa.

Lentokentällä mentiin suoraan Aspire Loungeen lounaalle ja mahat täynnä oli hyvä vaihtaa Almost@Home loungeen päivälliselle ja sieltä koneeseen. Lentomatka, joka oli 12h meni ihan hyvin. Sain jopa vähän nukuttuakin. Ainut asia mitä ei ole ennen tapahtunut oli, että jostain syystä mun jalat ja kädet turposi aivan kauheasti. Ehkä olisi pitänyt nousta useammin seisomaan ja jaloittelemaan.

Almost@Home Lounge

Havannaan laskeuduttiin vähän myöhässä, mutta se ei meitä haitannut. Reput selkään, maahantulotarkastukseen ja rahaa vaihtamaan. Tuossa ei kauaa aikaa kulunut, mutta kun lähdettiin etsimään meidän valmiiksi tilaamaa taksia, niin rupesi aikaa kulumaan. Taksin piti olla meitä odottamassa nimilapun kanssa kentällä, mutta ei me sitä mistään löydetty. Oltiin varmasti niin tuskaisten turistien näköisiä, että joku paikallinen jamppa meidät sieltä bongasi ja tarjosi apua. Ei muuta, kuin kaverin kyytiin ja toivoa parasta, että vie meidät oikeaan paikkaan. Mä pidin koko matkan turvavyön aukaisin napista kiinni valmiina hyppäämään taksista pois ja juoksemaan lujaa, jos alkaisi siltä vaikuttamaan, että meitä kusetetaan ja lujaa! Kysyinkin vielä taksikuskilta, että tietääkö se varmasti mihin me ollaan menossa. Vastasi nauraen, että on ajanut taksia 20 vuotta, no problem! Ja antoi jonkun taksikortin meille. Kuski tiesi mitä teki ja löysi kun löysikin meidän Casa Particular majapaikan. Siellä meitä vastassa oli mukava iäkäs pienimies joka puhui hyvää ja selvää englantia. Äkkiä suihkuun ja nukkumaan, kello oli jo yli puolen yön.

Meidän Casa Particular, B&B Dõna Isabel majoituksen ulko- ovi.

Aikaerosta johtuen me herättiin jo viiden jälkeen aamulla. Satoi kaatamalla vettä! Pikkumies oli sanonut yöllä, että aamupala on tarjolla vasta klo 8. Oli pitkä aika odottaa nälissään, mutta onneksi aamupala oli hyvä. Tarjolla oli paljon tuoreita hedelmiä, leipää, tuorepuristettuja mehuja, teetä, kahvia, hilloja, muroja, juustoja, kinkkua ja kananmunat sai haluamallaan tavalla laitettuna.

Mun aamupala

Aamupalan jälkeen lähdettiin heti kävellen kiertämään vanhaa Havannaa, onneksi vesisade oli loppunut. Oli kyllä ihana liikkua melkein vuorokauden istumisen jälkeen. Ensimmäiseksi menimme katsomaan El Capitoliota, Cenrto Gallegoa, kuuluisaa Floridita baria ym.  Matkalla piti käydä myös Hotel Parque Centralin aulassa ihmettelemässä ja vessassa. Vieressä olevasta Hotelli Plazasta käytiin ostamassa nettikortit. Netti maksoi 1CUC/ 1h. Netti toimi vain Wi-Fi puistoissa, joita oli useita. Ne oli helppo löytää kun vain katsoi ihmisiä joilla oli puhelin kädessä ja pää alhaalla.

El Capitolio

Hotel Parque Central

Puisto, missä netti toimi.

Nettikortti, joita me ostettiin kolme.

Matka jatkui kohti Plaza de la Catedralia ja sotamuseota. Hetken matkaa käveltiin myös kuuluisaa rantapromenadi Maleconia ja katsottiin kuinka risteilylaiva lipui lähellä olevaan satamaan. Täällä oli tosi paljon kaikenlaisia puistoja ja aukioita ja mulla ei todellakaan ole tietoa minkä nimisiä ne kaikki oli.  Käveltiin vaan vanhan Havannan katuja ristiin rastiin ja ihmeteltiin menoa.

Plaza de la Catedral

Malecón- rantabulevardi

Lounas me syötiin Habana61 ravintolassa, minkä mä olin katsonut etukäteen meille valmiiksi. Sieltä saisi varmasti gluteenitonta ruokaa. Ruoka meni niin jäseniin, että päätettiin kävellä vielä Obispo- katu päästä päähän ja mennä hetkeksi käymään majapaikassa.

Päivälliselle mentiin parinsadan metrin päässä sijaitsevaan El Chanchullero de Tapas ravintolaan. Paikka on sen verran suosittu, että meidän piti hetki sinne jonottaa. Ruoka oli ihan hyvää. Halpaa se ainakin oli! 

Kahden yön ja yhden päivän kokemuksella Havanna oli kyllä positiivinen kokemus. Paljoa en uskaltanut tältä odottaa, mutta ihmisten ystävällisyys ja  ihmismäärä iltaisin kaduilla yllätti meidät täysin! Aamulla/päivällä sai kulkea todella rauhassa, mutta jo iltapäivästä rupesi kadut ja puistot täyttymään paikallisista. Tuntui, että vasta illalla Havanna herää! Kaduilla sai onneksi kulkea melko rauhassa. Joitain kyselyitä ja pyytelyitä tuli, mutta ei ollenkaan niin paljon, kuin olin jostain lukenut. Varsinaisia kerjääjiä tuli vastaan vain kaksi.

Meidän casa paricular oli myös positiivinen kokemus. Tässä huoneistossa oli kolme vuokrahuonetta. Meillä oli käytössä yksi huone, jossa oli parisänky ja WC/suihku. Muut tilat oli yhteisiä muiden kanssa. Huoneiston perällä nukkui jo aikaisemmin mainitsemani pikkumies. Aamupalan ja siivouksen hoiti ymmärtääkseni hänen tyttö/tytöt ja ehkä vaimo? Yksi tytöistä asui Italiassa tällä hetkellä ja vastasi ainakin osittain tästä majoituksesta. Ainut mikä haittasi vähän oli aivan olematon äänieristys. Sitä ei yksinkertaisesti ollut ollenkaan. Meitä kahta aikuista se ei juurikaan haitannut varsinkaan, kun emme käyneet, kuin nukkumassa siellä. Lapsiperheelle tilanne olisi voinut olla toinen….

 

Sama taksikuski, joka meidät tänne toikin, tuli myös aamulla meidät hakemaan kentälle. Kivana yllärinä vei meidät väärään terminaaliin. Vähän aikaa siinä ihmeteltiin, kun ei löydetty meidän lentoa. Se kun selvisi, että ollaan väärässä terminaalissa ei auttanut, kuin ottaa taksi taas alle ja mennä oikeaan terminaaliin. Onneksi taksikuskille kelpasi eurot, koska olimme jo kereneet vaihtamaan CUCit takaisin euroihin. Oikeassa terminaalissa selvisi, että lento on ainakin tunnin myöhässä.

Myöhemmin Aruballa luin uutisista, että Havannaan oli iskenyt tornado meidän lähtöä seuraavana päivänä. Oli saanut pahaa tuhoa aikaan. Sen jälkeen vielä meteoriitti! Toivottavasti tuhot saadaan nopeasti korjattua.

Egypti, Makadi Bay-aurinkoa, snorkalusta, koralleja ja kristallinkirkas meri

Loma aurinkoisessa Egyptissä on takana ja kotia palattu. Tässä vähän tarinaa meidän lomamatkasta.

Helsinki-Vantaan lentokentälle päästyämme loma oli hyvä aloittaa ravitsevalla aamiaisella loungessa.

Almost@Home Lounge

Mahat täynnä oli hyvä siirtyä koneeseen mihin olimme myös varanneet lämpöisen aterian.

Lentokoneessa piti täyttää maahantulokortti.

Hurghadan lentokentälle päästyämme tajusin, että tästä ei ehkä selvitä kovin nopeasti eteenpäin. Melkein 30 tuntia yhtäjaksoisesti valvoneena, flunssaisena ja kuumissani en jaksanut ymmärtää Egyptiläisten touhuja ja miten kaikesta voikaan tehdä niin hidasta ja vaikeaa…. Ensin jonotettiin epämääräisissä jonoissa viisumin leimausta passiin ja tämä viisuminleimaajamies vielä kirjaimellisesti nuoli sormensa jokaisen passin kohdalla, yök! Kaverilla täytyy olla rautainen vastustuskyky. Meidän edessä jonossa oli vielä saksalaisia, jotka ei ollut täyttänyt valmiiksi maahantulokorttia, joten tähänkin meni ylimääräistä aikaa. Ei varmastikaan paljoa, mutta siinä kohtaa se tuntui ikuisuudelta. Tämän jälkeen jonotettiin passintarkastukseen. Tämä jono eteni yllättävän hyvin, vaikka pitkä jono olikin. Hotellille vievä linja-auto löytyi onneksi helposti. Siellä olikin mies jo käsi pitkällä vailla tippiä vaikka ei ollut meidän laukkuihin vielä edes koskenut! Tervetuloa Egyptiin!

Me olimme siis Tjäreborgin pakettimatkalla. Lasten toiveesta All Inclusive- loma johonkin lämpöiseen ja Egypti valikoitui siten kohteeksi. Majoituimme Sunwing Waterworld Makadi Beach hotellissa, joka sijaitsi noin puolen tunnin ajomatkan päässä Hurghadasta. Hotelli oli ihan hyvä ja siisti. Kaikki toimi niin kuin oltiin odotettu ja välillä vielä paremminkin. Oikeastaan ainut asia mikä siellä häiritsi oli jatkuvat pyytelyt ja kyselyt eri aktiviteetteihin kuten jooga, venyttely, vesijumppa, lentopallo. Samoin maksullisiin iltaesityksiin ja kauneuspalveluihin riitti kyselijöitä. Lähtivät kyllä usein helposti pois jos oli vähänkään tyly, mutta kun ensin yrittää ystävällisesti sanoa, että ei kiitos ja se ei tehoa niin pakkohan se on sanoa tylysti.

Maisema meidän hotellihuoneen parvekkeelta.

makuuhuone

Meidän pesuhuone jossa oli myös amme + suihku, erillinen suihkunurkkaus ja vessa.

Ensimmäisenä päivänä me vain tutustuimme hotellialueeseen, nautittiin auringosta ja snorklattiin meressä.

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus lähteä laivalla koko päiväksi merelle snorklaamaan, mutta meidän vanhin tyttö päätti toisin. Sanoi aamulla menevänsä käymään siskonsa kanssa aulassa ennen aamupalaa, koska vain siellä toimi netti kunnolla. Hetken päästä kuului rappusista huutoa. Tyttö oli kompuroinut portaissa ja loukannut nilkkansa. Pääsi sieltä hotellihuoneeseen meidän sängylle ja pyörtyi siihen. Virkosi hetkeksi ja pyörtyi uudestaan. Itselle äkkiä vaatteet päälle ja aamupalalle kun ajattelin, että verensokeri on vähän alhaalla ja ruoka auttaisi. Päästiin aamupalalle ja sain kannettua tytölle ruoan pöytään. Kerkesi syömään puolikkaan croisantin, kun sai jonkunlaisen kouristuskohtauksen. Veti pään vasemalle sivulle, kädet koukkuun rinnankorkeudelle, tärisi, meni tajuttomaksi ja valahti aivan valkoiseksi. Nousin toiselta puolelta pöytää äkkiä tarkastamaan ettei tukehdu ja etsimään pulssia. Ihana naapuri pöydän pariskunta riensi apuun ja hälytti lääkärin. Nainen riisui villatakkinsa kylmälle laattalattialle suojaksi ja tyttö saatiin vaakatasoon lattialle ja jalat ylös. Pikku hiljaa palasi tajuihinsa. Tässä vaiheessa oltiin saatu jo niin paljon huomiota, että ravintolan kaikki työntekijät oli valmiita auttamaan. En tiedä mistä lääkäri tuli, mutta montaa minuuttia siihen ei mennyt. Sitten lähdettiin kohti hotellissa sijaitsevaa “klinikkaa”, mikä käsitti kolme likaista huonetta sekä sängyn. Tytön verenpaine oli 60/40 ja joutui tippaan. Pidettiin miehen kanssa jo palaveri siitä tipan laittamisestakin, mutta siinä lääkäri oli ehdoton. Sanoi, että tytön sydän ei kestä jos sitä ei laiteta. Tiedä sitten mikä oli totuus. Onneksi vointi koheni nopeasti. Sai kolmea eri lääkettä mukaan joita söi puolitoistavuorokautta ja lopetti kun maha oli niin sekaisin, että liikkua ei uskaltanut. Loppu loma menikin sitten nilkka siteessä ja kepeillä kävelen. Mies kävi ostamassa apteekista 50€ tytölle kepit, että pääsi edes jotenkin liikkumaan. Voimathan hänellä oli koko loman ajan pois ja pitkiä matkoja ei jaksanut kerralla kävellä. Vakuutusyhtiön kanssa kaikki sujui onneksi hyvin.

Kaiken tämän jälkeen ei sitten mahdottoman paljon pystytty tekemäänkään. Päivät meni altaalla auringossa ja rannalla snorklaamassa. Meidän hotelli oli aivan rannalla ja tässä kohdassa rantaa oli paljon koralleja ja erilaisia kaloja. Oli joku nähnyt jopa merikilpikonnan ja korallikäärmeenkin. Mä en ole ikinä ennen snorklannut, enkä nähnyt koralleja. Täytyy sanoa, että tuolla veden alla on kyllä ihan eri maailma. Uskomattoman upeaa. Toivottavasti pääsen vielä joskus näkemään koralleja ja ihailemaan sitä näkyä mikä veden alla on.

Hotellin ranta. Korallit oli merkitty selvästi.

Yksi snorklausretki me tehtiin merelle. Se oli eri mihin meidän piti alun perin mennä, mutta lomapäivät rupesi loppumaan kesken ja jotain oli pakko päästä tekemään hotelli alueen ulkopuolelle. Retkellä pysähdyttiin kaksi kertaa snorklaamaan ja käytiin Giftun Islandilla. Jos jotain tästä retkestä opittiin niin se, ettei pidä yrittää millekkään retkelle kepeillä kävelevän kanssa vaikka kuinka haluaa jotain tekemistä!

Tällä paatilla me oltiin merellä.

Pysähdyttiin retkellä Giftun Islandille hetkeksi.

Meillä oli jostain syystä paljon kaikenlaisia ennakkoluuloja Egyptistä ja egyptiläisistä, mutta kyllä ne osittain romuttui matkanvarrella. Toki meillä ei ole kokemusta hotellialueen ulkopuolisesta elämästä. Hotellialueella kaikki oli todella ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. Vanhimman tytön loukkaantumisen jälkeen meille soitettiin kaksi kertaa hotellin respasta ja kysyttiin vointia ja kuinka he voisivat auttaa. Matkatoimistosta ei kuulunut mitään…. Hotellin työntekijät ammatista riippumatta kysyivät vointia ja tarjosivat apua, opastivat lähimpään hissiin ja tarjosivat jopa kanto apua. 🙂 Ravintolastakin antoivat kysymättä ruoka-astiat, jolla pystyin viemään tytölle ruoan huoneeseen. Oli niin heikossa kunnossa loukkaantumis päivänä, ettei jaksanut tulla ravintolaan illalla syömään.

Yhdellä lounaalla multa jäi vahingossa käsidesipullo ravintolan pöydälle. Seuraavana päivänä tarjoilija toi sen mulle takaisin, kun oli ottanut sen edellisenä päivänä talteen. Täytyy sanoa, että täällä on ollut ehkä ystävällisimmät ja palvelualtteimmat ihmiset mitä olen hotelleissa tavannut. Itselle jäi tunne, että joka paikassa ajatellaan nimenomaan asiakkaan parasta.

Hotellilla oli paljon tekemistä eri ikäisille.

Menomatka hotellilta kotia asti sujui ihan mukavasti. Hurghadan lentokentällä jouduin heittämään pienet käsidesipullot(100ml) roskiin ja mies pienen hiuslakkapullon(75ml). Nuo samat asiat on kumminkin reissanut mukana noin 30 eri maassa ja tuolla ne otettiin ensimmäisen kerran pois. Mä jouduin muutenkin jostain syystä useampaan tarkastukseen, samoin poika. Kirjoitin kaksi kertaa nimeni, passin numeroni ja lennon numeroni johonkin vihkoon. Kovin olivat myös kiinnostuneita mun Polarin urheilukellosta. Piti näyttää kuinka se toimii ja mistä ostettu. Poliisilla ja tullilla se virkailija mua jostain syystä pelotteli. En luottanut enää mun englannin kielen taitoihin selvitä tästä tilanteesta ja jouduin pyytämään miehen avuksi, etten ole kelloni kanssa todellakin poliisin juttusilla. Tilanteesta selvittiin hyvin sen jälkeen, kun mies vain tuli paikalle. Mulle jäi vähän epäselväksi mistä siinä oli kyse…. Kyllä kotia on aina ihana palata!

Hurghadan lentokenttä oli siisti ja kaikki toimi yllättävän nopeasti.

Kaiken kaikkiaan meillä oli ihan hyvä loma, aurinko paistoi, ruokaa riitti ja levätä sai ihan tarpeeksi:) Egypti yllätti meidät positiivisesti. Tästä on hyvä jatkaa tulevan loman suunnittelua.

Tuttu ja turvallinen Madeira

Vietimme juuri kaksi viikkoa perheen kanssa meille entuudestaan tutulla Madeiran saarella. Varasimme lennot suoraan Finnairilta ja majoituksen varasimme Pestana Promenade ocean resortiin ensimmäiseksi viikoksi ja toiseksi viikoksi varasimme majoituksen Pestana Beach Club (Carlton) hotellista. Meillä oli kummassakin hotellissa yhden makuuhuoneen huoneisto.

Tässä muutamia kuvia meidän ensimmäisestä hotellista.

Hotelli oli myöskin meille entuudestaan tuttu. Siellä oli kuntosali, sisällä oli uima-allas, poreallas sekä kaksi saunaa. Myös ulkoallasalue oli varsin viihtyisä. Hotelli sijaitsi Lidon alueella muutaman sadan metrin päässä Forum-ostoskeskuksesta. Tämä loma oli meille jo kolmas matka Madeiralle, joten pahin tutustumisinto nähtävyyksiin ja ympäristöön oli jo tyydytetty aikaisemmilla reissuilla. Vaikka saarella olisi paljon meille uutta nähtävää ja koettavaa, niin päätimme poikkeuksellisesti olla tekemättä mitään suunnitelmia ja mennä koko loma vain fiilis pohjalta. Ensimmäinen viikko kului lähinnä leväten ja lapset tykkäsivät käydä uimassa pari kolme kertaa päivässä. Lisäksi kävimme muutaman kerran Forum-ostoskeskuksessa sekä ajelimme Yellow bus-kiertoajelulla pari kierrosta.

Emme olleet varanneet hotellista mitään ruokailuja, joten söimme osittain ravintoloissa ja osaksi kokkailimme huoneistossa. Pingo Doce on ylivoimaisesti paras ruokakauppa. Valikoima on todella monipuolinen, hintataso hyvä ja myös paikalliset käyttävät juuri kyseisen kaupan palveluja. Meidän hotellin lähellä oli kaksi kyseisen ketjun liikettä. Black friday näkyi hyvin myös Madeiran kaupoissa.

Yhtenä päivänä ajoimme taksilla “yläkaupunkiin” kävimme AKI ja De Borla-liikkeissä (De Borla=tavaratalo ja AKI= K-raudan tyylinen liike) sekä Decathlon urheiluliikkeessä. AKI:sta ja De Borlasta ostimme lähinnä joulukoristeita, koska ne ovat erilaisia kuin meillä Suomessa. Madeira on kuuluisa joulun avauksestaan ja uuden vuoden ilotulituksestaan. Itsekin olen kyllä jouluihminen, mutta Madeiralla se homma on lähtenyt täysin lapasesta. Jouluvalot syttyvät Funchalissa joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tämän vuoksi siirryimme toiseksi viikoksi lähemmäksi keskustaa.

Toisen viikon hotellimme oli Pestana Carlton Madeiran yhteydessä oleva Beach club, mikä on tarkoitettu enemmän Pestanan jäsenyyden omaaville asiakkaille. Myös tässä hotellissa oli kaksi  sisäuima-allasta sekä poreallas, kaksi erillistä ulkouima-allasaluetta sekä saunat ja kuntosali. Hotelli sijaitsi muutaman sadan metrin päässä keskustasta ja satamasta.

Tässä taas muutamia kuvia meidän toisesta hotellista. Maisemat huoneiston parvekkeelta olivat huikeat.

 

Yhtenä päivänä päätimme lähteä poikani ja äitini kanssa muutaman tunnin meriretkelle katselemaan delfiinejä, valaita ja merikilpikonnia. No niiden näkeminen jäi haaveeksi. Pari tuntia ajelimme Funchalin edustalla, mutta merenkäynti oli melko kovaa, joten eläimiä ei näkynyt. Olihan maisemat hienot, mutta kannattaa kyllä varata kovasti lämmintä vaatetta päälle ja jopa sadeviitta. Aallot löivät niin, että vettä lensi jatkuvasti meidän päälle.

Jouluvalojen määrää ei pysty sanoin kuvaamaan. Jos sanon, että kuvittele ihan järjetön määrä koristeita ja valoja, niin sen saat vielä huolella kertoa kolmella tai neljällä, että päästään lähelle totuutta. Keskustaan on rakennut puistoalueille “joulukyliä” ja hengellisyys ja Jeesuksen syntymä on tuotu hyvin esille.

Madeira on täysin erilainen paikka kuin mikään muu. En osaa verrata sitä mihinkään. Hiekkarantoja siellä ei juuri ole ollenkaan. Tekemistä ja näkemistä sieltä löytyy pikkukylistä, levadoille ja puutarhoihin. Satama ja sen risteilijät ovat mukava lisä kaupunkimiljööseen. Sataman lähellä on myös Ronaldon museo ja patsas, mitkä sijaitsevat Pestana CR7 hotellin yhteydessä. Ronaldo on osakkaana kyseisessä hotellissa. Patsaan ympärillä riittää turisteja vuorokauden ajasta riippumatta.

Säät sattuivat meille hyvät. Madeiran kukkaloisto on ympärivuotinen ja luonnollisesti ne tarvitsevat vettä ja aika usein vettä sataa öisin. Tuulet ovat vaihtelevat ja lentoliikenne on haasteellista. Meidänkin hotellissa oli mm. saksalainen pariskunta, jonka loma jatkui parilla päivällä, kun tuulet olivat oikukkaat ja laskeutuminen Madeiran poikkeuksellisen lyhyelle kiitoradalle oli vaarallista. Vaikka kiitorataa on jo jatkettu jonkun verran, niin siltikin se on tavallista lyhyempi. Lentokenttä on meren ja vuoren rinteen välissä, joten tuulet ovat usein haasteelliset. Lentokentällä pääsee seuraamaan ulos “parvekkeelle” lentokoneiden nousuja ja laskuja. Mekin odottelimme ulkosalla meidän koneen saapumista.

Ensi viikolla kuulette Väläyksen perheen matkasta Egyptiin, mikä oli huomattavasti tapahtumarikkaampi kuin meidän loma.