Matkailu avartaa- Kiova ja Tshernobyl

Meille sattui miehen kanssa juhannusviikolla neljä vapaapäivää samaan aikaan, joten päätettiin sen enempää sunnittelematta ottaa suunnaksi Ukraina. Meillä ei ollut mitään odotuksia Ukrainan tai Kiovan suhteen. Kaupunki oli meille molemmille uusi kohde. En juurikaan kerennyt etsimään kyseisestä paikasta tietoa myöskään etukäteen, joten aikalailla kahta kättä heiluttaen reissuun lähdettiin.

Meidän lento lähti aamulla jo klo 05.35 Tampereelta Pirkkalan lentokentältä. Minä en ole koskaan vielä sieltä lentänyt, joten uusia kokemuksia tuli jo Suomen puolella. Siitähän oli todella kätevä lentää:) Ja mikä parasta, kotoa noin puolet lyhyempi matka, kuin Helsinki-Vantaalle. Lennettiin Air Balticilla, Riikan kautta Kiovaan. Riikassa meillä oli 25 min. vaihtoaika Kiovan koneeseen, joten päätettiin käydä nopeasti Primeclass Riga Business loungessa syömässä aamupala ja hyvin kerettiin vielä lennolle.

Primeclass Riga Business Lounge

Lento Kiovaan laskeutui klo 9.05 ja lentokentältä hotellille kesti taksilla tasan tunnin. Jätettiin meidän tavarat hotellille ja lähdettiin kävellen tutustumaan kaupunkiin, koska huoneen saisimme vasta klo 14.

Volodymyrska Hill

Käveltiin puiston läpi Pyhän Mikaelin kultakupoliseen luostariin. Luostari oli uskomattoman kaunis sisältä. Harmi vain, kun siellä ei saanut kuvata.

Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari

Matka jatkui St. Andrew’s kirkolle. Kirkkoon ei päässyt sisälle, mutta ostettiin liput panoraama tasanteelle. Liput maksoi n.70 senttiä per aikuinen. Sieltä oli ihan kiva näkymä kaupungille ja ennen kaikkea kävi ihana tuulen vire, joka helpotti hetkellisesti oloa.

St. Andrew´s kirkko

Tässä vaiheessa rupesi olemaan jo niin kova jano, että päätettiin mennä juomaan jotain kylmää ja päädyimme Pirogb Barin terassille. Mies meinas, että sai ehkä elämänsä parhaimman makuisen kaljan. Mä olin kyllä sitä mieltä, että jospa se johtui vain kuumasta ilmasta ja kovasta janosta! Hetken tässä levättyämme ja juomat juotuamme matka jatkui kohti Pyhän Sofian Katedraalia.

Princess Olga Monument sijaitsee Pyhän Mikaelin kultakupolisen luostarin ja Pyhän Sofian Katedraalin välissä.

Pyhän Sofian Katedraalille päästyämme ostimme liput vain kellotorniin. Siinä oli jokunen porras kivuttavana, ennen kuin ylös asti pääsi. Varsinkin tällä kuumuudella ja näillä yöunilla se tuntui raskaalta. Portaikko oli ajoittain todella kapea. Näkymät ylhäältä oli kyllä hienot ja tuuli pääsi puhaltamaan ihanan viilentävästi mitä korkeammalle kiipesi.

Tässä vaiheessa mun jalat alkoi olemaan jo aivan loppu. Unohdin vaihtaa hotellilla toiset kengät jalkaan ja siinä vaiheessa kun muistin sen, oli pikkolo jo vienyt meidän tavarat säilöön. Joten kuvittelin pärjääväni jalkaan jääneillä kengillä, VIRHE! No, onneksi matka vei tästä ruokakaupan kautta takaisin hotellille ja sain vihdoinkin kengät pois jalasta.

Me majoituimme Dnipro Hotelliin. Sijainti oli todella hyvä, mutta muuten hotelli oli jäänyt jonnekkin menneille vuosille. Palvelu pelasi todella hyvin ja me kävimme hotellilla vain nukkumassa, joten meitä hotellin kulunut yleisilme ei haitannut. Plussaa tuli ehdottomasti hyvästä ilmastoinnista, mikä olikin todella tarpeen +30 asteen helteellä.

Hotel Dnipro

Ensi järkytyksestä kun selvittiin, niin huone oli loppujen lopuksi ihan ok. Hyvä ilmastointi pelasti paljon.

Sen verran koville tuo matkustaminen vain parin tunnin yöunilla otti, että päätettiin ottaa tunnin torkut hotellilla ennen kuin jatkaisimme Kiovaan tutustumista. Pienestä elpymis hetkestä piristyneenä lähdimme katsomaan lisää nähtävyyksiä. Suuntasimme Kansojen ystävyyden kaarelle ja kiersimme puistoalueella, missä oli paljon paikallisia ihmisiä viettämässä aikaansa.

Kansojen ystävyyden kaari, joka on rakennettu Ukrainan ja Venäjän ystävyyden kunniaksi.

Ravintola Tres Francais.

Illallinen me käytiin syömässä Tres Francais ravintolassa. Otin elämäni ensimmäisen kerran ankkaa ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää. Aivan en päässyt perille ymmärsikö tarjoilija mitä gluteeniton tarkoittaa, mutta ehdotti itse, että laitetaan kastikkeet erillisiin astioihin. Mä tykkäsin tästä ravintolasta. Ruoka oli hyvää ja tarjoilija puhui hyvää englantia, sekä ymmärsi ainakin jotenkin mitä saan ja mitä en saa syödä. Meidän kohdalla kun ei aina ole itsestäänselvyys, että saadaan sellaista ruokaa mitä tarvitaan:)  Vaikka me otettiinkin pienet päikkärit aikaisemmin päivällä niin silti tuli hyvin uni heti kun ravintolasta hotellille ja sänkyyn pääsimme.

Seuraavana päivänä me lähdettiin klo 7.40 Gamma Travelin kautta tilaamallemme koko päivä retkelle Tšernobyliin, mutta tästä retkestä tulee juttua sitten erikseen. Oli kyllä hyvä reissu.

Tshernobylin retkeltä me palattiin takaisin hotellille n.klo 20  ja sen verran raskas retki se oli, että ei jaksettu lähteä etsimään mitään ravintolaa kauempaa ja päädyimme oman hotellin yläkerran Panorama Club ravintolaan. Eikä ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Ravintolassa oli muutama ihminen meidän lisäksi, joten meitä palveltiin nopeasti. Ainut asia mikä siellä häiritsi oli ehkä aavistuksen liian lujaa soittava pianisti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Alkupalat, pääruoat ja juomat tuli maksamaan n.50€. Eli suomen hintoihin tottuneelle paikka oli hyvinkin edullinen.

Panorama Club Restaurant, Hotel Dnipro

Näkymä ravintolan ikkunasta. Meidän hotellihuone oli muutaman kerroksen alempana.

Edellisen päivän Tšernobylin reissu verotti sen verran voimia, että päätettiin nukkua aamulla niin myöhään kuin nukuttaa. Aamupalan jälkeen pakattiin vähäiset tavaramme, vietiin ne hotellin matkatavarasäilytykseen ja kirjauduttiin hotellista ulos. Meidän lento lähti vasta illalla, joten meillä on koko päivä aikaa taas kierrellä Kiovassa. Ensin oli tarkoitus mennä luolaluostariin ja Äiti Maa patsaalle. Luolaluostari olisi ollut todella mielenkiintoinen, mutta sen verran kerkesin siihen tutustumaan ja tulin siihen tulokseen, että ei ole mun paikka. En siis pysty menemään ahtaisiin paikkoihin ja luolat on kuulemma n. metrin leveitä ja kaksi metriä korkeita. Pelkkä ajatuskin tuntui niin ahdistavalta, että en pystynyt lähteä edes kokeilemaan. Eli siis suunnitelmien muutos ja lähdettiin kiertelemään kaupungille.

Kultainen portti

Käytiin tutustumassa kaupungin kultaiseen porttiin. Tämän paikan olisi voinut jättää myös välistä, mutta eipä meillä ollut kiire mihinkään. Omasta mielestäni paikka ei mikään ihmeellinen ollut. Mitä korkeammalle kiipesi niin sitä mukavampi tuulen vire taas kävi, joten helpotusta kuumuuteen sieltä löytyi:) Sisälle piti ostaa liput, mutta en kyllä yhtään muista minkä hintaiset ne oli. Tuskin kovin kalliit, koska sisältä itsemme löydettiin.

Maidan aukio

Syömässä me käytiin pääkadun varrella sijaitsevassa ravintolassa. Nyt huomasi eron eri tasoisten ravintoloiden välillä.  Moni oli etukäteen “varoittanut”, että palvelu Kiovassa voi olla tylyä ja ruoka-annokset ei tule samaan aikaan pöytään. Tätä olin aikaisempien ravintoloiden kohdalla ihmetellyt, koska niissä kaikki oli toiminut todella hyvin, ruoat tuli samaan aikaan ja palvelu oli hyvää. No nyt ei sitten mennytkään ihan niin hyvin. Tarjoilija ei osannut sanaakaan englantia ja jouduin elämäni ensimmäisen kerran turvautumaan ulkomailla google kääntäjään. Tarjoilija tuntui sen avulla ymmärtävän mitä haluan ja tarkoitan, mutta kyllä jännitti mitähän ruokaa mahdan saada. Mies oli jo syönyt oman hamppari annoksensa, ennen kuin minä sain oman ruokani. Positiivista tässä on se, että sain edes jotakin syötävää, koska sekään ei ole itsestäänselvyys. Olen myös joskus jäänyt ilman ruokaa ravintolassa.

   Olin nähnyt jossain jutun/kuvan värikkäistä pissaavista pojista ja halusin ehdottomasti myös itse nähdä ne. Ongelma oli vaan siinä, että mulla ei ollut hajuakaan missä päin kaupunkia ne oli. Mulla oli vain yksi kuva pojista. Poikia ei ollutkaan sitten ihan niin helppo löytää, kuin luulin. Kaikilta joilta kysyin apua, ei osannut englantia. Useamman kilometrin käveltyämme löysimme vähän erilaisen puiston, kuin mitä Suomessa on totuttu näkemään. Park Landscape Alley oli jonkunlainen mosaiikkiveistos puisto. Ihan hauska ja erilainen paikka. Lapset varmasti tykkää.

Tämän puiston laidalla istui nainen joka oli ihan sen näköinen, että osaisi englantia. Sanoinkin miehelle, että jos nainen ei osaa meitä auttaa niin antaa koko pissaavien poikien olla! Ei muuta kun kysymään osaisiko hän kertoa meille oikean paikan ja osasihan hän. Siitä oli enää n. 50 metrin matka poikien luo:)

Näitä poikia etsittiinkin sitten pidemmän matkan kautta!

Tämän jälkeen käytiin vielä terassilla. Sillä samalla missä mies sai elämänsä parhaan kaljan, joka ei nyt enää maistunutkaan niin hyvälle:9 Pikku hiljaa oli aika ruveta siirtymään kohti hotellia, ottaa tavarat mukaan ja hurauttaa taksilla lentokentälle. Kaupungista lentokentälle olisi päässyt paljon halvemmalla julkisia liikennevälineitä käyttäen, mutta eipä tuo tilattu taksikaan paljoa maksanut(25€). Matka kesti kumminkin vain vähän vajaan tunnin.

Onneksi Boryspilin kansainvälisellä lentokentällä oli Lounge, mihin päästiin syömään, virkistäytymään ja vaihtamaan vaatteet. Meillä oli taas nopea koneen vaihto Riikassa, ennen Tampereelle lentämistä.

Business Lounge, Kiev Boryspil International

Kiova yllätti meidät positiivisesti. Siellä oli halpaa, kaikki toimi sovitusti, kaupunki oli siisti ja niiltä osin turvallisen tuntuinen missäpäin me liikuimme. Toki me emme yömyöhään missään liikkuneetkaan ja onhan Kiova suuri miljoonakaupunki, joten normaali varovaisuus on tietenkin tarpeen.  Palvelu oli pääsääntöisesti todella hyvää, toki pieni hymy olisi joskus mukava nähdä asiakaspalvelussa. Meille turisteille Kiova oli helppo ja mukava kohde, eikä Ukrainan tämän hetkinen tilanne näkynyt meille mitenkään. Tälläkin kertaa täytyy todeta, että matkailu avartaa!