Saigon – osa 2

Ja matka jatkuu….

Taksimatkasta hotellille selviydyttyämme lähdettiin katsomaan maisemia. Käveltiin Bitexco Financial Towerille ja ostettiin liput SkyDeckille. Liput maksoi 200 000VND/ aikuinen eli n. 8€. Kerettiin sinne juuri ennen auringonlaskua. Harmitti vain, kun ikkunat olivat todella likaiset, joten kuvien ottaminen oli lähes mahdotonta. Näkymä oli kyllä hieno, oltiinhan me 49. kerroksessa.

Käytiin syömässä SkyDeckin yläpuolella olevassa EON51 ravintolassa. Ruoka oli ihan syötävää, ei mitään ihmeellistä. Hyvin tiesivät ja tunnistivat ruoka-aineallergiat ja hintataso suomalaiselle oli ihan OK.

Ravintola EON51

Me majoituimme Huong Sen Annex hotellissa. Hotelli oli siisti ja hyvällä paikalla. Henkilökunta oli ystävällistä, auttavaisia ja aamupalalla sai mahan täyteen. Meidän tarpeisiin hotelli vastasi siis oikein hyvin.

Seuraavana aamuna 12 tunnin yöunien jälkeen oli hyvä lähteä tutustumaan kaupunkiin ihan uusin silmin ja avoimin mielin. Ensimmäiseksi suuntasimme Independence Palaceen. Ostimme Independence Palace ja Exhibit Admission yhteisliput. Lippu maksoi 65 000 VND eli n. 3€/ aikuinen. Oli käymisen arvoinen paikka ja täällä sai rauhassa kierrellä miten halusi.

Independence Palace

Täältä suuntasimme War Remnants museumiin eli Vietnamin sodasta kertovaan museoon. Tänne liput maksoi 40 000VND eli n. 2€/ aikuinen. Täällä olikin jo enemmän ihmisiä. Toki vieläkin mahtui pääosin rauhassa katselemaan ja tutustumaan paikkaan. Tämä paikka veti kyllä hiljaiseksi…. Kannattaa ehdottomasti käydä jos vain mahdollista.

Kävimme haistelemassa myös Street Food Marketin tarjontaa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä niin nälkä, että olisimme jääneet sinne syömään. Toki tarjolla oli niin paljon friteerattua ruokaa, että luultavasti minä en olisi sieltä edes mitään voinut syödäkkään.

Street Food Market

Kävelimme vielä katsomaan Notre Dame karedraalia. Sisälle emme edes yrittäneet ja ulkoapäin se oli remontissa. No, tulipahan edes nähtyä.

Notre Dame Cathedral of Saigon

Päivä oli jo sen verran pitkällä ja oltiin pelkällä aamupalalla liikenteessä, joten päätettiin mennä Ciao Bellaan syömään. Sieltä sai ison gluteenittoman pasta annoksen, mikä olikin sitten koko reissun ainoa pastaruoka. Loppuilta menikin hotellihuoneessa ihmetellessä.

Seuraavalle päivälle meillä ei ollut mitään suunnitelmia. Aamusta mentiin hotellin katolla sijaitsevalle uima-altaalle makoilemaan, mutta se jäi hyvin lyhyeksi kokemukseksi. Ensin siinä oli ihan mukava olla, kun aurinko ei siihen paistanut. Sen jälkeen kun aurinko pääsi paistamaan altaalle suoraan siinä oli niin kuuma, että oli pakko lähteä pois. Loppupäivä kierreltiin ympäri kaupunkia, istuttiin kahviloissa ja seurattiin kaupungin hurjaa liikennettä. Illalla käytiin syömässä Temple Clubilla, missä sain alkupalaksi aivan ihanaa kurpitsakeittoa. Tähän oli hyvä lopettaa Ho Chi Minh Cityyn tutustuminen ja jatkaa aamulla uuteen kaupunkiin.

Ho Chi Minh City eli Saigon osoittautui alkujärkytyksen jälkeen oikein mukavaksi kaupungiksi. Melkein 13 miljoonan asukkaan kaupungissa loputon skootteritulva ja tien ylitys vaati ensin vähän rohkeutta. Paras tapa ylittää tie oli kävellä rauhallisesti pysähtymättä tien yli. Paikalliset skootterihirmut kyllä väistivät, vaikka välillä kyllä hirvitti. Tiukanpaikan tullen ja rohkeuden puuttuessa kannatti tie ylittää jonkun paikallisen kanssa yhtä matkaa. Omasta mielestäni kaupunki oli kaaottinen, missä kaikki toimi saumattomasti yhteen. Mies kuvaili kaupunkia yhdellä sanalla viihdyttäväksi:) Ihmiset olivat ystävällisiä (muutamaa huijaria lukuunottamatta), sää miellyttävä, suurkaupungiksi selkeä ja turvallisen oloinen. Menisin ehdottomasti uudelleen milloin vain.

Ensikosketus Ho Chi Minh Cityyn

Lähdettiin tammikuun viimeinen päivä kahden viikon reissulle Aasiaan. Ensimmäisenä kohteena Vietnam, Ho Chi Minh City eli Saigon. Hieman pohdittiin mitä matka tuo tullessaan Koronaviruksen levitessä ympäri maailmaa, mutta pakattiin reppuun kumihanskoja, suu-nenäsuojuksia sekä paljon käsidesiä.

Lennettiin Qatar Airwaysilla HCMC:n Dohan kautta. Matka kotiovelta hotellille kesti 24 tuntia ja matkaväsymystä oli havaittavissa. Ehkäpä siinä syy seuraavaan tapahtumaan….

Olin aikaisemmin jo ottanut selville miten lentokentältä hotellille kannattaa mennä ja millä taksilla, paljonko se maksaa ym. Taksijonon näkyessä edessämme tuli heti joku nainen kysymään olimmeko taksia vailla. Tietysti olimme ja kysyi mihin olimme menossa. Näytimme osoitteen ja hän osoitti meille taksin mihin istua. Näin emme siis päätyneet haluamamme taksiyhtiön taksiin. Taksissa kysyimme heti hintaa tulevalle taksimatkalle, mutta auto oli jo liikkeellä ja kuski kohautteli hartioitaan, ensimmäinen VIRHE! (ei ikinä kyytiin ennen kuin hinta selvillä)Tässä vaiheessa jo rupesi epäilyttämään, mutta väsymys painoi päälle, niin toivottiin parasta! Mittari pyöri taksissa niin nopeaa, että ensimmäisen kilometrin jälkeen sanoin miehelle, että tästä ei hyvää seuraa. Eikä seurannutkaan…

Pääsimme n. 5km matkan hotellille ja taksikuski jätti meidät nurkan taakse, ei hotellin eteen. Sen jälkeen pyysi meiltä 1,2 miljoonaa Vietnamin Dongia kyydistä. Todellisuudessa matkan arvo on 200 000 VND, minkä etukäteen olin ottanut selville. Siinä sitten ruvetaan selvittämään asiaa ja pyydettiin kuskia meidän mukaan hotellin respaan selvittämään asiaa, koska yhteistä kieltä meillä ei ollut. Tähän hän ei suostunut vaan pyysi näyttämään meidän rahat, jotta voi itse ottaa sieltä tarvittavan summan. Tietenkään ei suostuttu, mutta miehellä oli rahapussi auki (toinen VIRHE), koska laski tarvittavaa rahasummaa ja yhtä äkkiä rahapussista oli 1,2 miljoonaa kadonnut. Sen verran kerettiin näkemään, että laittoi osan rahoista etupenkille ja käteensä jätti osan. Sitten kyseltiin meidän rahojen perään, mutta ei muka tiennyt mitään. Sanoi vain, että 600 tuhatta riittää taksimatkasta, mikä summa oli kädessään. Tässä kohtaa meiltä meni molemmilta kuppi nurin ja mies sai revittyä taksisuharin kädestä osan rahoista ja minä osan. Mä kiipesin vielä takapenkiltä etupenkille ja vähän siinä kamppailtiin, mutta osan rahoista sain takaisin. Tässä vaiheessa kaikki huusi jo sekaisin kaikkia kieliä! Sanoin miehelle, että mene äkkiä ulos kuvaamaan auto ja rekkari. Mä istun sen aikaa autossa sisällä. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että taksisuhari nousi samaan aikaan autosta ulos ja saatin sen naamasta kuva!

Kerrottiin tästä kaikesta hotellin respassa ja he ottivat tämän todella vakavasti. Tästä lähti jonkunlainen pyörä pyörimään ja kun palasimme illalla syömästä hotellille niin uskokaa tai älkää, meidän rahat oli palautettu anteeksipyynnön kera. Tietenkin maksoimme sen 200 tuhatta minkä taksimatka oikeasti maksoi, mutta muut rahat saimme takaisin.

Mitä tästä opimme? Paljonkin, kannattaa luottaa siihen mitä muut kirjoittaa luotettavista takseista ja todellakin käyttää pelkästää niitä. Älä ikinä astu taksiin ellei matkan hinta ole selvillä. Älä levittele rahojasi (mitä ei ole ikinä ennen tehty) ja kuinka kävikään! Kannattaa luottaa vaistoon, jos jokin asia tuntuu huonolta, luultavasti se sitä on!

Väsyneenä, kuumissaan ja vuorokauden matkustaneena ja kaiken tämän kokemuksen jälkeen ensimmäinen kuva Vietnamista, Ho chi minhistä oli jostain syvältä, äkkiä pois täältä! Ensimmäinen ihminen (taksikuski) jonka kohtaamme yrittää ryöstää meidän rahat ja toinen ihminen (respan työntekijä) saa omalla toiminnallaan hommattua ne meille takaisin! Uskomaton kaupunki!

Onneksi hyvin nukutun yön jälkeen kaupunki rupesi tuntumaan jo ihan kivalta.😊