Unelmaloma Amerikassa- Los Angeles

Tästä tekstistä tulee tosi pitkä… Matkan taustoista ei osata vielä tänä päivänäkään sanoa mitään, koska aina kun asiasta keskustellaan kaikilla meillä neljällä on eri käsitys asiasta. Todellisuus meni suurinpiirtein näin. Väläyksen perhe oli käynyt jo aikaisemmin Floridassa, joten kaipuu Amerikkaan jäi. Väläys oli ajatellut, että olisi hienoa päästä käymään Kaliforniassa ja heitti ilmaan ehdotuksen, että lähdettäiskö käymään aikuisten reissulla Los Angelesissa. Ehdotus houkutti Älyä puolisoineen kovasti, mutta ensimmäinen reissu ilman lapsia vaati useamman kuukauden kyspyttelyn. Onneksi kummankin perheen lapsenvahdit järjestyi helposti, mistä iso kiitos isovanhemmille.

Monen tunnin etsimisen jälkeen varasimme lennot Tjäreborgin kautta, Helsinki-Lontoo- Los Angeles. Aamuyöstä Helsinki-Vantaalle saavuttuamme menimme heti loungeen aamupalalle ja odottelemaan lennon lähtöä Lontooseen. Lontoossa menimme samoin heti loungeen, jossa söimme vielä toisen aamupalan. Kolmen tunnin odotus meni nopeasti korttia pelatessa ja ennen lähtöä kerkesi vaihtua vielä lounaskin tarjolle. Söimme siis vielä lounaan ennen koneeseen nousua. Vatsat täynnä oli hyvä nousta Los Angelesin koneeseen. Lennot meni kaikin puolin hyvin ja tarjoilu pelasi.

Los Angelesiin saavuttuamme vastoin kaikkia odotuksia pääsimme maahantulomuodollisuuksista todella nopeaa eteenpäin, joka kesti max.15 minuuttia. Auton vuokrasimme Alamolta, jonka ilmaiset bussit kuljettivat asiakkaat terminaalista vuokraamon pihaan. Auton saamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta reilun vuorokauden matkustamisen jälkeen järki ei toiminut ihan odotetusti. Ensimmäinen tunti istuttiin autossa vuokraamon pihassa ja taisteltiin navigaattorin kanssa. Yllättäen syy ei ollutkaan Tompan (TomTom), vaan vika oli tälläkin kertaa käyttäjissä. Vinkkinä muille, että kannattaa tarkistaa onko osavaltio oikea, jos ei osoitetta ala löytymään.

Lopulta pääsimme matkaan ja suuntasimme hotellia lähimpään Ralphs-supermarkettiin. Väläys oli tehnyt taas kerran hyvää työtä ja meillä oli jo ennakkoon tiedossa, missä kaupoissa kannattaa käydä ja hän myös tiesi missä ne sijaitsevat. Ralphs oli melko iso ja siellä oli hyvät valikoimat sekä hintakin sopii myös budjettimatkailijalle.

Ruokaostosten jälkeen suuntasimme ensimmäiseen majapaikkaamme. Olimme varanneet majoituksen Hollywood Orchid suites -hotellista. Hotelli oli niin sanotusti peli paikoilla. Walk of famelle oli noin 150 metriä matkaa ja Dolby Theatre ostoskeskuksineen oli ainoastaan hotellin ja tämän kuuluisan tähtikadun välissä. Ensimmäistä kertaa ikinä, päätimme majoittua samaan huoneeseen koko porukka. Sijainti näkyi hieman hinnassa (mutta oli kyllä joka euron arvoinen), joten päätimme säästää ja nukkua kolme ensimmäistä yötä yhdessä. Onneksi huoneessa oli kaksi king size -sänkyä. Luotimme siihen, että näin alkumatkasta yhteiselo vielä sujuu ja hyvin selvittiin. 🙂 Huoneessa oli täysin varusteltu keittiö ja ihan ok kylpyhuone.

hotellihuone

hotellihuoneen keittiö

Olimme tehneet ennakkoon pöytävarauksen Hard Rock Cafe -ravintolaan, mikä sijaitsi muutaman sadan metrin päässä hotellista. Samalla tuli tehtyä myös ensisilmäys Walk of famelle. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Raskaan matkan jälkeen oli ihanaa päästä nukkumaan.

Seuraavana aamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen Universal Studioille. Olimme ostaneet liput ennakkoon Universal Studion omilta virallisilta nettisivuilta. Ostamamme liput olivat Universal express -liput, joilla säästimme huomattavasti aikaa. Lipuilla pääsi jonon ohi yhden kerran kaikkiin laitteisiin ja näytöksiin. Normi jonot näyttivät paikoitellen melko pitkiltä, parhaimmillaan 90min/laite säästimme jonotusaikaa. Kyllähän se lipun hinta (178$) karvan verran kirpaisi ostohetkellä, mutta oli kyllä joka dollarin arvoinen.

Suurin osa laitteista oli 3D-laitteita ja melko hurjia. Ihan pienten lasten kanssa en lähtisi sinne. Koemme, että rahat menisivät hieman hukkaan. Väläys puolisoineen ovat enemmän hurjapäitä ja he varmasti nauttivat kaikista laitteista. Mitä tulee taas toiseen pariskuntaan, niin kyllä hekin jo iltapäivästä istuivat laitteissa silmät auki. Olihan ne tosi taitavasti tehtyjä. Monesti piti hokea itselle, että mä istun vaunussa joka ei varsinaisesti liiku mihinkään vain kallistelee eikä siis lennetä avaruudessa tai istuta ihan älyttömän hurjassa vuoristoradassa. Kyllä otti mahasta. Ihan heikko hermoisille ei suositella. Hieman Särkänniemen “Tukkijoki” tyyppisesti tehty Jurassic park -vesiseikkailu oli kyllä yksi mieleen painuvimmista laitteista. Myös Studio tour oli hieno kokemus. 3D-esityksistä Simpsonit ja Transformers oli ehdottomasti parhaimmat. Myös erikoistehostenäytös oli upea. Jos suunnittelet meneväsi Universal Studioille, ei kannata suunnitella mitään muuta sille päivälle ellei ole Fast pass -lippuja. Me kierrettiin melkein kaikki laitteet/näytökset ja me pääsimme lähtemään puistosta klo 15 jälkeen.

Tappajahain kuvauspaikka

Jurassic Park

Harry Potterista tuttu Tylypahka

WaterWorld

Universal Studion karkkikauppa

Kaupassa käynnin ja syömisen jälkeen lähdimme vielä käymään Griffith Observatoriolla. Se reissu ei mennyt aivan suunnitellusti. Auringonlaskua oli tullut seuraamaan muutama muukin turisti. Autoja oli valehtelematta tuhansia. Kolme isoa parkkialuetta olivat täynnä autoja, sen lisäksi tienvarret olivat kumpaankin suuntaan täynnä autoja useamman kilometrin matkalta. Siellä oli useita liikenteenohjaajia ohjaamassa liikennettä. Me ratkaistiin tämä ongelma näin…Eli ei kauhean fiksusti…

Otettiin heti aamusta aikaisin uusi yritys ja tällä kertaa saimme auton parkkiin. Maisemat olivat kyllä upeat. Sieltä näkyi hyvin Hollywood- kyltti kuin koko Los Angelesin kaupunki.

Sieltä jatkoimme matkaa Camarillo outlettiin mihin oli noin tunnin ajomatka. Siellä meni iltaan asti ja aika sekä rahat loppuivat vähän kesken…  Takaisin ajoimme Malibun rantatietä pitkin Santa Monican ja maailman kalleimman ostoskadun Rodeo Driven kautta takaisin hotellille. Matkamme jatkuu ensi viikolla Las Vegasiin… 🙂

Rodeo Drive

Rantaloma Montenegrossa ja päivä Albaniassa

Muistoja vuoden takaisesta löhölomasta Becicin rannalta…

Vietettiin miehen kanssa kahdestaan viikon loma upeassa Montenegrossa. Lähdettiin helpolle pakettimatkalle viime vuoden syyskuussa. Majoituimme Iberostar Bellavue hotellissa. Matka sisälsi all inclusiven eli tämä loma oli pelkkää syömistä ja auringossa makoilua. Toki jotain pientä aktiviteettia on lomalla aina hyvä tehdä. Meidän kohdalla se rajoittui mm. kävelyyn Becicin naapurissa sijaitsevaan Budvaan, johon pääsi kätevästi ja nopeasti aivan hotellin vieressä sijaitsevan tunnelin läpi. Budva on suurempi ja vilkkaampi lomakohde kuin meidän valitsema Becici. Budvassa sai onneksi kävellä ihan rauhassa ilman minkäänlaisia sisäänheittäjiä tai kaupustelijoita, mikä sopi paremmin kuin hyvin meille. Sen ihmeellisemmin me ei Budvaan tutustuttu kuin kävelemällä rannalla ja poikkeamalla ostoskeskuksessa.

Hotellin yksi allasalueista

Yhtenä päivänä kävelimme myös yhdelle Montenegron kuvatuimmista kohteista, rikkaiden suosimalle pienelle Sveti Stefanin saarelle. Itse saarelle meillä ei ollut mitään asiaa, kun emme siellä majoittuneet, mutta ihailimme kaunista saarta kauempaa rannalta. Meidän hotellilta sinne oli matkaa n. 7km rantoja pitkin kävellen.

Sveti Stefan

Teimme myös päiväretken Albanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Shkoderiin. Aamulla noustiin linja-autoon, joka vei meidät hienojen maisemien ja kapeaa tietä pitkin Montenegron ja Albanian rajalle jossa pydähdyttiin vessaan. Taukopaikalla oli pieniä kerjäläislapsia niin paljon, että sai korviksista ja kaulakoruista pitää kiinni, ettei ne lähtenyt lasten mukaan. Kauempana taukopaikasta oli lasten äidit selvästi opastamassa kenen luokse kannatti mennä kerjäämään ja jos onnisti niin äidiltä sai Milkan suklaasta palasen. Meillä pysyi onneksi korut tallella.

Albanian puolella menimme ensimmäiseksi Rozafa Linnalle. Linna oli ihan mielenkintoinen paikka. Aika kului nopeasti paikallisen oppaan kertoessa sen historiasta ja meidän ihmetellessä kauniita maisemia.

Päästyämme Shkoderin keskustaan, niin kerjäys jatkui. Tällä kertaa asialla olivat raskaana olevat naiset. Heti linja-autosta noustessamme oli 3-5 naista käsipitkällä kerjäämässä. Ensin meidän oli tarkoitus mennä kaupungille kiertelemään, mutta päätimmekin mennä käymään Shkoder Historical museossa. Siellä olisi ehkä rauhallisempaa kuin kaupungilla. Museo oli suoraan sanottuna pettymys ja ei mitään sanomaton paikka. Tässä vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että meidän kohdalta rupeaa Albania olla nyt nähty. Meille ei jäänyt mitään palavaa hinkua Albaniaa kohtaan. Toki tämä käynti oli niin nopea, että täytyy antaa vielä ajatuksille mahdollisuus joku päivä maahan palata. Ehkä rantalomalle….

Aina välillä on kiva tehdä vähän rennompia ja vähemmän suunniteltuja lomia. Kaiken kaikkiaan loma oli hyvä. Vähän tekemistä, paljon ruokaa ja lepoa 🙂 Mielellään palaisin vielä joskus Montenegroon ja tutustuisin siihen paremmin. Tai ylipäätänsä kiinnostus Balkanin alueen maihin heräsi tämän reissun myötä….

 

Katinkulta – meidän kestosuosikki

Työreissun jälkeen alkoi viikon loma. Suuntasimme perheen kanssa Vuokattiin Katinkultaan. Katinkulta on meidän kestosuosikki ja käymmekin siellä kahdesta kolmeen kertaan vuodessa. Tällä kertaa matkaseurana olivat vanhempani ja siskon perhe. Toki majoituimme kaikki omiin mökkeihin. Meidän kahden makuuhuoneen paritalo sijaitsi Hiekkaniemessä. Mökki oli oikein hyvä ja viihtyisä.

Lauantaina suuntasimme valloittamaan Vuokatinvaaraa. Sää oli ihanteellinen ja maisemat olivat todella upeat. Kävelimme osaksi hissiväylää pitkin, joten reitti oli hyvinkin helppokulkuista. Ennen huippua reitti jyrkkeni huomattavasti, mutta pohja oli hyvä kävellä lasten kanssa. Jäimme hieman kaipaamaan nuotiopaikkaa (toki voihan olla, että siellä huipulla olikin, mutta ei vain löydetty). Noin 100m (Hesburgerin) parkkipaikalta oli laavu, mutta siellä ei ollut polttopuita ja emmekä hoksanneet ottaa mukaan mökiltä. Menimme sitten mökille paistamaan makkarat. Jokaisessa huoneistossa oli vielä kaasugrillit käytössä. Hyvälle maistui näinkin ja eipä vaatteetkaan haisseet savulta.

Meidän Katinkullan lomat ovat aina aktiviteettaja täynnä. Kävimme jopa kolme kertaa kylpylässä (mikä on meille paljon), tennistä ja sulkapalloa pelattiin useampana päivänä. Lisäksi kävimme kerran keilaamassa ja pari kertaa pelaamassa frisbeegolfia. Frisbeegolfradalla ei ollut ruuhkaa ja täytyy muutenkin kehua rataa. Meillä oli lapset mukana pelaamassa ja maasto oli ihanteellista heidän kanssa pelailuun. Välillä oli kunnon polkuja ja muutenkin maasto oli pääosin helppokulkuista. Suosittelen.

Tähän aikaan vuodesta oli vielä pyörät käytössä eli kaksi aikuisten pyörää per huoneisto. Tämä oli jo ennakkoon tiedossa ja meillä olikin mukana pojille omat pyörät. Kaikki siirtymiset teimmekin pyörillä. Lisäksi Katinkullan alueella on monta leikkipuistoa, joten niihin oli nopea polkaista pyörillä. Lapset tykkäsivät kovasti. Yleensä suosimme saatavuuden mukaan huoneistoja, mitkä sijaitsevat lähempänä päärakennusta, mutta näin kun lunta ei ole ja pyörät ovat käytössä, on ihan sama missä niemessä huoneisto sijaitsee.

Meidän lomilla joku meistä on aina kipeenä ja miksi tämä kerta olisi ollut poikkeus. Nuorempi poika oli pari päivää kuumeessa, mutta siitäkin selvittiin pari päivää leväten. Yleensä me käymme myös Superparkissa, mutta tällä kertaa päätimme jättää sen väliin mm. sen vuoksi, kun toinen oli kipeenä.

Katinkulta on meidän kestosuosikki vuodesta toiseen. Tykkäämme toki kierrellä eri paikkoja, mutta Katinkullassa on säästä riippumatta aina paljon tekemistä. Lapsille on hyvät leikkipaikat niin sisällä kuin ulkonakin ja kylpylä on hyvä. Voi pelata sulkapalloa, squashia, tennistä sekä keilata. Hyvät ulkoilumaastot ja reitit, frisbeegolf ja niille jotka harrastavat golfia, niin varmasti on hyvät kentät. Lisäksi on Superpark ja ilmeisesti uutena Megazone-laserpeli sekä laajat valikoimat ryhmäliikuntatunteja. Osakkaille on vielä tarjolla mm. ilmaista aamu-uintia ja lentopalloa, mitä tykkäämme hyödyntää joka reissulla.Tähän, kun lisätään hyvät hiihtoreitit ja laskettelu talviaikaan, niin mielestäni parempaa ja monipuolisempaa paikkaa saa kyllä tosissaan etsiä, että löytää. Sotkamon palvelut ovat lähellä ja ravintolatarjontakin on ihan riittävä.

Kävimme Amarillossa herkuttelemassa.

Lähdimme kotiin jo torstaina, mikä olikin hyvä valinta, koska perjantaina satoi ensi lumen. Päästiin turvallisesti kesärenkailla kotiin.

Työtä, huvia ja hyvää seuraa Saimaan rannalla

Taas pukkasi toiselle meistä kolmen päivän työreissun Holiday Club Saimaalle. Hetken mielijohteesta Väläys sai järjestettyä muutaman vaapapäivän ja päätti lähteä mukaan. Lähdettiin maanantaina töitten jälkeen ajamaan kohti Saimaata ja aurinkoisen sään innoittamana päätimme ajaa Puumalan maisemareittiä. Olihan se hienoa seutua.

Majoituimme Villas huoneistoon josta oli upeat näkymät järvelle. Huoneistossa oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa oli oma vessa/suihku. Huoneistosta löytyi myös olohuone, keittiö, vessa, ja kylpyhuone saunoineen. Kyllä meidän kelpasi. Tähän aikaan vuodesta oli vielä käytössä kaksi polkupyörää huoneistoa kohden.

Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme lähteä testaamaan pyöriä ja tutustumaan samalla ympäristöön. Sää oli syksyinen ja aurinko paistoi mukavasti, mutta tuuli melko kovasti. Pyöräilimme rantoja pitkin maisemia katsellen.

Pienen aamureippailun jälkeen maistui aamupala. Tämän jälkeen tiemme erosivat päivän ajaksi. Toinen lähti töihin ja toinen jäi nauttimaan omasta ajasta pyöräillen.

Keskiviikko päivä valkeni hyvinkin sateisissa merkeissä. Toisen suunnatessa taas työn pariin, toinen uhmasi sadetta ja lähti kävelylenkille. Loppuilta menikin sitten lomailijalta Netflixin ja C Moren parissa kun toinen oli työnsä puolesta iltajuhlassa.

Torstaina suunnattiin kohti kotia. Holiday Club Saimaa on kiva paikka ja tekemistä löytyy kaikenikäisille. Loppuun vielä muutama kuva meidän parvekkeelta.

 

 

Paljon lentokilometrejä, Karibian rytmejä, lunta sekä liikuntaa, niistä on tulevaisuus tehty

Ihan joka viikko mekään ei matkusteta, vaikka intoa kyllä olisi. Ajattelimme tähän väliin vähän kertoa, millaisia reissuja tulevaisuus tuo tullessaan. Suruksemme todetaan, että yhteisiä matkoja ei taida olla varattuna kuin yksi, mutta erikseen sitäkin enemmän.

Ensimmäinen ja ainoa yhteinen reissu on syyskuun lopussa Holiday club Saimaalle. Toinen meistä on siellä työmatkalla ja toinen lähtee seuraneidiksi viettämään vapaapäiviään. Reissu on nopea kolmen yön pyrähdys.

Saimaan jälkeen toinen meistä lähtee perheineen Katinkultaan. Reissu on kestoltaan viikon mittainen. Ohjelmassa on aika paljon liikuntaa ja hyvää ruokaa sekä paljon yhdessä oloa. Samainen perhe lähtee marraskuussa Madeiralle pariksi viikoksi. Madeiran loma on omatoimimatka ja tuttu kohde jo ennestään.

Reissukuva edelliseltä Madeiran matkalta.

Ennen kuin Madeiran matka ehtii loppua, lähtee toinen perhe Egyptiin myöskin perhelomalle. Egyptin matka on todellinen löhöloma sisältäen all inclusiven vesipuistohotellissa. Näistä reissuista kun selvitään, vietetään joulu ja uusivuosi rauhallisesti kotosalla.

Uusi vuosi tuo tullessaan paljon uusia seikkailuja. Alkuvuodesta toinen perhe suuntaa Rukalle laskettelemaan viikoksi ja samana viikonloppuna toinen meistä lentää miehensä kanssa aikuisten lomalle Karibialle. Saarikierros sisältää mm. Aruban, Curacaon ja Kuuban kohteet. Tämän reissun matkavalmistelut ovat vielä hieman vaiheessa. Reissu on kestoltaan kaksi viikkoa ja varmasti tämän blogin lukijat pääsevät seuraamaan reissukuulumisia useaan kertaan.

Näitä odotellessa 🙂

 

Näiltä reissuilta, kun on kotiuduttu ei tiedossa olekaan kuin Karibian matkalaisten Katinkullan kevätloma. Myös toinen perhe saattaa liittyä Katinkullan matkaseurueeseen, mutta tämä on vasta ajatuksen tasolla. Aika paljon on tulossa ja todella erilaisia reissuja. Me odotetaan näitä uusia matkoja into piukkana, toivottavasti  myös lukijat. 😀 Isot kiitokset Teille lukijoille. Ihanasti lukijat ovat löytäneet blogimme. KIITOS <3

Kuninkaanpolulla patinkointia Soinissa

Käytiin miehen kanssa pari viikkoa sitten kävelemässä Soinissa oleva Kuninkaanpolku. Polku on n.10 km pitkä ja se seuraa todella mutkaista Kuninkaanjokea. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa tai edestakaisin. Reitti oli paikoittain haastava joko kasvillisuudesta melkein umpeen kasvaneen polun takia, miljoonien hirvikärpästen tai korkeuserojen vuoksi. Kovin pienille lapsille ja aivan rapakuntoisille en Kuninkaanpolkua suosittelisi.

Me lähdettiin reitille Soinin keskustan tuntumasta. Karstulantieltä kääntyy n. 1km ennen Soinin keskustaa oikealle tie missä on selvästi näkyvissä opaste Kuninkaanpolku. Ennen patikoimaan lähtöä veimme auton Vuorenmaan rinteen päälle. Iso kiitos isälle ja hänen vaimolleen meidän kuskaamisesta ympäri pitäjiä mikä aiheutti heille yli 100 km autolla ajamista. Vain ja ainoastaan sen takia, ettei me viitsitty kävellä reittiä edes takasin.

Tästä me lähdettiin etenemään…

Tästä alkoi meidän patikointi kohti tuntematonta. Kadottuamme tuonne kasvillisuuden sekaan kysyin jo 300m jälkeen mieheltä, että pitäiskö soittaa isälle jos tulis hakemaan meidät pois täältä…. Meidän kimppuun kirjaimellisesti hyökkäsi kymmeniä hirvikärpäsiä, jotka löysi tiensä mitä ihmeellisempiin paikkohin. Minä, joka olen ehkä maailman ötökkä kammoisin ihminen, olin jo tässä vaiheessa kauhusta kankea. Ehdotin sen enempää ajatelematta, että voitaisko juosta tämä reitti äkkiä läpi. Tässä vaiheessa oli jo aivan päivänselvää, että tästä ei tule mitään rentoa patinkointireissua vaan selviytymistaistelu.

Matkavauhti meillä oli suhteellisen nopea tempoinen. Sen verran kiire meillä (minulla) oli pois tuolta metsän keskeltä, että kertaakaan me ei keretty pysähtymään. Taukopaikkoja siellä oli neljä, missä olisi voinut paistaa makkaraa ja nauttia luonnosta. No meiltä se jäi nyt kokematta….Jotain pientä evästä olin meille mukaan ottanut ja tietenkin vettä, mutta kyllä juomatauonkin aikana pidettiin liikettä yllä. Ainoat pysähdykset taisi olla kun multa aukesi kolme kertaa kengän nauhat, ne oli pakko sitoa! Mies välillä takaa huuteli, että näitkö majavan kaatamia ja jyrsimiä puita. No, enpä kerennyt kun sivusilmällä vilkaisemaan. Majavat kuulemma viihtyy Kuninkaanjoen varressa. Hyvällä tuurilla ja hiljaisemmalla vauhdilla niitä olisi voinut jopa nähdä.

Meille sattui onneksi hyvä ilma. Aurinko paistoi ehkä vähän liiankin kuumasti. Eikä olisi haitannut vaikka olisi ollut pari astetta kylmempikin,  mutta ei pidä valittaa lämpöisistä ilmoista.

Reitti oli hyvin selkeästi merkitty joko punaisilla täplillä puissa tai opasviitoilla. Eksymään tuolla ei pääse, paitsi minä. Mulla oli niin kova vauhti päällä, että kolme kertaa kävelin niin hienosti väärään suuntaan. Mies sitten huuteli, että jospa vaimo kävelisi nyt vaan oikeaan suuntaan. Reitti kulki ajoittain ihan kivoja ja helppo kulkuisia polkuja pitkin ja taas välillä ei niin kivoja polkuja pitkin. Pari kertaa taidettiin mennä myös hetken matkaa tietä pitkin. Muistikuvat on vähän heikkoja ajoittain….

tien ylitys

Tästä ei onneksi ollut enää pitkä matka autolle. Vähän matkaa käveltiin hiekkatietä pitkin, minkä jälkeen lähdettiin nousemaan Vuorenmaan huipulle jossa auto meitä jo odottikin. Ennen kuin päästiin lähtemään niin piti tietenkin tehdä hirvikärpästutkimus. Ei muuta kun riisumaan kaikki vaateet pois, ettei niitä tuo mukanaan autoon. Pelkästään mun paidan alta löytyi kuusi hirvikärpästä, yök! Jos jotain positiivista etsii niin onneksi siellä yläparkissa ei ollut ketään muuta kuin me. Olisi siinä voinut ihmiset ajatella, että hullujahan nuo on kun alasti riisuvat 🙂

Mä en tiedä mitä tältä retkeltä odotin, mutta en ainakaan tätä mitä se oli. Olin ehkä ajatellut, että polut olisi ajoittain leveämmät ja helppo kulkuisemmat. Tiesin, että polku on luokiteltu keskivaikeaksi. Luulin, että luokittelu tulisi pelkästään korkeusvaihteluista, jyrkistä ala- tai ylämäistä, muuten vaikeakulkuisista kohdista esim. kaatuneiden puiden yli tai ali menemisestä, ojien ylittämisistä ym. Se, että polulla piti välillä kävellä itsensä mittaisen kasvillisuuden seassa näkemättä juuri eteensä, ei todellakaan ollut mun juttu. Olin jostain lukenut, että yhteen suuntaan (10km) Kuninkaanpolun patikoimiseen menee kolme – viisi tuntia. No meillä meni alta 1,5h. Ehkä jonain toisena vuodenaikana ja kylmemmällä ilmalla Kuninkaanpolku olisi voinutkin olla kiva reitti. Olihan siellä ajoittain ihan kivat maisemat, mutta ihan hetkeen en aio sitä uudestaan kävellä.

 

 

 

Työmatkalla Malagassa

Toinen meistä serkuista vietti viikon Malagassa työmatkalla. Tästä syystä kerron matkasta vain kuvien avulla. Malaga oli minulle uusi kohde ja vaikutti ihan mukavalta ja kauniilta paikalta.

Majoituksen vieressä oli kiva ostoskeskus Rosaleda

Espanjan ympäriajo alkoi juuri samaan aikaan Malagasta, kun meillä oli kaupunkisuunnistusta.

Espanjalaiset olivat huomattavasti rauhallisempaa urheilukansaa kuin esim. suomalainen rallikansa 😉

Picasso-patsas

Ostoskatu

Yhtenä päivänä kävimme Mijaksen vesipuistossa.

Muumeja, presidenttejä ja hyvää ruokaa

Meidän perhe kävi kuukausi sitten kesälomareissulla Naantalissa ja Turussa. Meidän perhe on tunnettu siitä, että yleensä saattaa olla pieniä muuttujia matkassa. Harvoin mikään menee niin kuin on suunniteltu. Matkaseuralaisetkin jo huomioivat nämä seikat, kun pohtivat liittymistä meidän lomaseuraan.

Varasimme majoituksen vajaa pari kuukautta aikaisemmin Holiday clubin kautta tutustumislomana Naantalin kylpylään. Meillä oli yksi palkintoyö Hotels.comin kautta lunastamatta, joten varasimme vielä yhden lisäyön Turun Scandic Juliasta. Suunnitelmissa oli pyörähtää piknikristeilyllä Turku-Maarianhamina-Turku. Matkan päätavoite oli tietysti Muumimaailma, kun koko perhe oli reissussa mukana. Lisäksi matkan ajalle osui meidän 10-vuotishääpäivä.

Kaikki näytti hyvälle, kunnes alkoi tulemaan niitä kuuluisia pieniä muuttujia. Toinen niistä muuttujista lenti Air Force Onella ja toinen lenti itänaapurista. Miehelle käsky kävi ja hän lähti Helsinkiin työreissulle jo kaksi päivää ennen suunniteltua kesäloman aloitusta. Se oli jo selvää, että ensimmäinen lomapäivä peruuntuisi joka tapauksessa. Ajatuksena oli, että ajan lasten kanssa Naantaliin ja illalla mies tulee Helsingistä, kun pienet muuttujat saadaan laitettua kotimatkalle. Noh, eihän se ihan niin mennyt. Maanantai-illalle varattu esittelyaika tuotti ennakkoon jo ongelmia, koska paikalla olisi oltava kummankin puolison. Tämän selvittely vaati puolen tusinaa puheluita ja pari sähköpostia ja lopulta saatiin asia sovittua. Ajelin poikien kanssa Tampereen Ikean kautta Naantaliin. Esittelyn jälkeen kävimme syömässä ja uimassa. Illan aikana myös selvisi, että mies ei pääsisi maanantaina tulemaan vaan aikaisintaan vasta tiistaina aamusta. Tämä vähän mutkisti asioita, kun ei tiennyt monelle hengelle muumimaailman liput tilataan.

Aamupalapöydässä ilo oli ylimmillään, kun iskä tulla tupsahti kesken syömisen. Iskä vaihtoi siviilit päälle ja liittyi meidän seuraamme. Koko perhe oli taas koossa ja vatsat täynnä oli mukava lähteä kohti Muumimaailmaa. Menimme taksilla, koska väsymystä oli hieman ilmassa. Iskä ei ollut nukkunut kovin hyvin moneen yöhön ja meidän hotellihuoneessa oli yli 30 astetta lämmintä, joten ei meidänkään unet olleet parhaat mahdolliset. Olimme portilla juuri klo 10, kun ovet avautuivat. Jonoa oli jo kertynyt parikymmentä metriä. Lämmintä oli luvattu sille päivälle 37. Tämä oli jo kolmas kerta Muumimaailmassa, joten otettiin aika rennosti ja mentiin tietenkin lasten ehdoilla. Liput olivat aika arvokkaat, vaikka ostimme netistä aamulla perhelipun. Henkilökohtaisesti protestoin tuota, että aikuisten liput ovat niin kalliita. Monet lasten kohteet saisivat ottaa HopLopista mallia ja pudottaa aikuisten lipun hintaa. Järjetöntä maksaa yli 30€/hlö siitä, että näät lapset onnellisena. Itse en ainakaan halannut yhtäkään muumia, olisi ehkä pitänyt. Sen sijaan ruokien hinnat olivat kohtuulliset.

Muumien jälkeen kävelimme Risto Räppääjästä tutulle kahvilalle jäätelölle ja päätimme kävellä sieltä takaisin hotellille. Naantali Spa on kiva hotelli hyvällä paikalla. Meidän hotellihuone oli jo hieman elämää nähnyt ja meillä ei ollut vuodesohvaa, niin kuin meidän matkaseuralaisilla. Muutenkin hotellihuoneemme oli hieman pienempi. Sinne kun tuotiin kaksi lisävuodetta, niin eipä sinne enää muuta oikein mahtunutkaan. Meidän huoneeseen paistoi koko päivän ja illan aurinko. Siksi meidän huoneessa oli paljon kuumempi kuin matkaseuralaisten huoneessa, mikä oli hotellin toisella puolella. Heille paistoi aamuaurinko ja lisäksi heillä oli parveke.

Illalla kävimme syömässä Naantalin Kotipizzassa ja Subwayssa, minkä jälkeen perheen miehet lähtivät kylpylään ja minä jäin hotellihuoneeseen puhumaan FaceTime-puhelua Väläyksen kanssa.

Aamulla suuntasimme kohti Turun satamaa ja Viking Linen terminaalia. Olimme varanneet etukäteen laivalta myöhäisen aamupalan ja päivällisen. Menomatka taittui mukavasti Viking Amorellalla. Lapset saivat leikkiä leikkipaikoilla ja osallistua lapsille suunnattuihin ohjelmiin. Ensimmäistä kertaa olimme myös ostaneet lapsille Ville Viikinki-rannekkeet. Rannekkeella sai huivin, mukin, jäätelön ja rajattomasti limsaa kummallakin laivalla. Oli kyllä joka euron arvoinen suosittelen lämmöllä. En muista tarkkaa hintaa, mutta mielestäni hinta oli kohtuullinen (tuskin muuten sitä olisimme ottaneetkaan). Maisemat olivat ihanat ja lapset saivat bongailla iso laivoja.

Laivan vaihto tapahtui Maarianhaminassa. Paluumatka taittui Viking Gracella. Päivällinen syötiin buffetissa ja olihan se hyvä. Harvoin kun käy laivalla, niin hennoo sen kyllä maksaa. Mielestäni piknikristeily on huippu retki. Pääsee käymään kahdessa eri laivassa. Pääsee nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta sekä pääsee tekemään perinteisiä laivashoppailuja. Me ei olla muutenkaan (enää) mitään bilehileitä ja varsinkin lasten kanssa matkustaessa on hienoa, kun voi skipata reissun kosteamman ja äänekkäimmän osion.

Parin huonosti nukutun yön jälkeen olo oli kuin taivaassa, kun avattiin Scandic Julian hyvin ilmastoitu hotellihuoneen ovi. Tämä oli toinen kerta kyseisessä hotellissa ja hyvät kokemukset saivat jatkoa tälläkin kertaa. Aamupalalla hotelliketjun maskotti tervehti lapsia ja jakoi ilmapalloja. Lapset viihtyivät ja aikuiset saivat syödä rauhassa monipuolista ja maittavaa aamupalaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme kotimatkalle.

Nopeaakin nopeampi reissu Pohjois- Norjaan

Vietettyämme Äkäslompolossa kolme yötä, lähdimme siitä eteenpäin kohti Pohjois-Norjassa sijaitsevaa Tromssan kaupunkia. Matkalla pysähdyimme vain pikaisesti Kilpisjärvellä tankkaamaan, ostamaan take away -kahvit ja  samalla kerkesin napata muutaman kuvan Saanatunturista. Miehellä kun ei ole tapana paljon pysähdellä… Oli matkan pituus ja määränpää mikä tahansa, niin käytössä on yhden pysähdyksen taktiikka 🙂 Joskus jopa kahden 🙂

Saanatunturi

Fjellheisen parkkipaikka

Perille saavuttuamme menimme suoraan Fjellheisen gondolihissillä Tromssan parhaalle näköalapaikalle. Parkkipaikkoja, mitkä oli maksullisia oli todella vähän ja ihmiset oli parkeerannut autonsa kaikkialle muualle kuin ruutuihin. Reilun tunnin parkkimaksu oli vähän päälle 20 NOK. Mikä ei todellakaan riitä rauhalliseen käyntiin ylhäällä. Nyt jos menisin uudestaan maksaisin ainakin kahdesta tunnista. Edestakainen matka hissillä maksoi 420 NOK kahdelta aikuiselta. Aika suolainen hinta se on, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Maisemat oli upeat! Ja se oli mulle ehdottomasti must see- kohde tällä matkalla. Meille sattui todella hyvä ilma. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut, joten ylhäällä oli mukava olla ja koko Tromssa näkyi hyvin. Hissit kulkevat normaalisti 30 min välein ylös ja alas, mutta meidän käynnin aikana kulkivat kyllä useammin. Taidettiin sattua paikalle ruuhka-aikaan….

näköalapaikka

näköalapaikka

Jäämerenkatedraali

Matkalla hotellille pyörähdimme vielä Jäämerenkatedraalin (viralliselta nimeltään Tromsdalenin kirkko) pihassa, joka sijaitsee Tromssan sillan toisessa päässä. Sisällä asti emme valitettavasti kerenneet käymään, koska tästä alkoi “pienet” ongelmat auton kanssa, jotka jatkuivatkin sitten koko loppumatkan ajan….. Yritimme vain päästä mahdollisimman nopeasti hotellille parkkiin.

 

 

Clarion Collection Hotel Whit

Majoituimme Clarion Collection Hotel With hotellissa Tromssan keskustassa aivan satamalaiturin vieressä. Meidän huone oli meren puolella ja maisemat mahtavat. Hotelli oli aivan ihana. Henkilökunta oli ystävällistä. Antoivat hotelliin kirjautuessa Tromssan keskustan kartan mukaan ja vinkkejä missä kannattaa käydä. Ainut huono puoli hotellissa oli saada autolle jostain parkkipaikka. Onneksi saimme sen viereisen Clarion-ketjun hotellin pihaan pienelle parkkialueelle. Vuorokausi maksoi 150 NOK. Tarjolla olisi ollut myös jossain vähän kauempana oleva parkkihalli, mutta se jäi onneksi kokematta. Hotellilla pystyi itse paistamaan vohveleita klo 15-18 ja tarjolla oli myös kahvia/teetä. Kevyt illallinen oli tarjolla klo 18-21 ja aamupala klo 7-10. Enemmän ruoasta ja ruokailusta http://serkkujenmatkassa.pallontallaajat.net/2018/08/19/clarion-collection-hotel-whit-tromssa-gluteeniton-tarjonta/

maisema meidän hotellin ikkunasta

 

Illalla käytiin vielä kävelemässä Tromssan keskustassa.

Tuomiokirkko

 

Breivikeidet- Svensby autolautta

Aamulla lähdettiin aamupalan jälkeen hyvissä ajoin kohti Altaa. Ajettiin Breivikeidetiin ja siitä lautalla yli Svensbyhyn. Kerkesimme klo 9 lauttaan, lippu maksoi 122 NOK, joka ostettiin lauttaan ajettaessa. Kannattaa tarkistaa lauttojen aikataulut etukäteen, ettei mene odotteluksi. Varsinkin, jos on vähänkään tiukemmalla aikataululla liikenteessä. Svensbystä ajettiin muiden lautasta tulleiden autoilijoiden kanssa letkassa Ykeänmuotkaan, josta lähti toinen lautta Olderdaleniin. Siihen lauttaan lippu maksoi 163 NOK, joka ostettiin lautan sisältä. Kummallakin lautalla oli onneksi vessat ja kahvio mistä pystyi ostamaan pientä syömistä ja juomista. Hinnat oli kyllä aika suolaiset. Kahvi taisi maksaa 35 NOK. Meiltä jäi ne kahvit juomatta…..

Altassa meillä ei ollut mitään suunniteltua kohdetta tai tekemistä. Ensin ajateltiin, että oltais käyty Tirpitz museossa. Se ymmärtääkseni kertoo sotahistoriasta, mutta jostain syystä ei sinne koskaan päädytty. Kierreltiin vain autolla ympäri Altaa, kunnes auto oli taas erimieltä ja oli pakko päästä keskustasta nopeampi vauhtiselle tiellä. Tehtiin päätös lähteä kohti kotia. Tosin poiketen vähän Ruotsin puolelle. Tässä vielä muutama kuva Norjan maisemista. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan. 🙂

Pääsimme vain kotia asti, vaikka meidän auto alkoi temppuilemaan juuri ennen Tromssaan saapumista. Ajotietokone alkoi hälyttämään engine faultia eli moottorihälytystä. Autosta hävisi ohjaustehostin, virrat sammui ja jarrut katosi! Autolla ei pystynyt ajamaan alle 60km/h tai moottorihälytysvalo syttyi samantien ja auto oli sammutettava heti. Sanosin, että loppumatka olikin todella mielenkiitoinen ja vaati retkeilymieltä. Varsinkin Norjan teillä jarrujen mahdollinen katoaminen ei tuo hirveää turvallisuuden tunnetta. Matka sujui kuitenkin hyvin ja niin turvallisesti kuin se nyt vaan tällä autolla oli mahdollista. Matkalla auto jouduttiin valehtelematta sammuttamaan satoja kertoja…. Mikä tietenkin hidasti matkantekoa huomattavasti. Seuraava retki voisikin kohdistua autokauppaan. 😀

Clarion Collection Hotel Whit, Tromssa-Gluteeniton tarjonta

Vietimme yhden yön tässä kyseisessä hotellissa ja olisin viihtynyt siellä kyllä pidempäänkin. Hotelli oli kiva ja siisti. Erityisesti tykkäsin ja yllätyin kuinka hyvin hotellissa oli otettu huomioon gluteeniton ruokavalio. Se kun ei aina ole mikään itsestäänselvyys. Joka kerta se on yhtä kiva huomata, että gluteenittomuus on huomioitu ja itselle löytyy vaivattomasti syömistä.

miehen itselleen paistama vohveli….

Iltapäivällä klo 15-18 tarjolla oli kahvia, teetä, kaakaota ja hedelmiä. Itse sai myös paistaa vohveleita jonka päälle sai laittaa kermavaahtoa ja hilloa. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei vohveleille ollut, joten itse otin vain appelsiinia ja kahvia.

vohvelin paistopiste

 

 

 

 

 

 

 

Klo 18-21 oli tarjolla kevyt illallisbuffet joka mielestäni ei ollut millään tavalla kevyt. Tarjolla oli gluteeniton chilinen kasviskeitto, uuniperunoita, porsaanlihaa gluteenittomassa kastikkeessa ja kalaa. Kala oli kuorrutettu jollakkin joten sitä en uskaltanut maistaa, vaikka siinä ei ollutkaan mitään merkintää että sisältäisi gluteenia.

päivällisen salaattipöytä

jälkiruoaksi vielä kahvit ja keksiä

 

Päivällisellä ei ollut tarjolla gluteenitonta leipää eikä keksejä, mutta ilman niitäkin sain vatsan täyteen 🙂 Hotellin seinällä oli menu jossa kerrottiin mitä päivän ruoat sisälsivät. Pääasiassa ruokiin oli merkitty, maito, pähkinä ja gluteeni. Kysymällä selviää, jos on jotain epäselvää. Henkilökunta oli ystävällistä.

 

 

 

 

Aamupala oli tarjolla klo 7-10 ja sieltä löytyi kyllä hyvin gluteenittomia tuotteita. Kaikki oli selkeästi merkitty. Saatavilla oli myös kalanmaksaöljyä ja Sanasolia.

aamupalan leikkelepöytä

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamiaisella oli mansikkajugurttia, maustamatontajugurttia ja puuroa mikä ei kyllä ollut gluteenitonta. Gluteenitonta leipää kyllä löytyi yksittäispusseihin pakattuna. Erillistä levitettä glut.leivälle ei ollut. Tarjolla oli myös luomu auringonkukansiemeniä, manteleita, rusinoita, kuivattuja aprikooseja ym.

Tämän yhden yön ja vajaan vuorokauden kokemuksen perusteella voin kyllä hotellia suositella. Kaikki nämä ruoat sisältyivät huoneen hintaan, joka maksoi kahdelta aikuiselta yhdeksi yöksi 115€. Mun mielestä aika edullista.