Kos- pieni saari mistä löytyy tekemistä kaikille

Me lomailimme syyskuun lopulla vähän isommalla porukalla Kreikassa, Kosin saarella.

Lento Kosille sujui hyvin ja aikataulussa, mitä nyt yksi matkaseurueen pikkujanttereista oli kuumeessa ja oksensi. Itse vietimme lennon lähinnä nukkuen, johtuen aikaisesta aamulennosta ja yöunien väliin jäämisestä.

Mehän olimme siis Apollomatkojen all inclusive pakettimatkalla. Syy tälläiseen matkaan oli ihan pelkästään synttärisankarin toive! Me majoituimme Kipriotis Maris Suites hotellissa. Paikallinen luokitus 5 tähteä, omasta mielestäni ei lähelläkään sitä. Aktiviteetteja hotellissa oli tarjolla hyvin. Aamuisin oli jooga, jonne minäkin yritin eka aamuna mennä, mutta myöhästyin muutaman minuutin ja muut oli kerennyt jo lähteä rannalle. Tarjolla oli myös vesijumppaa, circuit- ja HIIT treeniä, kuntosali, lapsi- vanhempi jumppaa, tennistä, biljardia ym. Osa näistä aktiviteeteista oli saatavilla naapuri hotellissa. Itse en näitä palveluja käyttänyt, vaikka tarkoitus kyllä oli. Mun piti käydä aamuisin joogassa ja kuntosalilla, mutta niin vaan meni viikko ja mitään ei tapahtunut.

Ruoka hotellilla oli perus all inclusive-ruokaa. Joka ilta eri teema, kreikkalainen, italialainen, meksikolainen ym. Ei mitään erikoista. Ruoka-allergiat siellä oli hyvin merkitty ja kysymällä sai lisätietoa. Nälkä siellä ei päässyt yllättämään, koska ruokaa oli tarjolla aamusta iltaan.

Onneksi hotellin vieressä oli vuokraamo mistä sai vuokrata polkupyöriä, skoottereita ja mönkijöitä.  Polkupyörän päivävuokra maksoi 5-6€, riippuen pyörästä. Skootterin ja mönkijän vuokraukseen piti olla 18-vuotias. Meillä oli ensin tarkoitus vuokrata kaikille, joko skootterit tai mönkkärit, mutta nuorimman lapsen ikä ei riittänyt niillä ajamaan.

Mä vuokrasin pyörän kahtena päivänä ja yhtenä päivänä lainasin matkaseurueeseen kuuluvan pyörää. Kosin saarella on todella helppo pyöräillä paikasta toiseen, vaikka ei pyöräilyä harrastaisikaan. Pyöräilyreittejä on kaiken tasoisille ja Kosin kaupungin ympärillä on lähinnä tasaista maastoa. Meidän hotellilta oli n. 4km kaupunkiin ja tie sinne oli tasaista. Itsekkin ajelin vain ”mummo-pyörällä” ja yllättävän hyvä pyörä olikin. Olisin halunnut vuokrata myös maastopyörän, mutta en uskaltanut yksin lähteä kukkuloille pyöräilemään. Kosin saarenkin pystyy hyvin kiertämään pyörällä ympäri, mutta sitten on jo enemmän mäkistä maastoa vastassa. Tässä muutama kuva mun pyöräreissuilta.

Meidän loma tällä saarella koostui  lähinnä altaalla löhöilystä ja syömisestä. Pyöräilykilometrejä mulle tuli 42km ja kävelykilometrejä 15km + uimiset päälle. Urheiluun täällä oli mun makuun liian kuuma, joten vähiin jäi sekin vaikka ajatus ennen lomaa oli aivan toinen. Varsinkin, kun puitteet ja mahdollisuus olisi ollut tehdä vaikka mitä!

Lenkki seuraa!

Kosin saari tarjoaa varmasti kaikenikäisille kaikenlaista. Meidän matkaseurueen ikähaitari oli vauvasta vaariin ja kaikille löytyi jotain mielenkiintoista tekemistä. Meille sattui vielä hyvät ilmat, joten tämä oli helppoa lomailua. Tosin, ehkä vähän tylsää omaan makuun….

 Vuokrasimme myös auton saarikierrosta varten ja jonkin verran saaresta näimmekin, niin paljon jäi vielä tutkimatta. Kosin saarihan ei ole kovin iso ja yhdessä päivässä näkee paljon, mutta löhöilyn sijasta olisimme voineet enemmänkin saareen tutustua! Automatkasta lisää seuraavassa postauksessa.

Christmas wonderland-Berliinin joulumarkkinat

Rakastatko joulua? Tykkäätkö fiilistellä jouluista tunnelmaa? Haluaisitko maistella paikallisia herkkuja ja nauttia kuumia juomia ulkosalla? Viehättävätkö jouluvalot silmiäsi? Ja jos vielä tykkäät matkustaa, niin suosittelemme suuntaamaan kulkusi joulumarkkinoille. Berliinin kymmenet joulumarkkinat ovat oiva paikka aloittaa joulun fiilistely.

Kävimme läpi yhteensä kuudet eri joulumarkkinat. Tässä listaus niistä meidän mielestä paremmuusjärjestyksessä.

Berliner Weihnachtszet: Nämä joulumarkkinat sijaitsevat Rotes Rathausin edustalla ja ne tunnetaan jo kauaksi näkyvästä maailmanpyörästä. Ihanan tunnelmallinen illalla. Siellä oli myös luistelukaukalo keskellä markkinoita. Markkinat sijaitsee TV-tornin vieressä. Näissä kaikissa toreissa oli samankaltaisia tuotteita myynnissä kuten: erikokoisia pipareita, suklaalla kuorrutettuja hedelmiä ja marjoja, suolaista purtavaa esim. makkaroita ja hodareita, kuumia juomia (ekalla ostolla ostit juoman ja pantillisen mukin, mukin kanssa sai kävellä pitkiinsä ja täyttää sitä haluamassaan kojussa) sekä joulukoristeita, valoja, pipoja ja muuta matkamuistokrääsää.

TV-torni

Alexanderplatz: Ehdottomasti yhdet parhaista joulumarkkinoista Berliinissä. Tänne on helppo saapua mistä päin kaupunkia tahansa. Markkinat sijaitsevat TV-tornin toisella puolella (juna radan toisella puolella) verrattuna ensimmäisenä mainitsemaamme joulutoriin. Melko isot ja monipuoliset. Lapsille oli ehkä eniten aktiviteettejä täällä (luistinrata, karuselli ja näyttävät koristeet). Ihmisiä oli kyllä todella paljon. Pieni miinus, että joulumarkkina-alueen läpi meni ratikkaraiteet ja siten myös ratikat. Ruoka- ja varsinkin juomakojuja on aika paljon ja ne olivat kaikki täynnä ja osassa oli pitkiäkin jonoja.

Gendarmenmarkt: Maksuton sisäänpääsy klo 11-14, sen jälkeen pääsymaksu yli 12-vuotiaille 1€, josta osa menee hyväntekeväisyyteen. Laukuille tehdään turvatarkastus ennen alueelle menoa, eikä sinne pääse isojen reppujen tai matkalaukkujen kanssa turvallisuussyistä. Joulumarkkinat sijaitsevat aukiolla, jota reunustavat Berliinin konserttitalo sekä ranskalainen- ja saksalainen tuomiokirkko. Konserttitalon edessä oli esiintymislava, missä järjestetään konsertteja ja pientä ohjelmaa. Näistä joulumarkkinoista mielikuva, että me olisivat olleet astetta tyylikkäämmät ja elegantimmat kuin muut.

Breitscheidplatz, Zoologischer Garten: Täällä ruokavalikoima oli melko laaja ja ehkä jopa kattavin. Tai sitten allekirjoittaneella on ollut jäätävä nälkä, mikä teki tepposet ja huomio kohdentui eniten juuri ruoka- ja juomakojuihin. Täällä oli muutama vuosi sitten tuhoisa terrori-isku ja tänäkin vuonna tori jouduttiin tyhjentämään uhkaavien henkilöiden vuoksi. Tämä ei tapahtunut onneksi silloin, kun me olimme siellä. Näille markkinoille satuimme puoli vahingossa. Olimme palaamassa hotellille päin bussilla pettyneinä ja nälkäisinä Charlottenburgin markkinoilta. Näimme tämän torin juna-aseman vieressä, mistä meidän piti jatkaa matkaa paikallisjunalla. Emme tienneet etukäteen näiden markkinoiden surullisesta historiasta, mutta ihmettelimme hieman kuinka joka puolelle oli laitettu betoniporsaita ja hidastetöyssyjä. Mitään erityistä turvatarkastusta siellä ei ollut. Täälläkin oli joitain pienempiä huvilaitteita lapsille. Kävimme syömässä viereisessä ostoskeskuksessa sijaitsevassa Vapianossa. Vahva suositus kyseiselle ravintolalle, mistä löytyi myös laaja valikoima gluteenittomia ruokia. Kyseisestä ravintolasta saa pastaa, pizzaa, risottoa ja salaatteja. Mennessäsi sisälle saat jonkinlaisen älykortin. Sen jälkeen valitset ruokalistalta mitä syöt ja menet kyseisen ruokalajin tiskille (jonoon). Esim. pizzat tilattiin viereiseltä tiskiltä kuin pastat. Tilatessasi annoksen kokki lataa tilatun annoksen ja juomat älykortille ja saat annoksen heti mukaan tiskiltä tai hakulaitteen, mikä hälyttää, kun annos on noudettavissa tilaamaltasi tiskiltä. Lähtiessäsi menet erilliselle kassalle ja annat älykortin myyjälle, joka rahastaa kortin ilmoittaman summan. Saattaa kuulostaa haasteelliselta, mutta oli tosi kätevä. Ruoka oli todella hyvää.

Potsdamer Platz: Ensimmäiset joulumarkkinat missä kävimme. Olimme täällä päivällä, joten jotain jäi tunnelmasta puuttumaan. Illalla varmasti hienompi kaikkine jouluvaloineen. Nämä markkinat olivat aika pienet ja ne levittäytyivät hajanaiselle alueelle. Täällä voi nauttia joulutunnelman lisäksi myös karusellista ja legendaarisesta n. 70 metriä pitkästä liukumäestä. Huhujen mukaan täältä olisi pitänyt löytyä myös curling- ja luistelurata, mitkä eivät kyllä meidän tielle osuneet.

Charlottenburg palace: Laaja Joulumarkkina-alue. Meille kävi niin hassusti, että meistä kukaan ei ymmärtänyt tarkistaa näiden markkinoiden aukioloaikoja. Nämä Joulumarkkinat aukeaa vasta klo 14 ja me olimme aikaisemmin liikenteessä, joten yksikään koju ei ollut vielä auki. Alueena Charlottenburgin linnan edusta on joulumarkkinoille todella upea. Mikäli nämä olisivat olleet auki, niin veikkaamme tämän torin nousua jopa kärki kolmikkoon suosikkilistallamme. Markkina alueelle sai kävellä Charlottenburgin juna-asemalta noin 2km. Emme viitsineet enää kävellä takaisin, joten päätimme mennä bussilla Zoologischer Gartenin juna-asemalle, mikä oli pykälän verran lähempänä hotelliamme verrattuna Charlottenburgin asemaa. Ostbahnhofin ja Charlottenburgin asemien välillä oli noin kymmenkunta asemaa ja pysähdystä.

Tämä reissu oli meille kaikille ensimmäinen matka Saksaan ja myös ensimmäinen kerta, kun tutustuttiin joulumarkkinoiden ihmeelliseen maailmaan. Varmuudella uskallamme sanoa, että kipinä on syttynyt ja tulemme toivottavasti käymään joulutoreilla myös tulevaisuudessa. Minä ja siskoni ollaan istuttu joulureen kyydissä jo vuosia, mutta Väläys ei niin jouluihmisenäkin lämpesi joulutorien fiilikselle, että vielä me tehdään hänestäkin kunnon joulutonttu. 😉

 

 

Berliini – miniloma joulumarkkinoiden ytimeen part 1

Monen asian summana päätimme lähteä kuukausi sitten kolmen yön reissulle Saksaan. Matkan tarkoituksena oli tutustua Berliinin useisiin joulumarkkinoihin sekä tietenkin myös muihin nähtävyyksiin. Tämä tyttöjen reissu oli ensimmäinen laatuaan ja toivottavasti ei viimeinen. Sillä se oli ensimmäinen tällä kokoonpanolla lasten syntymien jälkeen. Vanhimmat lapsista on kumminkin jo täysi-ikäisiä…


Niin kuin aina, yritimme saada kustannukset pidettyä mahdollisimman alhaisina. Päädyimme varaamaan lennot EasyJetiltä. Meno-paluu yhdeltä maksoi 61€ ja hotelliksi valikoitui Meininger Berlin East Side Gallery. Majoituimme kaikki kolme samaan huoneeseen. Hotelli maksoi kolmelta yöltä yhteensä 240€ sisältäen aamupalan. Junamatka Seinäjoelta Helsinkiin maksoi kolmelta hengeltä meno-paluu 152€. Matka taksilla Tegelin lentokentältä hotellille maksoi 34€/suunta.

Näkymä huoneen ikkunasta

Baari, huoneen perällä näkyy tila, missä tarjoiltiin aamupala.

Meillä oli iltalento, joten tutustuminen kaupunkiin aloitettiin vasta seuraavana aamuna. Aamupala oli ihan ok, ei Suomen hotelleihin verrattavissa mut ihan hyvä. Gluteenittomalle ei hirveän laajaa valikoimaa, mutta sai mahan täyteen. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan paikallisliikenteen saloihin. Siihen kuluikin tovi, että päästiin jyvälle. Olimme suunnitelleet lähtevämme aamusta Desinger Outlet Berliniin, mikä sijaitsi noin 35km päässä Berliinin keskustasta. Ostimme muutaman automaattiyrityksen ja infotädin keskustelun jälkeen palvelutiskistä päiväliput, millä sai ajella aamu kolmeen asti rajattomasti alueilla A-C. Isona apuna meillä oli VBB Bus & Bahn -appi. Siihen kun kirjoitti määränpään, niin se kertoi mihin junaan/bussiin/ratikkaan/metroon sun pitää mennä ja milloin ne lähtee miltäkin asemalta. SUOSITTELEMME!  Matka Ostbahnhofista Desinger Outlettiin vaati paikallisjunan (meiltä parikin parikin vaihtoa, kun oltiin aluksi hieman kujalla), yhden hieman laajemmin kulkevan junan ja loppumatkasta tarvittiin vielä bussia. Paikallisjuna vei päärautatieasemalle (Hauptbahnhof), sieltä jatkoimme toisella junalla Elstalin asemalle, mistä bussi vei suoraan Outlettiin.

 

Päärautatieasema, missä junat lähtevät useasta eri kerroksesta.

Outlet ei ollut mikään kummonen. Olihan se ihan hieno ja hintataso oli aika sama kuin Suomessa esimerkiksi Zalandosta tilattaessa. Ei pysty vertaamaan Amerikan Premium outletteihin muuta kuin arkkitehtuurin osalta.

Outletin kiertää helposti 2-3 tunnissa ja siihen aikaan kerkeää jo syödäkin. Paluumatkalla jäimme pois junasta Potsdamer Platzissa. Tutustuimme siellä ensimmäisiin joulumarkkinoihin josta ( ja viidestä muusta joulumarkkina kohteesta) enemmän seuraavassa postauksessa. Täältä kävelimme Holokaustin muistomerkille, josta jatkoimme matkaa Berliinin historialliselle Brandenburgin portille. Portti on yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Brandenburgin portilta näkee myös parin kilometrin päässä olevan Siegessäule eli voitonpylvään. Sinne asti emme lähtineet kävelemään, vaan ihailimme sitä kauempaa.  Samalla reissulla kävimme myös katsomassa Valtiopäivätaloa ulkoapäin.

Holokaustin muistomerkki

Brandenburgin portti

Valtiopäivätalo

Illalla kävimme enää vain syömässä Ostbahnhofin matkakeskuksen Play off-ravintolassa. Ruoka oli edullista ja vaikka, paikka oli täynnä, niin ruoka tuli tosi nopeasti. Ruoka oli myös todella hyvää.

Seuraavana aamuna lähdimme katsomaan Berliinin muuria, mikä oli aivan meidän hotelli vieressä. Monella muullakin oli sama suunnitelma.

Siitä jatketkoimme joen toiselle puolelle Zalando-outlettiin. Se oli mitään sanomaton. Toki olimme lukeneet, että mielipiteitä siitä, joten odotukset eivät olleet korkealla. Siltikin se oli pettymys. Mikäli on vain vähän aikaa, niin emme suosittele tuhlaamaan sitä tähän kauppaan.

Loppupäivä vietettiin joulumarkkinoita kierrelleen. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

Tämän kuvan myötä ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille. 🙂

 

 

 

 

Syysloma Katinkullassa

Tässä on ollut hiukan kiireitä ja myös muutamia reissuja ympäri Eurooppaa, joten ei olla ehditty kirjoittelemaan tänne blogiin. Yritämme aktivoitua loppuvuoden aikana. Luvassa on matkakertomuksia niin lämpöisistä lomista kuin jouluisistakin matkoista.

Palataan ajassa taaksepäin lokakuuhun…

Emme ehtineet olla Ylläksen reissun jälkeen kuin viikon kotona, kun jo koitti koulujen syysloma. Työni puolesta en oikein yleensä voi lomailla syyslomaviikolla, mutta nyt äitiyslomalla ollessani hyödynsimme tämän mahdollisuuden ja saimme semi “äkkilähdön” RCI:n kautta Katinkultaan.

Sektiosta on vielä niin lyhyt aika, että ihan perinteisen aktiiviloman tasolle ei ylletty, mutta ihan perus sulkapallot, keilaukset, tennikset ja kylpylät kuuluivat viikko-ohjelmaan. Katinkultaa on käsiltelty tässä blogissa moneen kertaan, joten en sen enempää avaa aktiviteettejä, kun ei kerran mitään uuttakaan kokeiltu. Porukkaa oli viikonlopun ja alkuviikon ajan PALJON. Lähes kaikki mökit näyttivät varatuilta. Me majoituimme ensimmäistä kertaa niihin keltaisiin paritaloihin Katinkultaniemeen. Hyvin mahtui viisi henkinen perhe. Ainoat miinukset olivat karvan verran pieni keittiö (vähän laskutilaa) ja vauvan sänky oli jopa osakkaille maksullinen. Päädyimme raahaamaan oman matkasängyn mukanamme.

Alakerran makuuhuone

Parvella oli kaksi yhden hengen sänkyä

Kävimme osakasesittelyssä (mikä oli todella miellyttävä, saimme kuulla uusimmat uutiset, eikä meille yritetty tyrkyttää yhtään mitään) ja saimme lahjakortin ja ilmaisen keilauksen. Kävimme sitten pari kertaa keilaamassa Vuokatti Bowlingissa.

Yhtenä päivänä kävimme syömässä Amarillossa ja ruoka oli kyllä hyvää. Amarillo on meidän yksi suosikki ravintola.

Väläyksen perhe päätti pari viikkoa sitten lähteä äkkilähdöllä myöskin Katinkultaan. Kyseessä oli kahden yön miniloma hiihdon merkeissä. He majoittuivat kahden makuuhuoneen huoneistoon Katinkultarantaan.

Katinkulta on edelleen meidän yksi kestosuosikki. Se on monipuolinen vuodenajasta riippumatta ja kohtuullisen automatkan päässä. Toimintaa löytyy kaiken ikäisille. Eikä nämä Katinkullan lomat vielä tähän lopu. Seuraava reissu sinne häämöttää jo nurkan takana.

Ruskaloma Äkäslompolossa

Ja matka jatkuu Rovaniemeltä länteen, Pellosta pohjoiseen.. 😀

Joulupukin pajakylästä jatkoimme matkaa Kittilän kautta kohti Äkäslompoloa. Olimme varanneet majoituksen RCI:n kautta kolme eri mökkiä. Vanhempani majoittuivat Holiday clubin Kuer nimisiin keloparitaloihin (1mh). https://www.holidayclubresorts.com/fi/store/yllas/yhden-makuuhuoneen-huoneisto-kuer-40m2-ts/?numberOfAdults=2&numberOfChildren=0

Paritalot sijaitsi Äkäslompolojärven rannalla. Talvella hiihtoladut menevät ihan vieressä. Mökit olivat juuri niin kuin kuvissa ja olivat ihan kivat mökit. Muutama huomioitavan asian nostaisin esille. Terassin ovessa ja makuuhuoneen ikkunassa ei ollut kaihdinta. Naapurit voivat halutessaan kurkkia terassilta, sillä väliseinäkin oli poikkeuksellisen lyhyt. Porukat hoitivat tämän “ongelman” laittamalla avatun mustan roskapussin ikkunaan. Se pysyi hyvin siinä pimeän ajan, mitä oli tarvis. Lisäksi sohvalla istuessa tunsi selvästi, että ikkunoista veti. Eteisen ja olohuoneen välissä oli muutama askelma ja parven portaat olivat melko kapeat ja jyrkät. Ihan pienten lasten kanssa en suosittelisi valitsemaan tätä mökkiä.

Me majoituimme siskon perheen kanssa Holiday Club Ylläksen lomaviikot nimisiin mökkeihin. Ne olivat ehkä hieman kuluneempia, mutta toimivat pienten lasten kanssa paremmin, mm. portaat parvelle olivat paremmat ja parvella oli korkeampi huonekorkeus.

https://www.holidayclubresorts.com/fi/store/yllas/yhden-makuuhuoneen-huoneisto-44m2-ts/?numberOfAdults=2&numberOfChildren=0

Loman tarkoitus oli ulkoilla ja nauttia Lapin maisemista sekä fiiliksestä mahdollisimman paljon. Ennakkoon olin suunnitellut, että ainakin Hillapolku olisi sellainen, minkä voisi lasten kanssa kiertää ja itseäni kiinnosti Tähtipolun ja Pirunkurun valloitus toistamiseen. Menopäivän sää oli mitä mainioin, mutta sen jälkeen alkoi vesisade ja sitä kestikin sitten muutaman päivän. Sunnuntaina päätimme lähteä kiertämään Varkaankurun luontopolkua, sillä se näytti tietojen perusteella sopivan lapsille ja oli sopivan lyhytkin 3,5 km. Reitti lähtee ja palaa luontokeskus Kellokkaan pihaan. Suosittelen lämmöllä. Vaunuilla en lähtisi, sillä aika pitkästi mentiin pitkospuita pitkin, jotka olivat kyllä kohtuu leveät, mutta ei ehkä kuitenkaan vaunuille ihanteelliset. Luontopolku oli lapsillekin ihana kokemus, sillä maisemat olivat välillä kuin satumetsästä.

Kuten kuvista käy ilmi, matkan varrella oli kota ja myös ulkona oli erillinen nuotiopaikka.

Seuraavana päivänä lähdimme käymään Levillä. Mies meni isompien lasten kanssa uimaan kylpylään ja minä jäin vauvan kanssa ajelemaan ympäri Leviä. Ulkona oli jäätävä tuuli ja vesisade, joten ulkoilu ei hirveästi houkutellut. Loppuviikolle oli luvattu parempaa säätä ja seuraavana aamuna lähdimmekin siskoni ja kahden vanhimman poikani kanssa kiertämään Tähtipolun. Meille Tähtipolku ja Pirunkuru olivat jo viime vuodelta tuttuja.

 

Harmillisesti sää oli pilvinen, joten maisemien ihailu jäi seuraavalle kerralle. Pukeutuminen on tosi tärkeä asia. Noustessa tulee lähes poikkeuksetta kuuma. Päästessäsi ylös, huipulla tuulee ja on tosi kylmä. Olimme onneksi varanneet lisää vaatetta, niin lisäsimme kerroksia huipulle päästyämme. Huipun jälkeen, lähtiessämme laskeutumaan alaspäin, kohtaa pian kodan. Pieni hengähdys teki meille kaikille terää. Meidän pojat ovat tosi reippaita, joten 5- ja 7-vuotiaiden kanssa reitti onnistuu kyllä. Sitä pienempien kanssa en ehkä lähtisi.

Illalla menimme ravintola Rouheeseen syömään. Suosittelen poroannosta. On todella hyvä kermaperunoiden kanssa. Jos joku ei välitä punaiseksi jäävästä lihasta, niin tämä ei ehkä ole hänelle suosikki annos. Suosittelen kyllä kokeilemaan. Tykkäsin kovasti, vaikka muut pihvit syönkin aina erittäin kypsänä. Lisäksi mainittakoon Jounin kaupan palvelutiskin lämpimät ruuat. Haimme parina päivänä siitä päivälliset ja lapset tykkäsivät kovasti lihapullakastikkeesta ja perunamuussista. Itse tykästyin kovasti porolasagneen. Suosittelen.

Loppuloman aikana kävimme vielä kiertämässä Hillapolun, mikä lähti Kesänkijärven rannalta ja kiersi kyseisen järven. Tiedoissa sanottiin, että sopii liikuntarajoitteiselle avustajan kanssa. Sopii joo, jos ei kierrä koko lenkkiä. Reitin lopussa (jos kiertää myötäpäivään) on pitkospuita noin ehkä 300-500m ja se oli niin kapeaa, että jouduimme kantamaan lastenvaunut.

Kävimme myös testaamassa Äkäslompolon ja Ylläsjärven puolella olevat frisbeegolfradat sekä Ylläs Swingin. Pelasimme lasten kanssa, joten kiersimme kummastakin muistaakseni viisi ensimmäistä väylää. Oli kyllä kivoja. Suosittelen käymään. Ylläsjärven rata meni laskettelurinteiden alaosassa ja maisemat olivat kyllä kohdillaan.

Viimeisenä päivänä kiersimme vielä kävellen Äkäslompolojärven. Arvioisin, että matkaa kertyi noin 6km.

Paluumatkalla näimme useita porotokkia. Se oli ihan kiva juttu, sillä viikon aikana emme nähneet kuin muutamia poroja. Niillä taisi olla rykimäaika, joten ehkä parempi niin, että pysyttelivät piilossa tunturissa. Matkalla pyörähdimme Haaparannan Ikeassa syömässä ja ihan pari pientä heräteostosta hankkimassa. Ainahan kyytiin yksi Malm-lipasto mahtuu. ;D Vieressä oli myös Candyworld-karkkikauppa ja pitihän sieltä lauantaikarkit käydä ostamassa…. Tai ehkä loppuvuoden lauantaikarkit… 😀

Matkalla Äkäslompoloon – Ranuan eläinpuisto ja Joulupukin pajakylä

Viime vuonna käytiin pikalomalla Äkäslompolossa, mutta tällä kertaa me saatiin nauttia koko viikko ihanista maisemista ruskan kera. Tämä reissu oli kaikin puolin erityinen. Tämä oli meidän pikkumiehen ensimmäinen pitempi lomareissu. Lisäksi reissuun lähti vanhempani ja siskoni perhe, kun juhlistimme koko perheen voimin 60-vuotiasta äitiä.

Päätimme lähteä matkaan jo päivää aikaisemmin, koska halusimme siskon kanssa viedä lapsemme käymään Ranuan eläinpuistossa ja Joulupukin pajakylässä. Matkaa oli lähes 700km, joten näissä kohteissa käyminen edellytti todellakin yöpymistä. Yövyimme Oulun Scandic cityssä.

Huone oli perhehuone, missä oli parivuode, sekä levitettävä sohva, missä isommat pojat nukkuivat ja vauvan sänky. Kylpyhuoneessa oli kylpyamme, mikä oli erityisesti poikien mieleen. Hyvin mahtui viisi henkinen perhe. Aamupala oli hyvää perustasoa. Erikoisuutena mainittakoon ihana ohut rieska. Veikkaisin, että oli perunarieskaa, mutta tämä siis pelkkä arvaus.

Aamupalan jälkeen otimme suunnan kohti Ranuaa. Jonkin verran oli sumua, mutta matka taittui melko nopeasti. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt Ranualla, joten uusia kokemuksia ja elämyksiä oli luvassa kaikille. Jo matkalla saimme ihastella poroja.

Lippujen hinnat olivat mielestäni positiivinen yllätys. Perhelippu maksoi 51€, mikä tuntui esimerkiksi Ähtärin pandoihin verrattuna halvalle. S-etukortilla oli mahdollista saada normihinnoista pieni alennus. Plussat siitä. Olimme perillä lähes puiston avautumisen jälkeen ja porukkaa oli melko vähän. Pihassa oli hieno rakennus, missä ilmeisesti myytiin edullisesti fazer-makeisia, sillä ihmisiä tulisi sieltä isojen karkkikassien kanssa. Itsesuojeluvaisto onneksi esti meitä käymästä siellä. Olisi ehkä saattanut lähteä lapasesta.

Reitti kulki koko matkan leveää laudoitettua “polkua”, mikä oli tosi kiva. Hyvä mennä vaunujen kanssa ja tosi selkeä reitti. Leveys mahdollisti myös ohitukset sulavasti. Tykkäsimme kaikki kovasti. Meillä oli omat vaunut vauvalle, mutta lähtöportilla näkyi olevan pyörätuoleja, rollaattoreita ja lastenrattaita, joita voi lainata/vuokrata. Reitin varrella oli paikkoja, missä olisi voinut nauttia omia eväitä, jos niitä olisi ollut mukana.

Ehdoton suosikki oli tietenkin jääkarhu. Tavallinen karhukin oli vielä hereillä. Harmillisesti hirvet pötköttelivät aitauksen takareunassa, joten niiden näkeminen jäi vähän vaisuksi. Kierrokseen meni meidän perheeltä aikaa vähän reilu 90 minuuttia. Sovimme kierroksen päätteeksi, että ajamme reilun 80km Rovaniemelle ja kävimme syömässää Prisman Buffassa. Sen jälkeen oli reissun yksi kohokohdista eli joulupukki. Harmiksemme Santapark oli kiinni, mutta tämän tiesimmekin jo etukäteen, joten ajoimme suoraan Pajakylään napapiirille.

Matkaa oli reilut 200km jäljellä, joten ihan hirveän pitkää pysähdystä emme kerenneet pitämään, mutta Joulupukkia kävimme moikkaamassa ja ostimme suhteellisen hinnakkaat kuvat siitä muistoksi. Pojat pääsivät kertomaan lahjatoiveensa pukille ja oon sata varma, että pukin vahingonilo meitä vanhempia kohtaan lisääntyi samaan tahtiin, mitä hiki nousi meidän otsalle toivelistaa kuunnellessamme. Drone ja rummut olivat mm. listan kärkipäässä. Olimme aikaisemminkin käyneet Pajakylässä, joten ei niin kovasti harmittanut, että jätimme väliin porot, matkatavaramyymälät sekä Joulupukin pääpostin. Viime kerralla vierailimme joulutalossa ja kiersimme näyttelyn ja moikkasimme Joulupukkia siellä, joten tällä kertaa menimme moikkaamaan Joulupukkia joulupukin kammariin. Myymälässä varmistin, että onko Joulupukki nähtävissä molemmissa paikoissa (vanhin poika hoksaisi kyllä, että pukit ovat eri pukit) ja olihan se. Ilmeisesti se joulutalon Joulupukki on majoitusliikkeen omistajan tuottamaa palvelua ja Pajakylän alkuperäinen Joulupukki löytyy päärakennuksen Joulupukin kammarista. Tonttu, joka kuvasi vierailun oli oikein iloinen ja työlleen omistautunut.

Sellainen muutos edelliskertoihin oli, että valokuvia ei saatu enää mukaan USB-muistikortilla, vaan nykyään kuvat voi ladata netistä vuoden ajan mukaan saatavalla koodilla. Kätevää. Seuraavaksi oli aika kääntää nokka kohti Äkäslompoloa. Siitä ruskalomasta saatte lukea lisää seuraavassa julkaisussa.

 

 

 

Turun Linna, Vanhalinna ja Olkiluodon vierailukeskus- niistä oli meidän viikonloppu tehty

Miten me päädyimme viettämään viikonlopun Turussa?

Pari kuukautta sitten tajusin yksi ilta, että en ole koskaan käynyt Turun linnassa ja samalla selvisi, ettei myöskään mies ole siellä käynyt. Joten tuumasta toimeen ja selvittämään milloin mulla olisi seuraava vapaa viikonloppu ja mahdollisuus lähteä reissuun. Sitten etsimään mistä löytyisi mahdollisimman halpa hotelli kyseiselle ajalle. Siitä lähti sitten ajatus, että mennään tutustumislomalle Holiday Club Caribiaan. Viikonloppu eli pe-su maksoi 100€ ja aamupala sekä kylpylän vapaa käyttö kuului myös tuohon hintaan. Mielestäni todella halpa hinta viikonlopusta. Ainut miinus tuossa tutustumislomassa on, että pitää käydä kuuntelemassa n. 2h Holiday Club- esittely, mutta sehän se tutustumisloman idea on. Meillä oli se vartattuna lauantai aamulle klo 10.

Turku ei ollut mulle entuudestaan millään tavalla tuttu kaupunki. Kerran olen siellä yhden yön yöpynyt Power Cupin takia ja mitä nyt ollaan sieltä laivalle lähdetty. Siinä lyhkäisyydessä mun kokemukset Turusta.

Perjantaina lähdettiin töitten jälkeen autolla kohti Turkua. Matkalla mulle soitti nainen ja kertoi, että meidän Holiday Club- esittelyaika lauantailta oli sairastapauksien vuoksi peruttu. Illalla oltiin perillä vasta kahdeksan maissa, joten eipä me muuta keretty/jaksettu tehdä, kun käydä syömässä hotellissa olevassa O´learys ravintolassa. Mikä oli virhe. Mun annoksen ranut oli raakoja ja hamppari kylmä. Mutta mulla oli niin kova nälkä, etten jaksanut edes antaa palautetta annoksesta ja söin sen mukisematta.

Meidän hotellihuone oli ihan kiva ja siisti. Vähän pieni, mutta hyvin siinä viikonlopun vietti.

Lauantaiaamuna olikin sitten kiva herätä kunnon sateeseen. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä tehdään. Suunniteltu Holiday Clubin esittelykin oli kerta aamulta peruttu. Meidän oli tarkoitus kävellä hotellilta Turun Linnaan, mutta tuossa sateessa ei voinut kävellä edes autolle! Sadetutka näytti, että sade pitäisi pienen tauon puolenpäivän aikaan, joten mulla oli hyvää aikaa googlailla, mitä kaikkea Turussa voi sadepäivänä tehdä.

Me päätettiin lähteä ajamaan Hämeen Härkätie, jonka varressa sijaitsee Liedon Vanhalinna. Sadekkin loppui sopivasti perille päästyämme ja päästiin kipuamaan Linnavuorelle kastumatta.

Seuraavaksi ajettiin katsomaan Nautelankoskea. Alueella sijaitsee myös Nautelankosken museo, mikä ei ollut sillä hetkellä auki. Siellä on myös lyhyt luontopolku, mikä kiertää joen molemmilla puolilla, mutta me ei sitä lähdetty kiertämään. Me päädyimme vaan katselemaan koskea.

Tästä ajoimme suoraan Turun Linnaan, mikä oli koko viikonlopun kohokohta ja matkan tarkoitus. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että saimme auton parkkiin aivan linnan viereen 2h kiekkopaikalle. Turun Linna oli kyllä mielenkiintoinen paikka. Olin yllättynyt kuinka iso se loppujen lopuksi oikein olikaan ja mitä kaikkea se piti sisällään. Itseäni jäi eniten mietityttämään, että miten ihmeessä siellä on pärjätty talvisin. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Ajateltiin vielä käydä tutustumassa Turun Tuomiokirkkoon. Siellä oli menossa jotkut kuvaukset, joten meidän vierailu jäi lyhyeen. Olin ladannut puhelimeen vielä mobiiliopastuksenkin, mutta en sitä sitten koskaan päässyt kokeilemaan.

Tältä päivää rupesi olemaan Turku nähty. Hetki oltiin vielä kaupungilla, käytiin syömässä ja sitten hotellille uimaan ja saunomaan.

Sunnuntaiaamuna lähdettiinkin sitten kotia kohti, muutaman mutkan kautta. Matkalla tuli vastaan Olkiluodon vierailukeskus, mistä en ollut ikinä edes kuullutkaan. Ei muuta kuin sinne tutustumaan. Oli vähän outo olo, koska siellä ei ollut ketään muuta kuin me. Ei nähty edes henkilökuntaa, mikäli siellä sellaista paikalla oli. Sisäänpääsy sinne oli ilmainen. Paikka oli todella mielenkiintoinen, näyttely hyvin järjestetty ja hienosti toteutettu. Kannattaa käydä tutustumassa, vaikka ydinvoima ei olisikaan tuttu aihe.

Ulkona kiersi myös lyhyt havaintopolku. Aikuiselle polun kiertämisessä ei juuri mitään ihmeellistä ole, mutta lapsille varmasti ihan kiva.

Ajettiin vielä Eurajoen varressa Irjanteen kylässä sijaitsevan Faltunkosken Sahan kautta kotia. Vieressä sijaitsee myös Irjanteen kirkko sekä matonpesupaikka. Suomessa riittää kyllä tekemistä ja näkemistä, joten tähän oli hyvä lopettaa tältä erää kotimaahan tutustuminen.

Paavi, poroja ja kreikkalaistasalaattia- siitä on meidän loppuvuosi tehty

Ennen kuin syksyn reissut ovat käsillä, on hyvä luoda katsaus loppuvuoden tuleviin matkoihin. Luvassa on niin kotimaanmatkoja kuin ulkomaanmatkojakin. Ikävä kyllä meidän yhteisiä reissuja ei tähän tietoon ole tulossa enää tämän vuoden aikana.

Lähiaikoina toinen perhe lentää etelän lämpöön ja heidän kotiuduttua etelästä, toinen perhe suuntaan auton nokan kohti Äkäslompoloa. Yhteistä näillä matkoilla on se, että molemmissa reissuissa juhlitaan synttäreitä ja matkaan lähdetään isommalla porukalla. Nämä lomat tullaan viettämään normaalista poiketen todella rennoissa tunnelmissa, ilman suurempia suunnitelmia.

Näiden reissujen jälkeen emme kerkeä kauaa kotosalla olemaan, kun kumpikin perhe pakkaa laukut uudestaan. Toinen perhe suuntaa tuttuun ja turvalliseen Katinkultaan ja toinen porukka lähtee aikuistenlomalle Roomaan ja sen lähiseudulle.

Suunnittelu asteella on myös kotimaan viikonloppureissuja, mutta niistä enemmän sitten myöhemmin. Lisäksi juttua on tulossa tänä vuonna jo tehdyistä reissuista, mistä ei olla keretty vielä kirjoittamaan.

 

 

 

 

 

Lähimatkailua – Puuhapuisto Veijari Saarijärvi

Olimme luvanneet lapsille, että kävisimme kesän aikana lähikunnan Puuhapuisto Veijarissa. Nyt oli viimeiset hetket käydä, kun puisto oli avoinna enää viikonloppuisin elokuun loppuun saakka. Puisto ja kalastajakylä on ollut jo toiminnassa minun lapsuudessani ja osa aktiviteeteista on edelleen samoja, mutta puistoa on kyllä kehitetty mukavasti. Perhelippu maksoi 60€, mitä pidin ihan kohtuullisena. Puuhapuisto on mielestäni melko monipuolinen näin pikkukaupungin puuhapuistoksi. Alle 3-vuotiaat ovat ilmaisia. 🙂

Sää oli mitä mainioin. Eikä myöskään ötökät meitä kiusanneet. Heti portin vieressä oli pomppulinnoja, minigolfrata ja jalkapallobiljardi. Näistä jälkimmäinen olikin meille uusi tuttavuus ja pojat tykkäsivät siitä kovasti. Istumapaikkoja huoltajille oli riittävästi, vaikka puistossa oli yllättävän paljon porukkaa vaikkei sitä ehkä näistä kuvista uskoisi. 😀

Puistossa oli mahdollista ajaa mönkijöillä ja ratsastaa poneilla 3€ lisämaksua vastaan. Nämä aktiviteetit eivät olleet jatkuvasti tarjolla, vaan muutaman kerran päivässä tiettyihin kellonaikoihin. Pojat kävivät ratsastamassa, mutta mönkijät jäivät kokeilematta, kun kotoa löytyy parikin lasten mönkijää.

Reitin edetessä vastaan tuli maastopyörärata ja tarjolla oli maastopyöriä ja läskipyöriä. Ennen kotieläinpihaa oli vielä polkuautorata, mikä oli tietenkin poikien yksi suosikeista. Kotieläinpihasta löytyi mm. poneja, aasi, minipossuja, kalkkunoita, kanoja ja alpakoita.

Polkuautoradan vieressä oli isokota, missä olisi ollut mahdollista nauttia omia eväitä ja paistaa vaikka makkaraa. Nyt kun tämä on tiedossa, niin ehkä ensi kerralla hyödynnämme tätä mahdollisuutta. Alueen perältä löytyi vielä muutama rakennus, joiden sisällä oli mm. lintuja, kaneja ja matelijoita.

Ulkoapäin rakennuksista oli jo havaittavissa kuluneisuutta mutta pääsasia, että lapset nauttivat. Mies meni lasten kanssa kivaa metsäpolkua seuraavalle aktiviteetille, mikä oli vaijeriliuku. Rattaille/vaunuilla ei ollut asiaa niille poluille ja siitä kyllä tiedotettiinkin polun alussa. Menimme vauvan kanssa odottelemaan polun toiseen päähän.

Vaijeriliun jälkeen pojat halusivat syömään, joten suuntasimme kohti ravintola-kioskia, mistä sai perus roskaruokaa. Ruokapaikan edessä oli pieni lampi, missä sai vapaasti uida. Pieniä lampia oli useampia ja niiden myötä myös usempia vesiaktiviteetteja aina kajakeista polkuveneisiin. Ne jätettiin seuraavaan kertaan. Lisäksi oli puistossa oli vielä akvaariorakennus.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva paikka ja paljon aktiviteetteja ja mikä parasta, se on lähellä sekä vielä kohtuuhintainen. Suosittelen lämpimästi lapsiperheille ja heille, joita ei pieni kuluneisuus häiritse.

 

 

 

 

 

Lähimatkailua – Tuurin kyläkauppa

Kävimme pari viikkoa sitten Tuurissa ostoksilla.  Minun lapsuuden kodissa oli perinteenä, että kävimme ostamassa uudet koulureput aina Nahkapaikan repputorilta ennen koulun alkua. Nyt kun esikoiseni lähti ekaluokalle, niin jatkoimme tätä perinnettä ja lähdimme Tuuriin repun ostoon. Oikein mieleinen autoreppu sieltä löytyikin. Käymme Tuurissa kolme neljä kertaa vuodessa eli muutaman kuukauden välein. Lisäksi Tivoli Sariola, mihin alle 13-vuotiailta oli ilmainen ranneke oli viimeistä viikkoa avoinna. Kuvittelimme, että ehkä siellä ei olisi niin ruuhkaa, kun valtaosa olisi käynyt jo siellä kesän aikana. No tämähän oli siis täysin väärä kuvitelma ja jäi todellakin haaveeksi…

Tämä reissu oli ensimmäinen “pitempi” reissu eli koko päivän reissu vauvan kanssa, joten pieni jännitys oli, että kuinka päivä tulee sujumaan. Onneksi jännitin turhaan ja vauva ei menoa hidastanut. Hän oli oikein tyytyväinen. Enemmän minun hermot olivat kireänä, kun porukkaa oli ihan ÄLYTTÖMÄSTI. Ostokset meni suhteellisen kivuttomasti, kun tavarapuoti on niin iso, että siellä se väkimäärä ei niin tuntunut. Väenpaljous paljastui siinä vaiheessa, kun piti mennä syömään. Olimme sopineet, että ensin reppu, sitten tavarapuoti, seuraavaksi syömään ja sen jälkeen Tivoliin. Noh…. jokaiseen ravintolaan oli todella pitkät jonot. Puhutaan siis kymmenien minuuttien (yli puolen tunnin) jonot. Lapset suostuivat, että haetaan ruokapuodista jotain syötävää ja menneään ravintolaan sitten Tivolissa käynnin jälkeen. Lapset söivät tyytyväisinä karjalanpiirakoita ja lihapullia ym. autossa samalla kun syötin vauvan. Sitten oli hurvittelun aika.

Kovin into alkoi hiipumaan hyvin äkkiä, kun näimme jonojen pituudet laitteisiin. Ihan pienten lasten laitteisiin oli kohtuulliset jonot, mutta esikoisen sanoja lainaten, kuka nyt niihin tylsiin laitteisiin haluaisi mennä. Eli ei muuta kuin jonottamaan hieman hurjempiin. Lopputulos oli, että olimme Tivolissa noin 2,5 tuntia ja pojat kävivät viidessä laitteessa. Tuurissa on huomioitu lapset todella hyvin. Tavarapuodissa on kivat leikkipisteet ja pelikoneita lapsille. Onneksi pojat hyödynsivät näitä jo ennen tivolia, joten he olivat hyvin tyytyväisiä reissuun. Lisäksi ulkona tavarapuodin välittömässä läheisyydessä on muumi aiheinen ulkoleikkipuisto. Sinne pojat haluavat yleensä, kun menemme Tuuriin. Ennen kotiinlähtöä yritimme vielä käydä syömässä. Mies jonotti pikaruokaravintolaan noin 30min ja jono oli liikkunut noin neljä metriä ja edessä oli vielä viiden kuuden metrin jono ennen kassaa, joten päätimme luovuttaa ja käydä tekemässä ruokaostokset ruokapuodissa. Isä aina sanoo, että hyvä vasikka elää päivän juomallakin eli pientä välipalaa taas kaupasta, että selvitään kotiin. Jälleen kerran vahvistui ajatus, että viikonloppu on ihan väärä ajankohta lähteä Tuurin, mikäli haluaa välttyä ihmispaljoudelta. Tuuri on ihan kelpo paikka. Toki se ei ole enää niin halpa kuin ennen vanhaan. TV-mainoksen lausehan kuului “Sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan, siis Keskiseltä.”