Saint- Martin ja Anguilla- paratiisirantoja, flamingoja ja rentoa tunnelmaa

Meidän Karibian matkan viimein saari….

Laskeuduttiin Princess Julianan lentokentälle n. klo 17.40. Autovuokraamoiden shuttle busseja kyllä näkyi, mutta meidän omaa ei sitten missään…. Ei muuta kun reput selkään ja kävellen autovuokraamoon. Onneksi autovuokraamo ei ollut kaukana. Auto alle ja lähimmän ruokakaupan kautta hotellille nukkumaan.

Meidän vuokra-auto Toyota Yaris.

Meidän hotelli sijaitsi saaren ranskalaisella puolella ja ei ehkä missään varsinaisella turistialueella. Tai ainakaan me ei turisteja montakaan nähty ja joka aamu kukonlauluun herättiin:) Huoneeseen päästyämme, ensi järkytys oli niin kova, että piti heti ruveta etsimään uutta hotellia. Tuloksetta, joten niinpä me jouduimme viettämään yömme täällä. Ensi järkytyksestä selvittyämme ja yön yli nukuttua, ei se huone nyt ihan niin hirveä ollutkaan mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Toki huone olisi kaivannut jonkinlaista päivitystä… Sitä se teettää, kun tulee hotellille nälkäisenä ja väsyneenä. Pienistäkin asioista tulee suuria:)

Meidän hotelli, joka palveli tämän reissun ajan ihan hyvin, mutta toista kertaa en siihen majoittuisi. Plussaa oli ilmainen parkkialue.

Aamulla lähdettiin käymään Supermarket U:ssa hakemassa äkkiä pelkkä aamupala, mikä syötiin pikaisesti autossa. Supermarketin pihasta ajettiin suoraan saaren hollantilaisen puolen pääkaupunkiin Philipsburgiin. Meillä taisi käydä hyvä tuuri tai sitten oltiin vain ajoissa liikkeellä, mutta saatiin kävellä melkein autioilla kaduilla. Oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Missään ei näkynyt yhtään risteilylaivaa, eikä risteilyturistia, mitä oltiin etukäteen pelätty. Käveltiin Boardwalk ja Front Street päästä päähän. 

Broadwalk

Seuraavaksi matka jatkui kuuluisalle Maho Beachille, missä lentokoneet lentää matalalla laskeutuessaan Princess Julianan lentokentälle. Lentokoneita katsoessa ja seuratessa syötiin samalla lounas rannalla sijaitsevassa Sunset Barissa. Samalla yrittäen ymmärtää, että on todellakin täällä näkemässä kaiken tämän! Taas yhtä kokemusta rikkaampana. Onhan tuo ainutlaatuinen ranta! Täälläkin saatiin olla rauhassa, väen paljoudesta ei tietoakaan. 

Maho Beach

Sunset Bar & Grill.
Surffilautaan on kirjoitettu päivän kaikkien isoimpien koneiden lentoyhtiön nimi ja laskeutumisaika.

Lentokoneet kun oli nähty, ajettiin ympäriinsä saaren hollantilaista puolta ja ihmeteltiin kuinka erilaisia kaikki meidän näkemät Karibian saaret ovat olleetkaan.

Kierroksen jälkeen jätettiin auto hotellille parkkiin ja lähdettiin kävellen valloittamaan Fort St. Louis linnoituksen raunioita. Linnoitus sijaitsee saaren ranskalaisella puolella, Marigotin kaupungin kukkulalla. Itse linnoituksessa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta sieltä on kiva näköala kaupungille ja merelle. Loppupäivä otettiinkin sitten aurinkoa omalla hotellilla ja lepäiltiin.

Seuraavana päivänä lähdettiin aamusta kävellen Marigotin lauttaterminaaliin ja ferryllä kohti Anguillan saarta. Matka kesti n. 20 minuuttia ja kyyti oli yllättävän tasaista.  Tästä saaresta ei ole paljon kerrottavaa, koska me käveltiin satamasta lähimmälle rannalle ja oltiin siellä koko päivä. Matka maksoi yhdeltä n.50€ kaikkine maksuineen. Ranta oli kyllä mieletön! Saatiin olla melkein kaksistaan koko rannalla! Tätä voisi jo melkein kutsua paratiisiksi, ainakin omasta mielestäni.

Anguillan satama

Tällä veneellä me mentiin Anguillan saarelle.

Coconut BeachBar & Grill

Saarelta palattuamme, mentiin lauttaterminaalia vastapäätä olevaan L`ArhAwak ravintolaan syömään. Sieltä hotellille soittamaan lapsille kotia ja vielä nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä!

Aamulla pakattiin vähäiset tavaramme reppuun ja lähdettiin tutustumaan saaren ranskalaiseen puoleen ennen lennon lähtöä.

Ei saatu selvyyttä mikä tuolla paloi, mutta savu näkyi koko päivän.

Saarella näkyi vielä vuoden 2017 syyskuussa riehunut hurrikaani Irman tuhoja.

Nyt on meidän Karibian reissun kaikki kuusi saarta, Kuuba – Havanna, Aruba, Bonaire , Curacao, Saint- Martin ja Anguilla käytynä. Tästä matka jatkuu vielä pariksi päiväksi New Yorkiin, jonka kautta lennämme Suomeen.

Bonaire, pieni saari Karibialla

Meillä piti olla alkuperäisen suunnitelman mukaan lennot Arubalta klo 8:45 –  välilasku curacaolla- Bonairelle klo 10:55 eli tällaiset lennot olimme etukäteen ostaneet ja maksaneet. Torstai-iltana kotona Suomessa, ennen perjantai- aamun reissuun lähtöä huomattiin, että Curacao-Bonaire lento oli muuttunut 6h myöhemmäksi. Tarkoitti sitä, että ihan turha reissu käydä Bonairella, koska viivymme siellä vain päivän ja yhden yön. Käytännössä kävisimme siis vain nukkumassa saarella. Vähän otti päähän ja sitä yritettiin selvittää, niin kuin aikaisemmin jo kirjoitin. Selvittelyä jatkettiin Aruban päässä ennen koneeseen nousua ja mitään ei ollut lennon suhteen tehtävissä. Meille kerrottiin, että sitä aikaisempaa lentoa Bonairelle, minkä olimme ostaneet ei lennetä ja piste! Päätettiin siitä huolimatta lähteä Bonairella käymään, kun lennot oli jo kerta maksettukin, eikä muutakaan majoitusta ollut tiedossa.

Aruba-Curacao välinen lento lähti melkein ajallaan ja kun noustiin koneesta pois Curacaolla rupesi kuulumaan miehen ääni, joka huuteli meidän nimiä. Hetken jo mietin, että kuuleenko oikein?!? Virkailija oli meitä vastassa valmiiksi kirjoitettu 136 dollarin kuitti kädessä ja jos maksamme sen heti käteisellä pääsemme saman tien samaan koneeseen mistä olimme pari minuuttia sitten tulleet ja heti kohti Bonairea. Siis ilman viiden tunnin odotusta Curacaon kentällä! Siis mitä ihmettä, tunti sitten meille oli sanottu, että sitä lentoa EI lennetä!! Uskomatonta rahastusta!!! Me kiltisti maksettiin, koska muuten meidän aika Bonairella olisi tosiaan jäänyt muutamaan valoisaan tuntiin. Onko kenellekään koskaan käynyt näin? Pitää maksaa lisää jo maksetusta lennosta? Ja kuinka törkeästi valehdellaan päin naamaa, että lentoa ei lennetä? No, jos jotain positiivista, niin kuitti maksetusta extrasta tuli myös sähköpostiin niin kuin virkailija lupasi ja me kerettiin olemaan kauemmin saarella.

Ennen kuin me sinne Bonairelle päästiin, hetki ennen saarelle laskeutumista jouduimme kääntymään takaisin Curacaolle jonkun vian takia. Tässä vaiheessa en enää tiennyt mitä ajatella…. Onneksi meitä ei otettu koneesta pois ja kaikkineen koneen korjauksessa meni noin tunti extraa. Bonairella oltiin n. Klo 13 päivällä.

Korjaustyöt meneillään

Kaikki autot oli saarelta vuokrattu, joten meidän piti turvautua taksi kyytiin. Me oltaisiin haluttu kiertää koko saari, mutta jostain syystä taksikuski ei ollut innokas siihen. Siispä meidän piti tyytyä pelkkästään suolakaivoksilla ja orja taloilla käymiseen. Orja taloja oli vielä parikymmentä jäljellä ja ne oli kunnostettu. Taksikuski kertoi, että pienissä taloissa nukkui jopa kuusi orjaa samaan aikaa, eikä taloissa edes mahtunut seisomaan. Hiljaiseksi ja mietteliääksi veti tämä kohde….

suolakaivokset

Orja Talot

Tämän jälkeen vietiin kamat hotellille ja lähdettiin kävellen kiertelemään kaupunkia. Kralendjik ei iso kaupunki ole. Meillä ei ollut kuin yksi päivä aikaa tutustua kaupunkiin/ saareen, joten yritettiin ottaa kaikki saatavissa oleva irti. Ihana pikku kaupunki, jonka keskusta oli nopeasti kävelty! Värikkäät talot ja tunnelma kaduilla vei mut täysin mukanaan. Vaikka kaupunkiin ihastuinkin, niin luultavasti pari-kolme päivää tässä Kralendjikin kaupungissa olisi jo tarpeeksi mulle. Turisteja siellä oli paljon enemmän kuin olin ajatellut ja olen melko varma, että ne kaikki ei ollut tullut vain sukeltamaan! Ei kaduille silti mitään ruuhkaa päässyt syntymään. Etukäteen, kun Bonairesta luki, niin sai käsityksen, että porukka tulee saarelle vain sukeltamaan. Toki siellä näkyi paljon teiden varsilla sukeltajia autoineen ja ymmärsin, että jonkunlainen paratiisi Bonaire sukeltajille on.

Käytiin katsomassa flamingoja.

Saaren pohjois-osa, jossa sijaitsee vanha orjakaupunki Rincon jäi meiltä nyt tällä reissulla näkemättä, koska ei saatu sitä vuokra-autoa vuokrattua. Vähän se jäi harmittamaan, mutta asialle ei nyt mitään voi.

Me majoituttiin Islander Bonaire hotelliin. Hotelli sijaitsi hyvällä paikalla. Huone oli iso ja siisti. Voisin mennä hotelliin uudelleenkin.

Illalliselle mentiin ihan meidän oman hotellin alakerrassa sijaitsevaan ravintolaan, koska lupasivat, että sieltä saa myös gluteenitonta ruokaa. Ravintola oli siitä erikoinen, että siellä ei ollut ollenkaan menua. Jokainen annos/lautanen maksoi 7 dollaria ja tarjoilun pystyi lopettamaan milloin halusi. Eipä ole tullut koskaan tämänlaista ravintolaa vastaan. Ruoka oli todella hyvää!

Meidän hotellin alakerrassa sijaitseva ravintola La Terrazza.

Aamulla herättiinkin sitten todella aikaisin, koska lento Curacaolle lähti jo klo 7.15. Taksi tuli sovitusti hakemaan meitä hotellilta ja matka jatkui kohti uusia seikkailuja.

Meillä oli tuollainen todella nopea käynti tällä saarella, mutta kyllä me kerettiin edes jonkunlainen hatara kuva Bonairesta saada. Kiva pieni värikäs saari:) Ystävällisiä ihmisiä, auringonpaistetta ja rentoa tunnelmaa. Ihana olla lomalla!