Ruskaloma Äkäslompolossa

Ja matka jatkuu Rovaniemeltä länteen, Pellosta pohjoiseen.. 😀

Joulupukin pajakylästä jatkoimme matkaa Kittilän kautta kohti Äkäslompoloa. Olimme varanneet majoituksen RCI:n kautta kolme eri mökkiä. Vanhempani majoittuivat Holiday clubin Kuer nimisiin keloparitaloihin (1mh). https://www.holidayclubresorts.com/fi/store/yllas/yhden-makuuhuoneen-huoneisto-kuer-40m2-ts/?numberOfAdults=2&numberOfChildren=0

Paritalot sijaitsi Äkäslompolojärven rannalla. Talvella hiihtoladut menevät ihan vieressä. Mökit olivat juuri niin kuin kuvissa ja olivat ihan kivat mökit. Muutama huomioitavan asian nostaisin esille. Terassin ovessa ja makuuhuoneen ikkunassa ei ollut kaihdinta. Naapurit voivat halutessaan kurkkia terassilta, sillä väliseinäkin oli poikkeuksellisen lyhyt. Porukat hoitivat tämän “ongelman” laittamalla avatun mustan roskapussin ikkunaan. Se pysyi hyvin siinä pimeän ajan, mitä oli tarvis. Lisäksi sohvalla istuessa tunsi selvästi, että ikkunoista veti. Eteisen ja olohuoneen välissä oli muutama askelma ja parven portaat olivat melko kapeat ja jyrkät. Ihan pienten lasten kanssa en suosittelisi valitsemaan tätä mökkiä.

Me majoituimme siskon perheen kanssa Holiday Club Ylläksen lomaviikot nimisiin mökkeihin. Ne olivat ehkä hieman kuluneempia, mutta toimivat pienten lasten kanssa paremmin, mm. portaat parvelle olivat paremmat ja parvella oli korkeampi huonekorkeus.

https://www.holidayclubresorts.com/fi/store/yllas/yhden-makuuhuoneen-huoneisto-44m2-ts/?numberOfAdults=2&numberOfChildren=0

Loman tarkoitus oli ulkoilla ja nauttia Lapin maisemista sekä fiiliksestä mahdollisimman paljon. Ennakkoon olin suunnitellut, että ainakin Hillapolku olisi sellainen, minkä voisi lasten kanssa kiertää ja itseäni kiinnosti Tähtipolun ja Pirunkurun valloitus toistamiseen. Menopäivän sää oli mitä mainioin, mutta sen jälkeen alkoi vesisade ja sitä kestikin sitten muutaman päivän. Sunnuntaina päätimme lähteä kiertämään Varkaankurun luontopolkua, sillä se näytti tietojen perusteella sopivan lapsille ja oli sopivan lyhytkin 3,5 km. Reitti lähtee ja palaa luontokeskus Kellokkaan pihaan. Suosittelen lämmöllä. Vaunuilla en lähtisi, sillä aika pitkästi mentiin pitkospuita pitkin, jotka olivat kyllä kohtuu leveät, mutta ei ehkä kuitenkaan vaunuille ihanteelliset. Luontopolku oli lapsillekin ihana kokemus, sillä maisemat olivat välillä kuin satumetsästä.

Kuten kuvista käy ilmi, matkan varrella oli kota ja myös ulkona oli erillinen nuotiopaikka.

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Levillä. Mies meni isompien lasten kanssa uimaan kylpylään ja minä jäin vauvan kanssa ajelemaan ympäri Leviä. Ulkona oli jäätävä tuuli ja vesisade, joten ulkoilu ei hirveästi houkutellut. Loppuviikolle oli luvattu parempaa säätä ja seuraavana aamuna lähdimmekin siskoni ja kahden vanhimman poikani kanssa kiertämään Tähtipolun. Meille Tähtipolku ja Pirunkuru olivat jo viime vuodelta tuttuja.

 

Harmillisesti sää oli pilvinen, joten maisemien ihailu jäi seuraavalle kerralle. Pukeutuminen on tosi tärkeä asia. Noustessa tulee lähes poikkeuksetta kuuma. Päästessäsi ylös, huipulla tuulee ja on tosi kylmä. Olimme onneksi varanneet lisää vaatetta, niin lisäsimme kerroksia huipulle päästyämme. Huipun jälkeen, lähtiessämme laskeutumaan alaspäin, kohtaa pian kodan. Pieni hengähdys teki meille kaikille terää. Meidän pojat ovat tosi reippaita, joten 5- ja 7-vuotiaiden kanssa reitti onnistuu kyllä. Sitä pienempien kanssa en ehkä lähtisi.

Illalla menimme ravintola Rouheeseen syömään. Suosittelen poroannosta. On todella hyvä kermaperunoiden kanssa. Jos joku ei välitä punaiseksi jäävästä lihasta, niin tämä ei ehkä ole hänelle suosikki annos. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tykkäsin kovasti, vaikka muut pihvit syönkin aina erittäin kypsänä. Lisäksi mainittakoon Jounin kaupan palvelutiskin lämpimät ruuat. Haimme parina päivänä siitä päivälliset ja lapset tykkäsivät kovasti lihapullakastikkeesta ja perunamuussista. Itse tykästyin kovasti porolasagneen. Suosittelen.

Loppuloman aikana kävimme vielä kiertämässä Hillapolun, mikä lähti Kesänkijärven rannalta ja kiersi kyseisen järven. Tiedoissa sanottiin, että sopii liikuntarajoitteiselle avustajan kanssa. Sopii joo, jos ei kierrä koko lenkkiä. Reitin lopussa (jos kiertää myötäpäivään) on pitkospuita noin ehkä 300-500m ja se oli niin kapeaa, että jouduimme kantamaan lastenvaunut.

Kävimme myös testaamassa Äkäslompolon ja Ylläsjärven puolella olevat frisbeegolfradat sekä Ylläs Swingin. Pelasimme lasten kanssa, joten kiersimme kummastakin muistaakseni viisi ensimmäistä väylää. Oli kyllä kivoja. Suosittelen käymään. Ylläsjärven rata meni laskettelurinteiden alaosassa ja maisemat olivat kyllä kohdillaan.

Viimeisenä päivänä kiersimme vielä kävellen Äkäslompolojärven. Arvioisin, että matkaa kertyi noin 6km.

Paluumatkalla näimme useita porotokkia. Se oli ihan kiva juttu, sillä viikon aikana emme nähneet kuin muutamia poroja. Niillä taisi olla rykimäaika, joten ehkä parempi niin, että pysyttelivät piilossa tunturissa. Matkalla pyörähdimme Haaparannan Ikeassa syömässä ja ihan pari pientä heräteostosta hankkimassa. Ainahan kyytiin yksi Malm-lipasto mahtuu. ;D Vieressä oli myös Candyworld-karkkikauppa ja pitihän sieltä lauantaikarkit käydä ostamassa…. Tai ehkä loppuvuoden lauantaikarkit… 😀

Paavi, poroja ja kreikkalaistasalaattia- siitä on meidän loppuvuosi tehty

Ennen kuin syksyn reissut ovat käsillä, on hyvä luoda katsaus loppuvuoden tuleviin matkoihin. Luvassa on niin kotimaanmatkoja kuin ulkomaanmatkojakin. Ikävä kyllä meidän yhteisiä reissuja ei tähän tietoon ole tulossa enää tämän vuoden aikana.

Lähiaikoina toinen perhe lentää etelän lämpöön ja heidän kotiuduttua etelästä, toinen perhe suuntaan auton nokan kohti Äkäslompoloa. Yhteistä näillä matkoilla on se, että molemmissa reissuissa juhlitaan synttäreitä ja matkaan lähdetään isommalla porukalla. Nämä lomat tullaan viettämään normaalista poiketen todella rennoissa tunnelmissa, ilman suurempia suunnitelmia.

Näiden reissujen jälkeen emme kerkeä kauaa kotosalla olemaan, kun kumpikin perhe pakkaa laukut uudestaan. Toinen perhe suuntaa tuttuun ja turvalliseen Katinkultaan ja toinen porukka lähtee aikuistenlomalle Roomaan ja sen lähiseudulle.

Suunnittelu asteella on myös kotimaan viikonloppureissuja, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin. Lisäksi juttua on tulossa tänä vuonna jo tehdyistä reissuista, mistä ei olla keretty vielä kirjoittamaan.

 

 

 

 

 

Äkkilähtö Äkäslompoloon

Ja taas ovat serkut matkalla. Parin viikon varoajalla varasimme kolmen yön pikaloman Äkäslompoloon. Idea syntyi niin nopeasti, ettei lopulta edes tiedetty kenen idea se oli. Pientä lomien siirtelyä se vaati, mutta matkaan pääsimme suhteellisen helposti. Matkalla kävimme ensimmäistä kertaa Candy World-karkkikaupassa Haaparannan puolella. Odotukset kaupan suhteen olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli. Irtokarkkiosasto oli melko iso, mutta muuten tila oli avara, mihin olisi mahtunut enemmänkin tavaraa. Valikoima oli suurin piirtein sama kuin ruotsinlaivalla. Jos olisi ollut aikaa, niin karkkikaupan yhteydessä oli melko iso leikkipuisto, jossa lapset olisivat voineet hetken purkaa loputonta energiaansa.

Majoitus Äkäslompoloon varattiin Holiday clubin kautta. Kummallekin porukalle oli yhden makuuhuoneen huoneistot (Musko). Mökit olivat kolmen huoneiston rivitaloja. Ihan kivoja perus kelohonkamökkejä, toimivia, mutta ehkä kaipaisivat pientä päivitystä ainakin osittain. Päivitystä oli jo tehtykin esimerkiksi olohuoneiden kalusteille. Meitä tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme siellä lähinnä saunassa ja nukkumassa.

Tähtipolun alku

 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ennakkosuunnitelmien mukaan valloittamaan kuuluisaa Pirunkurua. Ajoimme autolla Kesänkijärven parkkipaikalle, mistä lähdimme kiertämään Tähtipolkua (8km) vastapäivään. Alku oli helppokulkuista leveää ja tasaista metsäpolkua. Kahden kilometrin jälkeen alkoi nousuosuus. Nousu oli aluksi juurakkoista polkua, mikä melko nopeasti muuttui kivikkoiseksi ja todella jyrkäksi.

Tässä kohtaa viimeistään tuli selväksi miksi reittiä ei suositella huonokuntoisille.

Pirunkuru

 

 

Reitti oli hyvin ja selkeästi merkitty. Kiipeämisen jälkeen pidimme tauon Tahkokurun kodalla, missä paistoimme makkaraa ja joimme kahvit. Matkaan kului aikaa noin neljä tuntia pysähdyksineen. Mukana kierroksella oli myös 4- ja 6-vuotiaat lapset.

Tahkokurun kota

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokonaisena paistettu poronfilee

 

 

 

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan Leville. Kävimme katsomassa Napapiirin Sankarit-leffasta tuttua “Pikku-Mikon” hotellia eli Hotel Levi Panoramaa. Jatkoimme matkaa Levin huipulle, josta oli huikeat maisemat joka suuntaan. Kävimme syömässä Levin Panimo & Pub ravintolassa, minkä jälkeen ajelimme poroja väistellen takaisin Äkäslompoloon. Ennen nukkumaan menoa kävimme vielä Jounin kaupalla ihastelemassa isoa poroa ja kaupan takana rannassa olevaa #yllasswing -keinua.

Toisena aamuna lähdettiin suunnitellusti valloittamaan Yllästunturia. Ajoimme autolla rinteiden juurelle Y1:sen parkkipaikalle. Siitä jatkoimme kävellen rinnettä ylös kohti huippua, mikä olikin luultua kauempana… Reilu tunti siinä meni ja alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti palata samantien autolle. Yllättävää kyllä, lenkkarit olivat vielä sen verran syönnillään, että päätimme jatkaa korkeimalle huipulle asti. Sieltä löytyi kahvila ja gondolihissi joten osa päätti lähteä hissillä Ylläsjärvenpuolelle ja osa  nuukuuden iskiessä päätti laskeutua hissin perässä nopeasti ja helposti kävellen rinnettä alas. Todellisuus selvisi laskeutujille varsin nopeasti. Tästä laskeutumisesta ei tulisi nopeaa, eikä helppoa. Äkkiä ajateltuna voisi luulla, että jyrkän ja kivikkoisen laskettelurinteen huipulle nouseminen kävellen olisi vaikeampaa kuin sieltä alas tuleminen. VÄÄRIN!  Jalkojen vapina helpotti melko pian alas päästyämme, mutta polvet ja nilkat tavitsevat vähän pidemmän ajan tästä toipuakseen.Ylläksen puolen ravintoloista valtaosa on tähän aikaan vuodesta kiinni, joten menimme kaakaolle/kaljalle/limsalle ensimmäiseen avoinna olevaan kuppilaan.Tämän jälkeen nousimme koko porukka gondolihissillä takaisin huipulle. Aikasemmasta viisastuneena päätimme palata autolle huoltotietä pitkin.

Hiillostettua poron sisäfilettä

 

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Rouheessa, jota oli kehuttu kovasti. Odotukset oli korkealla ja emmekä joutuneet pettymään. Erityisesti poron sisäfile oli hyvää. Tähän oli hyvä lopettaa serkusten yhteinen matka. Seuraavana päivänä toinen porukka suuntasi Rovaniemen Joulupukin pajan kautta kotia ja Väläys puolisoineen jatkoi matkaa kohti Jäämerta.

 

 

 

Yheenveto elokuisesta Äkäslompolosta:

+ ruoka oli hyvää

+ upeat maisemat

+ ei hyttysiä, eikä muita ötököitä

+ hieno ilma

+ hyvät ulkoilumaastot/reitit

+ vähän ihmisiä ja paljon poroja

+ oli se, että löytyi vain yksi miinus. Osa paikoista oli kiinni, aukeaa vasta myöhemmin syksyllä.