Ruskaloma Äkäslompolossa

Ja matka jatkuu Rovaniemeltä länteen, Pellosta pohjoiseen.. 😀

Joulupukin pajakylästä jatkoimme matkaa Kittilän kautta kohti Äkäslompoloa. Olimme varanneet majoituksen RCI:n kautta kolme eri mökkiä. Vanhempani majoittuivat Holiday clubin Kuer nimisiin keloparitaloihin (1mh). https://www.holidayclubresorts.com/fi/store/yllas/yhden-makuuhuoneen-huoneisto-kuer-40m2-ts/?numberOfAdults=2&numberOfChildren=0

Paritalot sijaitsi Äkäslompolojärven rannalla. Talvella hiihtoladut menevät ihan vieressä. Mökit olivat juuri niin kuin kuvissa ja olivat ihan kivat mökit. Muutama huomioitavan asian nostaisin esille. Terassin ovessa ja makuuhuoneen ikkunassa ei ollut kaihdinta. Naapurit voivat halutessaan kurkkia terassilta, sillä väliseinäkin oli poikkeuksellisen lyhyt. Porukat hoitivat tämän “ongelman” laittamalla avatun mustan roskapussin ikkunaan. Se pysyi hyvin siinä pimeän ajan, mitä oli tarvis. Lisäksi sohvalla istuessa tunsi selvästi, että ikkunoista veti. Eteisen ja olohuoneen välissä oli muutama askelma ja parven portaat olivat melko kapeat ja jyrkät. Ihan pienten lasten kanssa en suosittelisi valitsemaan tätä mökkiä.

Me majoituimme siskon perheen kanssa Holiday Club Ylläksen lomaviikot nimisiin mökkeihin. Ne olivat ehkä hieman kuluneempia, mutta toimivat pienten lasten kanssa paremmin, mm. portaat parvelle olivat paremmat ja parvella oli korkeampi huonekorkeus.

https://www.holidayclubresorts.com/fi/store/yllas/yhden-makuuhuoneen-huoneisto-44m2-ts/?numberOfAdults=2&numberOfChildren=0

Loman tarkoitus oli ulkoilla ja nauttia Lapin maisemista sekä fiiliksestä mahdollisimman paljon. Ennakkoon olin suunnitellut, että ainakin Hillapolku olisi sellainen, minkä voisi lasten kanssa kiertää ja itseäni kiinnosti Tähtipolun ja Pirunkurun valloitus toistamiseen. Menopäivän sää oli mitä mainioin, mutta sen jälkeen alkoi vesisade ja sitä kestikin sitten muutaman päivän. Sunnuntaina päätimme lähteä kiertämään Varkaankurun luontopolkua, sillä se näytti tietojen perusteella sopivan lapsille ja oli sopivan lyhytkin 3,5 km. Reitti lähtee ja palaa luontokeskus Kellokkaan pihaan. Suosittelen lämmöllä. Vaunuilla en lähtisi, sillä aika pitkästi mentiin pitkospuita pitkin, jotka olivat kyllä kohtuu leveät, mutta ei ehkä kuitenkaan vaunuille ihanteelliset. Luontopolku oli lapsillekin ihana kokemus, sillä maisemat olivat välillä kuin satumetsästä.

Kuten kuvista käy ilmi, matkan varrella oli kota ja myös ulkona oli erillinen nuotiopaikka.

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Levillä. Mies meni isompien lasten kanssa uimaan kylpylään ja minä jäin vauvan kanssa ajelemaan ympäri Leviä. Ulkona oli jäätävä tuuli ja vesisade, joten ulkoilu ei hirveästi houkutellut. Loppuviikolle oli luvattu parempaa säätä ja seuraavana aamuna lähdimmekin siskoni ja kahden vanhimman poikani kanssa kiertämään Tähtipolun. Meille Tähtipolku ja Pirunkuru olivat jo viime vuodelta tuttuja.

 

Harmillisesti sää oli pilvinen, joten maisemien ihailu jäi seuraavalle kerralle. Pukeutuminen on tosi tärkeä asia. Noustessa tulee lähes poikkeuksetta kuuma. Päästessäsi ylös, huipulla tuulee ja on tosi kylmä. Olimme onneksi varanneet lisää vaatetta, niin lisäsimme kerroksia huipulle päästyämme. Huipun jälkeen, lähtiessämme laskeutumaan alaspäin, kohtaa pian kodan. Pieni hengähdys teki meille kaikille terää. Meidän pojat ovat tosi reippaita, joten 5- ja 7-vuotiaiden kanssa reitti onnistuu kyllä. Sitä pienempien kanssa en ehkä lähtisi.

Illalla menimme ravintola Rouheeseen syömään. Suosittelen poroannosta. On todella hyvä kermaperunoiden kanssa. Jos joku ei välitä punaiseksi jäävästä lihasta, niin tämä ei ehkä ole hänelle suosikki annos. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tykkäsin kovasti, vaikka muut pihvit syönkin aina erittäin kypsänä. Lisäksi mainittakoon Jounin kaupan palvelutiskin lämpimät ruuat. Haimme parina päivänä siitä päivälliset ja lapset tykkäsivät kovasti lihapullakastikkeesta ja perunamuussista. Itse tykästyin kovasti porolasagneen. Suosittelen.

Loppuloman aikana kävimme vielä kiertämässä Hillapolun, mikä lähti Kesänkijärven rannalta ja kiersi kyseisen järven. Tiedoissa sanottiin, että sopii liikuntarajoitteiselle avustajan kanssa. Sopii joo, jos ei kierrä koko lenkkiä. Reitin lopussa (jos kiertää myötäpäivään) on pitkospuita noin ehkä 300-500m ja se oli niin kapeaa, että jouduimme kantamaan lastenvaunut.

Kävimme myös testaamassa Äkäslompolon ja Ylläsjärven puolella olevat frisbeegolfradat sekä Ylläs Swingin. Pelasimme lasten kanssa, joten kiersimme kummastakin muistaakseni viisi ensimmäistä väylää. Oli kyllä kivoja. Suosittelen käymään. Ylläsjärven rata meni laskettelurinteiden alaosassa ja maisemat olivat kyllä kohdillaan.

Viimeisenä päivänä kiersimme vielä kävellen Äkäslompolojärven. Arvioisin, että matkaa kertyi noin 6km.

Paluumatkalla näimme useita porotokkia. Se oli ihan kiva juttu, sillä viikon aikana emme nähneet kuin muutamia poroja. Niillä taisi olla rykimäaika, joten ehkä parempi niin, että pysyttelivät piilossa tunturissa. Matkalla pyörähdimme Haaparannan Ikeassa syömässä ja ihan pari pientä heräteostosta hankkimassa. Ainahan kyytiin yksi Malm-lipasto mahtuu. ;D Vieressä oli myös Candyworld-karkkikauppa ja pitihän sieltä lauantaikarkit käydä ostamassa…. Tai ehkä loppuvuoden lauantaikarkit… 😀

Nopeaakin nopeampi reissu Pohjois- Norjaan

Vietettyämme Äkäslompolossa kolme yötä, lähdimme siitä eteenpäin kohti Pohjois-Norjassa sijaitsevaa Tromssan kaupunkia. Matkalla pysähdyimme vain pikaisesti Kilpisjärvellä tankkaamaan, ostamaan take away -kahvit ja  samalla kerkesin napata muutaman kuvan Saanatunturista. Miehellä kun ei ole tapana paljon pysähdellä… Oli matkan pituus ja määränpää mikä tahansa, niin käytössä on yhden pysähdyksen taktiikka 🙂 Joskus jopa kahden 🙂

Saanatunturi

Fjellheisen parkkipaikka

Perille saavuttuamme menimme suoraan Fjellheisen gondolihissillä Tromssan parhaalle näköalapaikalle. Parkkipaikkoja, mitkä oli maksullisia oli todella vähän ja ihmiset oli parkeerannut autonsa kaikkialle muualle kuin ruutuihin. Reilun tunnin parkkimaksu oli vähän päälle 20 NOK. Mikä ei todellakaan riitä rauhalliseen käyntiin ylhäällä. Nyt jos menisin uudestaan maksaisin ainakin kahdesta tunnista. Edestakainen matka hissillä maksoi 420 NOK kahdelta aikuiselta. Aika suolainen hinta se on, mutta kyllä se oli sen arvoista.

Maisemat oli upeat! Ja se oli mulle ehdottomasti must see- kohde tällä matkalla. Meille sattui todella hyvä ilma. Aurinko paistoi eikä juuri tuullut, joten ylhäällä oli mukava olla ja koko Tromssa näkyi hyvin. Hissit kulkevat normaalisti 30 min välein ylös ja alas, mutta meidän käynnin aikana kulkivat kyllä useammin. Taidettiin sattua paikalle ruuhka-aikaan….

näköalapaikka

näköalapaikka

Jäämerenkatedraali

Matkalla hotellille pyörähdimme vielä Jäämerenkatedraalin (viralliselta nimeltään Tromsdalenin kirkko) pihassa, joka sijaitsee Tromssan sillan toisessa päässä. Sisällä asti emme valitettavasti kerenneet käymään, koska tästä alkoi “pienet” ongelmat auton kanssa, jotka jatkuivatkin sitten koko loppumatkan ajan….. Yritimme vain päästä mahdollisimman nopeasti hotellille parkkiin.

 

 

Clarion Collection Hotel Whit

Majoituimme Clarion Collection Hotel With hotellissa Tromssan keskustassa aivan satamalaiturin vieressä. Meidän huone oli meren puolella ja maisemat mahtavat. Hotelli oli aivan ihana. Henkilökunta oli ystävällistä. Antoivat hotelliin kirjautuessa Tromssan keskustan kartan mukaan ja vinkkejä missä kannattaa käydä. Ainut huono puoli hotellissa oli saada autolle jostain parkkipaikka. Onneksi saimme sen viereisen Clarion-ketjun hotellin pihaan pienelle parkkialueelle. Vuorokausi maksoi 150 NOK. Tarjolla olisi ollut myös jossain vähän kauempana oleva parkkihalli, mutta se jäi onneksi kokematta. Hotellilla pystyi itse paistamaan vohveleita klo 15-18 ja tarjolla oli myös kahvia/teetä. Kevyt illallinen oli tarjolla klo 18-21 ja aamupala klo 7-10. Enemmän ruoasta ja ruokailusta http://serkkujenmatkassa.pallontallaajat.net/2018/08/19/clarion-collection-hotel-whit-tromssa-gluteeniton-tarjonta/

maisema meidän hotellin ikkunasta

 

Illalla käytiin vielä kävelemässä Tromssan keskustassa.

Tuomiokirkko

 

Breivikeidet- Svensby autolautta

Aamulla lähdettiin aamupalan jälkeen hyvissä ajoin kohti Altaa. Ajettiin Breivikeidetiin ja siitä lautalla yli Svensbyhyn. Kerkesimme klo 9 lauttaan, lippu maksoi 122 NOK, joka ostettiin lauttaan ajettaessa. Kannattaa tarkistaa lauttojen aikataulut etukäteen, ettei mene odotteluksi. Varsinkin, jos on vähänkään tiukemmalla aikataululla liikenteessä. Svensbystä ajettiin muiden lautasta tulleiden autoilijoiden kanssa letkassa Ykeänmuotkaan, josta lähti toinen lautta Olderdaleniin. Siihen lauttaan lippu maksoi 163 NOK, joka ostettiin lautan sisältä. Kummallakin lautalla oli onneksi vessat ja kahvio mistä pystyi ostamaan pientä syömistä ja juomista. Hinnat oli kyllä aika suolaiset. Kahvi taisi maksaa 35 NOK. Meiltä jäi ne kahvit juomatta…..

Altassa meillä ei ollut mitään suunniteltua kohdetta tai tekemistä. Ensin ajateltiin, että oltais käyty Tirpitz museossa. Se ymmärtääkseni kertoo sotahistoriasta, mutta jostain syystä ei sinne koskaan päädytty. Kierreltiin vain autolla ympäri Altaa, kunnes auto oli taas erimieltä ja oli pakko päästä keskustasta nopeampi vauhtiselle tiellä. Tehtiin päätös lähteä kohti kotia. Tosin poiketen vähän Ruotsin puolelle. Tässä vielä muutama kuva Norjan maisemista. Näihin maisemiin ei kyllästy koskaan. 🙂

Pääsimme vain kotia asti, vaikka meidän auto alkoi temppuilemaan juuri ennen Tromssaan saapumista. Ajotietokone alkoi hälyttämään engine faultia eli moottorihälytystä. Autosta hävisi ohjaustehostin, virrat sammui ja jarrut katosi! Autolla ei pystynyt ajamaan alle 60km/h tai moottorihälytysvalo syttyi samantien ja auto oli sammutettava heti. Sanosin, että loppumatka olikin todella mielenkiitoinen ja vaati retkeilymieltä. Varsinkin Norjan teillä jarrujen mahdollinen katoaminen ei tuo hirveää turvallisuuden tunnetta. Matka sujui kuitenkin hyvin ja niin turvallisesti kuin se nyt vaan tällä autolla oli mahdollista. Matkalla auto jouduttiin valehtelematta sammuttamaan satoja kertoja…. Mikä tietenkin hidasti matkantekoa huomattavasti. Seuraava retki voisikin kohdistua autokauppaan. 😀