Äkkilähtö Äkäslompoloon

Ja taas ovat serkut matkalla. Parin viikon varoajalla varasimme kolmen yön pikaloman Äkäslompoloon. Idea syntyi niin nopeasti, ettei lopulta edes tiedetty kenen idea se oli. Pientä lomien siirtelyä se vaati, mutta matkaan pääsimme suhteellisen helposti. Matkalla kävimme ensimmäistä kertaa Candy World-karkkikaupassa Haaparannan puolella. Odotukset kaupan suhteen olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli. Irtokarkkiosasto oli melko iso, mutta muuten tila oli avara, mihin olisi mahtunut enemmänkin tavaraa. Valikoima oli suurin piirtein sama kuin ruotsinlaivalla. Jos olisi ollut aikaa, niin karkkikaupan yhteydessä oli melko iso leikkipuisto, jossa lapset olisivat voineet hetken purkaa loputonta energiaansa.

Majoitus Äkäslompoloon varattiin Holiday clubin kautta. Kummallekin porukalle oli yhden makuuhuoneen huoneistot (Musko). Mökit olivat kolmen huoneiston rivitaloja. Ihan kivoja perus kelohonkamökkejä, toimivia, mutta ehkä kaipaisivat pientä päivitystä ainakin osittain. Päivitystä oli jo tehtykin esimerkiksi olohuoneiden kalusteille. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme siellä lähinnä saunassa ja nukkumassa.

Tähtipolun alku

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ennakkosuunnitelmien mukaan valloittamaan kuuluisaa Pirunkurua. Ajoimme autolla Kesänkijärven parkkipaikalle, mistä lähdimme kiertämään Tähtipolkua (8km) vastapäivään. Alku oli helppokulkuista leveää ja tasaista metsäpolkua. Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousuosuus. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, mikä melko nopeasti muuttui kivikkoiseksi ja todella jyrkäksi.

Tässä kohtaa viimeistään tuli selväksi miksi reittiä ei suositella huonokuntoisille.

Pirunkuru

 

 

Reitti oli hyvin ja selkeästi merkitty. Kiipeämisen jälkeen pidimme tauon Tahkokurun kodalla, missä paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Matkaan kului aikaa noin neljä tuntia pysähdyksineen. Mukana kierroksella oli myös 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Tahkokurun kota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokonaisena paistettu poronfilee

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan Leville. Kävimme katsomassa Napapiirin Sankarit-leffasta tuttua “Pikku-Mikon” hotellia eli Hotel Levi Panoramaa. Jatkoimme matkaa Levin huipulle, josta oli huikeat maisemat joka suuntaan. Kävimme syömässä Levin Panimo & Pub ravintolassa, minkä jälkeen ajelimme poroja väistellen takaisin Äkäslompoloon. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Jounin kaupalla ihastelemassa isoa poroa ja kaupan takana rannassa olevaa #yllasswing -keinua.

Toisena aamuna lähdettiin suunnitellusti valloittamaan Yllästunturia. Ajoimme autolla rinteiden juurelle Y1:sen parkkipaikalle. Siitä jatkoimme kävellen rinnettä ylös kohti huippua, mikä olikin luultua kauempana… Reilu tunti siinä meni ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata samantien autolle. Yllättävää kyllä, lenkkarit olivat vielä sen verran syönnillään, että päätimme jatkaa korkeimalle huipulle asti. Sieltä löytyi kahvila ja gondolihissi joten osa päätti lähteä hissillä Ylläsjärvenpuolelle ja osa  nuukuuden iskiessä päätti laskeutua hissin perässä nopeasti ja helposti kävellen rinnettä alas. Todellisuus selvisi laskeutujille varsin nopeasti. Tästä laskeutumisesta ei tulisi nopeaa, eikä helppoa. Äkkiä ajateltuna voisi luulla, että jyrkän ja kivikkoisen laskettelurinteen huipulle nouseminen kävellen olisi vaikeampaa kuin sieltä alas tuleminen. VÄÄRIN!  Jalkojen vapina helpotti melko pian alas päästyämme, mutta polvet ja nilkat tavitsevat vähän pidemmän ajan tästä toipuakseen.Ylläksen puolen ravintoloista valtaosa on tähän aikaan vuodesta kiinni, joten menimme kaakaolle/kaljalle/limsalle ensimmäiseen avoinna olevaan kuppilaan.Tämän jälkeen nousimme koko porukka gondolihissillä takaisin huipulle. Aikasemmasta viisastuneena päätimme palata autolle huoltotietä pitkin.

Hiillostettua poron sisäfilettä

 

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Rouheessa, jota oli kehuttu kovasti. Odotukset oli korkealla ja emmekä joutuneet pettymään. Erityisesti poron sisäfile oli hyvää. Tähän oli hyvä lopettaa serkusten yhteinen matka. Seuraavana päivänä toinen porukka suuntasi Rovaniemen Joulupukin pajan kautta kotia ja Väläys puolisoineen jatkoi matkaa kohti Jäämerta.

 

 

 

Yheenveto elokuisesta Äkäslompolosta:

+ ruoka oli hyvää

+ upeat maisemat

+ ei hyttysiä, eikä muita ötököitä

+ hieno ilma

+ hyvät ulkoilumaastot/reitit

+ vähän ihmisiä ja paljon poroja

+ oli se, että löytyi vain yksi miinus. Osa paikoista oli kiinni, aukeaa vasta myöhemmin syksyllä.