Matkalla Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin

Me (minä ja mies) olimme tilanneet etukäteen retken Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin https://gamma-travel.com/#  kautta. Retken kokoontumispaikka oli meidän hotellin(Dnipro) pihalla ja tämä oli yksi syy miksi päädyimme tilaamaan retken juuri Gamma Travelilta. Lähtö oli aamulla klo 7.45, joten me kerkesimme syödä rauhassa aamupalan hotellilla ilman kiirettä. Meitä lähti matkaan pikkubussillinen retken varanneita. Olisiko meitä ollut yhteensä 19 henkeä ja useita eri kansalaisuuksia. Ennen pikkubussiin pääsyä meiltä tarkastettiin vielä passit.

Meidän retkibussi

Retkelle valmistautumisesta ja varaamisesta muutama juttu. Varauksen yhteydessä täytyi antaa passintiedot ja mielellään vielä oikein kirjoitettuna. Kyseessä on suljettu alue, jonne ei ilman passia pääse. Matkanjärjestäjä hoiti onneksi kaikki lupa-asiat kuntoon meidän puolesta. Matka piti maksaa heti varauksen yhteydessä ja meiltä kahdelta se oli 178€. Kympin lisän tuohon hintaan teki geigermittari, jonka mies halusi välttämättä vuokrata matkanjärjestäjältä. Mittari pitää siis vuokrata jo varausvaiheessa. Alueelle piti ehdottomasti pukeutua umpinaisiin kenkiin, pitkiin housuihin, sekä pitkähihaiseen paitaan. Meillä oli siinä vähän miettimistä, koska lämmintä oli +30 astetta. Evästä ja juomista kannattaa myös varata tarpeeksi mukaan. Pitää vaan muistaa, että alueella ei saa syödä, eikä juoda ulkona, ainoastaan autossa sisällä.

Matka ensimmäiselle pysähdyspaikalle eli paikalliselle huoltamolle kesti n. tunnin.  Sieltä pystyi vielä ostamaan matkalle juomista ja syömistä, sekä käymään vessassa.  Siitä menikin sitten n.1,5h ennen seuraavaa pysähdystä, joka oli Tsernobylin ydinvoimalan ympärillä oleva 30km suojavyöhyke, missä sijaitsi passintarkastuspiste.

Matkalla huoltamolta suojavyöhykkeelle meille näytettiin dokumentti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Mulla se meni pikkuisen ohi, koska uni meinas viedä musta taas kerran voiton. Ja en kyllä ollut ainoa jota väsytti. Seuraava pysähdys olikin 30km vyöhykkeellä oleva passintarkastuspiste, missä poliisi tarkasti auton, passin ja lipun. Jokaisen piti myös allekirjoittaa jonkinlainen vastuuvapautus paperi, että pääsi jatkamaan matkaa. Tarkkaan en tiedä mihin nimeni kirjoitin, mutta luultavasti lupasin olla viemättä alueelle aseita, huumeita, alkoholia ym. olla keräilemättä tavaroita ja poikkeamatta tieltä, sekä vierailematta rakennuksissa ja jotain muita turvallisuus asioita.

Passintarkastuspiste. Tässä kohtaa oli vielä mahdollisuus ostaa  juomista kioskista.

Portin toisella puolella jokainen sai kaulaan jonkunlaisen mittarin, millä seurataan kuinka paljon sitä säteilyä oikein saa vierailun aikana. Tässä kohtaa pääsi myös käymään vessassa, jos tarve vaati. Tästä matka jatkui kohti Tshernobylin kylää, missä pysähdyimme muutamassa paikassa.

Lenin patsas

Ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi evakoitujen kylien ja kaupunkien muistokuja.

Palomiesten muistomerkki

Matka jatkui todella möykkyistä tietä pitkin kohti Neuvostoliittolaisten rakentamaa huippusalaista tutkajärjestelmää, jolla vakoiltiin länttä. Paikka oli jonkilainen hylätty armeijan tukikohta. Tätä mielenkiintoisen näköistä rakennelmaa kutsutaan Venäläiseksi tikaksi, sen aiheuttaman voimakkaan nakutuksen vuoksi. Jos oikein ymmärsin oppaan puheesta, oli koko rakennelmalla pituutta lisäosineen n. 700m. Tämä oli mielenkiintoinen kohde. En ollut ennen tällaisesta kuullutkaan.

Duga eli Venäläinen tikka

Seuraavaksi olikin vuorossa reaktori neljä, missä sattui historiamme pahin ydinvoimalaonnettomuus. Mulle itselle oli yllätys, että me ensinnäkin päästiin todella lähelle ydinvoimalan reaktori nelosta ja, että siinä kohtaa ei juuri säiteilymittari värähtänyt. Olisikohan syy ollut reaktorin uusi suojakuori, joka asennettiin loppu vuodesta 2016 vanhan suojakuoren päälle vai mikä, mutta itseäni se ei haitannut vaikka säteilyarvot pysyivät matalana. Useampi ihminen siellä kyllä yritti saada mittariin kunnon lukemat.

Säteilymittari antoi lukeman 0.72

Muistomerkki reaktori neljän juurella.

Lounas meille tarjoiltiin alueella työskentelevien työntekijöiden ruokalassa, joka sijaitsi lähellä reaktori nelosta. Ennen kuin päästiin yläkertaan missä ruokala sijaitsi, piti mennä vartalomittarin läpi joka mittaa säteilytasoa.

Opas näyttää kuinka laitteeseen mennään.

Ruokailussa meno oli hyvinkin nopea tempoista. Kylmässä lasivitriinissä oli tarjolla kahta erilaista salaattilautasvaihtoehtoa. Seuraavassa kohtaa keittiöhenkilökunta latoi lämmintä ruokaa lautaselle valmiiksi. Vaihtoehtoina oli joko pasta tai couscous ja jauhelihapihvi tai kanakastike. Kasvisvaihtoehtona oli hirveän näköistä keittoa. En päässyt perille, että mitä se loppupeleissä sisälsi. Juomat oli kaadettu valmiiksi laseihin ja leipä näytti kyllä hyvältä ja tuoreelta. Lounas kuului retken hintaan.

Tässä oli mun lounas.  Muuta en pystynyt ruokalassa syömään. Onneksi oli omia eväitä mukana.

Vihoinkin päästiin lähtemään kohti Prypjatin kaupunkia, mitä itse olin odottanut ehdottomasti eniten koko reissulta. Meidän opas pyysi, että noudattaisimme annettuja ohjeita ja ettemme jäisi oppaasta jälkeen, koska kaupungissa olisi helppo eksyä. Vähän siinä itsekseni naureskelin, että miten ihmeessä autiossa kaupungissa, jossa ei asu ketään voi eksyä. No, kyllä se vähitellen selvisi mullekkin mitä opas oli tarkoittanut sillä eksymisellä. Kaupunkihan oli luonnon valtaama, paikoittain aivan kasvillisuuden peittämä ja vaivoin sieltä joka kohdasta löytyi polkuja mitä pitkin kulkea. Eli kyllä, minä olisin luultavasti eksynyt sinne ilma opasta. Ei ole mikään salaisuus, että en omaa kauhean hyvää kartanlukutaitoa tai, että pystyisin suunnistamaan oikeaan paikkaan pelkästään aurinkoa katsoen ja tuulta kuunnellen:) Joten seurasin tiivisti opasta ja kuuntelin, mitä hänellä oli kerrottavaa.

Pripyat/ Prypjat

Osa rakennuksista oli jo osittain sortunut ja osa vaarassa sortua, joten rakennuksien sisään ei saanut mennä. Toki, meidän ryhmästä löytyi niitä valopäitä, jotka meni kiellosta huolimatta useisiin rakennuksiin sisälle. Luvan kanssa saimme käydä yhdessä kerrostaloasunnossa, nopeaa ja hiljaa. Mulle jäi epäselväksi, miksi alueella piti olla hiljaa ja unohdin sitä sitten kysyä.

Tämän talon ensimmäisen kerroksen asunnossa pääsimme käymään. Asunnoista oli viety kaikki viemisen arvoiset tavarat eli jäljellä oli enää vain seinät.

Luokkahuone

Tshernobylin ydinvoimala- alueelle oli palannut paljon eläimiä, mm. karhuja, susia, villisikoja, kettuja, hirviä, käärmeitä, monia lintuja ja alueelle oli tuotu n.12 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen myös villihevosia. Opas kertoi, että eläimet ei pelkää juuri ihmisiä, joten ympäristöä kannatti ajoittain tarkkailla, ettei pääse susi yllättämään. Käski juosta nopeampaa, kuin kaveri niin ei ole mitään hätää:) Minä en nähnyt koko reissulla yhtään eläintä, en edes lintua. Muutama hyttynen pääsi kyllä puremaan, joten jää nähtäväksi miten mun käy.

Supermarket

Vihdoin pääsimme surullisen kuuluisaan huvipuistoon, jota ei koskaan keretty avaamaan. Yllätyin kuinka pieni alue se oli. Siellä oli jäljellä vain neljä laitetta. En kyllä tiedä onko siellä koskaan enempää laitteita ollutkaan.

Opas laittoi oman geigermittarinsa maailmanpyörän korin pohjaan. Lukema oli 24,71.

Matka jatkui vielä jalkapallostadionille, jonka jälkeen palasimme autolle ja kohti Kiovaa. Ainut asia minkä olisin vielä halunnut nähdä oli urheilutalo/ uimahalli, mutta sinne meitä ei päästetty. Eivät ole kuulemma enää hetkeen vieneet sinne ryhmiä rakennuksen huonon kunnon takia.

Jalkapallostadion

Jalkapallostadionin ympäri kiersi juoksurata.

Koko reissun kovimmat lukemat!

Päivä oli pitkä ja raskas. Reissu kesti 12h ja +30 asteen helle pitkiin vaatteisiin pukeutuneena ei tehnyt siitä ainakaan helpompaa. Mikä tänne sitten olisi paras aika matkustaa riippuu monestakin asiasta. Itse matkustaisin näin jälkikäteen ajatellen, joko myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä. Lämpötila olisi silloin ihan kohtuullinen ja kasvillisuus ei rehottaisi niin paljon. Turistimääräkin voisi olla silloin vähäisempi vaikka ei tuolla juuri muita ihmisiä näkynyt nytkään. Ainoastaan 30km suojavyöhykkeellä porukkaa oli enemmän. Täällä käyminen ei juurikaan jännittänyt tai mietityttänyt säteilyn osalta, mutta niin vaan tuli heitettyä jalassa olleet kengät roskiin päivän päätteeksi. Päällä olleet vaateetkin olisin heittänyt pois, mutta mies oli eri mieltä. Kaiken kaikkiaan matka Tshernobyliin ja Prypjatin kaupunkiin oli hieno kokemus. Kannattaa ehdottomasti käydä jos sellainen mahdollisuus vastaan tulee ja kuinka kauan siellä vielä rakennukset pysyy pystyssä voi vain arvailla…