Paljon lentokilometrejä, Karibian rytmejä, lunta sekä liikuntaa, niistä on tulevaisuus tehty

Ihan joka viikko mekään ei matkusteta, vaikka intoa kyllä olisi. Ajattelimme tähän väliin vähän kertoa, millaisia reissuja tulevaisuus tuo tullessaan. Suruksemme todetaan, että yhteisiä matkoja ei taida olla varattuna kuin yksi, mutta erikseen sitäkin enemmän.

Ensimmäinen ja ainoa yhteinen reissu on syyskuun lopussa Holiday club Saimaalle. Toinen meistä on siellä työmatkalla ja toinen lähtee seuraneidiksi viettämään vapaapäiviään. Reissu on nopea kolmen yön pyrähdys.

Saimaan jälkeen toinen meistä lähtee perheineen Katinkultaan. Reissu on kestoltaan viikon mittainen. Ohjelmassa on aika paljon liikuntaa ja hyvää ruokaa sekä paljon yhdessä oloa. Samainen perhe lähtee marraskuussa Madeiralle pariksi viikoksi. Madeiran loma on omatoimimatka ja tuttu kohde jo ennestään.

Reissukuva edelliseltä Madeiran matkalta.

Ennen kuin Madeiran matka ehtii loppua, lähtee toinen perhe Egyptiin myöskin perhelomalle. Egyptin matka on todellinen löhöloma sisältäen all inclusiven vesipuistohotellissa. Näistä reissuista kun selvitään, vietetään joulu ja uusivuosi rauhallisesti kotosalla.

Uusi vuosi tuo tullessaan paljon uusia seikkailuja. Alkuvuodesta toinen perhe suuntaa Rukalle laskettelemaan viikoksi ja samana viikonloppuna toinen meistä lentää miehensä kanssa aikuisten lomalle Karibialle. Saarikierros sisältää mm. Aruban, Curacaon ja Kuuban kohteet. Tämän reissun matkavalmistelut ovat vielä hieman vaiheessa. Reissu on kestoltaan kaksi viikkoa ja varmasti tämän blogin lukijat pääsevät seuraamaan reissukuulumisia useaan kertaan.

Näitä odotellessa 🙂

 

Näiltä reissuilta, kun on kotiuduttu ei tiedossa olekaan kuin Karibian matkalaisten Katinkullan kevätloma. Myös toinen perhe saattaa liittyä Katinkullan matkaseurueeseen, mutta tämä on vasta ajatuksen tasolla. Aika paljon on tulossa ja todella erilaisia reissuja. Me odotetaan näitä uusia matkoja into piukkana, toivottavasti  myös lukijat. 😀 Isot kiitokset Teille lukijoille. Ihanasti lukijat ovat löytäneet blogimme. KIITOS <3

Kuninkaanpolulla patinkointia Soinissa

Käytiin miehen kanssa pari viikkoa sitten kävelemässä Soinissa oleva Kuninkaanpolku. Polku on n.10 km pitkä ja se seuraa todella mutkaista Kuninkaanjokea. Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa tai edestakaisin. Reitti oli paikoittain haastava joko kasvillisuudesta melkein umpeen kasvaneen polun takia, miljoonien hirvikärpästen tai korkeuserojen vuoksi. Kovin pienille lapsille ja aivan rapakuntoisille en Kuninkaanpolkua suosittelisi.

Me lähdettiin reitille Soinin keskustan tuntumasta. Karstulantieltä kääntyy n. 1km ennen Soinin keskustaa oikealle tie missä on selvästi näkyvissä opaste Kuninkaanpolku. Ennen patikoimaan lähtöä veimme auton Vuorenmaan rinteen päälle. Iso kiitos isälle ja hänen vaimolleen meidän kuskaamisesta ympäri pitäjiä mikä aiheutti heille yli 100 km autolla ajamista. Vain ja ainoastaan sen takia, ettei me viitsitty kävellä reittiä edes takasin.

Tästä me lähdettiin etenemään…

Tästä alkoi meidän patikointi kohti tuntematonta. Kadottuamme tuonne kasvillisuuden sekaan kysyin jo 300m jälkeen mieheltä, että pitäiskö soittaa isälle jos tulis hakemaan meidät pois täältä…. Meidän kimppuun kirjaimellisesti hyökkäsi kymmeniä hirvikärpäsiä, jotka löysi tiensä mitä ihmeellisempiin paikkohin. Minä, joka olen ehkä maailman ötökkä kammoisin ihminen, olin jo tässä vaiheessa kauhusta kankea. Ehdotin sen enempää ajatelematta, että voitaisko juosta tämä reitti äkkiä läpi. Tässä vaiheessa oli jo aivan päivänselvää, että tästä ei tule mitään rentoa patinkointireissua vaan selviytymistaistelu.

Matkavauhti meillä oli suhteellisen nopea tempoinen. Sen verran kiire meillä (minulla) oli pois tuolta metsän keskeltä, että kertaakaan me ei keretty pysähtymään. Taukopaikkoja siellä oli neljä, missä olisi voinut paistaa makkaraa ja nauttia luonnosta. No meiltä se jäi nyt kokematta….Jotain pientä evästä olin meille mukaan ottanut ja tietenkin vettä, mutta kyllä juomatauonkin aikana pidettiin liikettä yllä. Ainoat pysähdykset taisi olla kun multa aukesi kolme kertaa kengän nauhat, ne oli pakko sitoa! Mies välillä takaa huuteli, että näitkö majavan kaatamia ja jyrsimiä puita. No, enpä kerennyt kun sivusilmällä vilkaisemaan. Majavat kuulemma viihtyy Kuninkaanjoen varressa. Hyvällä tuurilla ja hiljaisemmalla vauhdilla niitä olisi voinut jopa nähdä.

Meille sattui onneksi hyvä ilma. Aurinko paistoi ehkä vähän liiankin kuumasti. Eikä olisi haitannut vaikka olisi ollut pari astetta kylmempikin,  mutta ei pidä valittaa lämpöisistä ilmoista.

Reitti oli hyvin selkeästi merkitty joko punaisilla täplillä puissa tai opasviitoilla. Eksymään tuolla ei pääse, paitsi minä. Mulla oli niin kova vauhti päällä, että kolme kertaa kävelin niin hienosti väärään suuntaan. Mies sitten huuteli, että jospa vaimo kävelisi nyt vaan oikeaan suuntaan. Reitti kulki ajoittain ihan kivoja ja helppo kulkuisia polkuja pitkin ja taas välillä ei niin kivoja polkuja pitkin. Pari kertaa taidettiin mennä myös hetken matkaa tietä pitkin. Muistikuvat on vähän heikkoja ajoittain….

tien ylitys

Tästä ei onneksi ollut enää pitkä matka autolle. Vähän matkaa käveltiin hiekkatietä pitkin, minkä jälkeen lähdettiin nousemaan Vuorenmaan huipulle jossa auto meitä jo odottikin. Ennen kuin päästiin lähtemään niin piti tietenkin tehdä hirvikärpästutkimus. Ei muuta kun riisumaan kaikki vaateet pois, ettei niitä tuo mukanaan autoon. Pelkästään mun paidan alta löytyi kuusi hirvikärpästä, yök! Jos jotain positiivista etsii niin onneksi siellä yläparkissa ei ollut ketään muuta kuin me. Olisi siinä voinut ihmiset ajatella, että hullujahan nuo on kun alasti riisuvat 🙂

Mä en tiedä mitä tältä retkeltä odotin, mutta en ainakaan tätä mitä se oli. Olin ehkä ajatellut, että polut olisi ajoittain leveämmät ja helppo kulkuisemmat. Tiesin, että polku on luokiteltu keskivaikeaksi. Luulin, että luokittelu tulisi pelkästään korkeusvaihteluista, jyrkistä ala- tai ylämäistä, muuten vaikeakulkuisista kohdista esim. kaatuneiden puiden yli tai ali menemisestä, ojien ylittämisistä ym. Se, että polulla piti välillä kävellä itsensä mittaisen kasvillisuuden seassa näkemättä juuri eteensä, ei todellakaan ollut mun juttu. Olin jostain lukenut, että yhteen suuntaan (10km) Kuninkaanpolun patikoimiseen menee kolme – viisi tuntia. No meillä meni alta 1,5h. Ehkä jonain toisena vuodenaikana ja kylmemmällä ilmalla Kuninkaanpolku olisi voinutkin olla kiva reitti. Olihan siellä ajoittain ihan kivat maisemat, mutta ihan hetkeen en aio sitä uudestaan kävellä.

 

 

 

Työmatkalla Malagassa

Toinen meistä serkuista vietti viikon Malagassa työmatkalla. Tästä syystä kerron matkasta vain kuvien avulla. Malaga oli minulle uusi kohde ja vaikutti ihan mukavalta ja kauniilta paikalta.

Majoituksen vieressä oli kiva ostoskeskus Rosaleda

Espanjan ympäriajo alkoi juuri samaan aikaan Malagasta, kun meillä oli kaupunkisuunnistusta.

Espanjalaiset olivat huomattavasti rauhallisempaa urheilukansaa kuin esim. suomalainen rallikansa 😉

Picasso-patsas

Ostoskatu

Yhtenä päivänä kävimme Mijaksen vesipuistossa.

Muumeja, presidenttejä ja hyvää ruokaa

Meidän perhe kävi kuukausi sitten kesälomareissulla Naantalissa ja Turussa. Meidän perhe on tunnettu siitä, että yleensä saattaa olla pieniä muuttujia matkassa. Harvoin mikään menee niin kuin on suunniteltu. Matkaseuralaisetkin jo huomioivat nämä seikat, kun pohtivat liittymistä meidän lomaseuraan.

Varasimme majoituksen vajaa pari kuukautta aikaisemmin Holiday clubin kautta tutustumislomana Naantalin kylpylään. Meillä oli yksi palkintoyö Hotels.comin kautta lunastamatta, joten varasimme vielä yhden lisäyön Turun Scandic Juliasta. Suunnitelmissa oli pyörähtää piknikristeilyllä Turku-Maarianhamina-Turku. Matkan päätavoite oli tietysti Muumimaailma, kun koko perhe oli reissussa mukana. Lisäksi matkan ajalle osui meidän 10-vuotishääpäivä.

Kaikki näytti hyvälle, kunnes alkoi tulemaan niitä kuuluisia pieniä muuttujia. Toinen niistä muuttujista lenti Air Force Onella ja toinen lenti itänaapurista. Miehelle käsky kävi ja hän lähti Helsinkiin työreissulle jo kaksi päivää ennen suunniteltua kesäloman aloitusta. Se oli jo selvää, että ensimmäinen lomapäivä peruuntuisi joka tapauksessa. Ajatuksena oli, että ajan lasten kanssa Naantaliin ja illalla mies tulee Helsingistä, kun pienet muuttujat saadaan laitettua kotimatkalle. Noh, eihän se ihan niin mennyt. Maanantai-illalle varattu esittelyaika tuotti ennakkoon jo ongelmia, koska paikalla olisi oltava kummankin puolison. Tämän selvittely vaati puolen tusinaa puheluita ja pari sähköpostia ja lopulta saatiin asia sovittua. Ajelin poikien kanssa Tampereen Ikean kautta Naantaliin. Esittelyn jälkeen kävimme syömässä ja uimassa. Illan aikana myös selvisi, että mies ei pääsisi maanantaina tulemaan vaan aikaisintaan vasta tiistaina aamusta. Tämä vähän mutkisti asioita, kun ei tiennyt monelle hengelle muumimaailman liput tilataan.

Aamupalapöydässä ilo oli ylimmillään, kun iskä tulla tupsahti kesken syömisen. Iskä vaihtoi siviilit päälle ja liittyi meidän seuraamme. Koko perhe oli taas koossa ja vatsat täynnä oli mukava lähteä kohti Muumimaailmaa. Menimme taksilla, koska väsymystä oli hieman ilmassa. Iskä ei ollut nukkunut kovin hyvin moneen yöhön ja meidän hotellihuoneessa oli yli 30 astetta lämmintä, joten ei meidänkään unet olleet parhaat mahdolliset. Olimme portilla juuri klo 10, kun ovet avautuivat. Jonoa oli jo kertynyt parikymmentä metriä. Lämmintä oli luvattu sille päivälle 37. Tämä oli jo kolmas kerta Muumimaailmassa, joten otettiin aika rennosti ja mentiin tietenkin lasten ehdoilla. Liput olivat aika arvokkaat, vaikka ostimme netistä aamulla perhelipun. Henkilökohtaisesti protestoin tuota, että aikuisten liput ovat niin kalliita. Monet lasten kohteet saisivat ottaa HopLopista mallia ja pudottaa aikuisten lipun hintaa. Järjetöntä maksaa yli 30€/hlö siitä, että näät lapset onnellisena. Itse en ainakaan halannut yhtäkään muumia, olisi ehkä pitänyt. Sen sijaan ruokien hinnat olivat kohtuulliset.

Muumien jälkeen kävelimme Risto Räppääjästä tutulle kahvilalle jäätelölle ja päätimme kävellä sieltä takaisin hotellille. Naantali Spa on kiva hotelli hyvällä paikalla. Meidän hotellihuone oli jo hieman elämää nähnyt ja meillä ei ollut vuodesohvaa, niin kuin meidän matkaseuralaisilla. Muutenkin hotellihuoneemme oli hieman pienempi. Sinne kun tuotiin kaksi lisävuodetta, niin eipä sinne enää muuta oikein mahtunutkaan. Meidän huoneeseen paistoi koko päivän ja illan aurinko. Siksi meidän huoneessa oli paljon kuumempi kuin matkaseuralaisten huoneessa, mikä oli hotellin toisella puolella. Heille paistoi aamuaurinko ja lisäksi heillä oli parveke.

Illalla kävimme syömässä Naantalin Kotipizzassa ja Subwayssa, minkä jälkeen perheen miehet lähtivät kylpylään ja minä jäin hotellihuoneeseen puhumaan FaceTime-puhelua Väläyksen kanssa.

Aamulla suuntasimme kohti Turun satamaa ja Viking Linen terminaalia. Olimme varanneet etukäteen laivalta myöhäisen aamupalan ja päivällisen. Menomatka taittui mukavasti Viking Amorellalla. Lapset saivat leikkiä leikkipaikoilla ja osallistua lapsille suunnattuihin ohjelmiin. Ensimmäistä kertaa olimme myös ostaneet lapsille Ville Viikinki-rannekkeet. Rannekkeella sai huivin, mukin, jäätelön ja rajattomasti limsaa kummallakin laivalla. Oli kyllä joka euron arvoinen suosittelen lämmöllä. En muista tarkkaa hintaa, mutta mielestäni hinta oli kohtuullinen (tuskin muuten sitä olisimme ottaneetkaan). Maisemat olivat ihanat ja lapset saivat bongailla iso laivoja.

Laivan vaihto tapahtui Maarianhaminassa. Paluumatka taittui Viking Gracella. Päivällinen syötiin buffetissa ja olihan se hyvä. Harvoin kun käy laivalla, niin hennoo sen kyllä maksaa. Mielestäni piknikristeily on huippu retki. Pääsee käymään kahdessa eri laivassa. Pääsee nauttimaan hyvästä ruuasta ja juomasta sekä pääsee tekemään perinteisiä laivashoppailuja. Me ei olla muutenkaan (enää) mitään bilehileitä ja varsinkin lasten kanssa matkustaessa on hienoa, kun voi skipata reissun kosteamman ja äänekkäimmän osion.

Parin huonosti nukutun yön jälkeen olo oli kuin taivaassa, kun avattiin Scandic Julian hyvin ilmastoitu hotellihuoneen ovi. Tämä oli toinen kerta kyseisessä hotellissa ja hyvät kokemukset saivat jatkoa tälläkin kertaa. Aamupalalla hotelliketjun maskotti tervehti lapsia ja jakoi ilmapalloja. Lapset viihtyivät ja aikuiset saivat syödä rauhassa monipuolista ja maittavaa aamupalaa. Aamupalan jälkeen suuntasimme kotimatkalle.

Nopeaakin nopeampi reissu Pohjois- Norjaan

Vietettyämme Äkäslompolossa kolme yötä, lähdimme siitä eteenpäin kohti Pohjois-Norjassa sijaitsevaa Tromssan kaupunkia. Matkalla pysähdyimme vain pikaisesti Kilpisjärvellä tankkaamaan, ostamaan take away -kahvit ja  samalla kerkesin napata muutaman kuvan Saanatunturista. Miehellä kun ei ole tapana paljon pysähdellä… Oli matkan pituus ja määränpää mikä tahansa, niin käytössä on yhden pysähdyksen taktiikka 🙂 Joskus jopa kahden 🙂

Saanatunturi

Fjellheisen parkkipaikka

Perille saavuttuamme menimme suoraan Fjellheisen gondolihissillä Tromssan parhaalle näköalapaikalle. Parkkipaikkoja, mitkä oli maksullisia oli todella vähän ja ihmiset oli parkeerannut autonsa kaikkialle muualle kuin ruutuihin. Reilun tunnin parkkimaksu oli vähän päälle 20 NOK. Mikä ei todellakaan riitä rauhalliseen käyntiin ylhäällä. Nyt jos menisin uudestaan maksaisin ainakin kahdesta tunnista. Edestakainen matka hissillä maksoi 420 NOK kahdelta aikuiselta. Aika suolainen hinta se on, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Maisemat oli upeat! Ja se oli mulle ehdottomasti must see- kohde tällä matkalla. Meille sattui todella hyvä ilma. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut, joten ylhäällä oli mukava olla ja koko Tromssa näkyi hyvin. Hissit kulkevat normaalisti 30 min välein ylös ja alas, mutta meidän käynnin aikana kulkivat kyllä useammin. Taidettiin sattua paikalle ruuhka-aikaan….

näköalapaikka

näköalapaikka

Jäämerenkatedraali

Matkalla hotellille pyörähdimme vielä Jäämerenkatedraalin (viralliselta nimeltään Tromsdalenin kirkko) pihassa, joka sijaitsee Tromssan sillan toisessa päässä. Sisällä asti emme valitettavasti kerenneet käymään, koska tästä alkoi “pienet” ongelmat auton kanssa, jotka jatkuivatkin sitten koko loppumatkan ajan….. Yritimme vain päästä mahdollisimman nopeasti hotellille parkkiin.

 

 

Clarion Collection Hotel Whit

Majoituimme Clarion Collection Hotel With hotellissa Tromssan keskustassa aivan satamalaiturin vieressä. Meidän huone oli meren puolella ja maisemat mahtavat. Hotelli oli aivan ihana. Henkilökunta oli ystävällistä. Antoivat hotelliin kirjautuessa Tromssan keskustan kartan mukaan ja vinkkejä missä kannattaa käydä. Ainut huono puoli hotellissa oli saada autolle jostain parkkipaikka. Onneksi saimme sen viereisen Clarion-ketjun hotellin pihaan pienelle parkkialueelle. Vuorokausi maksoi 150 NOK. Tarjolla olisi ollut myös jossain vähän kauempana oleva parkkihalli, mutta se jäi onneksi kokematta. Hotellilla pystyi itse paistamaan vohveleita klo 15-18 ja tarjolla oli myös kahvia/teetä. Kevyt illallinen oli tarjolla klo 18-21 ja aamupala klo 7-10. Enemmän ruoasta ja ruokailusta http://serkkujenmatkassa.pallontallaajat.net/2018/08/19/clarion-collection-hotel-whit-tromssa-gluteeniton-tarjonta/

maisema meidän hotellin ikkunasta

 

Illalla käytiin vielä kävelemässä Tromssan keskustassa.

Tuomiokirkko

 

Breivikeidet- Svensby autolautta

Aamulla lähdettiin aamupalan jälkeen hyvissä ajoin kohti Altaa. Ajettiin Breivikeidetiin ja siitä lautalla yli Svensbyhyn. Kerkesimme klo 9 lauttaan, lippu maksoi 122 NOK, joka ostettiin lauttaan ajettaessa. Kannattaa tarkistaa lauttojen aikataulut etukäteen, ettei mene odotteluksi. Varsinkin, jos on vähänkään tiukemmalla aikataululla liikenteessä. Svensbystä ajettiin muiden lautasta tulleiden autoilijoiden kanssa letkassa Ykeänmuotkaan, josta lähti toinen lautta Olderdaleniin. Siihen lauttaan lippu maksoi 163 NOK, joka ostettiin lautan sisältä. Kummallakin lautalla oli onneksi vessat ja kahvio mistä pystyi ostamaan pientä syömistä ja juomista. Hinnat oli kyllä aika suolaiset. Kahvi taisi maksaa 35 NOK. Meiltä jäi ne kahvit juomatta…..

Altassa meillä ei ollut mitään suunniteltua kohdetta tai tekemistä. Ensin ajateltiin, että oltais käyty Tirpitz museossa. Se ymmärtääkseni kertoo sotahistoriasta, mutta jostain syystä ei sinne koskaan päädytty. Kierreltiin vain autolla ympäri Altaa, kunnes auto oli taas erimieltä ja oli pakko päästä keskustasta nopeampi vauhtiselle tiellä. Tehtiin päätös lähteä kohti kotia. Tosin poiketen vähän Ruotsin puolelle. Tässä vielä muutama kuva Norjan maisemista. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan. 🙂

Pääsimme vain kotia asti, vaikka meidän auto alkoi temppuilemaan juuri ennen Tromssaan saapumista. Ajotietokone alkoi hälyttämään engine faultia eli moottorihälytystä. Autosta hävisi ohjaustehostin, virrat sammui ja jarrut katosi! Autolla ei pystynyt ajamaan alle 60km/h tai moottorihälytysvalo syttyi samantien ja auto oli sammutettava heti. Sanosin, että loppumatka olikin todella mielenkiitoinen ja vaati retkeilymieltä. Varsinkin Norjan teillä jarrujen mahdollinen katoaminen ei tuo hirveää turvallisuuden tunnetta. Matka sujui kuitenkin hyvin ja niin turvallisesti kuin se nyt vaan tällä autolla oli mahdollista. Matkalla auto jouduttiin valehtelematta sammuttamaan satoja kertoja…. Mikä tietenkin hidasti matkantekoa huomattavasti. Seuraava retki voisikin kohdistua autokauppaan. 😀

Clarion Collection Hotel Whit, Tromssa-Gluteeniton tarjonta

Vietimme yhden yön tässä kyseisessä hotellissa ja olisin viihtynyt siellä kyllä pidempäänkin. Hotelli oli kiva ja siisti. Erityisesti tykkäsin ja yllätyin kuinka hyvin hotellissa oli otettu huomioon gluteeniton ruokavalio. Se kun ei aina ole mikään itsestäänselvyys. Joka kerta se on yhtä kiva huomata, että gluteenittomuus on huomioitu ja itselle löytyy vaivattomasti syömistä.

miehen itselleen paistama vohveli….

Iltapäivällä klo 15-18 tarjolla oli kahvia, teetä, kaakaota ja hedelmiä. Itse sai myös paistaa vohveleita jonka päälle sai laittaa kermavaahtoa ja hilloa. Gluteenitonta vaihtoehtoa ei vohveleille ollut, joten itse otin vain appelsiinia ja kahvia.

vohvelin paistopiste

 

 

 

 

 

 

 

Klo 18-21 oli tarjolla kevyt illallisbuffet joka mielestäni ei ollut millään tavalla kevyt. Tarjolla oli gluteeniton chilinen kasviskeitto, uuniperunoita, porsaanlihaa gluteenittomassa kastikkeessa ja kalaa. Kala oli kuorrutettu jollakkin joten sitä en uskaltanut maistaa, vaikka siinä ei ollutkaan mitään merkintää että sisältäisi gluteenia.

päivällisen salaattipöytä

jälkiruoaksi vielä kahvit ja keksiä

 

Päivällisellä ei ollut tarjolla gluteenitonta leipää eikä keksejä, mutta ilman niitäkin sain vatsan täyteen 🙂 Hotellin seinällä oli menu jossa kerrottiin mitä päivän ruoat sisälsivät. Pääasiassa ruokiin oli merkitty, maito, pähkinä ja gluteeni. Kysymällä selviää, jos on jotain epäselvää. Henkilökunta oli ystävällistä.

 

 

 

 

Aamupala oli tarjolla klo 7-10 ja sieltä löytyi kyllä hyvin gluteenittomia tuotteita. Kaikki oli selkeästi merkitty. Saatavilla oli myös kalanmaksaöljyä ja Sanasolia.

aamupalan leikkelepöytä

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamiaisella oli mansikkajugurttia, maustamatontajugurttia ja puuroa mikä ei kyllä ollut gluteenitonta. Gluteenitonta leipää kyllä löytyi yksittäispusseihin pakattuna. Erillistä levitettä glut.leivälle ei ollut. Tarjolla oli myös luomu auringonkukansiemeniä, manteleita, rusinoita, kuivattuja aprikooseja ym.

Tämän yhden yön ja vajaan vuorokauden kokemuksen perusteella voin kyllä hotellia suositella. Kaikki nämä ruoat sisältyivät huoneen hintaan, joka maksoi kahdelta aikuiselta yhdeksi yöksi 115€. Mun mielestä aika edullista.

Äkkilähtö Äkäslompoloon

Ja taas ovat serkut matkalla. Parin viikon varoajalla varasimme kolmen yön pikaloman Äkäslompoloon. Idea syntyi niin nopeasti, ettei lopulta edes tiedetty kenen idea se oli. Pientä lomien siirtelyä se vaati, mutta matkaan pääsimme suhteellisen helposti. Matkalla kävimme ensimmäistä kertaa Candy World-karkkikaupassa Haaparannan puolella. Odotukset kaupan suhteen olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli. Irtokarkkiosasto oli melko iso, mutta muuten tila oli avara, mihin olisi mahtunut enemmänkin tavaraa. Valikoima oli suurin piirtein sama kuin ruotsinlaivalla. Jos olisi ollut aikaa, niin karkkikaupan yhteydessä oli melko iso leikkipuisto, jossa lapset olisivat voineet hetken purkaa loputonta energiaansa.

Majoitus Äkäslompoloon varattiin Holiday clubin kautta. Kummallekin porukalle oli yhden makuuhuoneen huoneistot (Musko). Mökit olivat kolmen huoneiston rivitaloja. Ihan kivoja perus kelohonkamökkejä, toimivia, mutta ehkä kaipaisivat pientä päivitystä ainakin osittain. Päivitystä oli jo tehtykin esimerkiksi olohuoneiden kalusteille. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme siellä lähinnä saunassa ja nukkumassa.

Tähtipolun alku

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ennakkosuunnitelmien mukaan valloittamaan kuuluisaa Pirunkurua. Ajoimme autolla Kesänkijärven parkkipaikalle, mistä lähdimme kiertämään Tähtipolkua (8km) vastapäivään. Alku oli helppokulkuista leveää ja tasaista metsäpolkua. Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousuosuus. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, mikä melko nopeasti muuttui kivikkoiseksi ja todella jyrkäksi.

Tässä kohtaa viimeistään tuli selväksi miksi reittiä ei suositella huonokuntoisille.

Pirunkuru

 

 

Reitti oli hyvin ja selkeästi merkitty. Kiipeämisen jälkeen pidimme tauon Tahkokurun kodalla, missä paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Matkaan kului aikaa noin neljä tuntia pysähdyksineen. Mukana kierroksella oli myös 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Tahkokurun kota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokonaisena paistettu poronfilee

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan Leville. Kävimme katsomassa Napapiirin Sankarit-leffasta tuttua “Pikku-Mikon” hotellia eli Hotel Levi Panoramaa. Jatkoimme matkaa Levin huipulle, josta oli huikeat maisemat joka suuntaan. Kävimme syömässä Levin Panimo & Pub ravintolassa, minkä jälkeen ajelimme poroja väistellen takaisin Äkäslompoloon. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Jounin kaupalla ihastelemassa isoa poroa ja kaupan takana rannassa olevaa #yllasswing -keinua.

Toisena aamuna lähdettiin suunnitellusti valloittamaan Yllästunturia. Ajoimme autolla rinteiden juurelle Y1:sen parkkipaikalle. Siitä jatkoimme kävellen rinnettä ylös kohti huippua, mikä olikin luultua kauempana… Reilu tunti siinä meni ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata samantien autolle. Yllättävää kyllä, lenkkarit olivat vielä sen verran syönnillään, että päätimme jatkaa korkeimalle huipulle asti. Sieltä löytyi kahvila ja gondolihissi joten osa päätti lähteä hissillä Ylläsjärvenpuolelle ja osa  nuukuuden iskiessä päätti laskeutua hissin perässä nopeasti ja helposti kävellen rinnettä alas. Todellisuus selvisi laskeutujille varsin nopeasti. Tästä laskeutumisesta ei tulisi nopeaa, eikä helppoa. Äkkiä ajateltuna voisi luulla, että jyrkän ja kivikkoisen laskettelurinteen huipulle nouseminen kävellen olisi vaikeampaa kuin sieltä alas tuleminen. VÄÄRIN!  Jalkojen vapina helpotti melko pian alas päästyämme, mutta polvet ja nilkat tavitsevat vähän pidemmän ajan tästä toipuakseen.Ylläksen puolen ravintoloista valtaosa on tähän aikaan vuodesta kiinni, joten menimme kaakaolle/kaljalle/limsalle ensimmäiseen avoinna olevaan kuppilaan.Tämän jälkeen nousimme koko porukka gondolihissillä takaisin huipulle. Aikasemmasta viisastuneena päätimme palata autolle huoltotietä pitkin.

Hiillostettua poron sisäfilettä

 

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Rouheessa, jota oli kehuttu kovasti. Odotukset oli korkealla ja emmekä joutuneet pettymään. Erityisesti poron sisäfile oli hyvää. Tähän oli hyvä lopettaa serkusten yhteinen matka. Seuraavana päivänä toinen porukka suuntasi Rovaniemen Joulupukin pajan kautta kotia ja Väläys puolisoineen jatkoi matkaa kohti Jäämerta.

 

 

 

Yheenveto elokuisesta Äkäslompolosta:

+ ruoka oli hyvää

+ upeat maisemat

+ ei hyttysiä, eikä muita ötököitä

+ hieno ilma

+ hyvät ulkoilumaastot/reitit

+ vähän ihmisiä ja paljon poroja

+ oli se, että löytyi vain yksi miinus. Osa paikoista oli kiinni, aukeaa vasta myöhemmin syksyllä.

 

Budapest osa 2

 

Lupailimme ensimmäisessä osassa, että tämä artikkeli käsittelee Budapestin nähtävyyksiä ja meidän reissun aktiviteetteja. Reissumme kesti sunnuntaista torstaihin ja kerkesimme kokea monenlaista.

PÄIVÄ 1.

Iltalennon vuoksi menopäivälle ei ollut mitään muuta ohjelmaa, kuin selviytyä hotellille. Maanantaina heti aamusta lähdettiin porukalla kävelemään kohti Tonavaa. Siinä matkalla pidettiin yksi, jos toinenkin torikokous ja lopulta saimme päätöksen aikaan ja päätimme kiivetä Gellert-kukkulalle. Gellert-kukkula sijaitsee Tonavan vieressä Budan puolella.

Nousu Gellert-kukkulalle lähti sillan takaa tämän patsaan alta.

Lämmintä oli 37 astetta. Erityisesti nousun aikana kuumuus oli TODELLA tukalaa. Varmasti ollaan joskus saunottu kylmemmässäkin saunassa kuin tämä kokemus. Juomat olivat jo loppuneet ennen nousun alkamista. Matkalla oli jonkun verran myös portaita. Siinä helteessä 140m korkeusero tuntui aika pitkälle ja raskaalle. Varsinkin Äly-perheen isän ilme synkkeni metri metriltä, kun hän joutui kantamaan osan matkasta matkarattaita. Matkan aikana piti pariin otteeseen pohtia selväsanaisesti kenen idea nousu kukkulalle olikaan (kyllä se oli Väläys kenellä taas välähti). Lopulta pääsimme huipulle. Huipulla oli kioski ehkä jopa kaksi. Ei pysty muistamaan, kun tajunnan rajoilla mentiin jo siinä vaiheessa. Ensin tankattii kylmää limsaa ja jäätelöä. Isukit tarvitsivat kylmät kaljat, toisella taisi mennä parikin… Sen jälkeen vasta pystyimme nauttimaan maisemista, jotka olivat kyllä kiipeämisen arvoiset. Huipulta avuitui hienot näkymät erityisesti pestin puolelle.

Paluumatka sujui jo iloisemmissa merkeissä. Tiedä sitten johtuiko kylmästä jäätelöstä vai kylmistä kaljoista, mutta valituksia kuului huomattavasti vähemmän. 🙂 Paluu matkalle osui myös melko iso ja hyvä lasten leikkipuisto.

Tämä elämys/kidutus päättyi hienolle Vapaudensillalle. Sieltä matka jatkui parin torikokouksen jälkeen syömään WestEnd City Center-ostoskeskukseen ja sen jälkeen hotellille palautumaan sekä sulattelemaan päivän kokemusta.

Vapaudensilta

WestEnd City Center

PÄIVÄ 2.

Tiistai toivoa täynnä. Taas starttasimme aamusta valmiiksi jalat rakoilla ja teinien mielet synkkinä kohti Budapest Zoota. Ihan niin kuin Gellert-kukkula, myös Budapest zoo oli “kävelyetäisyydellä”. Matka kulki hienon Sankariaukion kautta.

Sankariaukio

Eläinpuiston sisäänkäynti

Budapest zoo

Jääkarhuja

Merileijona

Anakonda

Eläinpuistossa vierähti nelisen tuntia. Paluumatkalla pysähdyimme ravintolaan syömään  (kts. http://serkkujenmatkassa.pallontallaajat.net/2018/07/24/gluteeniton-budapest/ ). Ruokailun jälkeen pidimme pienen suunnittelupalaverin Carmenin asunnolla (Central Green hotelliin ei voinut kuvitellakaan menevänsä päiväsaikaan). Päädyimme lähtemään tien toisella puolella olevaan Terror Háza museoon. Museon näyttelyt kertovat Unkarin historiasta fasismin ja kommunismin aikoina 1900-luvulla. Porukan teinit päättivät jättää tämän elämyksen väliin.

Terror Háza

Terrorin talo oli erikoinen kokemus. Ennakkoon meillä oli tiedossa, että näyttely on synkkä ja saattaa aiheuttaa joillekin ahdistusta. Meille ahdistusta aiheutti lähinnä kuumuus, jonotus ja historia aihealueena. Koska seurueessamme oli mukana yksi kävelevä historiantietokirja, tämä oli matkan pakollinen historiaan liittyvä tutustumiskohde. Taustalla soi dramaattinen ja ahdistavan painostava musiikki. Näyttely oli useammassa kerroksessa. Rakennuksessa oli käytössä onneksi hissit, mitkä helpottivat liikkumista matkarattaiden kanssa. Näyttelyssä oli esillä lukuisia videoita ja ääninauhoja sekä myös tunteita herättäviäa aitoja käytössä olleita vankityrmiä. Museovierailusta saadakseen kaiken irti vaatii: hyvää englanninkielen taitoa, aikaa, keskittymiskykyä ja kiinnostusta historiaan. Meiltä löytyi vain yhdeltä nämä ominaisuudet, joten me muut lähdettiin pikaisen kierroksen jälkeen Carmenin asunnolle nauttimaan pöytätuulettimien viileydestä.

Illaksi Väläys oli varannut meille Tonavan risteilyn. Matkalla sinne kävimme syömässä mäkkärissä. Toistaiseksi se oli ainoa tiedossamme oleva paikka, missä oli todella hyvä ilmastointi. Risteily oli ehdottomasti yksi reissun kohokohdista. Retki varattiin Get your guide-sivustolta. Kaikki toimi tosi hyvin. Retki kesti noin tunnin verran. Lähtö oli klo 21. Mikäli haluaa nähdä Budapestin upeassa iltavalaistuksessa, kannattaa varata (ainakin kesäaikana) myöhäisempi risteily, joita kyllä oli tarjolla. Risteilyn ajaksi jaettin kuulokkeita, joista sai kuunnella infoa matkan varrella olleista nähtävyyksistä.

Parlamenttitalo

 

Ketjusilta

Margitsaari

PÄIVÄ 3

Viimeinen kokonainen päivä ajateltiin ottaa rennosti ja viettää se Margitsaaren Palatinus Strand vesipuistossa, jonne lähdettiin kuinkas muutenkaan kuin kävellen. Auringon lämmittäessä ja reput selässä kuumuus kävi taas kerran sietämättömäksi, joten jouduimme matkalla poiketa ilmastoidussa McDonaldsissa juomassa kylmät pirtelöt. Vesipuisto oli ehdottomasti paras aktiviteetti kaikkien viiden lapsen mielestä ja kyllä siellä aikuisetkin viihtyi. Vesipuistossa oli useita altaita, vesiliukumäkiä isoille ja pienille, aaltoallas, hierovia suihkuja jne. Vaikka väkeä oli paljon, niin hyvin mahduttiin sekaan. Pukuhuone oli yhteinen sekä miehille, että naisille joka tietenkin helpotti pienten lasten kanssa matkassa olevia.

Uimisen jälkeen käveltiin kauppakeskus WestEnd City Centeriin syömään ja shoppailemaan. Loppuilta vietettiin porukalla Carmenissa kohtalaisen kovaa ukkosta ihmetellessä.

PÄIVÄ 4

Viimeisenä päivänä pakkasimme tavarat ja jätettiin ne majapaikkojemme matkatavarasäilytykseen. Iltalentoa odotellessa päätimme lähteä käymään ostoskeskus Arena Plazassa, missä vierähtikin koko päivä.

Mitä opittiin…. Väläys ei vastaa enää koskaan mistään mikä liittyy karttoihin, reitteihin tai suunnistamiseen. Tavoitteena oli käydä Ketjusillalla, mutta kuumuus sumensi järjen ja kartta kääntyi päässä väärinpäin. Tämän seurauksena kävelimme kolmella eri sillalla, joista yksikään ei ollut Ketjusilta. Kiitos Tonavan risteilyn sentään menimme edes Ketjusillan alitse. Toinen tärkeä oppi oli, että hotellin tärkein kriteeri on ilmastointi. Kolmas oppi oli, että aina kunnon kengät mukaan. Lähes 60km kävelyä neljän päivän aikana sandaaleilla, balleriinoilla ja Adidaksen läpsyillä jätti ikuisen jäljen Älyn sieluun.  Paljon jäi vielä nähtävää. Mm. kylpylät, unkarilainen ruoka, Budapestin kuuluisa sirkus ja Parlamenttitalo jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Gluteeniton Budapest

Tämä matka alkoi perinteistä poiketen ja en ollut etukäteen selvittänyt yhtään ravintolaa, kauppaa tai kahvilaa mistä mahdollisesti saisi varmasti gluteenitonta ruokaa. Pieni pelko siitä joudunko potemaan nälkää tällä matkalla hiipi pikku hiljaa mieleeni illalla lennon laskeutuessa Budapestin lentokentälle….

Majoituimme apartmentissa joten tiedossa oli ettei hotelliaamiaista olisi aamulla tarjolla. Itseni tuntien tiesin, että aamulla nälkäisenä ja vieraassa kaupungissa ei tee mieli heti lähteä etsimään mahdollista aamupalapaikkaa. Joten varauduin jo kotoa lähtiessä gluteenittomilla puuropusseilla ja hedelmillä. Mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi.

aamujeni pelastus

Meidän kämpän vieressä oli gluteenittomia tuotteita myyvä kahvila, Corso Cafe minkä löysin heti ensimmäisenä päivänä kun lähdettiin etsimään muulle perheelle aamupalaa. Innosta hihkuen ajattelin, että siitähän mä saan haettua itselleni vasta leivotut croisantit ja pullat joka aamu, nam! Se ilo oli hyvin lyhyt aikaista. Iltapäivällä ostamani gluteeniton kanelipulla oli kivikova, jonka tajusin vasta illalla sitä syödessäni. Päätin antaa paikalle vielä mahdollisuuden ja ei muuta kun seuraavana päivänä uudestaan hakemaan evästä. Tarjolla oli ainoastaan kahta eri pullavaihtoehtoa, ei mitään suolaista. Kiitin ja lähdin. Tässä vaiheessa olin todella onnellinen kotoa tuomistani puuroista joita sitten söinkin koko loman ajan aamuisin enkä vaivautunut enää etsimään itselleni aamupalapaikkaa. Varsinkaan kun teinit halusivat välttämättä Lidlin croisantteja ja sämpylöitä joka aamu. Aamukahvit otettiin läheisestä Starbucksista.

Ravintoloissa syöminen oli täällä helppoa. Käytiin pari kertaa kauppakeskus WestEndissä syömässä kiinalaista pikaruokaa kun oli jo niin nälkä ja se ruoka tuntui kaikkiin kanssa matkustajiin uppoavan. “Oikeat” ravintolakokemukset jäi tällä kertaa vain kahteen kertaan. Ecke 22 Etterem ravintolassa oli ammattitaitoinen tarjoilija ja kokki jotka ottivat hyvin gluteenittomat toiveet huomioon. Ruoka oli ihan ok. Palvelu pelasi hyvin ja pienet lapset sai ruoka-annoksensa ennen aikuisia. Ostoskeskus Arena Plazassa käytiin Italialaisessa Okay Italia Aréna ravintolassa. Se oli aivan täynnä lounasaikaan ja saimmekin odottaa tunnin verran ruokaamme. Ruoka oli ihan hyvää ja myös siellä tarjoilija ymmärsi kun sanoin gluten free. Henkilökunta oli ystävällistä, mutta kova kiire heillä oli. Lasku tuotiin kyllä heti kun oltiin saatu syötyä, että mahtuisi uusia asiakkaita sisään.

Tämä matka ei ollut mitään gourmet ilotulitusta. Mikä oli kyllä harmi sillä rakastan, arvostan ja olen valmis maksamaan hyvästä ruoasta. Tällä reissulla jäi kokematta kokonaan oikea unkarilainen ruoka, mutta ehkä vielä joku päivä pääsen senkin kokemaan.

 

 

 

Budapest osa 1

Ah, muutama päivä kiireetöntä oloa, leppoista kaupunkilomaa, hyvää ruokaa ja kunnon yöunet. Pieni irtiotto arjesta ennen virallisen kesäloman aloitusta lähtö juhannusviikonloppuna. Näillä esittelysanoilla kummankin perheet innostuivat matkasta välittömästi.

Ja mitenkäs se lopulta menikään…Poikkeuksellisesti tätä lomaa ei suunniteltu puolta vuotta etukäteen vaan varaus tehtiin vajaa pari kuukautta ennen lähtöä. Lennot varasimme Norwegianilta ja majoituimme eri hotelleihin, mutta ne olivat 300m päässä toisistaan. Matkan kesto oli neljä yötä. Perhe äly majoittui Central Green hotelliin Booking.com-sivuston kautta. Hotelli oli melko pieni ja tähtiä oli annettu kolme. Hinta aamupalan kanssa jäi reilusti alle 200€, joten odotukset olivat sen mukaiset. Lentokenttäkuljetuksen olimme tilanneet hotellin kautta. Lentomme oli iltalento, joten pienten lasten kanssa kyydin odottelu reilun puolituntia alkoi jo kiristämään hermoja ja nälkäkin tuntui jo kurnivan. Soittelurumban jälkeen selvisi, että kuski odotti meitä nimilapun kanssa väärässä terminaalissa. Näistä selvittiin ja lopulta päästiin onnellisesti hotellille. Huone oli ihan ok. Kolme sänkyä, kirjoituspöytä, pieni jääkaappi ja wc suihkulla. Aamupala oli positiivinen yllätys. Oli leipää, juustoa, kinkkua, nakkeja, mehua sekä kahvia ja teetä. Kasviksia hieman kaipailin, mutta hinnan huomioiden olimme erittäin tyytyväisiä. Ainoa todellinen miinus oli kuumuus. Lämmintä oli koko ajan 28-38 astetta ja ei ollut ilmastointia. Ikkunaa ei voinut pitää auki, koska se oli portaikkoon päin ja sieltä olisi päässyt tulemaan sisälle huoneeseen. Ulko-oven alta paistoi päivänvalo (heräsi ajatus, millaista siellä olisi yöpyä talvella), mutta ulkona oli vieläkin kuumempi. Käytössä oli vain tuuletin, missä ei toiminut kuin kaksi pienintä tehoa. No tämä ekasta hotellista.

Väläyksen perheellä sujui paljon paremmin. Heidän kyyti odotti sovitusti oikeassa tuloaulassa oikeaan aikaan. Toki nimilapussa oli nimi väärin, mutta se oli riittävästi sinnepäin. Hekin olivat varanneet majoituksen Booking.com-sivuston kautta. He majoittuivat Carmen Apartment Budapest huoneistoon. Kyseessä oli tilava kerrostalohuoneisto täysin varustellulla keittiöllä, kahdella makuuhuoneella, isolla olohuoneella ja tilavalla kylpyhuoneella. Huoneiston ruhtinaallinen huonekorkeus lisäsi huomattavasti tilavuuden tuntua. Olohuoneessa oli isot ikkunat ja ne sai auki. Ikkunoissa oli ”kalterit” ettei ikkunasta pääsisi tippumaan. Huoneisto oli ylimmässä kerroksessa. Hissi helpotti kulkemista, toki emme suosittele sitä heikko hermoisille. Kummatkin majoitukset sijaitsivat Terézváros nimisessä kaupunginosassa. Avainpalvelua hoiti alakerran kioskin henkilökunta (he saattoivat myös omistaa asunnon, mutta tämä jäi hieman epäselväksi). Kuumuus latisti myös tämän porukan lomafiilistä. Carmen apartment oli ”luksusasunto” Central Green hotelliin verrattuna.

Muutaman sadan metrin säteeltä löytyi Lidl, McDonald´s ja muita ruokapaikkoja sekä metropysäkki. Nähtävyyksistä Terror Háza sijaitsi 100m Carmenista tien toisella puolella. Viereisellä ”pääkadulla” sijaitsi parin sadan metrin päässä luksus merkkiliikkeitä, kuten Dolce & Cabbana, Gucci, Luis Vuitton, Michael Kors ym. Näihin liikkeisiin ei kehdannut edes haaveilla Adidaksen läpsyt jalassa menevänsä. Myös ostoskeskukset Arena Plaza ja WestEnd City Center olivat kävelyetäisyydellä. Tähän tarkennan, että me ollaan todella kovia kävelemään, osa enemmän ja osa reilusti vähemmän. Taitetut matkat pystyi lukemaan osan naamasta varsin helposti. Matkan tekoa piristi myös lauseet, mitkä alkoivat ”Ei koskaan enää….”, ”Tämä on sitten viimeinen kerta….”, ”Mua on sitten enää turha kysyä mukaan…”. Ehkä ensimmäisen päivän 18km kaupunkikierros 37 asteen helteessä sisältäen Gellert-kukkulalle kiipeämisen saattoi vaikuttaa asiaan. Mukana oli kuitenkin kolme teiniä ja yksi matkarattaissa istuva sekä yksi sisaruslaudalla seisova lapsi. Siihen nähden päivä onnistui yli odotusten.

Toisessa osassa tulemme keskittymään aktiviteetteihin, nähtävyyksiin, ruokapaikkoihin ja kartanlukutaidottomuuteen (näistä jälkimmäinen erityisesti sai aikaan meissä laajan tunneskaalan 😀 ). Lisäkuvia julkaisemme reissusta Gallerian puolella. Väläys kertoo omista kokemuksistaan Gluteeniton matkailu-osiossa.

Kuninkaanlinna